Ratsastuksenopettajana Kiinassa: ”Lapsilla on kovat menestymispaineet, mutta heidän vanhempansa eivät ymmärrä lajin vaikeutta"

Suomalainen Susanna Harjaluoma oli vuoden ratsastuksenopettajana Shenzhenissä, Etelä-Kiinassa. Siellä kaikki on erilaista. Hän ajatteli lukion jälkeen Jyväskylässä, että maailmaa olisi kiva nähdä. Ja koska hevoset olivat olleet mukana elämässä pienestä pitäen, oli luontevaa lähteä ensin Ruotsiin.”Mä läksin töihin ja oppiin Ruotsissa asuvalle suomalaiselle Petra Aittolalle. Opettelin siellä nuorten hevosten sisäänratsastusta, joka kyllä yhä on lähellä mun sydäntä, kaikki nuoriin hevosiin liittyvä. Lähdin sitten sieltä opiskelemaan kolmen vuoden hippologitutkintoa, ja siirryin sen jälkeen Kristianstadiin ratsastuskoulun vetäjäksi. Olen mä vähän kilpaillutkin, mutta se ei ole ihan mun juttu. Eniten mua on aina kiinnostanut kasvaa laaja-alaiseksi hevosammattilaiseksi", Harjaluoma kertoo."Kun olin Kristianstadissa yksi tuttu soitti ja kertoi että eräs ruotsalainen ratsastuskouluyrittäjä pitää ratsastuskoulua Kiinassa ja tarvitsee johtajaa ja opettajaa. Että kiinnostaako mua?”Susanna Harjaluomaa kiinnosti ja hän pakkasi laukkunsa ja matkusti Shenzheniin Etelä-Kiinaan.. ”Olihan se sokki pienelle Jyväskylän tytölle. Asuin Guanmingin ”pikku” kylässä jossa oli vain miljoona asukasta, siis pieni paikka Kiinan mittakaavassa. Se ihmismäärä ja valtava tungos, ihan aina ja ihan joka paikassa!”Harjaluoma kertoo, että kaikki ratsastuskoulun opetushevoset tulivat Euroopasta.”Ratsastus Kiinassa on vain ja ainostaan tosi rikkaiden harrastus. Kiinassa on paljon hirveän köyhiä ihmisiä, mutta itse törmäsin vain näihin todella rikkaisiin. Vain rikkaat osasivat yhtään englantia. Töissä minulla oli koko ajan oma tulkki, koska vain yksi työntekijä puhui vähän englantia.”. Valtaosa oppilaista oli 8-14-vuotiaita.”Kyllä. ja kaikki lapset oli ihan hirveän tavoitteellisia, heillä oli tosi kovat paineet kotoa vanhemmilta. Vanhemmat vaativat että lasten täytyy oppia ja edetä koko ajan. Opiskeltiin paljon ratsastuksen teoriaa, mutta monikaan ei osannut ratsastaa sitten käytännössä lainkaan. Vanhemmat ei välttämättä ymmärtäneet, miten vaikea laji ratsastus on ja miten siinä ei kukaan pysty etenemään nopeasti. Ja lapsilla oli tosi monta harrastusta, kukaan ei koskaan ehtinyt jäädä tallille, kun piti jo rynnätä viulutunnille tai jonnekin.”Oliko hevosenpidossa isoja eroja siihen mitä olit Pohjoismaissa nähnyt?”No näin kyllä erittäin puutteellista hevosten hoitoa ja ylipäätään hevosmiestaitoa. Talli sijaitsi ison huvipuiston keskellä ja monet hevoset eivät koskaan päässeet karsinoista ulos paitsi tunnille. Hevoset oli olivat aika paljon pelkkiä välineitä. Sen katsominen ahdisti, mutta ajattelin että jos edes ihan vähän pystyisin muuttamaan asenteita parempaan suuntaan, muuta en voi tehdä.”. Entä oppilaat?”Oppilaat kunnioitti opettajaa todella paljon, olin aina Master. Kiinassa ylipäätään opettajia kohdellaan tosi kunniottavasti. Myös tallin henkilökunnalle olin aina Master ja suuren kunnioituksen kohde. Olihan siellä eläinlääkäreitäkin, mutta väliin musta tuntui, että tiedän hevosten terveydestä enemmän kuin he. Mutta voi olla että siinä oli kommunikaatio-ongelmaa.”Harjaluoma oli Kiinassa vuoden ennenkuin palasi Ruotsiin ja Örebrohun.

Ratsastuksenopettajana Kiinassa: ”Lapsilla on kovat menestymispaineet, mutta heidän vanhempansa eivät ymmärrä lajin vaikeutta"

Aiheeseen liittyvää