"Ei väkisin", sanoo Stella Hagelstam

Stella Hagelstamin tallilla Boessa käy tavanomainen kuhina. Hevosia tuodaan tarhasta päiväruoalle. Nuorin poika Heyden sai vapaapäivän tarhasta ja tulee maneesiin katsomaan, kun äiti ratsastaa.Lumisateinen päivä alkaa pikkuhiljaa entisestään hämärtyä. Jessica Sjöqvist valmistelee Hagels Prince Nassakia Hagelstamille ratsastukseen. Saima Alitalo laittelee omaansa, Hagels Grigonoa. Nassak seisoo lämpölamppujen alla ja odottaa kärsivällisesti, että juttutuokio sen edessä päättyy. Alkuun se ojentelee etujalkaansa kuin huomauttaakseen, että pitäisi siirtyä jo seuraavaan vaiheeseen. Sitten se lopettaa ja jää ottamaan lämpölamppujen punaista valoa kehoonsa silmät puoliummessa. Puhutaan kouluratsastuksesta ja siitä, miksi Hagelstam on niin innoissaan juuri Nassakista, Nasusta (Pin Rock's Black Velvet - Fernet). Se on kuulemma ainoa hevonen, jonka ruunaamista Hagelstam on katunut. Tosin vain vähän, sillä se on jalostusoriiksi liian pieni. Toisaalta hän huomauttaa, että sen isä ja emänisä eivät kumpikaan olleet kooltaan suuria, mutta toimivat periyttäjinä varsin hyvin. Lisäksi kouluratsastus laajenee tällä hetkellä voimakkaasti kaukoitään, ja siellä hevosia etsivät kooltaan melko pienet naiset, jotka eivät halua ratsastaa 175-senttisillä hevosilla. Mutta, tehty mikä tehty. Ruuna on erinomainen "sukupuoli" kilpa- ja käyttöhevoselle. . Mutta miksi Nassak on niin mieluinen?Ensinnäkin se on tietysti omakasvatti, jo kolmannessa polvessa. Se on kaunis ja sopivankokoinen ratsastajalleen, 165 sä'ältä. Toisekseen se on alusta asti itse tehty ja läpikotaisin tuttu ja toimiva. Mutta ennen muuta se on juuri sellainen, minkälainen hevosen tulee tänä päivänä olla. Sopivasti reaktiivinen, mutta ei liikaa, hyväntuulinen, luottavainen, tyytyväinen. Kun hevonen, joka on tuollainen olemukseltaan jo syntymässä ja lisäksi rakenteeltaankin sopiva, kohtaa osaavan hevosihmisen, planeetat ovat oikeissa asennoissa. Oikeissa asennoissa hevosen oman elämän kannalta, mutta myös kouluratsastuksen kannalta lajina. Hagelstam sanoo vaatimattomasti, että ideaalitilanteessa hevosen satulaan nousee niin taitava ihminen, kuin Cathrine Laudrup-Dufour. "Cathrinen ratsastus on juuri sitä, mitä tällä hetkellä tarvitaan. Kevyttä, oikeaoppista, äärimmäisen taitavaa", Hagelstam sanoo. Hän nostaa tanskalaisratsastajan ykkösesimerkiksi, kun haetaan mallia hyvästä ratsastuksesta. . Myös oma lahjakkuus on hevoselle suuri hyvinvointiplussa. Kun hevosta on mahdollista kouluttaa ilman suurempaa fyysistä, ja sitä myöten psyykkistä, vaivaa, koulutus pysyy hevosen mielestä mukavan vaivattomana hommana ja koulutuskerratkin jäävät lukumäärältään pienemmiksi ja kestoltaan lyhyemmiksi. Vapaa-aikaa, sitä hevosen elämää, jää enemmän. Olennaista on, että kaikki hampaat irvessä -jyystö jää tarpeettomana pois. Eikä pelkästään tarpeettomana, vaan myös vahingollisena. Hevosurheilussa aletaan pikku hiljaa ymmärtää, että hevoset eivät kestä prässiä määräänsä enempää. Hagelstam haaveilee siitä päivästä, jona kanget voi jättää kansainvälisilläkin isoilla radoilla pois, kannukset niin ikään. Mukavaa olisi sekin, että äänellä hevoselle kommunikoiminen sallittaisiin kilpailusuorituksessa. Kaikki tämä veisi tehokkaasti juuri siihen suuntaan, mihin lajissa tarvitsee mennä.Tämä olisi myös huomattavasti tehokkaampaa, kuin lajiliittojen laimeat ja helposti tekopyhältä kuulostavat "hevosen ehdoilla" -liturgiat. Hagelstam toteaa, että aivan liian paljon järjestötasolla on sanoja ja liian vähän tekoja. Kouluratsastus on isossa muutoksessa, se ei ole jäänyt