Koulutuspäivä ratsastusta opettaville: Paineella ja palkinnoilla

Periaatteen tasolla tapahtumassa Kiia Kärki puhui paineen käytöstä ratsastuksessa ja Minna Tallberg taas esitteli, kuinka positiivisen vahvisteen voi ottaa osaksi ratsastusta. Käytännössä asiat sekoittuivat sekä teoriaesityksissä että käytännön harjoituksissa, niin kuin ratsastuksessa ja hevosten käsittelyssä yleensä tapahtuu. Annika Schulman taas esitteli, kuinka hän hakee ihmisen ja hevosen välille yhteyttä erityisesti istunnan kautta..Eettisyys oli myös asialistalla, mutta lopulta keskustelussa pysyttiin ratsastuksenopetuksen kehittämisessä..”Kiva nähdä täällä, että maailma on yhä normaali! Saa ratsastaa ja raippaakin naputtaa”, ratsastuksenopettaja Satu Haukka summasi tilaisuuden loppupalautteessa..Kiia Kärki on ainoana suomalaisena suorittanut Andrew McLeanin Equitation Science Internationalin koulutusdiplomin. Ypäjällä hän avasi systeemin pääperiaatteet ja sitten esitteli sen mukaista opetusta ratsukoiden kanssa. Monet asiat olivat tuttuja esimerkiksi Kyra Kyrklundin kursseilta..Oleellista on ihmisten ja eläinten turvallisuus koulutuksessa. Hevoset ovat isoja pakoeläimiä, eikä vaaratilanteita voi aina välttää. Tämän takia myös käytössä on erilaisia välineitä ja työkaluja. Iso onnettomuusriski syntyy epäjohdonmukaisuudesta..Hevosen luonne pitää aina huomioida, ja myös hevosen ja ihmisen pitäisi olla oikea yhdistelmä. Aralle ihmiselle ei kannata laittaa arkaa hevosta..Hevosen hyvinvointi vaikuttaa paljon jo siksi, että hyvä elämä helpottaa kouluttamista. Hevonen tarvitsee paljon tilaa, ja vapaana se laiduntaisi 16 tuntia päivässä. Hyvä omistaja myös tunnistaa hevosen ilmeet ja kipuoireet ja näkee, kun asiat eivät ole kunnossa..Kaikkea toimintaa helpottaa, kun tajuaa, että hevonen ajattelee ja havainnoi aivan eri tavalla kuin ihminen. Hevoset esimerkiksi näkevät asiat kaukaa, ja ne aistivat erityisen hyvin liikkeen..Hevosen päättelykykyä ei pidä sen enempää yli- kuin aliarvioida. Ei pidä sanoa, että kyllä hevonen tietää, mitä sen pitäisi tehdä tai että se vain pelleilee. Ei ole syytä myöskään inhimillistää hevosta puheessa: se ei ole ylimielinen tai hankala..Hevosen tunnetila pitää huomioida. Ylivirittyminen ei useinkaan ole hyvä, ei negatiivisesti, mutta ei myöskään esimerkiksi namien takia. Myös ihmisen mielentila vaikuttaa kouluttamiseen..Kun hevosta totutetaan asioihin, se pitää tehdä niin, että hevosella säilyy mahdollisuus reagoida. Ei-toivottua totuttamista, jossa hevonen pakotetaan tottumaan, kutsutaan floodingiksi. Se on hevoselle hyvin stressaavaa, tosin tavallaan se on mukana monessa ihmisen tekemässä asiassa, esimerkiksi riimun tai satulavyön laittamisessa..Hevosen koulutuksessa käytetään väline-ehdollistumista, klassista ehdollistumista, muokkaamista, apuja ja signaaleja. Ne kaikki kannattaa opetella oikein..Koulutuksessa ja ratsastuksessa hevonen pitää opettaa siihen, että se jatkaa tekemistä ilman ihmisen jatkuvaa