Kukaan meistä ei osaa levitoida hevosella, joten perinteiset taidot ovat ja pysyvät, mutta eläinkoulutus tulee kovaa vauhtia ratsastukseen. Katariina Cozmei kertoo olevansa yksi harvoja eläinkouluttajia, jotka ovat myös kilparatsastajia. Tuloksia löytyy Kipassa kouluratsastuksesta suomenruuna Mikkolan Onnisen kanssa vuodelta 2023, tasolta helppo A. Ratsastusjousiammunnassa hän on ollut maajoukkueessa ja sekä MM- että EM-kisoissa. Cozmei on tehnyt oman eläinkouluttajan ammattitutkintonsa ja erikoisammattitutkintonsa kilparatsastuksesta, mutta hänellä on myös ratsastusvalmentajan koulutus. Nameilla koulutettu hevonen mielletään ”ulkopuolelta tulevilla poletilla toimivaksi sirkustemppujen tekijäksi”, siinä missä klassisesti training scalen läpikäynyt hevonen on ”oikea kouluratsu” ja ”urheilija”, jumpattu ja vahvistettu vuosikausien koulutuksen tuloksena kentauriksi, osaksi ratsastajaa.Cozmei sanoo harrastavansa akateemista ratsastustaidetta, mutta jakoa sirkus- ja kouluratsastukseen hän ei tällä tavoin kuvattuna niele. ” Mä näen usein, että se sirkushevonen on pikemminkin siellä kouluratsastusareenalla, koska mikä lasketaan sirkukseksi? Eikö se, että jalka lentää ja kansa hurraa? Mutta kauneus on tietenkin katsojan silmässä”, hän sanoo. . Kun viimeksi joulukuussa puhuttiin, hän totesi, että kilparatsastajat pitävät häntä kukkahattuna, ja kukkahatut eläinrääkkääjänä."Oikeasti mä kannatan välimallia, kumpikaan ääripää ei ole mun juttuni. Mä haluaisin olla sillanrakentaja."Hetki on oikea, sillä siltaremontti on jo alkanut. Moni ”vanhan liiton” ratsastaja on päättänyt mennä eläinkouluttajaopintoihin.”Ne koulutukset ovat myös muuttuneet valtavasti. Ekat eläinkoulutusopinnot versus tämän päivän opinnot ovat kaksi eri asiaa”, Cozmei huomauttaa.Eläinkoulutus ei kuitenkaan ole sama kuin ratsastuksen lajivalmennus. Kun Cozmei käy lajivalmennuksessa, hän käy sellaisella ihmisellä, joka osaa tehdä opettamansa asian itse myös ratsain.”Mun olisi itse vaikea käydä sellaisen ihmisen ratsastusvalmennuksessa, joka ei itse ratsasta. Koska tatsi häviää. Ja koska toivon, että tarvittaessa se ihminen voisi vaikka näyttää miten jokin asia ratsailla tehdään.”Eläinkoulutus ja perinteinen ratsun koulutus ovat ja eivät ole eri asioita. Taitavat hevosihmiset ovat aina käyttäneet rinnan molempia menetelmiä, eivätkä ole tehneet niiden välille eroa, vaikka eivät ole tunteneetkaan sellaisia termejä kuin positiivinen, negatiivinen tai yhdistetty (combined) vahvistaminen. . Ensin maastaCozmeikin soveltaa. Hän kertoo opettavansa tietyt asiat aina maasta käsin. Koska se on helpompaa. ”Mun mielestä näin hevonen löytää oikeat asiat nopeammin.”Negatiiviselta vahvistamiselta ei ratsastaessa mitenkään välty. Istuessaan hevosen selässä ihminen vaikuttaa siihen kaiken aikaa vähintäänkin painoavuillaan. Pohkeen lakatessa vaikuttamasta hevoseen, tapahtuu negatiivinen vahvistuminen. Mitä ikinä hevonen tekikään siinä kohtaa, kun vaikuttaminen lakkasi, se tekeminen vahvistui. Kuten Cozmei toteaa, negatiivinen vahvistaminen on koulutuksen ”baseline”. Ydin.”Jos me haluttaisiin kokonaan olla vahvistamatta negatiivisesti, meidän pitäisi olla koskematta siihen hevoseen, eli levitoida sen hevosen yläpuolella. Siihen ei kukaan ole toistaiseksi pystynyt.”Maasta käsitellessään Cozmei yrittää ajatella tilanteen niin, että se on siirrettävissä suoraan satulaan.”Ajatellaan vaikka asetusta. Silloin käytän negatiivista vahvistamista eli painetta, ettei se jää irralliseksi avuksi, vaan on siirrettävissä suoraan