Ratsasta oikein 1: Missä on pohkeen paikka ja mitä pohkeella todella tehdään?

Yläpohkeen tärkein tehtävä on vakauttaa istuntaa, ja antaa hevoselle erilaisia merkkejä. – Bo TibblinYläpohkeen? Missä on pohkeen oikea paikka ja mitä pohkeella oikeastaan tehdään ratsastaessa? Entä mitä tarkoittaa ”pohkeen edellä” ratsastaminen?Kesällä 2025 Hevosurheilu Ratsastus tutustuu erilaisiin ratsastusoppaisiin ja niiden opetuksiin. Kysymme masteropettaja ja kouluratsastusvalmentaja Tarja ”Tippa” Teräväiseltä, mitä oppaissa todella tarkoitetaan. Miten perusapuja, kuten pohjetta ja käsiä käytetään tehokkaasti ja mitä tarkoittavat termit ”pohkeen edessä” ja ”puolipidäte”? Tavoitteena on tuoda ratsastuksen teoria ja terminologia käytäntöön mahdollisimman selkeästi ja ymmärrettävästi.Teräväinen korostaa, että jokaisessa harjoiteltavassa avussa on lähdettävä liikkeelle yksinkertaisista viesteistä:”Ratsastuksen yksi perusongelmista on se, että ratsastaja tekee asiat liian monimutkaisiksi. Apujen sekoittaminen hämmentää hevosta. Jotta hevonen voi ymmärtää apuja, ratsastajan täytyy itsekin erottaa ne loogisesti toisistaan."Tässä osassa käsittelemme pohjetta Bo Tibblinin teoksen Ratsuhevonen – opas kouluttajalle (1993) pohjalta. Onko tämä kirja sinun hyllyssäsi?.Jalan oikea asentoTibblin lähestyy pohkeen asentoa seuraavalla tavalla:Ratsastajan pohje jaetaan yläpohkeeseen (reisi ja polvi) ja alapohkeeseen (raajan alaosa ja jalka). Yläpohkeen tärkein tehtävä on vakauttaa istuntaa, ja antaa hevoselle erilaisia merkkejä. Pohkeen on oltava vakaa, jotta hevonen pystyisi erottelemaan erilaisia pohjeapuja toisistaan. Normaaliasennossa pohjetta ei käytetä mihinkään erikoistarkoitukseen. Jos pohje jatkuvasti heiluu edestakaisin, ei hevonen pysty hahmottamaan milloin ratsastaja todella käyttää pohjeapua ja milloin ei.Teräväinen kehottaa lähtemään liikkeelle varpaista:”Jos varpaat roikkuvat alaspäin, pohje on aika tehoton. Pohjelihaksen saa tiukaksi, kun kantapään laittaa alas.”.Liiallista kantapään alas painamista valmentaja ei kuitenkaan suosittele:”On vanhanaikainen trendi huutaa oppilaille ”Kantapäät alas!” Siitähän on luovuttu, ratsastuskin muuttuu koko ajan. Riittää, että ajattelee jalkapohjan painuvan kohti maata, ilman ylikorostamista. Kuvittele, että jalkapohja hymyilee.". Kokeile tätä istuessasi: laske kantapäät alas ja nosta varpaat ylös. Tunnustele lihaksia – pohje aktivoituu, mutta reisi ja yläjalka pysyvät rentoina. .Este- ja kenttäratsastajat ovat tässä poikkeus. Kantapäät painuvat enemmän alas lyhyempien jalustimien vuoksi ja turvallisuussyistä. Jalan pituudella on myös merkitystä – polvien pitää olla koukussa, jotta ratsastaja pääsee "pyöreän tynnyrin" eli hevosen rungon ympäri.”Varpaat eivät saa osoittaa täysin eteenpäin, sillä silloin jalka alkaa helposti heilumaan”, Teräväinen neuvoo Tibblinin tapaan ja jatkaa:”Käännä varpaat