Nina Fagerström: Pelkkä fiilis ei riitä

”Hyppääminen on tehtävä hevoselle helpoksi, silloin se tekee sitä mielellään. Se vaatii oikeanlaisen lihaksiston ja tasapainon, joka ei tule vain hyppelemällä. Jos et ole valmis tekemään muuta työtä, älä hyppää esteitä”, Nina Fagerström sanoo.Sileästä se alkaa. Hevosen pitää liikkua oikein ja vastata apuihin. Sen pitää lähteä eteen, lyhentää ja mennä sivuille.”Joskus kun pidän valmennuksia, mieleni tekee sanoa, että ei me voida mennä edes puomeja, ennen niitäkin on mentävä kuukausi tasaisella”, Fagerström huokaa.Hän ei halua olla yksi niistä, jotka painottavat perusratsastuksen tärkeyttä. Hän olisi mieluummin se, joka sanoo terävästi, että sille perusratsastuksen tasolle on ihan oikeasti tehtävä jotain.”Kyllähän siitä Suomessakin puhutaan koko ajan ja paljon, mutta minusta tuntuu, että ihmisillä ei ole ymmärrystä, mitä sillä tarkoitetaan ja harva edes tietää, miltä hyvin läpiratsastettu hevonen tuntuu.”.Olen mieluummin se, joka sanoo terävästi, että sille perusratsastuksen tasolle on ihan oikeasti tehtävä jotain.Nina Fagerström.Yksinkertaisuudessaan perusratsastus on jalalta käden pehmeälle tuntumalle menemistä oikeassa muodossa ja apuihin vastaten. Se on asia, jota ei opi lukemalla, vaan se pitäisi harjoitella hevosen selässä, valmentajan kanssa, tunteja säästämättä.”Pitää olla apuna joku, joka osaa, ja joka on valmis myös käymään hevosen selässä”, Fagerström neuvoo.Kun hän valmentaa Suomessa, hän näkee valtavasti puutteita perusratsastuksessa. ”Koska ei treenata tarpeeksi.”. Esteratsastus on esteiden välien ratsastamista, Fagerström muistuttaa. Päärooleissa ovat laukan laatu, suoruus, tasapaino, rentous ja apuihin vastaaminen, jotka saadaan aikaan oikealla perusratsastuksella.Pelkkä hyvä sileäratsastus ei kuitenkaan riitä, vaan osaaminen pitää osata siirtää esteille. Usein käy niin, että hevonen toimii sileällä, mutta kun aletaan hypätä, saavutettu laatu katoaa.”Kun otetaan kentälle yksi puomi, kaikki muuttuu. Ratsastajalle tulee erilainen mind-set, mielenlaatu. Vauhti kiihtyy, istunta muuttuu, laukan taso laskee ja ratsastajan ja hevosen yhteistyö muuttuu”, Fagerström harmittelee.Hänet tunnetaan siitä, että hän käyttää omassa harjoittelussaan ja valmennuksissaan paljon puomeja. Puomit tuovat ratsastukseen tarkkuutta, ja ne kertovat alemmalla tasolla ratsastuksen osaamisesta enemmänkin kuin esteet.”Puomi ei anna anteeksi, jos sille ryntää”, Fagerström muistuttaa.Ratsastajan pitää päästä tukemaan hevostaEsteet jarruttavat hevosta, mutta tietenkin jos haluaa päästä taitotasossaan yhtään ylemmäs, myös niillä ratsastajan pitää päästä tukemaan hevosta, ei vain ratsastaa päin.Ratsastajan uran alkuvaiheessa hyvä tapa toimia on sellainen, että valmentaja antaa ratsastajalle hevoskohtaiset ohjeet: laita puomit näin ja mene näitä tällä ja tällä askelmäärällä. Puomit eivät rasita hevosta, mutta ratsastaja pääsee niiden kanssa treenaamaan omaa estesilmää, rytmiä, laukan laatua, teitä ja tasapainoa.Treenissä