Sensovalmennuksessa haetaan ratsastajan keholle sopivat asetukset

Ratsastukseen vaikuttaa moni tekijä, ja nykypäivänä tunnetaan hyvin oheisharjoittelun tai psyykkisen valmennuksen merkitys. Hermoston toimintaa ehkä harvemmin mietitään, vaikka sillä voi olla vaikutus ratsastajan asentoon ja kykyyn vaikuttaa hevoseen.Sensomotorista metodia ja sensovalmennusta käytetään monen urheilulajin taustalla auttamaan urheilijoita kohti parempia suorituksia. Sitä voi soveltaa myös ratsastukseen, kuten fysiikka- ja sensovalmentaja Jenni Tuokko tekee työssään. Hän on toiminut ratsastajien fysiikkavalmentajana ja kouluttautunut sensovalmentajaksi. Oma pitkä ratsastustausta on mahdollistanut menetelmän ottamisen työkaluksi myös ratsastajien käyttöön viimeisen puolentoista vuoden aikana.Sensomotorinen metodi perustuu hermoston ja kehon yhteistyöhön, mikä ratsastuksessa auttaa ratsastajaa löytämään paremman yhteyden sekä kehoonsa että hevoseen. ”Se mistä valmennukseni koostuu, on useamman asian palapeli. Ero perinteiseen ratsastusvalmennukseen on se, että lähden aina ratsastajasta ja hänen hermostonsa tilasta. Ensin kartoitan ratsastajan hermoston tilan”, Tuokko kertoo.Autonominen hermosto ohjaa ja säätelee lähes kaikkia kehon toimintoja. Se vaikuttaa esimerkiksi ihmisen vireystilaan ja kyky sen säätelemiseen vaikuttaa elämässä moneen asiaan – myös ratsastukseen.Moni on kuullut parasympaattisesta ja sympaattisesta hermostosta. Ihmisen sympaattisen hermoston aktivoituessa, hänellä on stressireaktio päällä ja hän on taistele tai pakene -tilassa. Silloin ihminen saattaa mennä ylivireystilaan.”Valtaosa nykyihmisistä viettää siellä hirvittävän paljon aikaa, mikä ei ole optimitilanne. Ihmiset saattavat seilata ali- ja ylivireyden väliä, ja harvoin ollaan hyvässä vireystilassa”, Tuokko sanoo.Ihminen toimii optimaalisesti olleessaan hyvässä vireystilassa. Se ei ole ongelma, jos välillä sympaattinen hermosto aktivoituu, mutta se ei saisi jäädä päälle.Yli- tai alivireystilassa kaikki viestit aivoista kehoon kulkevat hitaammin. Asiaa voi verrata huonoon nettiyhteyteen, joka takkuilee elokuvaa katsottaessa. Se lisää myös kuormitusta moninkertaisesti.”Valmennuksessani tähtäämme hyvään vireystilaan ja rentoon ratsastukseen. Hevonen on mestari lukemaan sitä”, Tuokko kertoo.Ylivireystilassa oleva ratsastaja saattaa aiheuttaa hevosissa käytösreaktioita, joille ei löydy selitystä. Se voi näkyä jännittyneisyytenä tai niin, että avut eivät mene perille. Ratsastajassa puolestaan vääränlainen vireystila voi näkyä jännityksenä kehossa.Sensoprofiloinnissa ihmiset jaetaan karkeasti neljään erilaiseen hermostotyyppiin eli motoriseen kehonkuvaan. ”Jos ratsastajan asento ei ole sellainen, mihin keho haluaisi luontaisesti hakeutua, keho alkaa kompensoimaan ja siellä voi koko ajan olla ylimääräistä jännitystä. Silloin istunta ei ole rento, mitä kuitenkin lähtökohtaisesti haetaan”, Tuokko kertoo..Testeistä toteutukseen”Ulkopuolelta katsottuna ratsastajan asennoista ei pysty päättelemään, mihin hermostotyyppiin hän kuuluu”, Tuokko kertoo.Uudelta valmennettavalta testataan ensimmäiseksi hermoston tila manuaalisilla voimatesteillä. Tuokko saattaa esimerkiksi pyytää asiakasta nostamaan kättään ja kääntämään päätään samalla, kun hän painaa kättä alaspäin. Käden voima voi olla erilainen päätä käännettäessä eri asentoihin.”Tällaisilla erityyppisillä testeillä haetaan ihmisen vahvoja asentotonusten eroja, jotka merkkaan ylös. Niistä muodostuu lopulta hermostotyypin kaava.”Testien jälkeen hän ohjaa valmennettavaa hermostotyypin mukaiseen asentoon