Ratsasta oikein 2: "Kädet ovat ratsastuksen vaikein asia" – Millainen on oikeanlainen ohjasote?

Ohjasavuiksi nimitämme ratsastajan ohjaksin suorittamaa vaikutusta hevoseen. Ne ovat yleensä aloitteentekijänä muitten apujen liittyessä niihin joko yhtäaikaisesti tahi välittömästi niiden jälkeen. – Yngve Bützow.Kesällä 2025 Hevosurheilu Ratsastus tutustuu erilaisiin ratsastusoppaisiin ja niiden opetuksiin. Kysymme masteropettaja ja kouluratsastusvalmentaja Tarja ”Tippa” Teräväiseltä, mitä oppaissa todella tarkoitetaan.”Kädet ovat ratsastuksen vaikein asia”, Teräväinen aloittaa tämänkertaisen opetustuokion.Tässä osassa käsittelemme ohjasotetta Yngve Bützown teoksen Ratsuhevosen ja ratsastajan koulutus (1943) pohjalta. Onko tämä kirja sinun hyllyssäsi?.Kaikki lähtee istunnastaBützow: Jotta ohjasotteiden vaikutus olisi oikea ja tehokas, tulee ratsastajan käden olla vakava ja hallittu, niin että hevonen luottamuksella ja vakavasti tukeutuu kuolaimiin, kevyt ja pehmeä, jotta suoritetut otteet ja ratsastajan ylläpitämä pehmeä tukeutuminen keveästi vaikuttavat hevoseen, mukautuva, so. käden on seurattava hevosen pään ja kaulan luonnollisia liikkeitä ratsastajan hevosta ohjaksilla häiritsemättä, lukitsemalla se määrättyyn muotoon. Käden tulee olla ”kannettu” ja vapaa, niin että ratsastajan vaikutus hevosen suuhun säilyy joustavana ja pehmeänä.; käden tulee tarpeen mukaan herkästi siirtyä eteen- ja taaksepäin sekä myötäämistä että pidättämistä varten, häiritsemättä silti hevosen liikkeitä.”Ideaalitilanteessa kädet ovat lähellä toisiaan ja sään yläpuolella. Jos käsi putoaa reisille, se on liian takana, ja ratsastajalla on veto päällä. Hyvä käsi ajattelee eteenpäin, ei taaksepäin. Ohjastuntuma on tasainen, ja ratsastajalla on tunne, että hevonen imee kuolaimeen”, Teräväinen kertoo.Hän havainnollistaa, että ohjat ja ohjasote on kuin kaksi kuminauhaa.”Mielestäni on parempi, että paine on lähempänä nollaa grammaa kuin joitain kiloja. Pyritään siihen nollaan. Tuntuman saadakseen ohja ei kuitenkaan saa olla löysä tai roikkuva”, hän lisää.Tavoitteena on, että ratsastaja saa hevosen seuraamaan kättä mielellään.”Se on sitä, että hevonen venyy suhteessa ohjan liikkeeseen. Ja jos ratsastaja käyttää kättä sivulle, hevonen halukkaasti ja pehmeästi seuraa sitä. Vastustelu on sitä, että hevonen roikkuu ohjassa kiinni ja siitä tulee vahvempi. Herkkä hevonen taas pakenee, eli se loksauttaa itsensä kuolaimen taakse ja menee tyhjäksi”, Teräväinen kuvaa.Ranteiden kohdalla pitää varoa mopokuskin tai pianonsoittajan asentoa – nyrkit siis pystyyn. Peukalo ja etusormi ovat aina kiinni kohtalaisen tiukasti. Käden kellahtaminen pystyasennosta ei tee hyvää käden asennolle:”Silloin myös ratsastajan kyynärpää on ulkona, ja ratsastaja ei voi käyttää sivuttaisia liikkeitä.”Kuitenkin oikeaoppinen ohjasote lähtee aina istunnasta:”Käden käyttöön ei kuulu yksin käsi, vaan koko istunta. Siitä hyvä ratsastaminen alkaa, käsi vain tekee sen lopputyön. Ihannetapauksessa käden käyttö minimoituu.”Teräväisen mukaan kyynärpäiden upottaminen kylkiin voi tehdä hallaa, kädet kannattaa ennemmin asettaa kiinni vatsaan.”Ratsastajalla on niin sanottu lapapito, eli pito yläselässä. Silloin pystyy tarvittaessa pidättämään myös kyynärpäillä. Kun kyynärpää on kiinni vatsassa, olkavarsi suuntautuu viistosti eteenpäin. Käsi on tällöin eteenpäin suuntautuva, vaikka samalla pidättää. Jos käsi on kiinni kyljessä, kyynärpäät voivat ajautua helposti kropan taakse ja se tekee kädestä vetävän.”