Tanskalaiseläinlääkäri Mette Uldahl: "Koulukisoissa voittajan pitäisi olla paras ratsastaja eikä upeimmin liikkuva hevonen"

Kysymykseen, mIssä mennään ratsastuksessa ja kouluratsastuksessa nyt, kun koko maailma on kääntänyt katseensa Tanskaan, maansa kouluratsastuksen tilanteen enemmän kuin hyvin tunteva eläinlääkäri Mette Uldahl vastaa, että vaikka Tanskassa tilanne onkin kieltämättä pahasti kärjistynyt, vastuu on yhteinen. "Tanska on kiehuva kattila tällä hetkellä, mutta eivät muutkaan maaat syyttömiä tilanteeseen ole", hän toteaa. "Eikä myöskään kouluratsastus ole ainoa laji, jolla on ongelmia. Kaikessa hevosurheilussa on aivan vastaavia valtavia ongelmia, vaikka niistä tällä hetkellä vähemmän puhutaankin", Uldahl muistuttaa. Joulukuussa tanskalainen MMM:n seura- ja harraste-eläinten neuvottelukuntaa muistuttava elin (The Danish Council on Animal Ethics) on ehdottanut hevosurheilua koskevia tiukennoksia, "koska hevosjärjestöt itse eivät ole saaneet riittävää muutosta aikaiseksi". Ehdotusten joukossa on sellaisten kuolainten kieltäminen, mitkä vaikeuttavat verenkiertoa kielessä ja sellaisten suoritusten kieltäminen, mihin hevoset eivät fyysisesti tai psyykkisesti pysty. Neuvottelukunta toteaa, että kansainvälinen kattojärjestö FEI on järjestelmällisesti kieltäytynyt keskustelemasta kankikuolaimen muuttamisesta valinnaiseksi väittäen, että kankikuolain itsessään ei ole hyvinvointiongelma. Keskustelua on käyty jo Euroopan parlamentissa asti. Myös asiassa pitäisi pysyä, mutta Uldahl myöntää, että keskustelu on lähtenyt täysin käsistä: "Ihmiset syyttävät toisiaan siitä, etteivät he kuuntele, mutta totuus on, että kukaan ei kuuntele, eikä ainakaan ymmärtääkseen, mitä toinen osapuoli yrittää sanoa.". Eräs ongelma on Uldahlin mukaan siinä, että mitä korkeammalle tasolle noustaan, sitä isompiin hevosen hyvinvointipuutteisiin saatetaan törmätä. "Vaikka eliittiratsastajien pitäisi päinvastoin olla juuri niitä, joilla pitäisi olla vähiten ongelmia!" Hän on myös miettinyt, miten urheilua pitäisi muuttaa, jotta "isolla rahalla ostettavan välineen" merkitys pienentyisi. Udahl näkee, että jos hevosen luontainen liikemekaniikka ja muut geneettiset ominaisuudet merkitsisivät valkoisten aitojen sisäpuolella vähemmän, silloin ratsastajan varallisuudella olisi vähemmän merkitystä, ja taidolla enemmän - ja näin pitäisi olla. Uldahl toteaa, että viime kädessä olympialajissa kyseessä pitäisi olla ihmisen suorittaminen ja taito, ei eläimen. "Kouluratsastuksessa voittajan pitäisi olla parhaiten ratsastava ratsastaja eikä upeimmin liikkuva hevonen. Hevosen osuutta pitäisi vähentää. Se takaisi kaikille ratsastajille tasapuolisen osallistumisen kilpailuihin ja vähentäisi hevoskauppaan liittyviä lieveilmiöitä", Uldahl ideoi. "En usko, että tällainen toimintatavan muutos lopuksi edes vaikuttaisi sitä tai tätä maailman top -ratsastajiin, sillä he ovat erittäin taitavia."Kysymykseen, eikö se olisi kuitenkin vaikea toteuttaa lajissa, sillä kaikki hevosihmiset rakastavat upeasti ja isosti liikkuvaa superreaktiivista hevosta, Uldahl on miettinyt myös vastauksen. Hän myöntää asian, mutta näkee, että tilanteeseen on silti ajauduttu tavallaan haluamattaan. "Kasvatuksessa ja jalostuksessa on ongelma. Kun kysyn erilaisissa tilaisuuksissa, kuinka moni ratsastaja jossain määrin pelkää hevostaan, saan yleensä vastauksen 80 prosenttia. Se