on oltava tosissaan. Tarkoitus ei ole mennä puomin yli matkan varrella ja sinne päin, vaan tulla tarkasti, laadukkaassa laukassa ja oikeassa tempossa.”Ensin haetaan optimaalista paikkaa niin, että hevonen on rento ja avuilla ja tulee mahdollisimman tasaisesti puomeille sekä suorilla että kaareville linjoilla. Pelkästään ihan tasaisen rytmin saavuttamisessa on jo paljon tekemistä. Sitten voidaan alkaa tulla puomeja niin, että tehdään kohti puomia joko lyhyemmät askelet tai sitten pidemmät askelet. Esimerkiksi isosti sisään ensimmäiselle puomille, viisi askelta ja toiselle puomille lyhentäen. Ja tämä rauhallisesti, niin että hevonen ei vastustele”, Fagerström neuvoo.Puomeihin kannattaa panostaaOleellista on pitää itsensä kurissa, opetella tekemään eri tavoin, eikä aina sillä helpoimmalla tavalla.Puomeja pitää osata ratsastaa eteenpäin vievässä laukassa, eikä vain taaksepäin vedetyssä, melkein käyntiä olevassa laukassa.”Ajattele, että mikä on sinun tasosi ja tule puomille siinä laukassa. Oli tasosi sitten 100, 120 tai 160 senttiä”, Fagerström yllyttää.Puomit ovat niin tärkeitä, että niihin kannattaa panostaa, vaikka alku olisi vaikeaakin.”99,9 prosentilla hevosista pitää pystyä tekemään puomitehtäviä. Ehkä joku yksittäistapaus on voinut saada trauman, jonka se yhdistää puomeihin, mutta se on todella harvinaista. Ja yksi hevonen minulla oli niin varovainen, että sen kanssa ei vain voinut mennä ravipuomisarjaa”, Fagerström kertoo.Yksi tapa tehdä puomeja on ratsastaa pitkiäkin puomeista tehtyjä ratoja sillä idealla, että liikkeen ja jatkamisen kautta etäisyydet ja rytmi löytyvät.”Monelle hevoselle tehokas tapa treenata on toistaa harjoitusta useampi kerta ilman taukoa ihan joka välissä. Mutta käytännössä harrastajilta loppuu tässä kunto, eikä harjoituksesta ole hyötyä, kun ratsastaja on puhki ja puuskuttaa”, Fagerström sanoo.. Puomien kanssa voi tehdä suunniteltuja, teknisiä harjoituksia tai sitten voi pitää kentällä yksittäisiä puomeja, joiden ylittämistä yhdistää sileätyöskentelyyn ja esteisiin. Sekä hevosille että kokemattomille ratsastajille on hyvä saada puomeihin ja esteisiin säännöllinen tuntuma, jolloin hyppääminen ei ole iso, jännitystä tuova juttu.”Ymmärrän, että kokemattomat ratsastajat eivät hyppää yksin, mutta puomeja voi kyllä mennä”, Fagerström sanoo.Ennen kuin ylittää yhtään puomia, pitää hevosen olla kunnolla vertynyt.”Jos hevonen on lihaksistaan kylmä, ja se harppaa puomille, se satuttaa helposti itsensä. Siksi teen verryttelyn aina kokonaan ilman puomeja.”Ei liian tasaisia päiviäAlkuvaiheessa hevonen voi olla hyvä totuttaa puomeihin ravissa, sillä käynnissä sopiva eteenpäinpyrkimys voi olla vaikea luoda. Ensin mennään yksittäistä puomia niin kauan, että hevonen tekee sen täysin rentona, sen jälkeen puomeja voi vähitellen lisätä. Fagerström käyttää ravipuomeja yhdistettynä siirtymisiin. Ne saavat liikkeen aktiivisemmaksi.”Tasaisista päivistä ei saa tehdä liian tasaisia. Kaiken kaikkiaan puomit ovat hyvä indikaattori sille, onko