Kyra Kyrklund ja Cathrine Laudrup-Dufour: Ratsastaminen on kuin paritanssia - mutta kumpi on se, joka vie?

Cathrine Laudrup-Dufour on todella, todella taitava ratsastaja. Kaikki hevoset, joiden selkään hän nousi, paranivat.Ei se ole tietenkään mikään ihme, sillä kyseessä on olympiaratsastaja ja Kyra Kyrklundin oppilas. Ja tätä klinikalle tultiin katsomaankin, ratsastustaitoa, jonka avulla hevoset saadaan liikkumaan tyytyväisen näköisinä ja lisäksi suorastaan ylittämään itsensä. Ainakin jos edelliseen hetkeen vertaa. Koulutuskaala on kaiken takana nyt ja aina: Rentous ja irtonaisuus, kontakti, eteenpäin suuntautuva ajatus ja liike eli impulsio, suoruus ja kokoaminen. Opittiin, että ratsastuksessa ei pidä kangistua hetken kaavaan, vaan käyttää työkaluja monipuolisesti. Tässä tietenkin auttaa se, että tietää mitä työkaluja on tarjolla ja että vierestä katsoo joku, jonka osaamiseen voi luottaa. . Kaiken kaikkiaan, kaikille hevosille voi opettaa asiat paremmin, mutta kaikilla hevosilla ei voi tehdä kaikkea. Ei kannata edes yrittää. Silloin sekä hevonen, että ratsastaja, että koko ympäröivä maailma on tyytyväinen. Kaikissa hevosissa ei ole GP-hevosen laatua. Tämä asia tiedostetaan helpmmin esteratsastuksessa, jossa on 140-hevosia, joista ei kuvitella koko ajan, että kohta ne menevät 160-esteitä. "Se johtuu varmaan siitä, että niitä isoja esteitä olisi hengenvaarallista yrittää. Kouluratsastuksessa asiaa ei ajatella samalla lailla", Kyrklund havainnollisti. Toisaalta Kyrklund muistuttaa, että on hyvä aloittaa vaikeidenkin asioiden opettelu varhaisessa vaiheessa. Kyse on doseerauksesta. Opetellaan siinä sivussa, leikin varjolla."Mutta sekin on totta, että Marzog ja Ahlerich menivät aikoinaan GP:tä 7-vuotiaina ja eräs 6-vuotiaskin GP-hevonen on tunnettu, joka sitten jatkoi sitä GP:tä aina 16-vuotiaaksi asti." Tällä ei tarkoiteta, että näin pitäisi tehdä, enemmänkin, että kun järki ja osaaminen ovat mukana, vaikeidenkaan asioiden tapailu ei ole poissuljettua eikä pienissä määrin tehtynä liikkeinä ylivoimaista. Jokaisella hevosella on oma polkunsa. Aina se ei tietenkään mene tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Laudrup-Dufour muistaa toisaalta oman elämänhevosensa Cassidyn, joka oli jo 12-vuotias kun sille alettiin opettaa piaffia. 12 vuoden kokemus "kaikesta muusta" ei suinkaan auttanut asiassa, vaikka hevonen lopulta oppikin.Oppiminen ei tapahtu heti, tässä, nyt. Se vaatii "vauhtikestävyyttä". Vuodet menevät. Ennenkuin uudet opit menevät selkärankaan ja alitajuntaan, siinä menee aikaa, Kyrklund sanoo. Onneksi hyvä mentaalivalmennus, visualisointi toimii hyvin myös.Kyrklund toteaa vanhan viisauden: 10 000 tuntia tekee hyväksi jossakin asiassa. Ei 10 000 toistoa, vaan nimenomaan tuntia. Toistojen määrä on silloin lähempänä 100 tuhatta. Tämä tarkoittaa, että mentaalivalmennusta todellakin tarvitaan. Ja riittävästi ratsastettavia. Sillä nopeasti laskemme, että jos ratsastaa 5 kertaa tunnin viikossa, sitä vauhtia 10 000 tuntiin menee 35 