on hämmästyttävä luku. Tämä ahdistuneisuus näkyy erityisesti kouluratsastustalleilla, joilla ei saa edes puhua liian kovalla äänellä, jotta hevoset "eivät hermostu". "Ja silti kasvatusjärjestöt toteavat, että näitä hevosia juuri halutaan. Siis hevosia, joita 8 ratsastajaa 10:stä pelkää? No, itse en ole vakuuttunut, että kukaan erityisemmin haluaa tällaisia hevosia, mutta koska kilpailuissa ei saa pisteitä muunlaisilla kuin näillä huippuunsavirittyneillä isomoottorisilla porscheilla, kaikkien on pakko ratsastaa sellaisilla." Training scaleUldahl ei ole ratsastuksen vastustaja. Hän kertoo kilpailleensa intermediaire-tasolle asti itsekin ja uskoo edelleen saksalaiseen valmennussysteemiin, training scaleen. "Mutta voisimme varmaankin olla vähän kiinnostuneempia muistakin koulutustavoista ja kouluttaa hevonen sillä tavalla, mikä on sille paras", hän lisää. Uldahl toteaa, että tuomarointia olisi ainakin laajennettava niin, että mukaan tulee hevosen stressikäyttäytymisen selkeä ja luotettava tunnistaminen. Ja stressikäyttäytymisestä selvä sakottaminen. "Eikä se tarkoita sitä, etteikö joku hevonen silloin tällöin voisi avata suutaan, koska sellaista voi tapahtua, eikä se ole välttämättä mikään maailmanloppu, mutta se tarkoittaa, että jos hevonen aukoo suutaan yli tietyn rajan, suoritus olisi hylättävä. Tämä ei saisi olla yksittäisen tuomarin päätettävä asia, vaan selkeästi sääntöteitse ohjeistettu uusi toimintatapa."Uldahlin mielestä kaikki ratsastuksessa käytettävät menetelmät ja välineet pitäisi arvioida objektiivisesti ja perinpohjaisesti uudestaan. "Rakentava tapa olisi miettiä välineiden plussat ja miinukset avoimesti, ilman mitään muuta tarkoitusperää kuin halu saada selville totuus."Uldahl sanoo toisinaan ihmettelevänsä sitä, miksi näkyvimmät huippuratsastajat eivät itse vaadi muutosta lajiin, sillä juuri he ovat vaaravyöhykkeessä. He saattavat menettää kenties ammattinsa, mikäli tilanteen annetaan kärjistyä edelleen."Ehkä se johtuu inhimillisestä tavasta nähdä oma tekeminen aina vähän paremmassa valossa, ehkä se on muutosvastarintaa, ehkä se on laiskuutta." Uldahl näyttää ajattelevan myös, että ratsastajien ja hevosten välisistä suhteista voisi kertoa yleisölle paljon enemmän, paljon kiehtovammin."Olisi mielenkiintoista puhua kokeneiden ja hyvien ratsastajien kanssa siitä, miten he todellisuudessa kommunikoivat hevostensa kanssa, sillä he ilmiselvästi hallitsevat jotakin, mikä on todella vaikeaa, eli kahden eri eläinlajin välisen kommunikoinnin. Mutta äärimmäisen harvoin tästä kuullaan mitään kiinnostavaa. Yleensä se on vain jotakin melko mitään sanomatonta ja laiskaa tyyliin "minun hevoseni rakastaa kilpailemista ja plaaplaaplaa".. TulevaisuusUldahl toteaa, että hänen käsityksensä on, että turvassa ei ole yksikään hevosurheilun laji. Hän kertoo tämän tulleen välillä shokkina joissakin hevosurheilun lajeissa, joissa itse on kuviteltu, että ollaan muita edistyksellisimpiä, kun hyvinvointiprotokollatkin on otettu käyttöön jo vuosia sitten. Uldahl kertoo eräästä lajista, jossa hänet otettiin vastaan avosylin tutkimusta tekemään, mutta jossa kaikkien kauhistukseksi paljastui, että tismalleen samat negatiiviset markkerit nousivat esiin kuin muissakin ratsastuksen lajeissa. Mistä lajista on kyse, hän ei vielä paljasta, mutta kertoo, että tutkimus on tarkoitus julkaista jossakin vaiheessa. "Meidän on