hevonen pohkeen edessä ja oikealla reitillä. Puomille voi tulla tiukemmastakin kaarteesta, niin että liikkeen energia ja tasapaino säilyy. Kun harjoittelee näitä, ei ole sileällä liian lepsu”, hän sanoo. Usein jo ravipuomilla tulevat esiin samat ongelmat kuin hypätessä. Jos hevonen ryntää, tulee vahvaksi tai juoksee vinoon, sitä voi korjata jo ravipuomeilla.Puomeilta siirrytään pienille esteille, ja sieltä vähän kerrassaan isommille. Fagerströmillä itsellään on aina kentällään pystyssä rata, jossa on myös vesieste ja muita erikoisesteitä ja väleissä on muutamia puomeja. Huipputasollakin on hyötyä yhdistää päivittäisessä työskentelyssä sileää, puomeja ja pieniä esteitä.”On iso etu, kun hevosta pääsee työskentelemään esteiden kanssa ja ympärillä”, Fagerström sanoo.Esterata on liikettäHevonen pidetään koko ajan kontrollissa – mutta se kontrolli on paljon muutakin kuin pidätteiden läpisaamista.”Kontrolli on sitä, että hevonen on avuilla ja tasapainossa eri pituisissa laukoissa ja vauhdeissa. Tarkoitus ei ole, että kaikki on kunnossa niin kauan kuin mennään hitaasti, mutta kun ratsastetaan eteen, koko pakka leviää. Laukan suurentaminen ei saa vähentää kontrollia”, Fagerström huomauttaa.”Esterata on liikettä, joten haluan itse ratsastaa ja kouluttaa hevosen toimimaan liikkeen ja siirtymisten kautta.”Esteharjoituksissa kyse ei ole niinkään paljoa siitä, millaisia harjoituksia tehdään, vaan siitä, miten ne tehdään. Siis perusratsastuksen taso ja kontrolli säilyttäen.Sitten tehdään erilaisia suoria ja kaarevia linjoja ja sarjoja.”Sarjoja pitää tehdä vaihdellen, ja mahdollisuuksien mukaan kannattaa pitää koko ajan mukana myös kolmoissarjaa. Sarjoissa väli saa olla normaali tai vähän lyhyt, mutta ei koskaan metriä ylilyhyt”, Fagerström vinkkaa. ”Ja jos esimerkiksi sinulle tulee aina radalla virheitä okseri-pysty-sarjalla kahden askelen välillä, niin rakennat sen vähäksi aikaa jokaiselle hyppykerralle.”Puomien ja tehtävien avulla parannetaan hevosten suorittamista. Esimerkiksi sarjoilla osaava ratsastaja tai valmentaja voi parantaa hyppyä viisaasti asetetuilla puomeilla. Jos hevonen taas ryntää sarjalle, mutta ei reagoi hyvin puomeihin, voidaan vaihtaa reittiä: sarjaa voi hypätä aikansa soikiomaisesti vähän lyhemmällä lähestymisellä, kunnes ongelma on ratkaistu. Sitten voidaan taas ratsastaa sarjalle pidempääkin tietä.Ujolle paljon toistojaJos hevonen on ujo sarjoilla, kannattaa korkeudet pitää maltillisina ja tehdä paljon toistoja.Sekä sarjaväleissä että suhteutetuilla Fagerström suosittelee normaaleja välejä. Lopulta todella pitkälle pääsee jo sillä, että osaa tulla oikein esteelle, saa hypyn kaaren hyväksi ja pystyy tekemään standardivälit oikein.”Se on tärkeämpää kuin se, onnistunko ratsastamaan kotona kolmen askelen välin neljällä”, Fagerström huomauttaa.Kaarteet ovat asian ydintä.”Kontrolloidaan oma keho, tullaan hyvässä rytmissä, tuntumalla ja takajalat alla. Ei tehdä käännöstä pelkästään ohjalla, vaan kaikki tapahtuu takaosan kautta. Kun