vuotta.Hevosten kanssa ei kuitenkaan voi paukuttaa menemään täysillä tai 24/7. Kyrklund toteaa, että hevosten kanssa työskennellessä on tavallaan kolme aluetta: mukavuusalue, lievähkö epämukavuusalue ja paniikkialue. "Tai, kuten eräs asian näkee: vihreä, keltainen ja punainen valo", Kyrklund summaa. Näiden tiedostaminen on hyväksi. Sen jälkeen voi miettiä kuinka paljon mitäkin aluetta on tarpeen.. Ensimmäisenä aamulla nähtiin Stella Hagelstamin 5-vuotias Viola Sha (Vitalis - Fidermark) . "Onpa urhea 5-vuotias", Cathrine Laudrup-Dufour huomasi heti kiitellä yksin radalla, ison yleisön edessä, liikkuvaa tammaa. Huomataan, että sen kuono käy ajoittain hieman luotiviivan takana. Se tarkoittaa, että hevonen ei kaiken aikaa jaksa vielä kantaa. "Tähän on helppo tarttua negatiivisessa mielessä, koska se on asia, joka on helppo huomata", Kyrklund toteaa. Hän on sitä mieltä, että vaikka kuonon tuleekin mieluiten olla edempänä, asia ei ole niin suuri ongelma, kuin mitä siitä on tänä päivänä tietyissä piireissä tehty. Se eräänlainen vaihe, josta päästään koulutuksen edetessä yli. Mutta samalla luotiviivan takana käyminen on koulutuksessa ajoittain jopa tarpeellista, jotta saadaan selkä mukaan toimintaan. Laudrup-Dufour käyttää aikaa kiivetessään rauhallisesti selkään ja tekee itsensä näin hevoselle kaikessa rauhassa tunnetuksi. Hän ratsastaa kevyttä ravia ja hevonen näyttää tyytyväiseltä oloonsa. "Uuden hevosen selässä on muodostettava yhteinen kieli. Ne ovat pakoeläimiä, joten ei ole syytä ruveta käyttämään kovia apuja, vaan aloitetaan kuiskaamalla. Otetaan ohjat molempiin käsiin ja yritetään saada tasainen kuolaintuntuma", tulkkaa tilanteen Kyrklund.Yhteinen kieli on kaiken a ja o. Kyrklundin periaate on, että asiat tehdään alusta asti oikein, sillä tavalla, mikä aikanaan tulee johtamaan ehkä grand prix'hin. On helpompi opettaa asiat heti oikein, kuin korjata väärin opittuja asioita myöhemmin. Hyvä istunta on hiljainen. Istunnalla ei ajeta hevosta eteenpäin. Laudrup-Dufour kuvailee sitä toteamalla, että pyörälläkään ei pääse eteenpäin istunnallaan ees-taas huopaamalla, vaan siirtämällä energiaa pedaaleille. Sama pätee ratsastukseen. Laudrup-Dufour kommunikoi hevoselle kaiken aikaa, myös äänellään. Hän maiskuttaa, mutta myös kiittää. Lempeällä, rohkaisevalla äänensävyllä sanottu "good boy" tai "good girl" on sanapari joka kuullaan tämän tästä. "Puhun niille mielelläni. Samalla puhun myös itselleni", hän kertoo. Hän on lempeä, mutta tiukka.Tietyistä asioista Laudrup-Dufour ei jousta. Kuten siinä, että hevosen on kannettava itse itsensä ja sen on oltava "edessä"."Haen tasapainoa. Sitä, että hevonen kantaa itse itsensä", hän kertoo sitten ja maiskuttaa. Sitten hän naputtaa raipalla ulkolavalle, jotta saa hevosen reagoimaan. "Se on hyvin sensitiivinen äänelleni.""Näette, että Cathrine ei päästä hevosta valahtamaan etuosastaan. Hän ei ratsasta nopeassa tempossa, mutta hän ratsastaa "eteenpäin". Se ei ole sama asia", Kyrkund valaisee. Sitten nostetaan