hieman ulos, silloin pääset vaikuttamaan pohkeella. Hyvä nyrkkisääntö on, että kouluratsastajalla jalka osoittaa kuin kello olisi viittä vaille yksi, esteratsastajalla kymmentä vaille kaksi."Jos varpaat kääntyvät liikaa, koko jalan asento muuttuu ja pohkeen vaikutusalue kapenee. Tästä voi seurata muitakin ongelmia: ratsastaja ei pääse jarruttamaan reisillään ja istunnallaan..Jalan paikka riippuu ratsastajastaMihin kohtaan jalka sitten asetetaan? Monen ratsastajan verkkokalvoille on piirtynyt kuva vanhoista oppikirjoista, jossa suoraselkäinen ratsastaja on asettanut jalan satulavyön taakse. Teräväinen kertoo, että tämä ei ole täysin totta – jalan paikka riippuu lantiosta:”Ihmisillä voi olla hyvinkin eri kohdissa lantiota reisiluun kuppi, toisilla edempänä ja toisilla taempana. Miehet on rakennettu lantiosta eri tavalla. Mielestäni ei aina voi saa laittaa ratsastajan jalkaa oppikirjoissa näytettyyn asentoon. Joillekin ratsastajille se voi olla epäsopiva ja johtaa lantion väärään asentoon.”Mistä sitten tietää, mikä jalan asento on juuri minulle oikea? Valmentaja kertoo, että sen tunnistaa siitä, missä jalka tuntuu rennolta ja luonnolliselta.”Jos se tuntuu väkinäiseltä, se ei ole hyvä. Esimerkiksi Henri Ruoste ja Ville Vaurio istuvat pohkeet aikamoisen edessä ja se sopii niille.”.Myös kehon muutokset voivat vaikuttaa istuntaan:”Minulle oli hurja muutos, kun menin aikanaan synnytyksen jälkeen ratsastamaan. Sitä ennen istuntaani oli aina kehuttu ja minulle oli tosi helppoa istua minkä vaan hevosen selässä. Mutta synnytyksen jälkeen se oli niin vaikeaa, tutullakin hevosella! Hormonit ja lantio olivat pistäneet kropan ihan sekaisin”, Teräväinen kertoo.Pohkeen sijainti vaikuttaa myös siihen, liikkuuko hevonen pohkeen edessä:"Jos pohje on liian takana, hevosta on vaikeampi saada liikkumaan pohkeen edessä”, valmentaja kertoo..Mitä pohkeella tehdään?Teräväisen mukaan pohjetta käytetään neljään tarkoitukseen: eteenpäin liikkumiseen, hevosen tukemiseen, sivulle liikkumiseen ja hevosen taivuttamiseen. Tutustutaan jokaisen aiheeseen ja pohkeen käytön tekniikkaan tarkemmin..1. Liike eteenpäin”Kaikki ymmärtää sen, että pohkeella me halutaan hevonen eteenpäin”, Teräväinen aloittaa.Eteenpäin liikkumiseen tarvitaan molempia jalkoja.Teoksessaan Tibblin kuvaa asiaa näin:Eteentyöntävä vaikutus. Samanvahvuinen painallus molemmilla pohkeilla vaikuttaa eteen työntävästi. Yleensä pohjetta käytetään tällöin välittömästi satulayön takana. Tavallinen virhe on, että alapohje siirtyy liikaa taaksepäin puristuessaan kylkeä vasten.Teräväinen korostaa painalluksen ja sen jälkeisen hellityksen tärkeyttä, josta Tibblin ei teoksessaan mainitse.”Merkki on painallus ja sen jälkeen jalka irtoaa heti, jotta se ei jää puristamaan tai työntämään. Jalat pitää irrottaa, vaikka hevonen ei lähtisikään liikkeelle. Jos paine ei hellitä, ratsastaja ei voi käyttää