.Erilaisia ohjaskäyttötekniikoitaPienemmät ohjasotteet aikaansaadaan tiiviimmällä nyrkin sulkemisella. Suurempiin otteisiin osallistuu koko käsivarsi siten, että se kokonaisuudessaan viedään hieman taaksepäin, nyrkit eivät kuitenkaan mene vartalon ohitse, vaan jäävät sen keskikohdan eteen. Otteiden tulee olla kevyitä, lyhyitä, hitaita ja sitkeitä sekä heti vaikutettuaan peräänantavia. Kaikkia ohjasotteita tuetaan sekä avustetaan paino- ja pohjeavuin.”Opettajan on helppoa huutaa oppilailleen, että älä vedä ohjista. Ja kaikkihan osa vetää ohjista ja heittää hevoselle löysät ohjat. Näitä ei tarvitse edes opettaa, mutta hyvä ratsastus ei tule kummastakaan”, Teräväinen kertoo.Ainoa kielletty liikesuunta ohjille on taakse. Kouluratsastusvalmentaja esittelee erilaisia ohjaskäyttötekniikoita, joita ratsastaja voi hyödyntää.”Kädellisenä ihmisen on helpointa reagoida kaikkeen ensiksi kädellä, ja se ei sovi ratsastukseen.”Erilaisten ohjasotteiden oppiminen vaatii toistoja ja harjoitusta, jotta tilanteisiin pystyy reagoimaan oikein – ja oikealla hetkellä. Kun avut automatisoituvat, on mahdollista löytää oikea ”timing”, eli ajoitus. Teräväisen mukaan moni ohjasoteongelmista alkaa tasapainon puutteesta tai halusta reagoida yllätyksiin kädellä.”Ratsastajan pitää harjoitella mahdollisimman hyvä tasapaino, jotta hän ei ensimmäisenä hyökkää kädellä tasapainon horjuessa. Epävarma ratsastaja, jolla on huono tasapaino, roikkuu yleensä ohjissa kiinni. Jos ratsastaja horjahtaa, hän vetää ohjista taaksepäin.”.Ilman kunnollista tasapainoa, ratsastaja voi tehdä haluamattaankin virheitä.”Ilman tasapainoa ratsastaja ei välttämättä ole looginen käden kanssa ja tekee tiedostamattomia liikkeitä. Jos horjahtaa hevosen liikkeiden mukana, hevonen putoaa herkästi etupainoiseksi, eli myös menettää tasapainonsa. Tällöin ratsastajan pitää saada hevosen tasapaino takaisin, eli etuosa kevyemmäksi. Jos ratsastaja haluaa hevosen pään ja kaulan ylös, pitää käsi työntää melkein kaulan puoleen väliin, ja sieltä ’nyppästä’ pää ylös. Ei ole pelkoa, että hevonen menisi siinä kohti pois kuolaimelta.”.Käsien avaaminen”Käsien avaaminen on ikivanhatapa saada hevonen pyöreäksi niskasta. Eli ratsastaja pitää lapapidon, ja levittää kädet. Siitä tulee vaikutus hevosen suuhun. Se antaa painetta hevosen suuhun, jolloin hevonen antaa niskasta periksi. Koska käsi ei vedä taaksepäin, hevosellekaan ei tule luonnollista refleksiä vetää takaisinpäin.”.Johtava ohjasote, eli käden levitys”Se on erittäin tehokas tapa. Esteratsastajat käyttävät sitä hevosen ohjaamiseen. Ja siihen usein liittyy ulkoapu samaan suuntaan. Tällä ratsastaja vaikuttaa hevosen pään ja kaulan asentoon, joka taas vaikuttaa etujalkoihin eli lapoihin ja niiden liikkeeseen. Näin ratsastaja voi sijoittaa hevosen lavat käsillä. Jos ratsastaja haluaa esimerkiksi hevosen etuosan enemmän oikealle uralle, niin ratsastaja vie kädet ja vartalonsa sivuttain oikealle.”.Pito”Pito on hevosen pitämistä molemmilla ohjilla, joskus yhdellä. Pito muuttuu nopeasti vedoksi, ja sen takia se on haastava. Käsi täytyy pystyä pitämään paikallaan. Toinen käsi voi olla pidossa ja toinen liikkua, säädellä hevosen pään ja kaulan asentoa.”