rauhallinen, tahdikas laukka. "Hevonen nostaa hyvin säkäänsä", Kyrklund kiittelee. Laudrup-Dufour kokeilee hieman lyhentää askelta, mutta pitäen kuitenkin tasaisen tahdin. "Mutta ei liikaa, sillä heti kun lyhennän liian paljon, selkä jäykistyy. Siksi pitää ratsastaa niin, että menee muutaman askelen vähän kootummin ja sitten taas heti eteenpäin", hän toteaa. Tämä saa Kyrklundin kysymään mitä on kokoaminen? "Okei, se on tietenkin vähän lyhyempi hevonen", hän kiteyttää, mutta jatkaa kertomalla, että se on jotakin paljon enemmän kuin lyhyempänä tai luotiviivalla oleminen. Se on myös hevonen, joka käyttää selkäänsä. Hän pyytää hevosta pysähtyy hänen viereensä. Kyrklund kutittaa hevosta satulavyön kohdalta, vatsan alta, etujalkojen välistä saadakseen sen nostamaan säkäänsä ja selkäänsä. "Se ei ole tälle hevoselle heti helppoa."Helppoa pitää kuitenkin mielellään olla, sillä mitä helpompaa jokin asia hevoselle on, sitä mieluummin ja sitä paremmin se sen asian tekee. Ja se on sitä, mitä halutaan. Hevonen, joka tekee asiat tyytyväisenä ja helposti. "Tässä auttaa myös jalostus ja oikea rakenne", Laudrup-Dufour lisää. Tarkkuus asioissa on tärkeää. Kun ratsastetaan, ei vain ajella sinne tänne umpimähkään. Ei anneta asioiden lähteä valahtamaan väärään suuntaan, vaan korjataan heti. Tällä tammalla on taipumus työntää vasenta lapaansa hieman ulospäin. Dufour ei salli sitä, vaan siirtää etujalat rungon eteen oikealle paikalleen. Hän naputtelee lapaa jopa kevyesti raipalla ja kiittää heti, kun hevonen suoristaa itsensä. Tätä tehdessä hevonen reagoi suullaan. Se on eräänlaista vuoropuhelua. Kuin se kysyisi: Pitääkö todellakin? "Suun pitää tietenkin olla mieluiten hiljaa ja rauhallinen, mutta tämänkaltainen reagointi ei kuitenkaan ole vaarallista", Kyrklund huomauttaa. Loppuravi kevyessä ravissa, jossa hevosen annetaan venyttää eteen-alas. Kyrklund muistuttaa, että jotta hevosen selkä pysyy rentona, ratsastaja ei saa "rysäyttää" takapuoltaan satulaan joka toisella askeleella. Ihmeen usein tätä kuitenkin näkee. Kevyessä ravissa istuminen on kuin pallon pomputtamista oikeassa rytmissä, on reagoitava istunnalla juuri oikealla kohdalla pallon liikerataa, jotta palloa ei pysäytä liian aikaisin, koska niin rikkoisi liikkeen. Se vaatii rytmitajua ja hyvässä kunnossa olevaa corea. Näitä kahta ominaisuutta tarvitaan tietenkin myös kaikkeen muuhunkin, mitä ratsastuksessa tulee eteen. . Älä anna hevosen vetää pois satulastaMikaela Sinda ja Hagels DeBeers (San Amour - Donnerhall) olivat vuorossa seuraavaksi. Tässä on aivan erityyppinen hevonen. Isompi, vähän jäykempi, vähän "kylmempi". "Perusasiat kyseessä: miten hevosen saa oikealla tavalla energiseksi", Kyrklund kuuntelee ja sanoo ääneen ratsastajan toiveen. Huomataan myös, että ratsastajan kädet alkavat nousta sitä mukaa kun hevonen nostaa päätään. Se ei ole oikea tapa reagoida kyseiseen asiaan, vaikkakin erittäin yleinen. Koska nyt ollaan klinikalla, asiaa lähdetään korjaamaan. Kyrklund tekee eron valmentautumisen ja