jalkojaan uudelleen. Lisäksi hevonen voi hämmentyä, sulkeutua ja päättää olla liikkumatta mihinkään, vaikka avun tekisi uudelleen voimakkaammin”, valmentaja kertoo.Syy hevosen sulkeutumiselle palaa hevosen kouluttamisen peruslogiikkaan.”Hevonen etsii ratkaisua sille, miksi siihen kohdistuu painetta. Hellitys on aina kiitos. Tässä ajoitus on tärkeää. Heti kun hevonen reagoi, jalka irrotetaan.”Teräväinen neuvoo kohdistamaan merkin antamisen nimenomaan pohkeeseen, ei koko jalkaan:”Pohjelihaksellahan me ratsastetaan. Se on alapohkeen ylälihas, Polven ja reiden täytyy pysyä rentona, jotta me saadaan käytettyä pohjelihasta. Jos me puristetaan reisillä, se on hevoselle jarru. Ei pidä ratsastaa koko jalalla, koska silloin hevonen pysähtyy.”Se kuinka voimakkaasti hevosta pyydetään liikkumaan eteenpäin, riippuu hevosesta.”Mehän halutaan opettaa hevonen reagoimaan nopeasti, herkästi ja pienellä avulla. Tässä voidaan toki käyttää tehosteapuja kuten raippaa ja kannuksia, mutta palataan siihen sarjan myöhemmissä osissa.”Lisäksi Teräväinen neuvoo opettelemaan pohkeen käyttöön erilaisia jalkatekniikoita:”Jos toistaa samanlaista pohjeapua uudestaan ja uudestaan, lopulta hevonen turtuu ja ei reagoi. Laiskalle hevoselle sopii esimerkiksi avun antaminen tuplanopeudella, kaksi kertaa nopeammassa rytmissä kuin hevonen liikkuu.”.2. Hevosen tukeminenTibblin ei mainitse tunnelitekniikkaa tai pohkeen merkitystä hevosen tukemisessa lainkaan. Kyseessä on Teräväisen mukaan vasta 1990-luvun loppupuolella kehittynyt ajatus:”Esittelystä puuttui tunneliajatus. Ajan kanssa on ymmärretty, että hevosta ei pidä puristaa. Hevonen tarvitsee tunnelia, mutta se ei tarkoita puristamista. Meillä on hevosia, jotka ovat niin löysänivelisiä tai muuten vaappuvia, että meidän pitää luoda sellaiselle hevoselle pohkeiden avulla tunneli: näyttää hevoselle raiteet ja suunta. Se, että me pistetään hevosta pohkeesta eteenpäin, on aivan eri asia.”Teräväisen mukaan laiska hevonen tarvitsee napakampia, yksittäisiä apuja:”Sellainen hevonen, joka on syntyjään temperamentiltaan hitaampi reagoimaan reagoi kaikkeen hidastamalla eikä kiihdyttämällä. Sellaisella hevosella pidetään jalkoja enemmän irti ja jalat toimivat napakasti, nopeilla liikkeillä. Tällaisen hevosen liike voidaan tappaa puristamalla.”Herkkä tai kuuma hevonen taas tarvitsee rauhoittavaa tukea.”Kuumat hevoset ovat negatiivisesti herkkiä pohkeelle. Jos kuuman hevosen kanssa käyttää pohjetta samalla lailla kuin laiskalla, ne hämmentyvät ja jopa säikähtävät. Pohje kannattaa pitää lähellä, vaikka hevonen hyppäisi taivaisiin! Siitä se pikkuhiljaa rentoutuu. Kun hevonen huomaa, että jalkoja ei tarvitse pelätä eikä ne irtoa hevosen kuumentuessa se hyväksyy ne. Sen jälkeen ratsastaja pystyy käyttämään pohkeita”, Teräväinen neuvoo..3. Liike sivulleSivullevievä vaikutus. Pohkeen painallus voi vaikuttaa myös