selkään. Mutta jos vaikka se asetus on sille hevoselle tosi vaikeaa, käytän sekundäärivahvistetta, eli merkkaan ehdollistetulla äänimerkillä sekä namilla sen asian, jonka haluan. Eli pyydän asian ja kun saan sen, sanon äänimerkin joka on varsin tarkka “markkeri” ja työnnän poletin suuhun. Näin hevonen oppii sen asian nopeammin ja tehokkaammin.””Jos tarvitaan lisämotivaatiota, sen saa namilla.”Eikö paineenpoisto riitä motivaationa?”No, joskus riittää ja joskus ei riitä. Mutta tästähän me päästään siihen ongelmaan, mitä moni tekee, eli että jos peruspaine ei riitä, lisätään painetta kunnes saadaan haluttu reaktio. Näin se menee helposti jo vähän kivun puolelle. Eli jos sä pyydät hevosta pysähtymään, ja se ei pysähdy, sä tempaiset sieltä suusta ja jos sä pyydät eteenpäin, eikä se mene, ja potkaiset oikein kunnolla. Ja kuinka ollakaan, juuri tätä moni selittää vähän mustaa valkoiseksi -tyylisesti tällä hetkellä.”Mutta se on myös selkeästi ihan vain huonoa ratsastusta!”Se on sitä mitä tuolla kentillä näkee. Kannattaa jalkautua sinne. Suomessa on hirveä määrä ratsastajia, joilla ei ole mitään lisenssiä, ei edes seuratasolla. Tämä on se realiteetti. Ja kyllä sitä näkee millä tasolla hyvänsä.”. NamitusNamitus eli ruokapalkkio on tepsivä lisäkeino monessa asiassa, sillä se lähtökohtaisesti toimii aina. Cozmei toteaa, että "namitus" on terminä hieman "kökkö ja halventava", mutta käytetään nyt kuitenkin sitäkin, sillä se on vakiintunut, lyhyt ja iskevä. ”Totta kai, jos sä annat eläimelle jotain, mitä se haluaa, se on sille motivoivampaa, kuin jos sä poistat jotakin, mitä se ei halunnut”,Cozmei perustelee ja vertaa näin sanoessaan positiivista vahvistamista eli namittamista/naksutinkouluttamista negatiiviseen vahvistamiseen eli paineenpoistoon.Määritelmät positiivinen ja negatiivinen ovat hankalia, jos ne mieltää arvotuksen kautta, sananmukaisesti. Cozmei toteaa, että termit täytyy mieltää matemaattisina: ”Toisessa sä lisäät jotain, toisessa poistat. Positiivinen lisää jotakin (joko hyvää tai pahaa) ja negatiivinen vähentää. ”.Koulutuksessa toimintamalleja on neljä:Postiviinen vahvistaminen lisää jotakin käyttäytymistä lisäämällä jonkin vahvisteen (esimerkiksi ruokaa tai rapsutuksen)Negatiivinen vahvistaminen lisää jotakin käyttytymistä poistamalla jokin asia, jota hevonen ei varsinaisesti halua (esimerkiksi pohjeapu)Positiivinen rankaisu vähentää jotakin käyttäytymistä lisäämällä jonkin vältettävän asian, jota hevonen ei halua (raipan isku)Negatiivinen rankaisu vähentää jotakin käyttäytymistä vähentämällä jotakin (hevonen kuopii, joten lähestyvä heinäpussi viedäänkin pois)..Kana vääntää oppimisteorian rautalangasta . Ajoitus on tärkeä, jotta hevonen yhdistää mielessään oikeat asiat. On helppo ymmärtää, että raipattaminen vaikkapa esteelle kiellon jälkeen ei ole tehokasta kouluttamista, sillä hevonen tuskin pystyy yhdistämään asioita toisiinsa. Se oppii kyllä aina jotain, mutta ei ehkä sitä jota halusimme opettaa. Ongelma, tai ainakin lisähaaste, on siinä, että tämänkaltaista oppimista tapahtuu kaiken aikaa. Jos vaikkapa pohkeilla pyytäminen loppuu aina, kun hevonen hyppää pystyyn, tai uhkaa tehdä niin, se alkaa hypätä pystyyn yhä useammin ja nopeassa tahdissa.Cozmei käyttää positiivista vahvistetta silloin, kun tehdään jotakin uutta ja silloin, kun tehdään jotakin vaikeaa.Saksalainen koulutusskaala pyrkii siihen, että asiat koulutetaan hevoselle niin pitkän ajan kuluessa, ja se vahvistuu tämän koulutuksen aikana myös fyysisesti, jolloin asiat eivät