kilpailemisen väliin: "Kisoissa viat yritetään peittää ja se joka onnistuu siinä parhaiten, voittaa. Treeneissä ei."Kisoissa hermostuttaa se, onnistuuko jokin liike. Siihen auttaa harjoittelu. "Jos laukanvaihto onnistuu kotona vain kerran kymmenestä, mahdollisuudet että se onnistuu juuri kisoissa, ovat hyvin pienet. Se ymmärrettävästi hermostuttaa", Kyrklund tokaisee. "Et ole koskaan parempi kuin heikoin lenkkisi ratsastamisessasi."Ennen kuin Laudrup-Dufour nousee selkään, Kyrklund alkaa miettiä myös kankikuolainta. Hän toteaa, että kangella on opeteltava ratsastamaan ja löydettävä sellainen kuolain, joka mahtuu suuhun. "Niitä on oltava valmis kokeilemaan. Se voi tulla kalliiksi." Oikein istuva kankikuolain on erittäin tärkeä. Usein kuolaimen ja leukaketjun kireyden sovittaminen on ensimmäinen asia, minkä hän uuden hevosen kanssa tekee. Hän kokeilee maasta miten DeBeers reagoi kankeen. Se myötää nopeasti, niin kuin pitääkin. Taivuttaminen on kangen tehtävä, nivelkuolain nostaa. Molempia tarvitaan. "Hevonen antaa sinulle kankikuolaimen, sanotaan. Ratsastajan on osattava käyttää oikealla hetkellä vain jompaa kumpaa ohjista, sitä mitä juuri sillä hetkellä tarvitaan." Kankiohjia voi pitää myös niin, että nivelohja kulkee ylempänä ja kankiohja alempana. Niin voi olla jopa selvempi. "Jos hevosella on taipumus nostaa päätään liian ylös. Otan hieman enemmän kankiohjasta."Hevonen on tietoinen isosta yleisöstä ja se kantaa itsensä hyvin. Laudrup-Dufour alkaa kuitenkin miettiä energiaa, että hevosen takajalkoja voisi saada nopeammiksikin. Hevonen on hyvin iso, ja ratsastaja on pienikokoinen.DeBeers oli vähän pohkeiden takana. Tätä Laudrup-Dufour ei salli lainkaan. Sen on kuunneltava ratsastajaa. Ohjelmaan tulee siirtymisiä. "Saatan hetkellisesti "huutaa" eli maiskuttaa vähän kovemmalla äänellä."Laudrup-Dufour muistuttaa, että oleellista on, että hän istuu omassa tasapainossaan, eikä salli, että hevonen vetää hänet irti satulasta tai mitenkään muutenkaan yrittää muokata istuntaa itselleen sopivammaksi. Hevonen on se, jonka tulee sopeutua. Kyrklund lisää: "Hevonen ei siis saa heti kiskaista ohjia, kun ratsastaja laskee kätensä, vaan odotettava hieman että "mikä on seuraava asia? Herbert Rehbein opetti minulle aikanaan sen, että ratsastaja ei muunnu hevosen mukaan, vaan tapahtuu toisin päin. Istumalla vakaasti omalla paikallaan ja odottamalla, että hevonen reagoi."Katsellessaan irroittavaa liikettä, avotaivutusta uralla, Kyrklund kertoo ihailevansa Cathrinen vakaata järkkymätöntä tasapainoa ja istuntaa satulassa.DeBeersin suu oli melko kuiva session alussa, mutta kun Laudrup-Dufour oli ratsastanut sillä, sen suu on alkanut vaahdota. Tämä on hevosihmiselle hyvä merkki. Kun Sinda kapusi takaisin satulaan, hänelle muistutettiin vielä, ettei pidä antaa hevosen määrätä tahtia ja muotoa. On tärkeää myös olla reagoimatta tahdin kiihtymiseen nostamalla käsiä, vaan muistaa laskea kädet oikealle paikalleen, niin vaikealta kuin se voi tuntuakin. "Tiedän tarkalleen