KorKin klinikka 2: "Mä menisin tällä grand prix'hin" – Terhi Stegars rakastui suomenoriin

Vasta 8-vuotias suomenori Loiste Priimus (Säkkärän Sälli - Päijänne Priima, Pilven Poika) esittämässä piffipaffia Terhi Stegarsin ratsastamana oli yllätysnumero KorKin klinikassa lauantaina. Kyllä sitä jäikin katselemaan. Niin hyvin ratsukolla synkkasi. Stegars on ratsastanut tällä hevosella elämässään nyt neljä kertaa, mutta hän sanoo jo rakastuneensa."Jos se olisi mun hevonen, mä kouluttaisin sen grand prix'hin", hän ilmoitti ja lisäsi: "Mä ottaisin ton hevosen milloin vaan mukaan kotiin!"Stegars oli ratsastanut hevosta edellispäivänä ja kertoo sen kerran menneen vielä paremmin, sillä ratsukko sai keskittyä toisiinsa ilman yleisöä. Loiste Priimuksen ominaisuuksiin kuuluu energisyys, ja se voi aina kääntyä jännittyneisyydeksi. "Mä tein sillä fantastisen ratsastuksen. Vaihtoja, laukkasulkuja ja kaikkea. Se, miten se pystyy kokoamaan piaffiin, kertoo, että se pystyy kaikkeen muuhunkin."Nyt ei pidä unohtaa sitä, että hevonen on tässä pisteessä siksi, että sitä on viety eteenpäin toisen ammattilaisen avulla, Johanna Vainion.Vainio kertoi ennen Stegarsin ratsastusta, että hevosella tehdään kotona monipuolisesti kaikkea, maastoillaan ja jopa hypätään. Se on myös jalostusori, joten työsarkaa riittää silläkin saralla. "Se tekee aina kaiken 110-prosenttisesti", Vainio kehui. .Tahti, rentous, muotoKuten Emma Kanerva kollegansa Stegarsin ratsastusta maasta seuratessaan totesi, suomenhevosille tulee ensin opettaa rauhallinen, rytmikäs tahti ravissa, sellainen, jossa ne odottavat, eivätkä kiirehdi. Tällöin koko hevonen pysyy mukana ja selkä on toiminnassa."Tahti. Rentous. Muoto. Pehmeä ylälinja. On oltava todella varovainen, ettei pyydä liian flashia ravia."Jos hevonen pääsee kiirehtimään, selkä valahtaa, jousto häviää, ja kipitys alkaa. Oma ratsastaja Vainio allekirjoitti Kanervan analyysin: "Kyllä se malttaminen se suurin haaste on", hän myönsi. "Mutta tämä on kivan näköinen suomenhevonen, josta näkee, että se pystyy kokoamaan ja ottamaan takaosan alleen", Kanervakin kehui.. Puolikkaat askeleetStegars näytti puolikkaiden askelien funktion. Kun vuoro oriin kanssa alkoi, Stegars käytti hyvinkin 10 minuuttia, vartin siihen, että rauhoitti hevosen ottamaan ravissa puolikkaita askelia tasaisessa tahdissa. "Ne ovat tie piaffiin", hän kertoo.Pohkeenväistöä, avoja, sulkuja.Puolikkaiden, vähän lyhyempien ja nopeampien, askelien kautta päästään sellaiseen tahtiin, josta voi rakentaa jotakin lisää. Puolikkaat askeleet vievät kohti diagonaalisuutta, kaksitahtisuutta, ja niiden avulla on helpompi opettaa siirtymistä piaffiin ja piaffista pois. Niiden kautta asia on hevoselle helpompi ymmärtää ja fyysisesti helpompi tehdä. Myös piaffipiruetti helpottaa sen ymmärtämistä, että vaikka painoa siirretään takaosalle, ajatus on koko ajan eteenpäin.Stegars maiskutti hevoselle kevyesti tahtia ja tie piaffiin ja passageen todellakin löytyi, samoin lopussa isompaan, näyttävämpään raviin, jossa hevonen todellakin käytti koko kroppaa ja koukisti maksimaalisesti kaikkia niveliään. Tämä on tasapainottelua veitsen terällä, sillä liikaa ei voi pyytää, eikä mihinkään