”Mutta kyllä mä varmaan Jonelle ja Sanillle olen myös se personal trainer. Minä heitä lähinnä kotona valmennan, ja olen heidän ratsastuksenopettajansa ja groominsa. Pidän huolta monesta asiasta”, Sanna Illi sanoo..Hän on itse koulutukseltaan master-ratsastuksenopettaja ja ykköstason valmentaja, ja hän on kilpaillut esteillä 130-tasolle saakka. Oma ura ratsastajana jäi, kun lapset alkoivat kilpailla..Illi suunnittelee perheessä kilpailukalenterin, luokat, hevosten liikutukset ja hoitamiset, mutta myös lasten päiväohjelman koulunkäynteineen ja ruokailuineen..”Tärkein rooli on silti olla äiti”, hän sanoo..Sanna IlliSuupohjan Ratsutallia pitävä yrittäjä Karijoen Myrkystä Master-ratsastuksenopettaja ja ykköstason valmentajaVuoden 2022 esteratsastuksen Euroopan mestarin ja tämän vuoden nelosen Jone Illin ja lapsiratsastajissa hyvin pärjänneen Sani Illin äiti.Lapsista Sani aloitta syksyllä yläasteen, Jone menee lukioon. Tosin hänen mielensä palaisi jo Keski-Eurooppaan ratsastamaan..”Katsotaan nyt. Mun puolesta hän voi jossain vaiheessa lähteä, mutta koulu olisi hyvä käydä”, Illi sanoo..Yleensä äidin ja valmentajan roolit eivät mene ristiin..Jone luottaa yhäJone täyttää tänä vuonna 16 vuotta, ja hän on hypännyt ensimmäiset 145-luokkansa. Silti äiti on onnistunut säilyttämään ratsastuksessakin valmentaja-aseman, vaikka poika on esteillä mennyt taidoissa ohi jo aika päiviä sitten..”Hankalinta on silloin, kuin he ovat pettyneitä suoritukseen, kun tiedän miten paljon he itse haluavat onnistua”, Illi miettii..”Tosi vähän hän kyseenalaistaa, mitä sanon. Enemmän me kuitenkin nykyään keskustelemme. Jonella on jo paljon omia ajatuksia ja mielipiteitä, jotka hän perustelee, eikä mun enää tarvitse sanoa, että tee näin. Jos rataa kävellessä sanon, että tähän seitsemän, niin Jone miettii, että sisäkaarta kuusi ainakin toisessa vaiheessa. Silloin minä sanon, että sinä päätät sen siellä esteen päällä”, Sanna Illi selittää..Hevosiin ja kilpailuohjelmaan liittyvät päätökset Sanna Illi tekee itse, mutta hän kysyy paljon neuvoja lasten estevalmentajilta Kari Nevalalta ja Ad van de Weteringiltä..Ratsastajainliiton kanssa yhteydenpito on vähäisempää. Esimerkiksi tukitreeniä varten Jonella on paikallisen PT:n tekemä suunnitelma, koska liiton palvelut ovat käytännössä kaukana ja enemmän hyötyä saadaan tiiviimmästä yhteydenpidosta, kuin liiton tarjoamasta muutamasta kerrasta vuodessa..Itseluottamusta on vaalittavaKun katsoo Jonen ratoja ja kuuntelee hänen haastattelujaan, esteratsastus ja voittaminen vaikuttavat maailman helpoimmalta asialta: sen kun laskettaa menemään ja keksii paikan ruusukkeille. Sanna Illi kuitenkin tuntee asiat sen takana. Hän sanoo haastattelun aikana monta kertaa, että esteratsastus on vaikeaa, sillä sekä ratsastaja ja hevonen on saatava toimimaan ja toimimaan yhdessä. Siinä tärkein asia on ratsukon itseluottamus, jota on pyrittävä vaalimaan oikeanlaisella valmennuksella ja luokkavalinnoilla..Illi haluaa, että luokkakorkeuksissa nouseminen tehdään äärimmäisen varovasti. Se on ollut tänä kesänä perheen iso puheenaihe, koska Jone on viime syksystä asti halunnut