siitä hyvästä laukasta ja kaarteesta nähdään askel, tehdään yksi päätös ja ratsastetaan siihen”, Fagerström tiivistää.Askelen löytäminen on monelle kokemattomammalle se kriisin paikka. Fagerström painottaa, että etäisyyksien löytymiseksi tarvitaan hyvä rytmi, eikä säätelyä saa tehdä sen kustannuksella.”Usein valmennuksissa näkee, että kun ratsastaja katsoo askelta, hän alkaa vetää kädellä taakse, kadottaa laukan laadun ja sitten on askeltakin vaikeaa löytää. Mutta kun laukka on laadukas ja hevosella hyvä tasapaino, se askel tulee sun luokse”, hän kannustaa.. Kaarreratsastusta Fagerström parantaa mm. ratsastamalla paljon ympyröitä, siirtymisiä ja taivutuksia. Siten hän tuo perusratsastuksen mukaan esteille. Hevosen tapa liikkua ja toimia on tärkeä, ja jokainen hevonen on työskenneltävä yksilönä ratsastettavuuden parantamiseksi. Tehtävien teknisyydet riippuvat hevosen iästä ja tasosta. Monelle hevoselle on hyväksi ratsastaa jokin aika isoa laukkaa takajalkojen alle saamiseksi. Jollekin toiselle sopivat siirtymiset esteiden välissä raviin, avotaivutuksen tekeminen ja uusi laukannosto. Esteradalla hevosen muoto ei ole oleellinen, vaan se, miten se reagoi apuihin.”Hevosen pään asento ei niinkään merkitse, vaan kuolaintuntuma, miten suu lepää ratsastajan kädessä”, Fagerström muotoilee.Pelkillä puomeilla hän haluaa hevoset peräänantoon, mutta esteillä toimivuus merkitsee. Suurempi ongelma onkin kuolaimen alle pyrkivä hevonen. Hevosen pitää havainnoida ympäristöään ja tietää koko ajan, mitä edessä on.Rento, muttei löysäFagerströmin nykyhevosista Stellaria ei halua olla esteillä muodossa, eikä Fagerström halua ratsastaa sitä sinne.”Mutta silti sen pitää olla molemmilla ohjilla ja tasaisella tuntumalla.”Huippuesteratsastuksen isoin juttu on se flow, kun hevonen yhtä aikaa keskittyy esteisiin ja on samalla täysin ratsastajansa kanssa.”Paras fiilis on se, kun hevonen on rento, muttei löysä. Tuntuma suuhun on tasainen ja kun vain pidätät keskivartalolla, hevonen nousee edessä ylemmäs ja sinulla on aikaa ratsastaa esteelle. Estettä kohti et joudu vetämään, etkä jahtaamaan, vaan esteen edessä hevonen on täydellisessä tasapainossa, tulee kintereilleen ja ponnistaa siitä optimaaliseen hyppyyn”, Fagerström maalaa.Se on se tunne, mikä johtaa huipulle ja minkä takia laadukas, loputon ja tinkimätön perusratsastus on kannattanut tehdä..Nina FagerströmSuomalainen huippuesteratsastaja ja -valmentajas. 1982Pitää 20 hevosen esteratsastus- ja valmennustallia elämänkumppaninsa Salvador Garcia Dianan kanssa BelgiassaOmia tärkeitä valmentajia Suomen vuosilta Christopher Wegelius, myöhemmin Eric Lamaze, Trevor Coyle ja Beat MändliEsteratsastuksen maailmanlistalla parhaimmillaan sijalla 46.Saavuttanut lukuisia GP-tason voittoja ja sijoituksia maailmancupeissa. Edustanut Suomea MM-kilpailuissa ja useissa nations cup -joukkueissa Helsingin maailmancupissa Talentilla neljäs v. 2011 ja 7. 