voi pakottaa. Kuten Stegars päivän aikana totesi, "hevosen ei ole pakko tehdä yhtään mitään muuta kuin syödä, juoda ja käydä välillä vessassa".Eli muistetaan tämä perusasetelma ja pidetään positiivinen työrauha. "Täällä me hengitellään yhdessä", hän ilmoitti ratsastaessaan pehmeästi askeltaen ohi ja hevosella oli naamallaan keskittynyt, vähän sisäänpäin kääntynyt ilme. Kuin Buddhan hymy. "Mä opetan aina mun hevosille, joita saattaa helposti ruveta jännittämään, että ei tarvitse pingottaa niin hirveästi, vaikka energiaa tarvitaankin."Stegars kiitteli hevosen tarmokasta, mutta kuuliaista eteenpäinpyrkimystä, ja sitä, että "se ottaa helposti kipinää". Vaikka kipinä onkin kaksiteräinen miekka, kipinääkin piaffin ratsastamisessa tarvitaan. Aika ajoin Stegars muistutti raipalla kevyesti koskettamalla, että takaosa pidetään koko ajan mukana."Mutta en halua ylikierroksia.". Kun hevoselta putosi putsi kesken ratsastuksen, Stegars suorastaan säikähti sen nähdessään. Hevonen sen sijaan ei ollut asiasta millänsäkään, tuskin huomasi koko asiaa. Tämä nauratti Stegarsia joka myönsi hämmästynensä omaa reaktiotaan, joka on turhaa kotimaisen rodun edustajan satulassa: "Se kertoo varmaan siitä, minkälaisilla hevosilla mä yleensä kotona ratsastan."Session lopuksi raviin saatiin myös lisää volyymiä, sama tahti säilyttäen."Se kantaa hyvin takaosallaan", Kanerva kiitteli.Lopuksi hevonen ratsastettiin eteen-alas rauhalliseksi ja energia purettiin käyntiin pitkillä ohjilla treenin päätteeksi, jotta tunti päättyy mahdollisimman seesteisiin tunnelmiin. Se on tärkeää seuraavaa kertaa varten. "Loiste Priimuksella on hyvä oma ratsastaja, mutta kyllähän tässä Terhin kanssa päästiin nextille levelille", Maunola ihasteli."Kiitokset Johannalle. Tällainen show ei olisi ollut mahdollinen, jos hevosta ei olisi ratsastettu niin kuin se on ratsastettu", Stegars päätti. .Ensimmäinen grand prix -suomenhevonen?Hollantilaisvalmentaja Rien van der Schaft on sanonut oriin omistajalle Minna Maunolalle, että tässä on hieno vaativan tason kouluhevonen, ilman täsmennystä "suomenhevonen". Stegars ei ole suomenhevosella juurikaan sen jälkeen enää mennyt, kun hän joskus teini-ikäisenä, vuonna 1987 sai vanhemmiltaan ravurikokelaan nimeltä Härmän Veto (Härmän-Heppu - Pirho, Arpuusi). Hän on elänyt Keski-Euroopassa jo 30 vuotta.Hän sanookin, että koska hän asuu Keski-Euroopassa, jossa kylmäverihevosia ei kouluradoilla ole totuttu näkemään, ja hispanohevosillakin on tekemistä, jos ne haluavat huippuprosentit kouluradoilta, tämän hevosen areena ei ole siellä. Suomenhevonen on arvossaan juuri Suomessa.Stegars sanoo, että oriin käynti vaatii työstöä, eikä piaffista välttämättä tulisi "magnificent", jos sitä verrataan parhaisiin lämminverisiin huippujen ratsastamina. Loiste Priimukselle ei ehkä koskaan saada Zonik Plus -piaffia, mutta se mikä on omaa luokkaansa, on hevosen asenne ja ratsastettavuus. "Ihan eri asia onkin sitten se, että tässä voisi nyt olla se ensimmäinen GP-suomenhevonen. Se olisi hieno tavoite! Tällä on siihen kaikki edellytykset.".Pilven Poika kantavana ideanaKasvattaja Sari Mansikkamäki kertoo, että pilvenpoikalainen tamma Päijänne Priima on