sivullevievästi, jolloin hevonen väistää pohkeen voimakasta painallusta. Pohkeen sijaintia vaihtamalla voidaan vaikuttaa eri osiin hevosessa.Tibblinin tiivistys jättää lukijalleen paljon kysymyksiä. Mihin osiin pohkeella voidaan vaikuttaa?Teräväisen mukaan yksiselitteisintä on aloittaa hevosen sivulle siirtäminen yhdellä pohkeella, jotta avut ovat mahdollisimman selkeät hevoselle.”Silloin hevonen ymmärtää, että nyt lähdetään sivulle eikä eteenpäin. Ei kannata heti käyttää kahta pohjetta, koska sillä saadaan hevonen hämmentymään, että pitääkö hevosen liikkua eteenpäin vai sivulle”, Teräväinen selittää.Pääsääntöisesti hevosen siirtäminen sivulle tapahtuu vastakkaisella pohkeella, jota siirretään hieman taemmaksi, esimerkiksi pohkeenväistössä.”Silloin pohkeen paikka on tulitikkuaskin verran peruspaikasta taakse. Taakse meno on siis hyvinkin pieni, koska hevonen tuntee ratsastajan lantion liikkeen. Lantio on se, mitä hevonen herkimmillään kuuntelee. Mitä taemmaksi pohkeen viet, sitä tehottomammaksi se muuttuu. Lisäksi monet hevoset eivät pidä siitä, etenkin tammat saattavat sanoa vastaan, pistää korvat luimuun ja pysähtyä.”Sivuttaisliikkeessä toinen pohje ei Teräväisen mukaan ole aktiivinen vaan enemmänkin tukeva. Pohje on passiivinen ja ottaa vastaan hevosen liikettä. Lisäksi sillä voi hieman säädellä hevosen etuosan paikkaa.Tibblin toteaa teoksessaan vastakkaisen pohkeen käytöstä näin:Säätelevä ja vastaanpitävä vaikutus. Sivusuuntaisen liikkeen laajuutta tai nopeutta säädellään vastapuolen pohkeella. Vastakkaisella pohkeella voidaan myös pysäyttää tai ehkäistä sivuttainen liike.Teräväisen mukaan vasta kun hevonen ja ratsastaja ovat hyviä sivuttaisliikkeessä, toisesta pohkeesta voi tulla aktiivinen:”Vastakkaisella pohkeella voi edistää sivuttain liikkeen lennokkuutta, ja kuinka paljon hevonen liikkuu sivulle.”.4. Hevosen taivuttaminenTaivuttava vaikutus. Hevosta voidaan taivuttaa siirtämällä toista pohjetta taaksepäin toiseen nähden. Näin toimitaan esimerkiksi kaarevia uria ratsastaessa.Teräväisen näkökulma on jotakuinkin sama kuin Tibblinillä:”Taivutus tapahtuu yleensä ulkopohkeella, koska se työntää hevosen takaosaa kaarevalle uralle.”Kuten sivuttain liikkeessä, myös taivutuksessa jalan pitää olla hieman taempana. Hevosen takaosaa työntävä jalka on aktiivinen, kun taas toinen pohje, jonka ympäri hevonen taipuu, pysyy passiivisena ja vastaanottavana tukena.”Sisäpohje toimii tukipilarina, hieman edempänä”, Teräväinen kertoo.Tärkeintä on olla hämmentämättä hevosta ja tarjota avut mahdollisimman ymmärrettävinä ja yksinkertaisina..Mitä tarkoittaa olla pohkeen edessä?”Hevonen täytyy saada liikkumaan pohkeen edessä”, on yleisimpiä lausahduksia mitä kuulee valmennustunneilla. Teräväisen mukaan sen merkitystä on vaikea opettaa oppilaalle, koska se on pitkälti tunneasia jota on vaikea selittää.Valmentajan mukaan lähtökohtana