Veera Peltokankaan rohkeutta ja ennakko-luulottomuutta

Kaikessa ratsastuksessa ja kentän jokaisessa osakokeessa kaiken perusta ovat tahti ja rytmi, Veera Peltokangas painottaa.Hän huomauttaa, että hyvä ja huolellinen perustyöskentely on tärkeää kaikissa lajeissa, mutta kenttäratsastuksessa se korostuu, sillä kentässä laadukkaalla perustekemisellä ollaan jo todella pitkällä, kun se saadaan ulotettua joka osakokeeseen. Samasta syystä kenttä olisi hyvä perusta harrastajille.Onnistumiseen tarvitaan aina riittävä eteenpäinpyrkimys. Hevosen on oltava pohkeen edessä ja kuulolla, ja samalla sen pitää kuunnella myös pidätteitä. Ratsastajan pitää oppia tunnistamaan hevosen ihanteellinen rytmi.Joskus ratsastaja tarvitse paljonkin tukea valmentajalta, että perusasioista päästään hevosen kanssa yksimielisyyteen. Otetta tarvitaan joskus jo siihen, että jumittava hevonen menee oikeaa vauhtia ja siihen suuntaan, mihin ratsastaja sanoo.”Tarvitaan rohkeutta tekemiseen”, Peltokangas neuvoo.Kun reitti ja vauhti ovat kunnossa, tulevat seuraavaksi ohjelmaan siirtymiset. Moni hevonen menee vaikka kuinka kivasti ja pyöreästi tasaista uraa, mutta kun pitää tehdä yksikin siirtyminen, balanssi katoaa.”Siirtymiset ovat paras keino kehittää hevosta, ja niissä on usein eniten parannettavaa. Tasaisesti, rytmi läpi siirtymisen, energia, rentous ja kuolaintuki”, Peltokangas luettelee.Seuraava askel ovat siirtymiset askellajin sisällä, puolipidätteet ja kokoaminen siinä.Peltokankaan lempityöskentelyä on tehdä ravissa ympyrällä pienennyksiä ja suurennuksia, muutamia väistöaskelia ulos, laukannosto, siirtyminen raviin ja taas väistätys.”Väistöaskelilla saa takaosaa aktivoitua ja energiaa siihen. Ympyrällä taas on helpompi löytää balanssi ja rentous kuin suoralla uralla”, hän perustelee. Esteillä rytmi ja laukkaEsteillä painottuvat rytmi ja laukka. Kun ne ovat oikeat ja sujuvat, voi ponnistuspaikkaa hakea laajalla skaalalla. Jos taas rytmi hukkuu, alkaa tulla virheitä ja huonoja hyppyjä.Peltokangas teettääkin mielellään heti radan pätkiä, niin että hypätään melkein aina useita esteitä peräjälkeen. Silloin rytmi on helpompi löytää. Jos jossain tulee virhe, ei tehdä heti uudelleen vaikeaa kohtaa, vaan tehdään jotain helpompaa ensin, ja sitten vaikeampi kohta uudestaan, niin että rytmi jää mukaan edellisestä pätkästä ja edellisiltä esteiltä. Niin että saadaan jatkettua hyvää flow’ta, ja virhe korjaantuu todennäköisemmin. Ilman maneesiaKenttäratsastajan ja mielellään myös kaikkien muiden ratsastajien pitää osata ratsastaa myös maastossa. Peltokangas on valmistautunut moniin isoihin kilpailuihin kotona Keski-Pohjanmaalla ilman omaa maneesia ja kenttää. Se onnistuu myös talvella, kun hyvän ratsastuksen asiat otetaan mukaan tekemiseen maastossa. Tiellä pystyy ratsastamaan eri muodoissa, tekemään kaarteita, väistöjä ja siirtymisiä..Siirtymiset ovat paras keino kehittää hevosta, ja niissä on usein eniten parannettavaa. Veera Peltokangas. Talvella treeni on toki riippuvaista keleistä, mutta koskaan Peltokangas ei ole jättänyt kelin takia kokonaan treenaamatta. Kun on hyvät hokit ja tilsakumit, voi aina tehdä ainakin käynti-ravi-työskentelyä.”Pyrin työskentelemään samoin maastossa kuin kentällä, pyöreänä ja tahdissa. Jos keli on ok, teen avoja ja pieniä väistätyksiä”, Peltokangas sanoo.Maneesiin olisi hyvä päästä ainakin kerran viikossa hyppäämään, tosin jos kentällä on hyvä polanne, pystyy hyppyjä tekemään sielläkin. Puomeja voi tehdä, vaikka pohja ei olisi täydellinenkään.Peltokangas laskee, että jos hevosella pääsee tekemään kahdesti viikossa tavallisen treenin kentällä tai maneesissa, 4 kertaa voi mennä hyvin maastossa peruskuntotreeniä, ja se on riittävä saamaan hevosen hyvään kuntoon.Jäätiköllä mennään käyntiä ja ravia, hyvillä keleillä päästään laukkaamaan. Kun on sopivaa lunta, sitä kannattaa hyödyntää kuntotreenissä.”Haastavin on liukas jäätikkö, jossa voi olla vettäkin päällä, mutta kun on hyvät hokit, siinäkin pystyy ravaamaan suoraa uraa. Jos pari viikkoa on vain käynti-ravimaastoja, ei se kaada hevosta mihinkään suuntaan”, Peltokangas sanoo.Myös silloin, kun maa on lumeton ja kova, Peltokangas tekee suoralla tiellä käyntiä ja ravia. Haasteet selätetäänMonille hevosille yksin maastoon lähteminen on haaste, mutta sekin kannattaa selättää.”Ensin kannattaa mennä kaverin kanssa, joka voi toimia vetoapuna. Sitten mennään niin, että kaveri kulkee takana ja itse etummaisena. Kun nämä onnistuvat, voi lähteä yksin”, Peltokangas neuvoo.Jumitteluiden kanssa saattaa toki joutua työskentelemään.”Jos hevonen jumittaa, se kannattaa kääntää ympäri ja ratsastaa vähän kotiin päin, sitten kääntää taas ympäri ja ratsastaa eteenpäin ja kääntää taas, niin kauan uudestaan ja uudestaan, että hevonen vihdoin menee jumituskohdan ohi. Tämä toimii usein parhaiten ravissa, ja näin saa huijattua hevosen eteenpäin. Itseään kannattaa myös kehittää, että oppii ratsastamaan hevosta vahvalla otteella”, Peltokangas sanoo.

Veera Peltokankaan rohkeutta ja ennakko-luulottomuutta

Aiheeseen liittyvää

Herkon Hömppä-poika hurmasi vuonna 2026

Kapteeni Mikko Mäentausta tulevasta hallikaudesta: "Kaikilla on kova halu mennä maailmancupia"

SRL:n hallitus: Ammattitaitoinen maajoukkuejohto on kustannustehokkuutta ja suomalaisen kilparatsastuksen elinehto

Kaisu Västinsalon omakasvatti Coldfly KNE ratsujen astutustilastoykkönen – "Kunhan mennään ja touhutaan"