.Yhdistelmiä”Jos ratsastaja johtaa yhdellä kädellä ja myötää samalla toisella kädellä, hevosen asettuu. Asetuksen jälkeen seuraava aste on taivutus, ja sitä seurataan ulko-ohjalla. Mitä enemmän myötää samanaikaisesti ulko-ohjalla, sitä enemmän hevonen pääsee taipumaan ja venymään.Vuositolkulla valmentajat ovat huutaneet, että ’pitäkää ulko-ohjan tuki, älä päästä ulko-ohjasta!’ Nyt on oivallettu, että hevonen pitää kuitenkin saada samanlaiseksi molemmille ohjille. Ulko-ohja ei ole ratkaisu kaikkeen, monissakin tilanteissa siitä pitää uskaltaa päästää, kuten hevosen asettamisessa, taivuttamisessa ja venyttämisessä eteen alas. Sen takia nykyään on suositeltavaa, että hevosta taputetaan myös ulko-ohjalla, että ratsastaja ei jäisi roikkumaan siihen..VinkkilaatikkoJos hevonen on vaikea toiseen suuntaan:”Sisäkädellä pito ja ulkokädellä ohjaaminen ulospäin voi kummasti saada hevosen hyväksymään asetuksen vaikeampaan, jäykempään suuntaan – ja kohti peräänantoa.Jos hevonen oikoo:”Sisäpohkeen vahvistaminen auttaa tietty, mutta se ei yksin riittää. Ulko-ohjakin auttaa, mutta siinä tulee sellainen ongelma vastaan, että se saa hevosen kääntämään pään samalla ulos, yleensä vähän kaulankin. Silloin hevonen pääsee karkuun sitä, mitä vastustelikin eli taipumista. Silloin erittäin tehokas ohjesote on se, että viet sisä- ja ulkokäden sivuttain ulospäin. Tällöin lavat siirtyvät ulospäin ja taivutus säilyy sisään..Keveydellä ei pääse keveyteenHerkkä ja kevyt ohjasvaikutus ei tarkoita sitä, etteikö ratsastaja voisi ottaa kunnollista ohjasotetta ja ylläpitää tukeutumista kuolaimin. Päinvastoin. Se, minkä pohkeet takaapäin pakottavat eteen kuolaimille, tulee hänen ottaa vastaan ja johtaa se ohjasotteiden avulla itsensä kautta takaisin hevosen takaosaan, mikä kiertokulku jatkuu edelleen. Täten aikaansaadaan tiivis yhteys ohjaksien ja pohkeitten välille, ikäänkuin koko hevonen olisi niiden välissä. Jokaista ohjasotetta, jota hevonen tottelee, tulee seurata myötääminen. Tämä on paras keino hyvittää hevosta.”Jos opettaja huutaa oppilaalle, että ’rennot, kevyet kädet’, ei ihminen välttämättä rentoudu millään tavalla. Käden rentouttamista tulee harjoitella samoin kuin erilaisia ohjasotteita. Ja yksi totuus on sekin, että keveydellä ei aina pääse keveyteen.”Teräväisen mukaan ratsastajan täytyy osata käyttää myös napakoita otteita.”Kun liikkeen tekee oikein ja jämptisti monta kertaa, hevonen alkaa pikkuhiljaa herkistymään. Pian pelkkä ajatus käden siirtämisestä riittää. Apujen pienentäminen on se tavoite”, hän kertoo.Tässä kuvioihin astuu myötäämisen tärkeys. Oman käden pehmeyden voi tarvittaessa tarkistaa:”Voimakkaampi ote ei koskaan saa jäädä päälle. Käden pehmeyden voi tarkastaa esimerkiksi rannetta heiluttelemalla. Joskus otan ratsastajaa kädestä kiinni ja kokeilen, onko käsi rento vai kova. Käden rentouttamiseen sopii myös kolmen alimmaisen sormen liikuttelu.Kouluratsastusvalmentaja haluaa oikaista väitteet kovasuisista hevosista.”Ei yksikään hevonen ole kova suusta, vaikka niin joskus sanotaankin. Jos hevonen jännittää niskan ja kaulan lihaksia ja siksi se tuntuu kovalta. Siksi ratsastajan tehtävä onkin rentouttaa hevosen niskalihakset ja kaulalihakset rennoiksi ja pehmeiksi. Tätä varten on monenlaisia eri ohjasotettekniikoita.”