koskaan ole ns. liian vaikeita. Kun edellinen taso on saavutettu, siltä on helppo jatkaa seuraaviin tehtäviin. Liukuma kohti GP:tä etenee portaattomasti liukumalla jokapäiväisen työn myötä, huomaamattaan hevonen on sillä tasolla, että se hyppää 160-radan tai tekee 8 minuutin kouluGP:n. Ideaalitilanteessa suorittaminen tapahtuu miellyttävässä ilmapiirissä ja on hevoselle itsessään jo palkitsevaa.”Mutta kuinka usein on tuo ideaalitilanne? Usein voi olla niin, että ollaan vasta matkalla siihen ideaalitilanteeseen, ja tarvitaan niitä positiivisia vahvisteita. Ne voivat olla hyviä korjaavia toimenpiteitä tilanteissa, joissa on menty jo vikaan. Ja niitä tilanteita tulee usein eteen.””Ja hei, monet gurusedätkin namittaa. Ovat aina namittaneet. Sillä mitä muuta se sokerin antaminen suorituksen jälkeen loppujen lopuksi on?” Cozmei toteaa.Kun hevosta houkutellaan kaurakipolla traileriin, se on namittamista. Tai kun sitä rapsutetaan kiitokseksi sä’än päältä lyhesti kesken ratsastusta. Kun myödätään ohjalla samalla, kun kiitetään, tai irroitetaan pohje kyljestä, kun hevonen tekee halutun asian, se on negatiivista vahvistamista. Positiivinen ja negatiivinen vahvistaminen ovat usein päällä samaan aikaan. Jos hevosta pyydetään raipalla koskettamalla nostamaan vaikkapa jotain jalkaansa, ja se viimein nostaa jalan, raippa poistuu, jolloin tapahtuu negatiivinen vahvistaminen, ja nami tulee, jolloin tapahtuu positiivinen vahvistaminen.Nameilla koulutuksen hyvä puoli on, että se yleensä toimii, vaikka hevosella olisi huonojakin kokemuksia.Cozmei toteaa olleensa aina sen verran vähävarainen, että on täytynyt ottaa vastaan ne hevoset, mitä on sattunut olemaan tarjolla. Niillä voi olla erilaisia historioita.”Mulla on ollut paljon hevosia, joilla on burnout. Sellaisia, jotka ei halua mitään, jotka eivät liiku ja jotka ovat oppineet ottamaan vastaan iskuja. Mitä vaihtoehtoja mulla on? Pistää kuoppaan? Totta kai mä käytän naksuja, koska ne kuitenkin aina toimii.”Tällaiseen tilanteeseen ei pitäisi joutua. ”No ei, mutta mä olen nähnyt sellaisia hevosia. Mulla oleva quarter TC Murphy is Dun teki Saksassa sliding stopit jo kaksivuotiaana ja tullessaan tänne se suhtautui moniin ratsastustehtäviin ymmärrettävästi aika negatiivisesti.”Cozmei puhuu paljon etiikasta.”Jos me asennettaisiin hevosiin aina sykemittarit kun ruvetaan tekemään niiden kanssa asioita, me ehkä hämmästyttäisiin. Tai pelkkä ajatus siitä, että mitä tapahtuisi jos hevosilla olisi koirien tapaan kipuääntelyä. Jos ne aina kiljuisivat, kun niitä sattuu. Miltä ratsastaminen näyttäisi?””Kun me ymmärretään mekanismi, meistä tulee parempia hevosihmisiä.”. Mekanismi Vahvistaminen on loppujen lopuksi simppeli asia, mutta yllättävän moni ei tunne mekanismia sen takana. Hyvin moni kouluttaa tietämättään, että kouluttaa.Cozmei ottaa esimerkin vaikkapa ruokinta-aikaan kuopivista hevosista. Miksi ne tekevät niin? Siksi, koska ne saavat aina asiasta vahvisteen.”Kuinka moni hevosihminen vaan huutaa ”lopeta” hevoselle, joka hakkaa etukaviolla karsinan seinää ja sitten menee kohta heittämään sille heinät? Tuolla tavalla saa koko tallinkäytävän hakkaamaan. Itse olen käyttänyt negatiivista rankaisua, koska en halua kuunnella meteliä. Eli heinäpussi lähtee pois heti kun kavio kopsahtaa karsinan seinään. Se palaa, kun on hiljaista. Ja lähtee taas, jos meteli alkaa. Kun yhden aamun jaksaa viedä tämän setin loppuun asti, kaikki hevoset seisovat kuin tatit hiljaa rivissä.”Tässä toimii ensin negatiivinen rankaisu (poistetaan jotain, minkä