ajateltava koko asia täysin uudella tavalla, jos sosiaalinen lisenssi halutaan palauttaa", Uldahl sanoo. "Mutta ratsastus on valitettavasti äärimmäisen konservatiivinen."Uldahl toteaa, että hevosurheilujärjestöillä on ollut aikaa reagoida, sillä signaaleja on niin lajien sisä- kuin ulkopuoleltakin tullut vähintään 15 viime vuoden ajan. "Moni on kertonut hevosurheilupäättäjille, että hei, luulen, että meillä on ongelma. Mutta jos ainoa mitä kuullaan on "Ei, ei, ei. Me emme halua keskustella", nämä ihmiset koventavat otteitaan ja heidän toimintansa muuttuu aktivismiksi", hän varoittaa.. Sinisen kielen kanssa kävi jo näin. Uldahl sanoo, että eläinlääkärit ovat tottuneet katsomaan hevosen suun limakalvon väriä vaikkapa ähkyhevosen terveydentilaa arvioidessaan, joten se ei ole mikään uusi asia sinänsä."TIedossa on ollut jo jonkin aikaa, että sinistä kieltä on kouluratsastuksessa esiintynyt, mutta siitä ei ole haluttu puhua. Olen itse tutkinut asiaa melko paljon ja uusi tutkimus on tekeillä, mutta voin sanoa siitä tässä vaiheessa sen, että sininen kieli on seurausta useasta asiasta. Ensimmäinen tekijä on jo se, että suussa on kuolain, vaikka suussa ei varsinaisesti ole "tyhjää tilaa". Kielen väri muuttuu itse asiassa hieman jo pelkästään kuolaimen painosta. Kun siihen tulee lisäksi ratsastajan kova ohjasote yhdistettynä tiukkaan turpahihnaan, joka estää hevosta välttelemästä kuolainta ja jonkinasteinen hapenpuutos, joka liittyy niskan ja kurkun asentoon, asetelma on valmis."Uldahl toteaa, että ihmisen oikeus ratsastaa hevosella on vähintäänkin kyseenalainen, vaikka niin on totuttukin ajattelemaan. "Minun henkilökohtainen näkemykseni on, että se on ookoo, tietyin ehdoin, mutta ymmärrän kyllä, että kaikki eivät välttämättä jaa mielipidettäni, ja näen, ettei hevosella ratsastamiselle ole olemassa mitään universaalia valtuutusta. Hevosihmisten pitäisi ymmärtää omassa pikku kuplassaan, että kyse on kulttuurista, joka menee ehkä vielä tänään, mutta huomenna tilanne voi olla toinen."Uldahl toteaa, että sosiaalisen lisenssin vahvuuden voi mitata yksinkertaisella kysymys-vastaus -testillä. Miten helppoa on perustella vastaus esimerkiksi juuri tuohon kysymykseen "saako hevosella ratsastaa, ja jos saa, miksi?" "Jos vastaus tulee helposti, ja se on yleisesti hyväksytty, lisenssi on vahva. Jos yksiselitteistä, kaikkien hyväksymää vastausta ei tahdo löytyä, se kertoo päinvastaista kieltä."No, onko hevosen suuhun oikeus laittaa kuolain ja selkään satula ja ihminen?"Minun vastaukseni tuohon kysymykseen on, että se riippuu hyvin paljon ratsastajan taidoista. On mahdollista nähdä ratsukkoja, joissa hevonen kommunikoi levollisesti tuntuman ja kuolaimen kautta ratsastajaan, mutta on otettava myös huomioon ne ratsukot, joiden kohdalla näin ei ole, jolloin epämukavuus yritetään peittää vaikkapa turparemmillä."Eikö perusteluksi riitä se, että ihmiset nyt vain pystyvät niin tekemään? "Ihmislajin hienous on siinä, että meillä on niin kehittyneet aivot, että on paljon asioita, joita me emme tee, vaikka voisimmekin. Myös hevosen kuviteltavia käyttötapoja on monenasteisia jos yleistä hyväksyttävyyttä mietitään. En rinnastaisi hevosurheilua, jota tehdään ainoastaan huvin vuoksi vaikkapa hevosten avulla tehtävään lääketieteeseen, jossa tarvitaan vaikkapa niiden veriseerumia, jonka avulla voidaan pelastaa satoja ihmiselämiä."Luuletko, että