.Ohjasotteen keveyteen vaikuttaa myös myötääminen. Teräväisen mukaan myötääminen on hevoselle kiitos.”Myötääminen ei tarkoita sitä, että ohjat heitetään pois, vaan sitä voi harjoittaa eri tavoilla. Yksi on taputtaminen. Taputtamisen sijaan oikeastaan kannustaisin ratsastajaa rapsuttamaan hevosta sään kohdalta. Niin hevosetkin kupsuttavat toisiaan. Myös pelkkä käden rentouttaminen tai käsien palauttaminen paikoilleen avun jälkeen riittävät. Myötäys ja silitys pitää myös tehdä oikealla hetkellä, muuten hevoselle voi opettaa vääriä asioita”, hän selostaa.Keveyteen ja myötäämiseen liitetään usein hevosen liikeradan seuraaminen.”Käynnissä seuraaminen on isointa: se on ainoa askellaji, jossa hevonen käyttää koko lihaksistoaan kerrallaan. Kun hevonen kävelee, pitää joustaa mukana. Pidemmässä käynnissä myös hevosen kaula pitää päästää pidemmäksi, kuvitella että hevonen on kuin iso haitari. Ravissa käsi liikkuu vähiten."."On hyvä muistaa, että hevosen kaula ja selkälihakset liikkuvat eri rytmissä. Jolloin ratsastajan käden ja lantion liike on eri rytmisiä. Esimerkiksi laukassa ratsastajan käden liike voi olla tuplasti nopeampi kuin hevosen selän.”.Mitä mieltä Tippa on Butzown kommenteista?Kaulan yli menevät, sitä painavat yms. otteet ovat virheellisiä eikä niitä pidä käyttää. Ohjasvaikutuksen tulee suuntautua hevosen suusta sen pituussuunnassa ratsastajan käden, ristin ja istuimen kautta hevosen takaosaan. Sivulle suuntautuvat otteet vaikuttavat ainoastaan hevosen suuhun ja kaulaan, häviten senjälkeen tyhjyyteen ratsastajan ja hevosen vartalon ohitse ja ovat silloin täysin tehottomia, vieläpä vahingollisiakin.”Butzown mielestä hevosta ratsastetaan takaa eteen ja siinä olen aivan samaa mieltä. Käden tehtävä on palauttaa energia hevosen takaosalle ja se siinä kirjassakin sanottiin. Lisäksi hän sanoo, että hevosta ei saa yllättää millään liikkeillä, ja että istunnalla on suuri merkitys ohjasotteelle.”Tippa on kuitenkin useasta kohtaa katkelmaa eri mieltä.”Mielestäni tässä oli paljon asioita, jotka eivät päde ratsastukseen tänä päivänä. Joko se on ollut tietämättömyyttä tai sitten ratsastus oikeasti on muuttunut 1940-luvusta. Jopa sanoisin, että kokemattoman ei noita sivuja pitäisi lukea!Butzow sanoo, että ohjasavut ovat yleensä aloitteentekijä. Olen siitä eri mieltä. Istunta on aina aloitteentekijä, sen jälkeen vasta tulee ohjasavut ja pohkeet. Hän myös sanoo, että ohjasavut alkavat ratsastajan olkapäästä, ja että ne saisivat mennä ratsastajan kylkien ohi.Teos ohjaa otteiden suunnan taaksepäin. Sitä nimenomaan pitää välttää laadukkaassa ratsastuksessa. Kaikki muut suunnat on sallittu, mutta ei taaksepäin. Butzow myös väittää, että sivulle suuntautuvat ohjausotteet häviävät tyhjyyteen. Itse olen täysin eri mieltä. Nimenomaan ratsastajan pitäisi oppia käyttämään sivuttain suuntaavia ohjasliikkeitä.”.Ratsasta oikein 1: Missä on pohkeen paikka ja mitä pohkeella todella tehdään? ."Jättebran" voima – 14 vuotta sitten Tippa Teräväinen myi asunnon ja huonekalut ja laittoi firman pöytälaatikkoon, tänä päivänä hän ei säästele kehuja

Ratsasta oikein 2: "Kädet ovat ratsastuksen vaikein asia" – Millainen on oikeanlainen ohjasote?

Aiheeseen liittyvää