Maastakäsin! -tapahtuma Jokimaalla: Selkeät merkit, oikea paine

Ohjelmassa oli Mervi Pakolan johdolla luonnollista hevostaitoa, Katariina Cozmein kehittämää sivistynyttä ratsastusta, Laura Koskenmäen maastaratsastusta, Maarit Giorgievin näyttämää siedätystä ja lopuksi tapahtuman järjestäjän Iiris Sipin ohjasajoa..Positiivinen vahvistaminen jäi puuttumaan, mikä jäi hieman harmittamaan Sipiä. Tarkoituksellista se ei ollut..”Ehkä ajattelin, että joku kouluttajista ottaa asian aiheeksi, mutta ei siitä erikseen sovittu”, hän kertoo..Luonnollinen hevostaito perustuu paineeseen ja oikea-aikaiseen paineen poistoon ja tietenkin myös kykyyn tulkita hevosen tekemistä. Pakolan opissa oli juoksuttaessa ihmisen luo kääntyvä kiltti, vanha lämminveritamma sekä 2-vuotias FWB, joka jännittyessään ei kunnioita ihmisen tilaa. Hevoset esiintyivät yksi kerrallaan naruriimussa ja koulutusköydessä. Narua pyörittämällä hevoseen luotiin painetta, ja kun se reagoi siihen, pyörittäminen lakkasi eli paine poistui. Pakola totesi, että paikalla olleet hevoset olivat herkkiä, mikä teki niistä hyviä demohevosia..”Silloin ei tarvi sanoa isosti, vaikka joskus hevosten kanssa pitääkin”, hän sanoi..Pakola painotti, että tärkeää on oppia selittämään hevoselle, mitä ihminen haluaa. Lisäksi hevonen pitää saadaan keskittymään ihmiseen. Naruriimun avulla hevosen päätä saadaan ohjattua, niin että keskittymiseen pystytään vaikuttamaan. Myös peruuttaminen on hyvä keino saada hevonen kuuntelemaan ja rentoutumaan. Peruutusta pyydettäessä painetta ei saa käyttää liikaa, ettei aiheuteta lisää jännitystä..”Jos hevonen toimii vaistoilla, meidän on vaikea saada siihen kontaktia. Saamme sen ajattelemaan teettämällä sillä tehtäviä”, Pakola selitti..Hevonen saa tulla ihmisen luo, ja on ihanaa, jos se haluaa tulla ihmisen luo, mutta samalla pitää olla säännöt: Lähelle tuleminen ei saa olla röyhkeää, ja hevosen pitää myös lähteä pois pyynnöstä. Jos hevonen tulee liikaa syliin, ihminen voi heiluttaa käsiään ja kyynärpäitään, ja jos hevonen niihin sitten osuu, se toivottavasti oppii siitä jotain..Myös se vanha ajatus on käytössä, että ihminen liikuttaa hevosen jalkoja, ei hevonen ihmisen jalkoja..”Ihmisen pitää olla toiminnan johtaja, joka kertoo, mitä tehdään. Hevosten käsittelyssä molemmat ääripäät ovat pahasta, ja nykyään on paljon myös sitä, että pelätään niin paljon, että aiheutetaan hevoselle epämukavuutta, että lopputuloksena ne kärsivät tai aiheuttavat meille epämukavuutta”, Pakola muotoili..”Jos me esimerkiksi täällä emme pyytäisi näitä hevosia keskittymään, ne steppailisivat ja juoksisivat täällä häntä tötteröllä.”.Paineen määrän lisäämisestä Pakola puhui paljon. Aina ensin aloitetaan hyvin pienellä paineella, ja painetta nostetaan, kunnes saadaan reaktio. Se, kuinka nopeasti painetta lisätään, riippuu hevosen vastauksesta. Herkällä hevosella paineen määrää nostetaan hitaasti, hitaammalla nopeammin. Toisaalta jo yhden koulutuskerran sisällä saman hevosen kanssa on usein muutettava paineen vahvistamisen nopeutta. Jos hevonen alkaa jättää pyynnöt huomiotta, se pitää saada hereille, joten paineen kanssa mennäänkin minimipaineen jälkeen nopeasti isompaan paineeseen. Kun hevonen taas reagoi, palataan siihen, että paineen määrää lisätään hitaasti..”Koko ajan me joko herkistetään tai siedätetään hevosia”, Pakola tiivisti..Ihmisen on myös opittava huomaamaan kaikki paine, mitä hän hevoseen kohdistaa, oli se sitten tarkoituksellista tai ei-tarkoituksellista. Esimerkiksi juoksuttaessa ihmisen asento merkitsee paljon..Samalla on huomioitava hevosen pienet merkit. Kun osaa lukea hevosta tarkasti, sen kanssa pystyy kommunikoimaan pienellä paineella..Myös pyynnöissä pitää