keneltäkään huomaamatta. Nyt kun savu alkaa hälvetä ja pöly laskeutua, voidaan alkaa tarkastella mitä jäi käteen.Ainakin se, että kaikkeen entisenlaiseen kouluratsastukseen ei ole enää paluuta. Ja hyvä niin. Ei enää paluuta hiki otsassa ratsastamiseen. Entä saako hevoselle tulla hiki? Saa, sanoo Hagelstam, koska se on urheileva atleetti, mutta ei koskaan tuskanhiki.. Kaikista ei ole kaikkeen"On myös niin, että kaikista hevosista ei ole GP-hevosiksi ja silloin kun niistä ei siihen ole, on eettisesti väärin yrittää tehdä niistä sellaisia", Hagelstam sanoo. "Meidän ei pidä olla liian ahneita."Tässä heitetään palloa vähän kaikille, eikä vähiten kasvattajille. Luonne ja taipuisuus, hyvä ratsastettavuus ovat avainasemassa. Mutta myös hyvä ratsastus, johon on syytä alkaa kiinnittää suuresti huomiota. Tässä koulutuomarit ovat avainasemassa. Kaikkien koteihin ei voi mennä, mutta kilpailupaikoilla kaikki ovat silmän alla.On korkea aika, että tuomarit alkavat palkita kisoissa keveästä ratsastuksesta, koska vain sitten ollaan lopullisesti kaidalla tiellä.Hagelstam sanoo, että tuomarit kyllä näkevät, milloin hevonen pelkää tilannetta tai ratsastajaansa tai tuntee olonsa muuten epämukavaksi. Erityisen hyvin tämän näkee isoja kisoja edeltävän päivän rataantutustumis-verryttelyssä."Olisi hyvä, että tuomarit tulisivat sinne katselemaan mitä siellä tapahtuu. Kenen hevonen menee siellä hiestä märkinä ja aivan paniikissa silmät päässä pyörien. Toki aggressiivisen ratsastuksen näkee radallakin, mutta jos nämä edellisen päivän hetket olisivat valvottuja, se olisi jälleen yksi askel kohti niiden eliminoimiseksi, jotka yrittävät viedä hevosta väärin keinoin eteenpäin, niiden ratsastajien, jotka ovat siellä radalla tosi taitavia istumaan hipihiljaa ja nätisti vähän silittämään sitä hevosta että oi kun meillä on kivaa, mutta kyllä sen näkee, jos haluaa nähdä. Tuomarin on nähtävä, heidän täytyy osata lukea hevosen elekieltä."On myös niin, että niin kauan kun tuomarit eivät tätä näe ja tästä systemaattisesti rankaise, tilanne on hyvin turhauttava niille ratsastajille, jotka ratsastavat kauniisti.Tähän väliin Hagelstam huomauttaa, että rento hevonen ei ole sama kuin löysä hevonen, joka ei ole avuilla ollenkaan."Avuilla pitää olla, mutta ei saa olla ahtaalla niiden apujen välissä.".Ei väkisinHagelstamin kanssa tulee puheeksi, että ne ajat ovat ohi, jolloin mistä tahansa hevosesta yritettiin GP-hevosta vaikka väkisin. Sellainenkin aika oli. Mutta kun sitä palloa tässä nyt heitetään eri tahoille, toivoisi, että kaikki "sidosryhmät" ottaisivat kopin. Että ohi olisi myös aika, jolloin kenestä tahansa halukkaasta yritetään leipoa GP-ratsastajaa, tai edes ratsastajaa ylipäätään, sillä myös tämä voi olla eettisesti väärin. Hevoselle huono ratsastus on huonoa ratsastusta, vaikka se ratsastus olisikin ladattu mitä lämpimimmillä aikeilla ja palavalla rakkaudella hevoseen. Aina ei tule ajatelleeksi, että mistä tahansa syystä johtuva huono ratsastus, on väylä tuottaa väärille raiteille ajautuneita hevosia. Niitä, jotka ovat sitten jonakin päivänä ehkä toimimattomuudessaan jo vaarallisia ihmiselle. Liian usein menee niin, että vasta kun se taidoiltaan ratsastaja on pari kertaa säikähtänyt oikein kunnolla, hevosta tarjotaan ammattiratsastajalle, jotta tämä laittaisi sen oikeille raiteille. Toimimattomia palautuu hevosen ostamisen kylkiäisenä, ehtona uudelle kaupalle. Mutta tänä päivänä jonkun taitamattoman hämmentämän, jos ei suorastaan sanota pilaaman, hevosen uudelleen kouluttaminen, korjausratsastaminen ja palauttamisyritys lajin vaatimuksiin voi