miltä sinusta tuntuu, sillä Kyra on opettanut tämän saman asian minullekin", Laudrup-Dufour lohdutti. . Kätevä kiinnipitoremmi satulan eteenSitten on Ulrika Salmisen ja Gilmoren vuoro.Ensin Kyrklund halusi nähdä Salmisen ratsastavan hevostaan. "Sitten tiedän, mitä tänään tehdään."Hetken katseltuaan, hän kiinnitti huomionsa ratsastajan tasapainoon ja huomasi että toisessa kierroksessa tasapainon kanssa ei ole yhtä helppoa. Hevonen ei myöskään kanna itseään aivan rehellisesti. Siis korjataan istunta. Vasta sen jälkeen mietitään muita syitä ja seurauksia hevosen käytökselle. "Jos omaa vinoutta lähteekin korjaamaan hevosessa ohjalla ja pohkeella, silloin on käyttänyt jo liian monta apua", hän toteaa. "Nyt muutetaan vähän asioita kevyessä ravissa. Nouse jalustimille kahdeksi raviaskeleeksi ja istu vain yhdeksi.""Ulrika istuu kevyessä ravissa vähän liian raskaasti satulaan", Kyrklund valaisee. Sen jälkeen yritetään kevennystä, jossa se tapahtuu hitaammassa tahdissa kuin hevosen tahti. Ja tämän jälkeen hevosta nopeammassa. Kyrklund hakee remmin, jonka kiinnittää satulan etukaareen, niin kutsutun kauhukahvan. Vasemmalla eli sisäkädellä on pidettävä kiinni remmistä yhtä aikaa kuin ohjistakin. Käsi pysyy paikoillaan. Tarkoituksena on, että hevonen hyväksyy kontaktin tälle ohjaspituudelle, käden ollessa paikallaan. Kyrklund muistuttaa, että vaikka paritanssi ei enää ole nuorison suosiossa, vaan ihmiset tanssivatkin nykyään enemmänkin yksikseen, soolona, ratsastaminen on kuin paritanssia. Siinä on kysyttävä kumpi on se, joka vie.Tämän jälkeen ulko-ohjalla otetaan puolipidätteitä. Osoittautuu, että remmi satulanupin edessä on varsin käyttökelpoinen apuväline, jota Laudrup-Dufour harrastaa kotonaan itsekin. Kun sanotaan, että ratsasta eteen? Mitä tarkoitetaan? En halua, että mennään kovempaa, vaan nopeammilla jaloilla, lyhyemmillä askelilla, jolloin ne nousevat enemmän maasta ja saavat energiaa ylöspäin, ei eteenpäin. Eikä niin, että hevonen saa valita aina sen itselleen helpomman vaihtoehdon. "Kyrklund pyytää Salmista pysäyttämään ja tekee testin. Hän vetää ohjista ja saa ratsastajan irti satulasta, liian helposti. Maasta käsin hän huomaa myös, että ratsastaja on vasemmalta puolelta paljon oikeaa kehonpuolta vahvempi. Ohjista pidetään vastaan vatsalihaksilla. Tunne on sama, kuin jos olisi vessassa ja vatsa olisi kovalla. Kyse ei ole siitä, että käsissä olisi voimaa vaan istunnan ja ohjienpidon stabiilius. "Korkeat kädet ei ole vain suomalainen ongelma. Näen sitä paljon", Kyrklund lohduttaa. Mutta yhtä kaikki se on virhe, joka on korjattava. Hevosen on kannettava itsensä niin, että ratsastaja pitää kädet matalana. Hyvässä ohjasotteessa kyynärvarteen tulee kulmaus. Kädet eivät missään tapauksessa saa olla suorana, jolloin ohjasotteesta katoaa elastisuus. Elastinen sen on oltava, jos mielii pitää jatkuvan kontaktin hevosensa suuhun, niin kuin on tarkoitus. Tässä vaaditaan myös kehon kuntoa. "Ei tarvitse nostella isoja painoja eikä juosta maratonia, mutta kehon