olla tarkka. Pakola esimerkiksi pyytää naksuttamalla hevosta aina eteenpäin – ei pyydä sitä peruuttamaan vilkkaammin. ”Whoaa” taas tarkoittaa pysähdystä, ei hidastusta. Esimerkiksi laukkapysähdyksiä olisi vaikea harjoitella, jos pysähdykselle ei ole omaa sanaa..”Meillä ei saa olla viittä eri asiaa, joita pyydämme samalla pyynnöllä. Saman pyynnön pitää tarkoittaa aina samaa asiaa”, hän linjasi..Katariina Cozmei esitteli sivistyneeksi ratsastukseksi kutsumansa tyylin, joka yhdistää ranskalaista klassista ratsastusta, akateemista ratsastustaidetta sekä moderniin etologiaan perustuvaa eläinkoulutusta. Tällä hetkellä hän erikoistuu kilpaurheiluhevosen kouluttamiseen eläinkouluttajan erikoisammattitutkintokoulutuksessa. Hänellä itsellään on käytössä namipalkkaus, niin sanotusti naksu ja maksu, mutta siihen ei perehdytty Lahdessa..Hän kertoi tutustuneensa eläinkoulutuksessa käsitteeseen virheetön koulutus. Siinä pyritään valmistelemaan asiat niin hyvin ja hallitsemaan koulutustilanne niin tarkasti, että virheitä ei tule. Virheetön ihminen ei toki voi olla, mutta tästä saa paljon hyvää hevosten koulutusta ajatellen, hän mietti..Cozmei tekee paljon ”ground workia”, jossa hän kävelee takaperin hevosen edessä ja ohjaa sitä kapsonilla, jolla pystyy kontrolloimaan hevosen turpaa ja rankaa. Kun hevosen kanssa työskennellään kävellen sen edessä, näkee samalla koko hevosen ja miten sen keho toimii..Raippaa hän käyttää paljon, mutta se ei saa aiheuttaa hevosessa negatiivisia tuntemuksia..Jos hevonen pelkää raippaa, hän neuvoi aloittamaan vaikka 20 senttiseen oksaan siedättämällä, niin että hevonen antaa rennosti silittää sillä. Jos raippana käyttää luonnon oksia, hevonen voi vaikka syödä siitä lehdet..Ground workin jälkeen Cozmei siirtyy in-hand-työskentelyyn, jota seuraavana esiintynyt Laura Koskenmäki taas kutsuu maastaratsastukseksi. Hevosen näkökulmasta kyseessä on ohjasajo lyhyin ohjin hevosen sivusta..”Itse en käytä sanaa maastaratsastus, koska istunta on minulle ratsastuksessa niin tärkeä”, Cozmei selitti..Lisäksi hän juoksuttaa hevosia..”Mutta todella interaktiivisesti, ei mitään 70-luvun saksalaista juoksutusta, jossa sivuohjat vedetään tiukalle ja ihmisen pitää olla aivan paikoillaan”, hän kuvasi..Cozmei kertoi aloittavansa jännittyneiden hevosten kanssa maneesissa paikassa, jossa hevonen vaikuttaisi tuntevan olonsa turvallisimmaksi..Usein seuraavaksi hän hakee ihmiselle ja hevoselle samantahtisuutta: yksinkertaisesti kävelyä samaan tahtiin. Ensin ihminen kävelee hevosen tahtiin, sitten hän pyrkii vaikuttamaan yhteiseen tahtiin. Työskentelyssä hevonen saa kerrottua mielipiteensä ja se saa itsensä kuulluksi, vaikka toimintaa ohjaakin ihminen..Kotona Cozmei käyttää ruokapalkintoja, koska niiden avulla on helppoa osoittaa hevoselle juuri toivottu toiminta. Tapahtumassa niin ei tehty, koska osallistumassa oli ratsastuskouluhevosia, joiden kohdalla ruokapalkinto voi aiheuttaa ei-toivottuja asioita..Cozmei kertoi palkkaavansa hevosia mielentilasta. Vahvistamalla oikeanlaista mielentilaa, hevosen voi motivoida rauhoittamaan itse itseään..Painetta hän halua käyttää aina minimipaineen verran..”Sopiva määrä painetta on se määrä, millä asian saa tapahtumaan. Mutta keveys tulee kuuliaisuudesta”, hän sanoi..Kaikista hevosista voi saada herkän, mutta kaikista voi saada myös jyrän..Cozmei kiinnittää paljon huomiota hevosen tapaan käyttää itseään, koska ihmistä kantavalla ratsulla se on tärkeä asia. Parhaimmillaan ihminen on hevosen fysioterapeutti, joka saa hevosen toimimaan oikein ja terveellisellä tavalla..Hän kehotti katsomaan, liikuttaako hevosella massa jalkoja vai jalat massaa. In-hand-työskentelyssä opeteltiin painon siirto taakse