kantava idea tässä jalostuksessa. Pilven Poika on hienoin suomenori mitä hän on koskaan nähnyt ja Päijänne Priima hienoin suomentamma. Säkkärän Sälli valittiin tammalle "erilaisena ideana", kun ei haluttu mennä ihan valtavirtojen mukana. "Se oli vähän käytetty, mutta hieno ori", Mansikkamäki muistelee. Säkkärän Sällihän on myös Kulta-ahon Kasimirin isä, ja näissä kahdessa oriissa onkin paljon samaa: kompakti rakenne ja tietynlainen ketterä tasapaino.Mansikkamäki myy kaikki kasvattinsa, etenkin orivarsat.Hänellä on tamman tytär Loiste Primadonna (Kuningas Ässä), joka on tiine Herkko Hurmauksesta. Kasvattajanimessä Loiste on ollut eri muodoissaan jo kauan. Alussa muodossa Loisteen, mutta koska Primadonnan kanssa kirjaimet olisivat ylittäneet sallitun maksimimäärän, se lyhennettiin muotoon Loiste. Hän on tyytyväinen löydettyään kasvatilleen omistajan, joka vie hevosta taidolla eteenpäin. Ratsastaja tekee hevosen, hän ajattelee. "Jos se tähän mulle olisi jäänyt, se olisi sellainen samanlainen karvapallo kuin mitä se oli syntyessään. Sehän ei siinä kohtaa ollut mitenkään erikoinen."Kun oli aika myydä, Loiste Priimus meni ensin Elina Vuokolle, joka myi sen Minna Maunolalle.Hevosen omistaja Maunola jakaa kasvattajan ihailun Pilven Poikaan, sillä hän asui 1990-luvun lopulla Pohjois-Karjalassa ja vietti paljon aikaa Jukka Martikaisen, PIlven Pojan silloisen ratsastajan, tallilla Kontiolahdessa.Pilven Poikaan hän oli tutustunut ostaessaan sen kasvattaja-omistajilta Liljoilta lapinkoiran pennun. Maunola ihastui kaksivuotiaan orivarsan luontaiseen tasapainoon: "Näin kun se laukkasi puoliverivarsan kanssa ja ajattelin, että tuosta täytyy kyllä tulla tuollaisella tasapainolla hyvä", Maunola muistelee. Jo kolmevuotiaana hevonen näytti joissakin tilanteissa osaavansa piffata. Maunola sanoo olevansa pitkän linjan ratsastaja, "ja kaiketi ihan kelpo", itsekin, mutta hän halusi satulaan ammattilaisen. Hän kertoo sanovansa aina, että ratsastaja hänen suomenoriilleen löytyi "erään nelivuotiaan puoliveriorin suosituksesta". Teija Varjosen kasvatti Guinness QSH oli siihen aikaan Vainion ratsastuksessa."Kun näin sen videon, päätin ottaa Johannan seurantaan." Pian Vainio ratsasti hänen hevostaan. Vaikka hevonen onkin enemmän kuin aikataulussa, Maunolalla ei todellisuudessa ole kiire minnekään. Hän sanoo, että ori on kuitenkin kylmäverinen, ja hän haluaa tehdä tämän projektin mahdollisimman hyvin ja oikein. Maunola sanoo, että hänen juttunsa tässä hommassa on nähdä mihin asti hevosesta on, ja hän haluaa antaa hevoselle myös mahdollisuuden näyttää kykynsä."Ja bonuksena mä pääsen itse ratsastamaan hienolla hevosella, tällä omallani, kun Johanna pitää mullekin välillä sillä tuntia."

KorKin klinikka 2: "Mä menisin tällä grand prix'hin" – Terhi Stegars rakastui suomenoriin

Aiheeseen liittyvää

Eläinlääkäri Kati Niinistö: "Laidunruoho näyttää olevan hyväksi hiekansyöjille"

SRL:n hallituksen kirje sai Jaana Mäkisen lähettämään oman viestinsä seuroille

SRL:n tiedote: Hallitus on "valmis keskustelemaan sopimussakon poistamisesta"

Uusin käänne: SRL:n talouden selvitystyöryhmälle annettiin materiaalia, joka on netissä vapaasti saatavilla muutenkin