2010..Kunto kohdilleenJos ratsastajalla on vain yksi hevonen, hänen on ehdottomasti huolehdittava kunnostaan muun liikunnan avulla, painottaa Nina Fagerström.Tallinpitäjillä on usein rautainen kunto, eikä edes aikaa muuhun treenaamiseen. Mutta istumatyötä tekevä ihminen ei yhden hevosen ratsastamisella saa kehitettyä esteratsastuksessa tarvittavaa riittävää lihaskuntoa ja kestävyyttä. ”On ihmisen vastuu huolehtia siitä, että ratsukon molemmat osapuolet ovat riittävällä fyysisellä tasolla. Vaikka kilpailtaisiin vain metriä, ratsastajan on huolehdittava, että hän pystyy hyppäämään sen 15 estettä ilman että puuskuttaa ja melkein putoaa. Vaikka ratsastus olisi vain harrastus, ei ole reilua hevosta kohtaan, jos ratsastaja ei ole riittävän hyvässä kunnossa”, Fagerström linjaa.Myös useamman hevosen ratsastajille muu liikunta tuo paljon hyvää.”Pilatesta, joogaa ja myös kuntosaliharjoittelua”, Fagerström ehdottaa.Mutta ei koko saliajaksi stepperiin, vaan lihaskuntoharjoituksia ja vapailla painoilla työskentelyä kiinnittäen huomiota tasapainoon ja hengitykseen. Keskivartalon tuki on ratsastajalle erittäin tärkeä, ja huolella tehdyillä venyttelyillä haetaan symmetrisyyttä ja liikkuvuutta.Hyväksi ratsastajaksi tulee vain ratsastamalla, mutta omaa kehoa on hyvä opetella tuntemaan poissa hevosen selästä. Sen jälkeen on helpompi myös satulassa oppia tuntemaan kehon epätasapainoisuudet ja jännitykset sekä korjaamaan ne. Lantion asento on tärkeä, kuten myös ranteet ja hartiat, jotka jännittyvät helposti.”Ratsastuksessa oman kehon tunteminen ja kontrolli ovat todella tärkeitä. Hevoset ovat herkkiä tuntemaan, ja pahimmillaan erilaiset ratsastajan kehon kireydet tuovat ratsastukseen konfliktitilanteita, kun ratsastaja antaa ristiriitaisia apuja”, Fagerström huomauttaa.”Kun itse ratsastan, käyn koko ajan vuoropuhelua itseni kanssa. Että kun käännyn tänne, minähän alan roikkua tuolla. Jos ei harrasta mitään muuta urheilua, on vaikeampi huomata näitä asioita.”.Ratsastajan on huolehdittava, että hän pystyy hyppäämään 15 estettä ilman, että puuskuttaa ja melkein putoaa.Nina Fagertsröm.Muutos lähtee itsestä, Fagerström painottaa. Moni ratsastaa napit korvissa laukkaa ympyrällä gramaanit tiukalla ja juttelee samalla kaverin kanssa. Se ei kehitä sen kummemmin omaa vartalonhallintaa kuin perusratsastuksen tasoakaan.”Koska itse vaadin hevosta antamaan minulle sata prosenttia, vaadin samaa sataa prosenttia myös itseltäni”, Fagerström sanoo.Kehittymistä voi hakea tietenkin myös sen kautta, että treenaa paljon valmentajan kanssa, ja hän huolehtii keskittymisen, asennon ja sopivan vaativat tehtävät. Myös huipulla käytetään nykyään aiempaa enemmän valmentajia. Fagerström on tottunut tekemään paljon yksin, mutta painottaa, että toiset silmät maan tasalla ovat tärkeät tukemaan ratsukon kehitystä.”Itse saan nykyään paljon ideoita omaan tekemiseeni, kun käy kilpailemassa ja näen hyvää ratsastusta. Olen myös nopea analysoimaan ja kriittinen itseäni kohtaan, mikä helpottaa yksin valmentautumista.”

Nina Fagerström: Pelkkä fiilis ei riitä

Aiheeseen liittyvää