Ratsastuksen taito: Hyvässä laukanvaihdossa on rauha - "Väkisin ei onnistu, jos fysiikka ei anna periksi"

Kulta-ahon Kasimirin laukka on oikein hyvä perjantaiaamupäivällä Ypäjä-hallissa. Kuuluu pehmeä ja niin tasainen tumtutu-tumtutu-tumtutu, että on kuin tahti tulisi metronomista. "Kassun laukka on levollinen ja tahdikas", summaa Anna Kärkkäisen valmentaja Kiki Nyberg. "Siinä on tasapaino ja voima. Ja rauha. Ja siihen rauhaan me ollaankin keskitytty."Hyvä laukka on kolmitahtinen ja sillä lailla lennokas, että siinä on selkeä liitovaihe. Mennään laukkaa ja vastalaukkaa. Tumtutu-tumtutu-tumtutu. Kohta Kärkkäinen tekee vaihtoja diagonaalilla Nybergin katsoessa tarkkaan vierestä. Laukanvaihtojen tulee onnistua, jos pyrkii kilparatsastajana helpoista luokista vaativiin. Yksi vaihto tulee eteen heti vaativassa B:ssä, ja niiden määrä lisääntyy vaikeusasteen kasvaessa. Vaativassa A.ssa tulevat sarjavaihdot: laukka vaihdetaan joka neljännellä askeleella. Kärkkäinen ja Kasimir ovat jo konkareita, menevät vaativaa jo neljättä vuotta. Mutta aina voi tehdä hiukan paremmin. Vaikka tässä nyt työstetään laukkaa ja laukanvaihtoja, meneillään on kaiken aikaa kokonaisvaltainen hevosen herkistäminen ratsastajansa avuille - se sama työ, mistä kaikessa ratsastamisessa kaiken aikaa pohjimmiltaan on kyse. Silloin kun ratsastaminen tietyllä hevosella sujuu oikein, avut kaiken aikaa pienentyvät, eivät suurene.Työ yritetään tehdä hevoselle mahdollisimman helpoksi, jotta hommasta jää sille positiivinen muisto. Jotta laukanvaihto menisi mahdollisimman hyvin "läpi", eli olisi isolla, rauhallisella, takaa alkavalla askeleella tehty, Nyberg pyytää ottamaan hevosta vähän matalammaksi, vähän pyöreämmälle kaulalle, jotta saadaan selkä mukaan toimintaan. "Rauhassa ja vähemmän kättä!" Nyberg ohjeistaa Kärkkäistä, vaikka tämä ulkopuolisen silmään istuu hiljaa ja kädet täysin paikoillaan. Vaihtojen tulee olla puhtaita, sellaisia, että ulkotakajalka astuu ensin ja mahdollisimman laajoja ja "ylämäkeen".Videolla ratsastetaan ensin yksittäinen vaihto hyväksi, niin että hevonen on suora ja malttaa odottaa vaihtoapuja rauhassa. Sen jälkeen aloitetaan sarjojen hiominen niin, että tehdään kolme vaihtoa pitkällä diagonaalilla, ensimmäinen ihan alkuun, seuraava keskelle ja viimeinen ihan loppuun. Näin saadaan työstettyä laukka kunnolla tasapainoon ja rauhalliseksi aina ennen seuraavaa vaihtoa. Kunkin vaihdon välissä on 6-7 askelta. Väliaskeleet tarvitaan, ja Nyberg katsoo silmä kovana, että tahti ja hevosen ilme eivät vaihtojen välissä muutu. Aavistuksenomaista kiihtymistä on ilmassa, ihan jo siksi, koska vaihdot ovat helposti "vähän kuumottavia". Ne ovat jänniä, juuri siinä määrin pikkuisen vaikeita oikeinkin tehtyinä, että innostavat tekijäänsä.Rauha laukassa on kuitenkin aivan erityisen tärkeä suomenhevosella, sillä suomenhevonen puolustautuu "juoksemalla karkuun", eli lisäämällä vauhtia. . Laukanvaihtoavut ovat samat kuin