pyytämistä kannattelua..Hevosilla on eri tapoja oppia. Ei-assosiatiivisia oppimisen muotoja ovat tottuminen ja totuttaminen, jonka alamuotoja ovat systemaattinen totuttaminen, vastaehdollistuminen ja overshadowing eli peittäminen..Hevonen tottuu esimerkiksi juniin, kun niitä vain menee ohi. Systemaattista totuttamista taas on, kun pelottavaa asiaa tuodaan vähän kerrallaan lähemmäs, niin että pelkokynnys ei ylity..Vastaehdollistumisessa pelottavaan asiaan liitetään jotain miellyttävää, ja peittämisessä yksi ärsyke ajaa toisen yli, esimerkiksi kun ihmisen antamilla tehtävillä hevonen saadaan olemaan ottamatta huomioon pelottavia ärsykkeitä..Assosiatiivisessa oppimisessa on kaksi tapaa: operantti eli väline-ehdollistaminen sekä klassinen ehdollistuminen, jossa merkityksetön asia johdonmukaisesti edeltää merkitsevää. Hevonen oppii tekemään asioita, joilla on miellyttävät seuraukset ja välttämään epämiellyttävään johtavia. Tärkeintä on ajoitus..Rangaistusta eli heikennettä ei pitäisi käyttää, koska se lisää stressiä ja riskejä, ja siinä ajoituksen pitäisi olla täydellinen..Esitellessään kouluttamisen nelikenttää Kärki muistutti, että opettamista ei esiinny luonnossa, eikä hevonen tee tietoisesti jakoja kentän eri asioiden välillä vaan sitä kiinnostaa, mikä on miellyttävää ja mikä epämiellyttävää..Ratsastuksen avuissa kyse on negatiivisesta vahvisteesta: kevyt apu (jooko), vahvempi apu (tee!) ja avun poisto (kiitos). Oikein tehdyssä koulutuksessa jossain vaiheessa hieman epämiellyttävästä asiasta, eli paineesta eli apujen käytöstä tulee merkki, joka ei sinällään ole epämiellyttävä..Apuja pitää käyttää yksi kerrallaan. Nuorten hevosten kohdalla apujen pitää olla hyvin selkeät, mutta koulutuksen myötä niitä voidaan käyttää lähempänä ja lähempänä toisiaan ja tehdä jopa useampi pyyntö saman askelen sisällä. Oleellista on johdonmukaisuus ja se, että hevonen pystyy erottamaan avut..Esimerkiksi kääntämiseen Kärki käyttää mielellään ohjaa, ja jättää pohkeet eteen ratsastamiseen ja sivuaskeliin. Näissäkin apua pitäisi käyttää hieman eri tavoin, että hevonen ymmärtää, että kyseessä on eri pyyntö. Ohjaakin tulisi käyttää eri tavoin kääntäessä, pidättäessä ja asettaessa..Esimerkiksi sulussa ihmisen asento ylläpitää liikettä, vaikka avut antavat omia yksittäisiä ohjeitaan..Ratsastuskoulujen haaste on se, että oppilaat eivät jo fyysisten eroavaisuuksien takia pysty käyttämään aivan samalaisia merkkejä, jolloin apujen käyttö ei ole täysin johdonmukaista. Osa hevosista kestää tätä paremmin, osa huonommin..Ongelmanratkaisutilanteet Kärki aloittaa mielellään maastakäsin, sillä se lisää turvallisuutta, ja siinä pystyy paremmin hallitsemaan hevosen päätä. Kärki haluaa, että hevoset seuraavat hänen ohjeitaan ja apujaan, äänimerkkiä tai ohjasta eteenpäin pyytämistä, eivät hänen jalkojaan..Hyvä tapa aloittaa treeni ovat pysähdykset ja liikkeellelähdöt. Kärki kiinnittää huomiota siihen, että hevonen pysähtyy kahden