on oltava vahva ja toiminnallinen", Laudrup-Dufour komppaa.. Lahjakas musta oriSitten nähdään hevonen, johon Cathrine Laudrup-Dufour selvästi suuresti mieltyy. Stella Hagelstamin äidin Heidin viimeinen kasvatti, pienehkö, elastinen musta ori Hagels Prince Nassak on 7-vuotias, mutta ratsastuksellisesti se voisi olla 9. Laudrup-Dufour sanoo, että kun puhutaan laadusta, puhutaan hevosista, kuten Prince Nassak. "Tässä hevosessa ei ole erityisiä ongelmia, mutta annan sille hyvän kokemuksen, joka vie sitä entisestään eteenpäin."Kyrklund muistuttaa, että hevoselle on annettava aikaa rentoutua. "Hevosta kun ei voi pakottaa rentoutumaan vaan on odotettava, että se itse päättää tehdä niin.""Meidän on opetettava hevosille, että ratsastajan satulan alla on maailman turvallisin paikka", Laudrup-Dufour linjaa. Nuorilla hevosilla hän pitää mielellään edellä kuvattua remmiä, josta voi tarvittaessa pitää kiinni jolloin istunta ja kädet ovat vakaat vaikka hevonen loikkaisi yhtäkkiä johonkin suuntaan, niin kuin ne saattavat tehdä. "Remmi tuo itsellenikin varmuutta."Hevonen on pehmeä niskastaan ja hyvin koulutettu, Laudrup-Dufour kehuu. Vastalaukassa se pystyy pitämään saman laukanlaadun kuin myötälaukassakin. Laudrup-Dufour ratsastaa oriilla passagea kevyessä ravissa joitakin askelia, mikä saa sen takajalat hyvin aktiivisiksi, ja antaa sen sen jälkeen kehittää raviaan satulassa istuen. "Hevonen tuntuu nyt aivan ihanalta", hän huokaa. "Tämäntasoiset 7-vuotiaat ovat harvinaisia!" Hän kokeilee myös piaffia. Etujalkojen kontrolli on tärkeä, jos haluaa välttää myöhemmin liikaa etenevät piaffit. Etujalkoja voi mobilisoida vaikkapa etuosankäännöksiä tekemällä. Kaikki mitä Prince Nassak tekee, miellyttää Laudrup-Dufouria. Hän sanoo, että pakkaisi sen enemmän kuin mielellään käsimatkatavaroihinsa ja veisi mukanaan kotiinsa Tanskaan. Harjoituksen lopuksi Nassakille kerrotaan, että koko ajan ei tarvitse olla töissä vaan nyt se voi rauhoittua olemaan tekemättä mitään, pitkällä ohjalla. Se pysäytetään ja kun se rauhoittuu vain olemaan, sitä kiitetään. Kyra Kyrklundin silmää miellyttää Hagelstamin käyttämä litteä koulusatula. Hän huomauttaa myös liian syvistä ja topatuista satuloista. Ne vangitsevat istuntaa liikaa, ja vaikka voivatkin tuoda helpotuksen huonolle istujalle, pidemmän päälle ne kääntyvät itseään vastaan. "Ratsastajalla on oltava vapaus liikkua satulassa tilanteen mukaan", Kyrklund sanoo. . Annina Kolulle ja Ghanalle teetettiin kokoamisharjoituksia laukassa, josta iso osa tapahtui vastalaukassa, joka on Kyrklundin mielestä erittäin hyvä askellaji ja kehittää hevosen tasapainoa. Remmi oli käytössä ja meno näytti hyvältä. "Kyra heittää sinulle asioita kuten hän tekee minullekin", Laudrup-Dufour"Se on okei, jos kaikki ei aina onnistu. Ei tämä ole niin helppoa", Kyrklund totesi. Hän käytti tilaisuutta hyväkseen kehumaan testiratsastajia heidän urheudestaan. Ei ole helppoa tulla opetettavaksi ja esimerkiksi kriittisen ratsastusyleisön eteen. Kyrklund kertoi