laukannostoavut. "Tulet vasenta laukkaa, otat hevosen vasemmalle ohjalle, teet puolipidätteen ja annat vaihtoavun vasemmalla pohkeella eli "vanhalla sisäpohkeella". Kun vaihto on tehty, siitä tulee samantien ulkopohje", Nyberg selittää. "Näin mä olen asian aikoinani Strömsholmassa oppinut ja eiköhän se päde yhä."Ja kun tätäkin asiaa vähän aikaa hevosen kanssa yhdessä tekee, avuista tulee niin pienet, että ulospäin ei näy mitään. Ratsastaja miettii vaihtoa ja hänen painonsa aavistuksenomainen siirtyminen istuinluulta toiselle viestittää hänen ratsastukseensa tottuneelle hevoselle mistä on kysymys. Laukan laatuSuomenhevosissa on hyvälaukkaisia ja vähemmän hyvälaukkaisia. Laukkaa voi kehittää, mutta ei loputtomiin. Osittain on kyse perinnöllisistä ominaisuuksista."Pystyy sitä jonkun verran parantamaan, mutta jos hevosella on täysin nelitahtinen laukka, jossa aina on vähintään yksi jalka maassa, eli liitovaihe jää kokonaan pois, siitä on vaikea saada hyvää."Jos tällaista lähtee korjaamaan, se vie niin paljon aikaa ja vaatii niin paljon treeniä, että joko aika loppuu kesken, tai tulee loukkaantuminen, tai molemmat "Väkisin ei onnistu, jos fysiikka ei anna periksi", Nyberg summaa.Laukanvaihtoja on puutteellisella laukalla vaikea tehdä jo siksi, että kun laukka on hevoselle vaikeaa, askellaji hermostuttaa sitä jo itsessään. Jos halutaan edetä laukanvaihtoihin asti, työskentelyssä on yksi ehto. Laukan ja myös yksittäisten vaihtojen on pysyttävä täysin rauhallisina. "Tässä tuleekin juuri se haaste suomenhevosille, eli se, että laukka ja myös kokoaminen on osalle niistä vaikeampaa", Nyberg toteaa.Puolipidätteiden on mentävä läpi, ja niitä tehdään, jotta hevonen odottaa vaihtokäskyä kaikessa rauhassa ja samanaikaisesti kantaa itsensä. Hevoseen vaikutetaan koko ajan, vaikka se ei ulospäin näykään. Taidot hioutuvat ja täsmentyvät ja sitä mukaa fiilis. "Hyvälle ratsastajalle yhdessä askeleessa tapahtuu jo paljon asioita, aloitteleva ratsastaja tarvitsee koko diagonaalin, ja sittenkin jää asioita kesken. Ensin sä teet kirveellä töitä ja vasta pitkän ajan kuluttua sulla on se kultasepän hienotyökalu", Nyberg kuvailee. Jos hevonen jää kädelle, tai jos ratsastaja itse käyttää kättä liikaa, selkä ei ole mukana ja vaihto on onnistuessaankin matala. Jos ensimmäinen vaihto on hätäinen, toinen on takuuvarmasti sitä hieman lisää, jolloin jossain vaiheessa ollaan siinä pisteessä, että hevonen on jo poissa tolaltaan. Kun hevonen on pakenemassa tilanteesta, se ei keskity kantamaan ratsastajaansa. Kaiken tekemisen laatu huononee välittömästi. Lisäksi, mitä enemmän ratsastaja joutuu vetämään rynnivää hevostaan ohjista, sitä litteämmiksi vaihdot muuttuvat. "Se on heti laatu pois sitten. Ihan sama suomenhevosella ja lämpöisellä.".Kiki Nybergin puu, jonka kasvu kestää aina 10 vuotta

Ratsastuksen taito: Hyvässä laukanvaihdossa on rauha - "Väkisin ei onnistu, jos fysiikka ei anna periksi"

Aiheeseen liittyvää