olla vaarallinen yritys, ehkä jopa oman uran loppu. Syy nähdään vain siinä viimeisessä henkilössä, joka lähti yrittämään korjaamista, teki ratkaisevan viimeisen virheen ja joutui videokuvatuksi tilanteessa, jossa olisi pitänyt sanoa vain "minä en voi tämän hevosen kanssa auttaa". "Jos hevonen rupeaa yhteistyökyvyttömäksi, silloin pitää mennä kenties todella pitkä matka taaksepäin ennen kuin löytää sen syyn missä lähti menemään vikaan", Hagelstam sanoo. "Esimerkiksi pystyyn hyppääminen on helppo saada hevoseen, mutta ei kovin helppo karsia siitä pois, kun se sen on kerran oppinut ja havainnut toimivaksi tavaksi viheltää mikä tahansa epäselvä tilanne poikki."Hagelstam sanoo, että hevonen kaipaa toimivaa kommunikointia. Kun se ymmärtää mitä halutaan ja kun se, mitä halutaan on sille mahdollista, kaikki sujuu. Pystyyn hyppääminen on usein malliesimerkki siitä, että kommunikaatio on ollut epäjohdonmukaista.. Kausi 2026Vuosi 2026 vaikuttaa lupaavalta. Hagelstam starttaa kuun vaihteessa Ypäjän talvikisoissa ja katsoo sen jälkeen olisiko Helsinki Horse Show'ssa jotakin sopivaa. Sitten voidaan katsoa kisoja Flyingessä, Tanskassa, Pärnussa.MM-kisat Aachenissa eivät ole poissuljetut, mutta eivät välttämättömyys. Nassakille, siis. "En tule pushaamaan sitä sinne millään tavalla, vaikka Aachen hieno paikka onkin ja olisi hienoa, jos Suomella olisi siellä joukkue."Hagelstam pitää fokuksen Los Angelesissa eikä anna minkään häiritä sitä. Isoja kisoja ei kannata ottaa määräänsä enempää ja panokset kannattaa laittaa sinne, missä niitä tarvitaan. Ensi vuoden EM-kisoissa niitä tarvitaan, sillä sieltä Suomi joukkueena olympialaisiin kvaalaa, jos jostakin. Hagelstam on rakentanut kilpahevostalliansa ajan kanssa. Hevosia on syntynyt useampia joka vuosi jo pitkän aikaa, ja nuorta sukupolvea on tulossa tasaisena virtana. Nyt tämä työ tuottaa tulosta, sillä hänellä on neljä 9-11 -vuotiasta GP-hevosta. Sekin on varteenotettava yksityiskohta, että ne ovat kaikki FWB-hevosia. Nassakin rinnalla on 9-vuotias Disney Fairytale (Danone I - Furst Heinrich), joka on erittäin näyttävä, kooltaan vähän isompi, teknisesti erittäin hyvä hevonen, käytännöllisesti katsoen yhtä hyvä kuin Nassak. KOM Queen of Hearts (Benicio - Don Frederico) on 9 myös, se on vasta nousemassa GP:hen. "Tekee hyvää piaffia ja passagea, 6-8 vaihtoa. Ehkä kesällä se on valmis. Se voisi mennä Ypäjällä kuun vaihteessa jotain muuta kuin GP:tä."Hagelstam on iloinen siitä, että Piia Pantsu-Jönsson ratsastaa tammalla Ingrid Klimken klinikalla tänä viikonloppuna."Tamma saa hyvän rataharjoituksen ison yleisön edessä huippuratsastajan kanssa. Ihan superhyvä juttu!"New Hill Danneman (Danciano - Alcatraz) on kahta vuotta vanhempi, 11-vuotias, ja aiemman huippuhevosen New Hill Julitrean veli. Sillä on ollut terveysongelmia. Hevosta on ruvettu ratsastamaan ilman kenkiä kanssa ja se on nyt hyvällä tolalla. Sitä ei kuitenkaan oteta vielä Ypäjän kisoihin. Hagelstamin bisnes on kalliiden GP-hevosten myynti. Ne ovat sellaisissa hinnoissa, että joka vuosi ei ole tarve kauppaa saada aikaiseksi.Nassak olisi aivan täydellinen paketti USA:an, nätti, kiltti, helppo, tarpeeksi pieni. "Mutta se ei ihan ensimmäisenä tästä talosta kyllä lähde!"Ingrid Klimke on Hagelstamille uusi tuttavuus. Hänen oma valmentajansa on Spencer Wilton, joka käy Suomessa säännöllisesti ja toinen tärkeä tuki ovat Kyra Kyrklund ja Richard White, Palapeli-ryhmän kautta. Myös Janne Berghin osaamiseen Hagelstam luottaa. .Kyra Kyrklund ja Cathrine Laudrup-Dufour: Ratsastaminen on kuin paritanssia - mutta kumpi on se, joka vie?