eläin haluaa) ja sen jälkeen positiivinen vahviste (lisätään jotakin, mitä eläin haluaa).”Yhden aamun se vaatii, että ravaan ees taas hiki päässä. Sen jälkeen on hipihiljaista. Mutta koko homma alkaa uudelleen heti, kun joku antaa sille seinään hakkaavalle hevoselle heinät. Se ei vaadi kuin sen yhden kerran! Ja taas on aloitettava alusta.” Jos palkkio eli vahviste ei ole hevoselle arvokas, se ei ole valmis tekemään sen edestä asioita.Cozmei puhuu vahvisteen arvosta. Sen pitää olla sopivan arvoinen, mutta ei liian himoittuHän ottaa vertauksen ihmispuolelta. ”Jos sä sanot lapselle, että saat rusinarasian kun olet imuroinut koko kämpän, se ei ole ihan sama kuin jos lupaisit uuden iphonen.”Puhumattakaan, mitä käy vahvisteelle, jota ei tulekaan.”Jos sä sanot sille lapselle, joka imuroi koko kämpän, että et saakaan mitään, seuraava kerta on vaikea saada onnistumaan. Sama pätee eläimiin. Jos vahvistetta ei tule, haluttu käyttäytyminen sammuu.”Miten vältytään hevoselta, joka on keskittynyt odottamaan namia, eikä itse tekemiseen ja lopulta haukkaa kouluttajalta käden mukana? ”En koskaan kouluta nälkäistä hevosta, enkä yleensä anna esimerkiksi porkkanaa, joka on kovan luokan vahviste, vaan vähän tylsemmän rehupelletin, joka on ihan kiva palkinto, muttei liian kiva. Jollekin huonosyöntiselle hevoselle heinäpelletti on ehkä arvoton, koska se ei söisi sitä muutenkaan. Ahneelle suomenhevoselle se heinäpelletti voi olla kovaa valuuttaa. Eli on tiedettävä mistä meidän hevonen tykkää ja samoin, mistä se tykkää niin paljon, että se kiihtyy liikaa.”. Cozmei on joutunut kokeilemaan eri vaihtoehtoja ahneiden suomenhevosten kanssa, jotta ne eivät himoitsisi palkkiota liikaa: ”Heiniä, olkia, varpuja, jopa risuja… Eli olen hakenut surkeinta palkkaa, mikä vielä kuitenkin toimii.”Mitä vaikeampi opetettava tehtävä kyseiselle hevoselle, sitä parempi vahvisteen on oltava.”Jos hevonen on nälkäinen, ollaan jo valmiiksi vähän heikoilla jäillä.”Kadulla näkee toisinaan koiria kävelyllä, jotka tapittavat namipussia pää siihen päin kääntyneenä.”Niitä on todennäköisesti namitettu suoraan siitä namipussista. Mutta jotkut myös pyrkivät siihen, että koira on koko ajan seuraamismoodissa, jotta voivat turvallisesti ohittaa vaikkapa toisen koiran.”Cozmein mielestä on epäreilua rankaista hevosta jostakin sellaisesta asiasta, mikä on sille itse opetettu.”Ei pidä ruveta kolhimaan hevosta jos se kerjää siksi, että me itse ollaan saatu se tekemään niin.”Miten tällaiselta sitten välttyy?"Aloitan naksun ja maksun opettamisen yleensä niin, että pyydän hevosta ottamaan askeleen minusta poispäin valitsemastani peruutusmerkistä: kun se ottaa askeleen taakse, se saa äänimerkin, vaikkapa sanan nami, ja välittömästi ruokapalkan jonka ojennan suorana seisovalle hevoselle eikä sitä saa tulla itse kaivelemaan taskun äärestä. Näin hevoselle selviää heti alussa, että polettia ei tule tulemalla minua kohti.”Toinen keino liittyy siihen, miten tiheään vahvisteita annetaan.”Joissakin tilanteissa namia tulee niin tiuhaan, että hevonen ei yksinkertaisesti ehdi ruveta kerjäämään, vaikka se pyyntö eli vihje - reaktio - naksu - maksu muutaman sekunnin välein. Sitten pidän kokonaan taukoa siitä tekemisestä, vaikkapa lähtemällä itse kokonaan pois kentältä vähäksi aikaa. Tauot ovat muutenkin tärkeitä, jotta ei tule tehtyä liikaa kerralla.”Sama loogisuuden periaate pätee myös liikkeen suuntaan. ”Jos opetan vaikka sulkutaivutusta, annan ruokapalkan taivutuksen suuntaan.” .McLean: Hevoskoulutuksen ongelmat ajoituksessa