näkevänsä yhtä tälläkin hetkellä vähän väliä sielunsa silmien edessä vanhan valmentajansa Rehbeinin neuvomassa. Häneltä kysyttiin, minkälainen oppilas Laudrup-Dufour on. "Erittäin avoin ja halukas oppimaan. Luulen, että jos sanoisin hänelle, että voitat seuraavissa olympialaisissa jos istut väärinpäin satulassa, hän tekisi niin." . Elisabet Ehrnroothin Divassa näkymääEhrnrooth kertoo ostaneensa pyhä yrjö -hevosensa Divan (Johnson - Don Schufro) ilman sen suurempia odotuksia, mutta että nyt on alkanut näyttää, että ainesta on enempäänkin. Pian huomataan, että näin todellakin on. Laudrup-Dufour nousee tamman satulaan heti. Hän oli ratsastanut tammaa edellispäivänä, jolloin se tuntui hieman epäluuloiselta, mutta ei tunnu enää. Ehrnrooth arvelu, että 10-vuotias tamma saattaa olla "late bloomer", saa häneltä vahvistuksen. "Tosin, mitä se tarkoittaa? Cassidykin oli late bloomer, kun oppi piaffitkin vasta 12-vuotiaana."Peruutus. Se on yksi parhaista harjoituksista monestakin syystä, ja erityisesti siitä, että se opettaa taivuttamaan takajalan niveliä ja ottamaan painoa takaosalle. Peruutus ei kuitenkaan ole helppo. Kuten Kyrklund sanoo, hevoset eivät erityisemmin pidä siitä, sillä ne eivät näe mihin ovat menossa. Yleisöstä kysyttiin miksi edes olympialaisissa ei nähty hyviä peruutuksia. Kyrklund ei ottanut hyvyyteen suoranaisesti kantaa, vaan vastasi, että GP:ssä peruutuksen paikka ohjelmassa on myös haasteellinen heti sulkutaivutusten jälkeen. Kyllä niissä voi silti onnistuakin: "Richard on saanut kaksi kertaa peruutuksestaan yhdeksikön", hän jatkoi. Tämä kirvoitti juontaja Teemu Ahteen antamaan Richard Whitelle uuden lempinimen. "Reinback-Richard" sai yleisöltä suosionosoitukset. Laudrup-Dufourin mielestä peruutusta tehdään liian vähän. Se voisi olla GP- ohjelmassakin useammin kuin vain kerran, jolloin siitä ei muodostuisi niin suuri "peikko". Diva on hieman vanhanaikainen malliltaan. Se on rintava, kaulava ja roteva, vähän matalajalkainen ja hyvin lihaksikas. Liikkeessä se herää kukoistamaan. Laudrup-Dufourin mielestä tamma on vahvaluonteinen, mutta hyvällä tavalla. Hän pitää nyt ohjia tavallisemmalla tavalla, mutta niin, että ohjien väliin jää kahden sormen väli. "Näin voin halutessani helpommin käyttää vain jompaakumpaa ohjaa."Tamman on helppo koota. Kyrklund toteaa, että piruetti ja piaffi ovat liikkeitä, joiden kohdalla riittää, että toinen onnistuu. "Silloin onnistuu toinenkin, sillä kumpikin on liike, joka edellyttää äärimmäistä kokoamisastetta."Piaffiharjoitukseen Laudrup-Dufour käyttää tammalla olevaa kaulanarua pitääkseen kätensä paikoillaan ja tuntuman kevyenä. Kun hän pyytää pohkeella liikaa, tamma hieman häkeltyy ja ilmoittaa asiasta, pienellä takapukilla. Laudrup-Dufour myöntää virheensä ja toteaa, että huomautus oli aiheellinen. "Yksi hyvä Kyran konsti on, että jos vaikkapa oikealla ohjalla on resistessiä, voi käyttää 3+1 -metodia ja ottaa kolme ohjaa toiseen ja vain yhden toiseen käteen."Kyrklund muistuttaa, että ei koskaan saa olla