Ratsastajan oman kehon tietoisuus voi auttaa välttämään hevosen ontuman: "Ratsastajan vinous on usein aika suuri ongelma"

"Leolla oli hassu lauantai", ensi viikonloppuna Ypäjällä hallimestaruuksissa GP-tasolla starttaava Siiri Kyrö totesi, toimittuaan 16-vuotiaan Kyrö Hot Flow'n (Hotline - Florestan I) satulassa huonon ratsastuksen demoratsastajana. Lähtökohta on se, että yksikään ratsastaja ei ole täysin suora. Kehot kompensoivat aina. Kun urheilulajiin kuuluu lisäksi tyypillisesti satulasta putoamisia, jotka kaikki osaltaan voivat saada eri puolille kehoa ja etenkin lantioon vinouksia, joiden kanssa keho opettelee elämään, vinouksia helposti syntyy. Koulutusalan uusi yritys Innovative Animal Rehabilitation Academy on yhtä kuin pitkän ajan keskenään tuttu ammattilaisporukka, ihmis- ja eläinfysioterapeutit Selma Piha, Kaisa Ylimys, Anna-Kaisa Ventomäki ja Tuulia Luomala. Toimenkuvaan kuuluu luennoida asiakasryhmille muun muassa fysioterapia-asioista. Tällä ensimmäisellä kerralla, lauantaina 8.3. aiheena oli kehotietoisuus, ja paikkana toimi Sammaliston tilan uusi maneesi Orimattilassa. Ratsastajat ja ei-ratsastajatRatsastaminen on omansalaistaan liikuntaa. Fysioterapeutit kertovat siinä olevan iso ero, tuleeko fysioterapiavastaanotolle ratsastaja vai ei-ratsastaja. Muilta ihmisiltä kysytään, oletko kaatunut jossain vaiheessa, ratsastajilta tiedustellaan kuinka monta kertaa olet jo pudonnut.Lisäksi ihmisiä on saatettu leikata, mikä on aina suuren luokan kajoaminen kehon kokonaisvaltaiseen tasapainoon, ja vaatii asianmukaisen kuntoutuksen. Tallityöt, jotka tavataan tehdä aina samalla vartalonpuoliskolla, eivät auta asiassa.Tilannetta hankaloittaa, että myös hevoset ovat käytännössä kaikki jonkinasteisesti vinoja ja oppivat lisäksi siihen, minkälainen niiden ratsastaja on, ja kompensoivat myös hänen vinouksiaan. Tämä ei kuitenkaan tee tyhjäksi sitä, että suoruuteen ja symmetriyteen tulisi kaiken aikaa pyrkiä. Ja kuten Selma Piha totesi, ratsastajat ovat muihin ihmisiin verrattuina myös hyvin tietoisia vinouksistaan. "Siinä missä tavallinen pulliainen ei ole huomannut itsessään vielä mitään erityistä, ratsastaja on mielestään jo järkyttävän vino!". Sleip-tekoälysovellusTekoälyavusteinen, älypuhelimella käytettävä Sleip-sovellus on kehitetty tunnistamaan ravissa hevosen liikkeen epäsymmetriat. Sovelluksessa käytetään pohjana hollantilaisen Utrechtin ja ruotsalaisen SLU-yliopistojen ontumatutkimuskuvantamista. Dataa on tässä vaiheessa hankittu 55 tuhannen eri hevosen ja 275 000 analyysin verran ja määrä kasvaa kaiken aikaa. Sleip seuraa liikkuvaa kohdetta ja kiinnittyy vain nelijalkaisiin kohteisiin. Toistaiseksi askellajeista on käytettävissä vain ravi. Se johtuu siitä, että vain ravia yleensä käytetään ontumatutkimuksissa."Jossain vaiheessa saadaan varmasti käynti ja laukkakin mukaan, mutta se vaatii vielä valtavan määrän kuvaamista ja datan hankintaa", Ventomäki toteaa. Sleip ei osaa kertoa syitä eikä seurauksia, se vain toteaa tilanteen symmetriaan peilattuna jokaisen jalan kohdalla. Sleipin ansiot ovat siinä, että kun kone tallentaa tietoa, se on aina keskenään vertailukelpoista. Mittaukset esitetään visuaalisesti havainnollisina palkkeina ja grafiikoina. Lisäksi se jää numeraalisesti muistiin ja on vertailtavissa, kun verrataan esimerkiksi, onko tapahtunut vaikkapa paranemista. Tähän asti ontumatutkimuksessa menty ihmissilmän subjektiivisella kyvykkyydellä ja verrattu aiempaan tulokseen, joka ei pahimmassa tapauksessa enää ole muistissakaan. Sleip ei toistaiseksi yhäkään pysty korvaamaan eläinlääkäriä eikä se päivä ole vielä tiedossakaan, mutta apuvälineenä se on näppärä. "Kun ontumaa silmämääräisesti arvioidaan, mihin arvio tarkalleen ottaen perustuu? Miten vertailukelpoista se on? Entä uusintatarkastuksessa, kun pitää arvioida kuinka paljon ja mihin suuntaan tilanne on kehittynyt?", Ventomäki