kiihkeästi nousta 145-luokkiin, mutta äiti ei päästänyt..”Mä olen toppuutellut. Onneksi tällä kertaa Kari on ollut samaa mieltä, koska muuten olisin joutunut olemaan heitä kahta vastaan. Aiemmissa tasonnostoissa Kari on sanonut, että voi mennä, ja mä, että ei vielä. Sitten kun Jone on nostanut luokkaa, hän on yleensä voittanut”, Sanna Illi kertoo..Ensimmäinen 145 hypättiin Lierissä kahden tähden tasolla siinä vaiheessa, kun kävi ilmi, että Celtas Quillian ei saa hypätä EM:issä..”Silloin sanoin, että nyt saat mennä. Vaikka olisi tullut kämmi, se ei olisi syönyt heidän itseluottamustaan EM:iin. Ja olivathan he olleet siihen 145-tasoon valmiita jo jonkin aikaa”, Sanna Illi kertoo..Häneltä itseltäänkin on asiasta moneen kertaan kysytty ja ihmetelty, miksi Jone menee luokkia, joissa hän on niin varma, vaikka seuraava taso on vain viisi senttiä korkeammalla..”Vastaan, että juuri sen takia hän on niin varma”, Illi hymyilee..Jos hypätään hevosen äärirajoilla, ratsastajan pitää olla vieläkin varmempi. Helpompaa on silloin, kun hevosella on ylimääräistä kapasiteettia ja se pystyy auttamaan ratsastajaa..Alempaa korkeutta hypätään aina niin kauan, että se tuntuu sekä hevosesta että ratsastajasta aidosti helpolta. Sanna Illi miettii, että Sani on joutunut nousemaan luokissa äidin makuun liian nopeasti, kun välillä on oltu kilpailuissa, missä pienempiä luokkia ole ollut hypättäväksi..”Kun nostat tasoa, mitään ei saisi muuttua, vaan kaiken pitää säilyä samanlaisena Korkeus ei loppupeleissä ole se juttu, vaan se, että opit ratsastamaan rytmissä ja tuomaan hevosen esteelle niin, että se on sille helppo hypätä. Rytmi on tärkeä”, Illi muistuttaa..Hevosia Illeillä ei ole sallittua kääntää esteiltä pois, paitsi nyt viime aikoina, kun esteet ovat niin isoja, että niistä ei voisi huonosti tullen selvitä..”Isoilla esteillä voi silloin tehdä kaarteesta voltin, mutta ei sitten enää toista volttia, vaan seuraavalla kerralla pitää jo tulla”, Illi linjaa..Luottamus itseen ja hevoseenHän painottaa, että esteratsastuksessa pitää luottaa ensin itseen ja omaan tekemiseen, seuraavaksi hevoseen ja sen kanssa tekemiseen. Jos ratsastaja alkaa epäillä, että ei itse pysty tai hevonen ei pysty, alkavat ongelmat..Jonen kaatuminen Helsinki Horse Show´ssa oli Jonelle ehkä suurin vastoinkäyminen esteratsastuksen saralla. Kaiken lisäksi hän kaatui seuraavissa treeneissä kotona toisella hevosella..”Silloin kyllä mietin, että mitenhän tämä tästä lähtee”, Sanna Illi myöntää..Mutta kyllä se lähti. Molemmat kaatumiset käytiin läpi, ja sitten alettiin hypätä vähän pienempää..”Ensimmäisissä Ypäjän kilpailuissa tämän jälkeen kaatuminen näkyi radan alussa, mutta pian se oli taas normaalia Jonea. Kolmannella tai neljännellä esteellä alkoi näkyä, että nyt hän taas hengittää, ja tämä menee ihan hyvin.”