ja yhdenaskelen peruutus, jolla hevonen saadaan lähtemään käyntiin nimenomaan jaloilla ponnistamalla..”Jos hevoselta vain aktivoi takajalkoja, se saattaa alkaa vyöryä vain enemmän”, Cozmei sanoi..Rento suu on tärkeä, hän muistutti ja neuvoi kokeilemaan itse: jos puristat leuat yhteen, saatko pyllyn heilumaan rennosti?.Jos hevonen ei meinaa sulattaa ihmistä nenänsä edessä, voi lisätä välimatkaa – tai ottaa käyttöön paremman tavan työskennellä hevosen kanssa..”Osalla hevosista on isompi personal space, osa on chihuahoita, jotka haluavat asua omistajansa tissien välissä”, Cozmei huomautti..Esimerkiksi namipalkalla hevosen voi kouluttaa pitämään etäisyyttä..Toinen Cozmein esityksen poneista oli hidas ja säästeliäs. Sen kanssa hän kertoi, että nameilla saa hyvin lisättyä hevosen aktiivisuutta. Usein riittää sekin, että hevosta ei pusketa koko ajan eteenpäin..Hän toisti myös kuulemansa neuvon: ole sellainen, kuin haluat hevosesi olevan. Jos hevonen jännittyy, ihminen voi haukotella ja löntystellä, mutta vetelän hevosen kanssa kannattaa olla kuin ylipirteä liikunnanopettaja oppilasryhmää aktivoimassa..Tärkeää kaikessa käsittelyssä on tajuta, että kaikkea ei voi korjata samana päivänä, vaan työstäminen vie aikaa..Laura Koskenmäki pääsi työskentelemään melko pitkällä olevan, rennon islanninhevosen kanssa. Sen kanssa aloitettiin viisikaarisella kiemuralla, että hevonen oppii hahmottamaan tilan, jossa se toimii. Pian tehtiin väistöjä..”Ihmisillä on tarve antaa väistöille nimiä, mutta alussa auttaa, kun niille ei ole annettu nimiä”, hän huomautti..Hän puhuu maastaratsastuksesta, jota tehtiin ensin hevosen edestä takaperin kävellen, sitten sivusta. Pian hän halusi mukaan ravin, koska ravipätkillä saadaan parannettua käynnin laatua..Ravissa tärkeitä sääntöjä on kaksi: A) ihmisen pitää kävellä, ei juosta ja B) hevosta ei saa vahingossakaan nyppäistä ohjista, kun se lähtee raviin. Aluksi riittää vain siirtyminen, askellajia ei tarvitse jatkaa..Kokoamisen hakemiseksi tehtiin harjoitusta, jossa mennään avotaivutusta, pysäytetään avotaivutusasennossa ja tehdään siitä jopa peruutus ja sitten päästään liikkeelle kooten..”Islanninhevoset ovat kuin pieniä iberialaisia”, Koskenmäki ihasteli..Kaikkein vaikeimmat asiat hän kehotti tekemään työskentelyn lopussa: silloin jos sattuu onnistumaan, voi lopettaa siihen..Ahnehtiminen taas ei kannata..”Kun pelaatte hedelmäpeliä, kuinka moni teistä tuplaa, kuinka moni ottaa voitot pois? Usein hevosen kanssa parasta on ottaa voitot pois ja pelata lisää seuraavan päivänä”, Koskenmäki muistutti..Maarit Giorgiev esiintyi oman pilkullisen hevosensa kanssa. Hevonen sai ensin juosta liinassa, ja sen jälkeen näytettiin, mitä rauhallisen ja vähän kerrassaan tehdyn siedättämisen avulla oli saa aikaan. Giorgiev käsitteli hevosta rauhassa, asia kerrallaan hevosen rektioita seuraten, ja hevonen sieti huiskat, pressut ja piiskanpaukahdukset..”Tärkeintä on itse tietää, mitä tekee, ja olla johdonmukainen ja rauhallinen Ääni on hyvä työväline etenkin sitten, kun hevosen ja ihmisen välille on jo rakennettu luottamus”, Giorgiev sanoi..”Kun tyttäreni on nyt kilpaillut tällä kouluratsastusta, hän on ollut iloinen näistä siedätysharjoituksista.”.Maastakäsin!Lauantaina Lahdessa Salpauksen maneesissa ensimmäistä kertaa jär-jestetty tapahtumaTapahtumasta tulee myyntiin myös tallenne

Maastakäsin! -tapahtuma Jokimaalla: Selkeät merkit, oikea paine

Aiheeseen liittyvää

Hugo Kogelnig ja Vermont taas U25-voittoon Wienissä: "Ne vaan meni"

Jone Illin normipäivänä aamupäivällä ratsastetaan kotona ja iltapäivällä kisoissa

Astutusluvuissa jyrkkä lasku - vain yksi suomenhevosori sai täydet 100 tammaa

Kommentti: Uusi ääni kellossa