pohti. Kumpi ontuu?Joskus voi olla niin, että hevosessa ei ole mitään vikaa, vaan kyseessä on ratsastajan vamma, jota hän saa hevosensakin kompensoimaan. Ventomäki muistaa erään tapauksen, jossa hevosella tiedettiin olleen aiemmin ongelmaa oikeassa etusessaan, mutta se oirehti ratsastettaessa vasenta lapaa. Sleip-analyysi "veti vasemman jalan aivan punaiselle" - Ventomäki ihmetteli miksi. "Mietin, että onko tuo jollain lailla oikean etusen kompensaatiota, kunnes ratsastaja sattui tokaisemaan, että hänellä oli sekä nilkka murtunut että välilevyssä pullistuma, mitkä tekivät satulassa istumisen vaikeaksi. Syy oli ratsastajassa.""Ratsastajan vinous on usein aika suuri ongelma", Ventomäki toteaa. "Eikä sitä itse edes huomaa, sillä on mukauttanut koko kehonsa asiaan." Aivot ovat tässä suhteessa hämmästyttävä elin ja muutokset tapahtuvat nopeasti. Ventomäki sai kehon mukautumiskyvyn nopeudesta hiljattain omakohtaisen havaintoesityksen murrettuaan tammikuussa toisen olkapäänsä. Muutamassa viikossa hän alkoi huomata, että mennessään ovista, loukkaantunut olkapää alkoi osua karmiin. "Aivot kieltäytyivät huomioimasta koko olkapään olemassaoloa enää!" Luomala muistutti mielikuvien voimasta, siitä että aivot muokkaavat ratsastajan istuntaa myös sen mukaan mitä ne näkevät. "Siksi olisi niin tärkeää katsoa mahdollisimman paljon hyvää ratsastusta ja mahdollisimman vähän huonoa. Ratsasta aina mieluiten vähintään samanlaisessa tai mieluummin itseäsi taitavammassa seurassa!"Videokuvaus on erinomainen keino näyttää, että kaikki ei ole aivan optimaalista, ja juuri sen takia ihmiset eivät aina mielellään itseään videolta katselekaan.Luomala totesi myös, että yhteistyön jatkuessa tarpeeksi pitkään, hevonen ja ratsastaja löytävät jonkinlaisen keskinäisen tasapainon, joka voi olla kaukana optimaalista, mutta josta tulee tuttu ja sitä kautta "säilyttämisen arvoinen" tila molemmille. . Hyvä ja huono ratsastusKaikki ratsastajat ovat kuulleet, että hyvä ratsastus tekee hevoselle hyvää, ja huono ratsastus huonoa. Harvoin tilannetta pääsee näin selvästi näkemään. Orimattilassa, Sammaliston tilan uudessa maneesissa Kyrö Hot Flow'n selkään kapusi sen tuttu ratsastaja Siiri Kyrö, joka teki työtä käskettyä ja imitoi pyynnöstä yleisiä nähtyjä ratsastajan virheitä: istui vinossa niin, että vasen kylki oli pettäneenä eli lysähtäneenä ja kohdistaen katseensa ja koko päänsä vinoon, sen jälkeen toinen jalka nilkka jäykkänä ja vielä lyhentäen toisen jalustimen niin, että oikea jalka oli lyhyempi kuin toinen ja paino oli enemmän kallistunut vasemmalle. Hevonen saatiin kuin saatiinkin jonkinasteisesti "eepeeksi" Kyrön pannessa parastaan, niin vaikeata kuin se hänelle ilmiselvästi olikin. Hevonen saatiin myös silminnähden hämmentyneeksi. Se ei aika ajoin olisi halunnut edes edetä, mutta Kyrö maiskutti satulasta käsin rohkaisua."Hevosen kehotietoisuus oli tottunut tietynlaiseen omaan ratsastajaan ja kun yhtäkkiä totuttu systeemi vaihtui, hevonen oli ihan että 'hetkinen'", Luomala tulkitsi. Samantyyppinen tilanne nähdään myös usein, kun hevosella vaihdetaan ratsastajaa. Kun tätä verrattiin alkutilanteeseen, jossa Kyrö verrytteli Hot Flow'n tavalliseen tapaan, ja jossa hevonen liikkui pehmeästi ja lennokkaasti ratsastajan istuessa eleettömästi ja joustavasti satulassa, erilaiset virheelliset asennot heijastuivat erityisesti etujalkojen liikeratoihin ja myös lyhensivät ja pienensivät liikettä.. Päivään liittyi myös yllättävä ahaa-elämys. Hevosen oma-aloitteisuudessa tapahtui muutos, kun Kyrö lakkasi "tapansa mukaan jatkuvasti korjaamasta kaikkia niitä pieniä asioita, joita ratsastaessa tulee esiin". Hevonen ikään kuin eräällä tavalla paljasti itsensä. "Se lakkasi odottamasta apuja, kun olin jatkuvasti ihme-kippurassa ja rupesi toimimaan itse siten kun sille on aiemmin opetettu, ryhdistämään ja kantamaan itse itseään!" Kyrö totesi