Maria Pyykönen on löytänyt rauhan tekemiseen: "Istu satulassa väärin päin ja huuda Hoosiannaa -tyyppiset ratkaisut eivät koskaan toimi tässä lajissa"

Nyt tekemisessä on rauha. GP-kouluratsastava eläinlääkäri Maria Pyykönen karisti tammikuussa Suomen tomut jaloistaan ja muutti Hollantiin. Nyt, pari kuukautta myöhemmin, on käynyt ilmi, että päätös oli oikea. Valmentautuminen Rien van der Schaftin silmien alla, ja ratsastaminen hänen ja hänen vaimonsa Ingen ja tyttärensä Romyn päivittäisessä seurassa Stal Sprengenhorstissa on muuttanut kaiken. Perustyö. Perusratsastus. "Kyllä se auttaa, että sulla on oikeanlainen valmentaja, että sulla on viisi kertaa viikossa valmennus ja että se valmentaja on koko ajan korvanapissa, eikä anna sun mennä siihen vanhaan ratsastustapaan ja oikomiseen. Koska oikoa ei voi", Maria Pyykönen sanoo. "Istu satulassa väärin päin ja huuda Hoosiannaa -tyyppiset ratkaisut eivät koskaan toimi tässä lajissa", hän naurahtaa. Pyykönen sanoo suoraan, että "Hollannissa on ihanaa". "Mä olin täällä viimeksi viisi vuotta sitten, mutta nyt aika on kypsä ottamaan kaikki opit vastaan."Juuri tällä viikolla hän on tosin Suomessa tekemässä eläinlääkärin töitään, mutta palaa viikonloppuna taas Wenum-Wieseliin. Toimintamalliksi on vakiintunut viikko Suomessa töissä ja kolme viikkoa Hollannissa -tahti.Ei ole poissuljettua, ettei hän palaa enää Suomeen.Ote ja usko kouluratsastukseen ja omaan hevoseen ovat palautuneet, vaikka viime kausi oli vaikea. Pyykösen FWB-kouluruuna Fürst Wild S (Fürst Fugger - Walt Disney I) pisti ratsastajansa viime kaudella pariinkin otteeseen kilparadalla seinää vastaan, hyppi pystyyn ja osoitti mieltään. Vuoden vaihteessa kypsyi päätös lähteä hevosen kanssa Hollantiin. Pyykönen kertoo saaneensa ahaa-elämyksiä. Hän sanoo niiden olevan niin perustavanlaatuisia, perusasioita suorastaan, että häntä hävettää sanoa ne ääneen. Mutta ne perustuvat lajin säälimättömiin lainalaisuuksiin. Kuten esimerkiksi siihen, että hevonen on aina ratsastajansa peili. Jos se ei tee jotakin halutusti, syytä voi kysellä vain satulassa istujalta. Hevonen tekee sitä, mitä siltä sen mielestä pyydetään. Jos kommunikaatio ei toimi, ei pyyntökään tule ymmärretyksi. "Se on todellakin niin, siitä olen saanut muistutuksen", Pyykönen kertoo. Hän kertoo joutuneensa tosiasioiden kanssa silmäkkäin. Ja, tieteellisen koulutuksen saaneena, hän valitsi tosiasiat.. Kouluratsu on kokonaisuus kaikesta siitä, mitä sen kanssa tehdään. "Kyse on siitä, kuinka sä pystyt pitämään sen hevosen rentona ja irtonaisena ja kuinka sä sen rentouden sisällä pystyt tekemään asioita, tinkimättä ikinä rentoudesta ja irtonaisuudesta", Pyykönen toteaa.Rentous on irtonaisuus ovat ehdoton vaatimus, johon jatkuvasti hevosen työskentelyssä palataan. Tämä vaatii loputtomasti kärsivällisyyttä.Hevosihmiset puhuvat jatkuvasti läsnäolosta ja hevosenlukutaidosta, mutta Pyykönen kokee ymmärtävänsä näiden sanojen tosiasiallisen merkityksen niin syvällisesti, että voidaan puhua lähes valaistumisesta."Koko juttu on mulle avautunut ihan uudessa merkityksessä", Pyykönen sanoo. Käytännön tasolla kyse on siitä, että hevosta palkitaan ennakoivasti, sen ollessa mukavuusalueellaan, ja näin tehden ohjataan sitä pikku hiljaa haluttuun suuntaan. Hevonen kyllä tekee mitä pyydetään, kunhan asiat pyydetään oikein ja oikeassa määrässä. Ratsastaessa ei mietitä mitään muita asioita, ainoastaan meneillään olevaa tekemistä ja vuoropuhelua hevosen kanssa. "Avaan tarvittaessa hevosen muotoa, teen asian sille helpommaksi, jotta se ei koskaan joudu stressitilaan. Koska kun hevonen on stressitilassa, siitä ei koskaan tule mitään hyvää." Tästä seuraa, että ratsastaja ei voi myöskään itse olla stressitilassa. Oikeanlaisessa ratsastuksessa ei ole määräaikaa eikä kiirettä, koska kaikki tehdään hevosen ehdoilla, ja se ottaa sen ajan, minkä se ottaa. Näin ollen, kouluratsastusta ei voi tehdä tiukalla aikabudjetilla.Tämä usein unohtuu. Pyyköselle "asia tuli vasten kasvoja". "Sen minkä taakseen jättää, sen ratsastuksessa edestään löytää. Tajusin, että olen itse aina joutunut sullomaan arjen työt ja perheet ja hevoset rajalliseen aikaan, koska tunnin päästä on oltava jossain muualla. Sellainen ei vaan onnistu. Ei kannata ratsastaa, jos ei ole aikaa ratsastaa kunnolla. Jos tähän haluaa satsata, ne omat hevoset täytyy ihan oikeasti laittaa ykkösiksi", hän sanoo. "Sä et voi lähteä puolen tunnin treeneihin ja odottaa, että sen puolen tunnin kuluessa ongelmat ratkeavat. Voi nimittäin olla, että sillä kerralla se puoli tuntia ei riitä alkuunkaan."Asiassa auttaa kaikkialla ympärillä nähtävillä oleva kiireetön esimerkki.Pyykönen sanoo olevansa aivan liekeissä. "Ja kun olen tässä asiakkaiden hevosia ratsastanut, niin olen huomannut senkin, että tämä periaate toimii ihan joka ikisen hevosen kohdalla.""Treenaaminen on niin palkitsevaa itsessään, että en tunne edes tarvetta lähteä mihinkään kisoihin!" hän nauraa. Totta kai kisoja kuitenkin tulee, mutta kiire on poissa. "Mä aloitan jossain pikkukisoissa täällä ja katsotaan sitten mitä myöhemmin kaudella tulee eteen."Pyykönen toteaa, että vaikka hän ei enää koskaan saavuttaisi kilparadoilla mitään, se ei haittaa."Just tällä lailla mä haluan tästedes ratsastaa. Se on se, millä on merkitystä.".Rien van der Schaft palaamassa SRL:n hommiin - uusi pesti olisi Suomen koulumaajoukkueen tekninen asiantuntija .Rien van der Schaft jatkaa suomalaisten valmentamista.Maria Pyykönen lähtee Hollantiin: "Paluulippuja ei ole varattu"

Maria Pyykönen on löytänyt rauhan tekemiseen: "Istu satulassa väärin päin ja huuda Hoosiannaa -tyyppiset ratkaisut eivät koskaan toimi tässä lajissa"

Aiheeseen liittyvää