askeleen sisällä ja suorana..”Kokeilen aina, miten hyvin ne saa pysähtymään, se on turvallisuusasia. Sen jälkeen kokeilen, miten ne lähtevät liikkeelle ja pystyykö niitä nopeuttamaan ja pidentämään. Nämä voi kokeilla matkalla tallista kentälle”, hän ohjeisti..Jos hevonen on epävarma, hän on lavan vieressä, mutta jos se ei tarvitse tukea, hän taluttaa pään vieressä..Kyrklundin peruja Suomessa osataan miettiä, pyydetäänkö hevosta eteenratsastettaessa ottamaan pidempiä askelia vai tiheämmin askelia. Kärjellä oli tähän myös nyrkkisääntö: jos haluaa pidempiä askelia, jalka käytetään yhden askelen aikana, jos hevosen halutaan liikkuvan tiheämmin, jalkaa käytetään kahden askelen aikana, jolloin pystytään vaikuttamaan rytmiin..Talutuksessa harjoiteltiin tekemään 8 askelta – seis – 8 askelta, ja ratsailta tehtiin samaa kuudella askelella..Kun asiat onnistuivat, Kärki neuvoi kiittämään ja rapsuttelemaan hevosia..Herkistämistä on se, että hevosesta yritetään saada reaktio pienemmällä paineella. Jalalla herkistäminen tehtiin naputtamalla raipalla ilman pohjetta. Heti kun hevonen lähti liikkeelle, raippa otetaan pois. Sitten kun hevonen lähtee liikkeelle kahdesta napautuksesta, voidaan tekemiseen lisätä nopea pohje. Kun tämä onnistui käynnissä, sama tehtiin ravisiirtymisissä..Naputtaminen aloitetaan aina hyvin kevyesti, ettei se säikytä hevosta.. Kun hevonen säikkyy ympäristöä, Kärki ei anna sen kääntää päätään pois pelottavasta asiasta..”Jos joku asia on hevosella poissa silmistä, se on poissa mielestä. Jos se saa päänsä käännettyä pois, se on sille todella palkitsevaa”, hän sanoi..Jos hevonen katsoo areenalla jotain yksittäistä kohtaa, sen kanssa työskennellään enemmän muissa kohdissa, kootaan ja tehdään nopeita siirtymiä, ja pelottavassa kohdassa se saa olla mahdollisimman rauhassa. Rentoutta ja keskittymistä voidaan hakea myös eteenpäin ja hitaammaksi ratsastamisilla. Hevosen halutaan reagoivan ratsastajan pyyntöihin enemmän kuin ympäristöön..Tarkkuus ja sitä kautta pehmeys tulee taidosta ja tuntemisesta. Esimerkiksi kun tehdään ristiaskelia tai käännytään, hevosen jalkaan pitää oppia vaikuttamaan juuri silloin, kun se on irtoamassa maasta..Todella tärkeää on, että ratsastaja ei varmistele, ei pidä ohjalla eikä pohkeella, vaan antaa hevoselle aina rauhan avun jälkeen. Hevoset oppivat sillä hetkellä, kun apu loppuu..”Kun hevonen on tehnyt, muista päästää: hei kiitos, sä teit, mitä pyysin”, Kärki opetti..Jos taas hevonen ei kuuntele, ratsastaja muuttaa jotain: tekee vahvemmin tai nopeammin..Periaatteessa asiat ovat yksinkertaisia. Kun hevonen menee eteen, jarruttaa, kääntyy ja väistää, loppu on vain hienosäätöä. .Ihmisen ja hevosen välinen kommunikaatioSROY järjesti tapahtuman yhteistyössä Hevosopiston kanssaTilaisuus myös striimattiin.SROY:n koulutuspäivässä annettiin nameja satulasta.Kolumni: Näin hevonen oppii, osa 1262

Koulutuspäivä ratsastusta opettaville: Paineella ja palkinnoilla

Aiheeseen liittyvää