myöskään ahne. On lopetettava oikealla, hyvällä hetkellä, tarpeeksi ajoissa. "Tuossa piaffissakin reaktio riittää. Ei tarvitse mennä 50 piaffiaskelta!" Kyrklund täsmentää. Hän jää miettimään, että kaikki hevoset eivät ole hyviä kaikessa. "Jos hevosella ei ole kympin ravia, kannattaa tyytyä hyvään seitsemään. Sekin on hyvä numero", Kyrklund muistuttaa. Tämä saa Laudrup-Dufourin muistelemaan erästä hevostaan, jolla hän sai heittämällä yli 83 prosenttia, mutta ei koskaan seiskaa parempaa numeroa ravista. "Se teki sen kaiken muun vastaavasti niin hyvin. Se riittää varsin hyvin.". Danten piaffiEnnen kuin Ville Vaurion ja Danten kanssa aloitetaan, puhutaan hetki ajankohtaisesta ikuisaiheesta, rollkurista. Kyrkund korostaa, että rollkur ei ole sitä, että ratsastetaan luotiviivan takana. Rollkur on jotakin väkivaltaista. Luotiviivan takana oleminen ei ole. Ajat muuttuvat. Ennen luotiviivan taakse ei saanut suin surminkaan joutua. Valmentajien tärkein tehtävä oli seistä kisasuorituksen aikana kisakentän reunalla ja näyttää kädellään omaa leukaansa alhaalta ylöspäin taputellen, että "leuka ylös".Vuonna 1984 Los Angelesissa hän ratsasti olympialaisissa Nöriä ja oli tuomareiden mielestä luotiviivan takana. Omasta mielestään ei. Tuloksena oli viiden prosentin vähennys pisteissä. Toinen asia on se, että kontakti olisi saatava sellaisellakin hevosella, joka on oppinut joko pakenemaan kuolaimen taakse tai muuten vain jostakin syystä viihtyy syvemmässä muodossa. Laudrup-Dufour sanoo, että Dante on kevyt edestä. "Sen kanssa on löydettävä oikea muoto, se kohta, jossa se ottaa tuntuman. Se ole helppoa, sillä "hevonen piileksii mielellään hieman syvässä muodossa". "Ja kun se on korkeammassa muodossa, kontakti kärsii ja selkä ei ole mukana. Ratkaisu on vaihdella muotoa : ratsastaa kaula alhaalla hetkellisesti ja yrittää uudelleen. "Yritän näyttää sille, että ovi on auki edestä.""Miltä näyttää?" "Vähän vielä luotiviivan takana", Kyrklund raportoi. Dantella on ollut haasteita piaffissa. Se tekee ne välillä hyvin, välillä vähemmän hyvin. Piaffissa Laudrup-Dufour huomaa, että hevonen on liiankin kevyt edestä. Hän pyytää muutamaa piaffiaskelta kerrallaan ja ratsastaa väliin mobilisoivaa, kevennettyä passageraviaan. "Leikitään tällä lailla ympäriinsä. Samalla tavalla asian voi ajatella kaikissa tilanteissa. Myös kilparadalla." Klinikan hevosetHevosille on merkitty ratsastajat, mutta käytännössä Cathrin Laudrup-Dufour ratsasti jokaisella niistä. Viola SHA, 5, (Vitalis-Fidermark) Cathrine Laudrup-Dufour Hagels DeBeers, 11, (San Amour - Donnerhall) Mikaela Sinda Gilmore MC, 14, (Zizi Top - Zeoliet) Ulrika Salminen Hagels Prince Nassak, 7, (Pin Rock´s Black Velvet - Fernet) Cathrine Laudrup-Dufour Ghana, 14, (Rousseau - Crack C) Annina Kolu Dante NL, 12, (DeNiro - Alantas xx) Ville Vaurio Diva, 10, (Johnson - Don Schufro) Cathrine Laudrup-Dufour

Kyra Kyrklund ja Cathrine Laudrup-Dufour: Ratsastaminen on kuin paritanssia - mutta kumpi on se, joka vie?

Aiheeseen liittyvää