tässä ratsastukselle käy hyvin?"Ensin pitää määritellä mitä se hyvin käyminen on. Jos ajatellaan, että voidaan jatkaa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, niin en usko, että käy. Mutta jos kattojärjestöt ottavat fokuksen takaisin ratsastukseen eikä hevosten laatuun, uskon, että tilanne voi vielä kääntyä parempaan."Kuka?Mette Uldahl oli maansa Tanskan FEI-eläinlääkäri vuosina 2013-2024, mutta pesti päättyi kun hän erosi viime syyskuussa Tanskan ratsastajainliiton palveluksesta, jonka toiminnassa oli ollut mukana 12 vuotta. Hänen lisenssinsä FEI-eläinlääkärinä jatkuu vuoteen 2026, mutta status on tällä hetkellä ei-aktiivinen.Uldahl pitää klinikkaa Tanskan Århusissa. Lokakuusta alkaen hän on ollut tanskalaisen eläinsuojelujärjestö Dyrenes Beskyttelsen palveluksessa neuvonantajan roolissa. Dyrenes Beskyttelse on maan suurin eläinsuojelujärjestö. Uldahl on myös eurooppalaisen eläinlääkärijärjestön Fecavan varapuheenjohtaja oltuaan järjestön johdossa vuosina 2017-2020. .Tanskassa myrskyää yhäHuhtikuussa 2024 luottamustehtäväänsä valittu Dan Boyter erotettiin Tanskan ratsastajainliiton puheenjohtajuudesta joulukuun alussa neljän muun hallituksen jäsenen (Charlotte Kjærgaard, Linnea Ericsson-Carey, Henrik Jørgensen ja Nathalie zu Sayn-Wittgenstein) vaatimuksesta. Hänen tilalleen valittiin välikaisesti Kimi Nielsen, 67, joka on liiton entinen, mutta jo eläköitynyt huippu-urheilun johtaja ja jatkaa varsinaiseen edustajiston kokoukseen vuonna 2025. Varsinaisessa kokouksessa ovat koolla lajiliiton kaikki jäsenet, 420 seuraa. Nielsen on kertonut motivaatiokirjeessään, että hän toivoo, ettei koko hallitusta eroteta, jolloin on paremmat mahdollisuudet muutostyöhön, jonka tarkoituksena on uudistaa lajiliiton koko johtamis- ja toimintakulttuuri ja koko ratsastusurheilun suunta. Nielsen on todennut ratsastuksen olevan valtavassa kriisissä. Tanska onkin kulkenut varsinaisen kujanjuoksun, joka alkoi Suomessakin esitetyllä Operaatio X-dokumentilla, joka oli kuvattu Andreas Helgstrandin tallilla ja päättyi Carina Cassoe Krüthin piiskausvideoon. Myös Viegaardin siittolan vaiheet ovat olleet kansainvälisestikin esillä. Lokakuussa Tanskan kuningashuone ilmoitti vetäytyvänsä ratsastusurheilun suojelijan roolistaan. Lajiliitossa on myös toimittu. DRF on ottanut käyttöön sääntömuutoksia, jotka ovat astuneet voimaan tänään 1.1.2025. Muun muassa: Turparemmin käyttö on vapaaehtoistaIlman kuolaimia saa ratsastaa E-, D- ja C-luokissaKankikuolain on sallittu, mutta valinnainen tasoilla C-, B ja A Hevosten purukumi (Gumbits) ei ole sallittuKaulanaru ei ole sallittuGP:ssä ei saa startata alle 9-vuotiaalla hevosella (FEI:ssä ikäraja on 8)Estekisoissa raippaa ei saa käyttää yli kolmea kertaa ja ratsukon suoritus hylätään toisesta kiellosta..Tanskan ratsastajainliiton eläinlääkäri irtisanoutui vastalauseena - julkaisi oman kouluratsastuskisoissa tekemänsä suututkimuksen .Tanskan kouluratsastusdraama jatkuu: prinsessa Benedikte sanoutui virallisella ilmoituksella irti maansa ratsastajainliiton suojelijan roolista.Anky van Grunsvenista on kulunut jo aikaa, muistuttaa Hauke Blaauw.Daniel Bachmann Andersenin mielestä paras ja suorin kommunikaatiotapa hevosen kanssa on ratsastaa sitä

Tanskalaiseläinlääkäri Mette Uldahl: "Koulukisoissa voittajan pitäisi olla paras ratsastaja eikä upeimmin liikkuva hevonen"

Aiheeseen liittyvää