hevosen selässä. Ratsastaja saa tavallaan omalle keholleen sopivat asetukset.”Ero on usein sellainen, että se pitää kokea omassa kropassaan.”Joskus valmennettava saattaa todeta, että tällaiseen asentoon hänen kehonsa on aina hakeutunut, mutta häntä on ohjattu erilaiseen asentoon.”Kehomme on aika viisas viemään meitä oikeaan suuntaan. Ja nyt ei välttämättä puhuta mistään isoista eroista.”Kun keho pääsee hevosen selässä hermostonsa mukaiseen asentoon, jännitys katoaa ja tekeminen on vähemmän kuormittavaa. Vääränlaisessa asennossa myös voimaa ja tarkkuutta on vähemmän.Ratsastajan keho jaetaan useampaan pisteeseen, joista jokainen käydään valmennuksessa erikseen läpi ja jokaiselle haetaan hermostotyypin mukaista asentoa.”Joillakin asento voi olla luonnostaan tosi paljon oman tyypin mukainen, jolloin siihen on helpompi lisätä vain yksi asia. Jos taas joku on ratsastanut 30 vuotta vastaprofiilissaan, hänellä voi olla pidempi matka käydä kaikki pisteet läpi”, Tuokko toteaa..Primitiivirefleksit voivat jäädä vaikuttamaan vauva-ajaltaJakautuminen eri hermostotyyppeihin ei ole ainoa ratsastukseen vaikuttava tekijä. Hermostoon vaikuttavat myös primitiivirefleksit, jotka ovat kehon tiedostamattomia liikemalleja.”Ne ovat refleksinomaisia liikkeitä, jotka voivat aiheuttaa erilaisia kompensaatioita liikkeissämme”, Tuokko kertoo.Primitiivirefleksit ovat voineet jäädä vaikuttamaan hermostoon jo vauva-ajalta. Niiden liikemallit voivat olla erilaisia jännityksiä, kiristyksiä tai motorisia haasteita kehossa. Kyse ei ole huomattavan suuresta liikkeestä, eikä niiden olemassaoloa yleensä kehossa edes itse huomaa.”Esimerkiksi kun käännämme päätämme, raajojemme ei kuuluisi liikkua. Mutta jos on niihin vaikuttavia refleksejä vaikuttamassa, se voi aiheuttaa ylimääräistä aktivaatiota tai kireyttä lihaksissa.”Ratsastaessa ne voivat näkyä tilanteessa, kun yrittää käyttää tiettyä lihastaan, mutta se on vaikeaa tai ei onnistu.”Hevonen saattaa kokea avut epämääräisenä tai ristiriitaisena, kehon toiminta ei ole yhtä selkeää kuin se olisi refleksijärjestelmän toimiessa optimaalisesti.”Primitiivirefleksejä ei korjata hevosen selässä vaan niitä työstetään erilaisilla harjoituksilla pois hermostoa häiritsemästä. Usein Tuokon valmennettavat työstävät rinnakkain omaa hermostotyyppinsä mukaista asentoaan ja primitiivirefleksejään, mutta eivät kaikki. Primitiivirefleksien poistyöstäminen kestää yleensä pidempään.”Refleksejä ei usein tiedosta, kun ne ovat aktiivisena, mutta kun ne ovat tasapainossa, olo voi olla tosi erilainen.”Tuokko ei pidä itseään varsinaisena ratsastusvalmentajana ja valmennettavan oma valmentaja on tervetullut valmennustapaamisiin. Parhaimmassa tapauksessa eli kun valmennettava löytää keholleen oman hermostonsa mukaiset asetukset ja osaa käyttää niitä, häntä ei enää tarvita.Päivitys 9.11. klo 8.20 korjattu kohtaa sympaattisen hermoston aktivoitumisesta, sympaattisen hermoston aktivoituminen ei aiheuta alivireystilaa.Päivitys 10.11. klo 18.15 muutettu kohtaa autonomisesta hermostosta. Lisätty sana lähes, "se ohjaa ja säätelee lähes kaikkia kehon toimintoja".Muutettu kohtaa sympaattisesta hermostosta. Lisätty sana saattaa, "ihminen saattaa mennä ylivireystilaan".Poistetu lause "kun keho saa olla oman hermostotyyppinsä mukaisessa asennossa, sen on mahdollista olla hyvässä vireystilassa".Poistettu lause "koko keho toimii paremmassa flow´ssa, kun olemme hyvässä vireystilassa".Poistettu kappale lihastonuksista..Kouluvalmentaja Jorg van den Akker muutti Lappiin – Hollannin huipputallit vaihtuivat omaan vaellustalliin