hämmästyneenä. Ratsastajan kehotietoisuutta voi parantaa tasapainoharjoituksilla, pilateksella, joogalla ja vaikkapa luonnossa rennosti liikkumalla.. Kun vikoja oli provosoitu ratsastusdemossa esiin, demonstroitiin niiden korjaamista. Ihmisillä ei ole samantasoiset kehotietoisuudet, joten joskus oivaltamiseen tarvitaan herättelyä. "Tiedostaako ratsastaja esimerkiksi välimatkan lantion suoliluusta alimpaan kylkiluuhun ja huomaako, onko se oikealla ja vasemmalla puolella sama, kuten sen tulisi olla", Luomala kysyi. "Eli mikä on kylkikaarien asennon oikea keskikohta? Se löytyy liikkumalla niissä kahdessa olemassa olevassa ääripäässä - ensin reippaasti, sitten vähemmän, kunnes keskikohta löytyy", hän neuvoi, jolloin Kyrö heilutti ylävartaloaan sivuttaissuunnassa oikealta vasemmalla, kunnes neutraali keskikohta löytyi. Sama ääripäästä toiseen -keikkuminen on keino, joka pätee kaikkiin kehon asentoihin, myös rintalastan oikeaa paikkaa haettaessa (ratsastajien yleinen vika on heiluttaa rintalastaa ja koko päätä eestaas ratsastaessa), lantion kallistusta ja olkapäiden asentoa ajatellen. Kehon ollessa hyvin tietoinen ratsastamisesta on mahdollista saada hyvin hienovaraista ja tarkkaa. Esimerkiksi puolipidäte lantionpohjan lihasten supistamista "lähennä istuinkyhmyjä toisiinsa" mielikuvaa ajattelemalla tehosi Hot Flow'hun välittömästi ja juuri toivotulla tavalla. Tuulia Luomala kertoi, että kaikki hevoset eivät reagoi ratsastajiinsa kovin voimakkaasti. Aina ne eivät edes voi niin tehdä. Alkeisryhmien ratsastuskouluhevoset eivät esimerkiksi voi reagoida apuihin tilanteessa, jossa niiden merkitys ei ole selvä ratsastajallekaan ja jossa ne saattavat olla samalla ratsastajalla keskenään ristiriitaisia ja joka tapauksessa eri ratsastajilla erilaisia taitotason vaihtelun takia.. Myös ratsastajan kunto ja voimataso vaikuttavat, kuten hiljattain Anne-Maarit Hyttisen väitöstutkimuksesta saimme kuulla. Hyttisent tutkimukseen viitattiin Orimattilassakin. Tutkimuksessa ratsastajien aerobisen kunnon ja hapenotokyvyn todettiin olevan keskimääräistä samanikäistä suomalaista jopa heikompi. Tämä heijastuu moniin asioihin, ja kehotietoisuusluennollakin tuli painokkaasti esiin, että ratsastaja ja myös hevonen hyötyisivät ratsastajan riittävästä kunnosta ja jaksamisesta. Ratsastaa pitäisi aina vain sen verran, minkä kunto antaa myöten, ei sen yli, sillä väsyminen huonontaa heti kehon koordinaatiota.Ratsastajilla on paljon selkä- ja lonkkaongelmia. Lanneselkä on alue, joka saa tukensa sekä pallea-, selän syvistä ojentaja-, poikittaisesta syvästä vatsa-, pakara-, lonkankoukistaja- ja lantionpohjan lihaksista. Lonkankoukistajissa eli psoas-lihaksissa on usein toivomisen varaa, ja tämä johtuu samasta syystä kuin kaikilla nykyihmisillä, paljosta istumisesta. Ei tosin satulassa, vaan tuolissa. "Me olemme kuulleet, että koukistajat ovat "kireät", mutta oikeammin sanottuna ne ovat heikot. On erittäin yleistä, että ne ovat yhtä aikaa heikot ja kireät. Lisäksi kuvioon kuuluu usein heikkoutta pakarassa yleensä. Pakaran heikkous on enemmänkin sääntö kuin poikkeus ihmisellä kuin ihmisellä tänä päivänä ja usein näkee, että takapuolta ei ole ollenkaan vaan selkä jatkuu sivusta katsottuna melkein suoraan takareitenä", Luomala totesi. Ohjelma jatkuuOrimattilan tilaisuus saa jatkoa ja järjestämispaikaksi on kaavailtu viihtyisää Sammalistoa, jonne Siirin äiti Sirkku Kyrö oli loihtinut runsaat ja herkulliset tarjottavat. Toukokuussa tulee koirapuolen asiantuntija, ja myöhemmin tänä vuonna kuuluisa brittiseppä Yogi Sharp. .Parempi kunto, parempi ratsastus, tyytyväisempi hevonen, toteaa väitöstutkija Anne-Maarit Hyttinen.Kymmenennestä aivohermosta kannattaa pitää huolta niin ihmisen kuin hevosenkin kohdalla

Ratsastajan oman kehon tietoisuus voi auttaa välttämään hevosen ontuman: "Ratsastajan vinous on usein aika suuri ongelma"

Aiheeseen liittyvää