on kolme asiaa: hevosen reagoiminen jalasta eteen, hevosen takajalkojen koukistuminen ja hevosen takaosan taipuminen alas – askellajista riippumatta.Ensinnäkään hevosen vauhti ei määritä pohkeen edellä liikkumista, mutta reagoiminen jalkaan on pohkeen edellä liikkumisen ensimmäinen edellytys. Vauhdilla ei niinkään ole merkitystä – päinvastoin:”Vauhdikas hevonen vain juoksee pois takajaloilta”, Teräväinen kertoo.Piaffi on pohkeen edellä liikkumisen ääriliike: hevonen ei etene, mutta eteenpäin pyrkimys on ilmeinen ja liike lähtee takajaloista. Takajalkojen koukistuminen on toinen Teräväisen asettama vaatimus.”Kun hevonen on taivuttanut takaosan alleen, se tarkoittaa, että takajalkojen nivelet oikeasti koukistuvat. Takapolvien täytyy taipua!” Teräväinen neuvoo..Kolmas vaatimus on hevosen takaosan toiminta. Teräväinen tarjoaa ”istuvan koiran” mielikuvaa harjoittamaan pohkeen edellä liikkumisen käsittämistä:”Ratsastaja ei näe hevosen takaosaa, mutta ratsastajan aivojen pitäisi olla hevosen takaosassa. Takaosan taipuminen alle tuntuu siltä, että hevosen selkäranka pyöristyy satulan takana alaspäin, kuin hevonen haluaisi istua pyllylleen koiran tapaan.”Jos takaosa tuntuu kevyeltä ja korkealta, ollaan päinvastaisessa tilanteessa. Se voi kertoa esimerkiksi hevosen pukittelusta.”Jos hevosella on hyvin takaosa alla, se ei pysty pukittamaan”, valmentaja selittää.Miltä pohkeen edellä liikkuminen sitten tuntuu?”Se tuntuu siltä, että hevosen etuosa on kevyt ja lähtee nousemaan. Se tuntuu siltä, että hevosen läpi kulkee virtaava puro ja puron vesi virtaa ratsastajan edessä kevyesti. Virtaa ei ole padottu. Toisaalta hevonen on kuin takavetoinen auto. Jos takaosa sutii tyhjää, auto ei etene minnekään”, valmentaja kertoo..Mitä mieltä Tippa on Tibblinin näkemyksistä?”Kyseessä on yli 30 vuotta vanha kirja. Ratsastus ja jalan käytön tekniikka on muuttunut siinä ajassa. Teksti vaikutti heti hieman vanhanaikaiselta. Siinä käytettiin termejä, joita tänä päivänä ei enää käytetä – toki kääntäjänkin työ vaikuttaa”, Teräväinen toteaa. Teräväisen mielestä on kylläkin tärkeää lukea kirjoja, mutta niitä ei kannata ahmia liikaa kerrallaan."Yksi asiakokonaisuus aina kerrallaan, niin ei tule liikaa asiaa."Aina kannattaa kysyä.Teräväinen on huomannut saman kuin moni: "Kirjasta saa irti eniten se, joka jo osaa asian, koska hän ymmärtää mistä on kyse."Toisin päin se harvemmin toimii. Ratsastustunneilla toisinaan tulee eteen oppilaita, jotka pystyvät kertomaan täydellisen virheettömästi vaikkapa hevosen takaosan toiminnan periaatteen, mutta jotka eivät silti ratsastuksellisesti itse ole siellä päinkään. "Se ei niille juuri siihen hetkeen ole alkuunkaan tärkeä asia, koska eivät ole sillä tasolla, vaan ensin pitäisi oppia istumaan ja vakauttamaan käsi."

Ratsasta oikein 1: Missä on pohkeen paikka ja mitä pohkeella todella tehdään?

Aiheeseen liittyvää