Parakouluratsastus tuomarin silmin - "Ensinnäkin tämä on kovaa urheilua"

Parakouluratsastus perustuu kouluratsastukseen, mutta miten sitä arvostellaan?SRL:n puheenjohtaja Marjukka Manninen on toiminut kansainvälisenä pararatsastustuomarina vuodesta 2014. Hän on 3-tason eli neljän tähden tuomari, ja saa esimerkiksi tuomaroida EM-kilpailuissa. Pariisin paralympialaisten aikaan hän myös selosti Ylen lähetyksiä.Kansainvälisellä tasolla pararatsastusta tuomaroivat vain erikseen koulutetut paratuomarit. Suomessa sääntöjen puitteissa on mahdollista täydentää tuomaristoa kouluratsastustuomarilla, mutta kilpailun tason mukaan vaaditaan aina yksi tai kaksi paratuomaria.Vaikka parakouluratsastuksen arvostelu perustuu kouluratsastukseen, myös eroja löytyy.”Kaikkein tärkein ero on se, että pararatsastuksessa kiinnitetään huomio hevoseen ja ratsastajan vaikutukseen siihen hevoseen. Ei niinkään siihen, miltä se ratsastaja siellä hevosen selässä näyttää. Siihen on ihan luonteva selitys. On ratsastajia, joilla on sellaisia vammoja, ettei ne edes pysty istumaan perinteisessä perusistunnassa hevosen selässä. Muutoin mennään ihan normaalisti training scalen mukaisesti”, Manninen kertoo.Pisteytys ei eroa kouluratsastuksesta: skaala on nollasta kymmeneen ja puolikkaita pisteitä voi antaa. Vapaaohjelmissa saa käyttää desimaaleja, mutta kouluratsastuksesta poiketen vapaaohjelman arvostelussa puuttuu kohta vaikeus ja hallittu riskinotto.Kykeneekö tuomari keskittymään pelkästään hevosen arvosteluun? Mannisen mukaan se vaatii opettelua.”Kyllä varmaan alkuun meni aikansa, että silmä kehittyi, eikä tässäkään lajissa ole koskaan valmis. Ja esimerkiksi IV- ja V-ryhmä, joissa on vähiten vammautuneet ratsastajat, on tosi lähellä kouluratsastusta. Niihin oli ehkä alusta alkaen helpointa orientoitua. Ja ehkä kaikista vaikeinta, ja on ehkä vieläkin, oli käyntiluokka eli ryhmä I.”Lisäksi aloittava tuomari saattaa epäillä ratsastajan kykyä suoriutua tehtävistä, mutta luokitukset ovat juuri sitä varten, että ratsastajat saavat suorittaa sillä tasolla, johon kykenevät. Tuomareiden ei tarvitse tietää ratsastajien vammoja.”Silloin kun minäkin aloitin, piti itselle välillä muistuttaa, että ensinnäkin tämä on kovaa urheilua. Ettei lähde sille linjalle, että ehkä tämä ratsastaja ei pysty tai kykene. Eli oikeasti arvostellaan sitä mitä nähdään.”.Ratsastajat on luokitettu vammojensa mukaisesti, minkä yhteydessä on myös määritelty hänelle sallitut apuvälineet. Tietyt apuvälineet ovat kaikille sallittuja. Apuvälineillä kompensoidaan puutteita, eli esimerkiksi jos jalat eivät toimi, voi olla kaksi raippaa apuvälineenä.”Apuvälineiden tarkoitus on saattaa ratsastajia samassa ryhmässä samanvertaiseen tilanteeseen”, Manninen kertoo.Kuten aina, lähtökohtana on hevosen hyvinvointi. Jos raipankäyttö häiritsee hevosta, sen tulee näkyä kokonaisarvostelussa. Suomessa pararatsastajat saavat käyttää myös avoimissa luokissa heille luokituksessa annettuja apuvälineitä.Hevoselta vaaditaan laatuaKouluratsastuksessa ei pärjää ilman hyvää hevosta ja sama pätee pararatsastuksessa. Ensimmäisissä paralympialaisissa 1996 kilpailtiin vielä järjestäjän lainahevosilla. Vasta 2004 kilpailuissa alettiin ratsastamaan omilla hevosilla.”Vuosi 2004 oli tietysti iso vedenjakaja, koska se muutti lajia olennaisesti. Nythän hevoset ovat valtavan hyviä. Jos haluaa pärjätä kansainvälisellä tasolla, niiden pitää olla tosi laadukkaita. Nytkin paralympialaisissa koko mitalikolmikko saattoi olla yli 80 prosentin. Silloin hevosella täytyy olla tosi paljon kapasiteettia”Jos hyvän kouluhevosen löytäminen on vaikeaa, niin hyvän parahevosen löytäminen on vielä haastavampaa. Hevosen täytyy olla ratsastajansa heikkouksiin sopiva ja osin jopa kompensoida niitä.”Niiden täytyy olla aika herkkiä sen takia, että monilla ratsastajilla voimantuottaminen on vajanaista. Eli niiden pitää reagoida, mutta ne eivät saa reagoida vääriin asioihin, eikä olla liian reaktiivisia, ettei tule vaaratilanteita.”Laadukas kouluhevonen myös liikkuu isosti, mikä vaatii ratsastajalta kykyä mukautua liikkeeseen. Vammat saattavat vaikuttaa ratsastajien kykyyn mukautua liikkeeseen, mutta Mannisen mukaan tässäkin luokitukset auttavat ratsastajaa.”Sellaiset ratsastajat, jotka eivät lähtökohtaisesti pysty laukkaamaan, eivät ole sellaisessa ryhmässä, jossa laukataan.”.Parakouluratsastus tuomarin silmin - "Ensinnäkin tämä on kovaa urheilua"."Se on se sama ruutu, eri paikassa vain" - Jonna Aaltonen teki personal bestin, mutta Suomi jäi paralympialaisten joukkuekisassa peränpitäjäksi.Paralympialaiset: Kangasniemen Goldprinsiä jännitti, mutta Aaltosen Laxton for U nautti huomiosta.Katja Karjalainen joutui pettymään - areenan takana kulkeneet ihmiset ja laskeutuva lentokone säikäyttivät Kameon

Parakouluratsastus tuomarin silmin - "Ensinnäkin tämä on kovaa urheilua"

Aiheeseen liittyvää