.Psyykkistä valmennusta ei perheessä ole koettu tarpeelliseksi..”Jone ei itse ole jännittäjätyyppiä, ja me itse pyrimme siihen, että emme tee paineita. Tämän pitää olla kivaa”, Sanna Illi sanoo..Hän itse halusi kilpailuaikoineen rentoutua rauhassa ennen starttia, mutta poika ei ole ollenkaan samanlainen. Ennemmin hän kaipaa kavereiden kanssa olemista ja rentoa meininkiä ennen omaa rataa..Oikea valmentaja on tärkeäYksi tärkeistä asioista, mitä vanhemmat urheilevien lastensa kohdalla päättävät, ovat valmentajat. Illi toteaa, että jos omaa kokemusta esteratsastuksesta ei ole, voi olla vaikeaa löytää oikea. Hyvä valmentaja tuntee lajin ja hevoset, ja hänellä on valmennettavaansa aito mielenkiinto..”Ratsastamista pitää opetella ja opettaa koko ajan. Osa valmentajista osaa puhua hyvin, jolloin ei huomata, että oppimista ei tapahdu. Sitten ehdotetaan helposti esimerkiksi hevosen vaihtoa, kun ei heti ala sujua”, Illi miettii. ”Vanhempana varsinkin pitäisi miettiä millainen valmentaja on hyvä: sellainen, joka ei ole niin puhelias, mutta opettaa oikeita asioita vai se, joka on hyvä puhumaan, mutta opettaa epäolennaista tai jopa vie ratsastamista väärille urille.”.Kaikkiaan kyse on paljosta muustakin kuin teknisistä tehtävistä..”Tosi tärkeää on myös se, että ratsastajan motivaatio säilyy. Valmentajalla tulee olla halu kehittää ratsukkoa ja ratkaista heidän ongelmiaan. Valmentajan kuuluu olla valmennettavansa vierellä”, Sanna Illi näkee..Toimivia valmennussuhteita saattaa vaikeuttaa se, että hevoskauppa ja valmentaminen kulkevat usein käsi kädessä..”En tarkoita, ettei valmentajan tulisi auttaa valmennettavaa sopivan hevosen hankinnassa, vaan että hevosen myyminen ei tule olla valmennussuhteessa se pääasia”, Illi sanoo..Oikeat hevosetJonen ja Sanin hevosvalinnoista vastaa viime kädessä Sanna. Nykyään tilanne on sellainen, että Illeille tarjotaan paljon hevosia. Viime viikolla tallille saapui Sonja Kaakon omistama 13-vuotias Backwoods Challenger, jolla Marco Kutcher on hypännyt lähinnä 140-luokkia. Se on menossa Sanille. Jonella taas on Eolitan lisäksi Kaakon toinen hevonen Celtas Quillian ja Pekka ja Pia Larsenin Gregory Green..Eolita L on ollut ihmeellinen hevonen, joka hankittiin junioriratsuksi, mutta joka nousi 140-ratojen voittajaksi. Illi huomauttaa, että yleensä tuottaa kuitenkin ongelmia, jos ajattelee, että yhden hevosen pitäisi riittää alusta loppuun saakka. Sellaisen löytäminen on vaikeaa, ellei mahdotonta..”Mulla on taktiikka, että hevosen pitää viedä ratsastajaa yhden tai kaksi porrasta ylöspäin. Esimerkiksi Claire oli täydellinen: se opetti sekä Jonea että Sania. Molemmat hyppäsivät sillä ensimmäiset 120-luokkansa. Hevosten pitää olla sellaisia, että ne opettavat sinua, kunnes ollaan pisteessä, että yhdessä ei enää voida nousta ylemmäs”, hän sanoo..Eolita taas oli asia erikseen..”Näin siitä kolme videota, ja niistä tuli tunne siitä, että se on meidän hevonen. En muista, ottiko se jopa puomin kaikissa niissä videoissa, mutta se tuli välillä pohjaan ja hyppäsi kaukaa. Ajattelin, että tämä on hyvä, ei tarkka ponnistuspaikasta ja yrittää”, hän kertoo. ”Ja nyt Jone ja Elsa ovat sellainen taistelupari.”.Pitkään Sanna illi halusi lapsille kivoja ja näppäriä hevosia, mutta nyt kun ratsastajat ovat kasvaneet, saavat hevoset olla isompia ja reaktiivisempiakin..”Mutta haluan hevosia, jotka reagoivat”, hän painottaa..Kaikki Illienkin hevoset osaavat myös pysähtyä esteillä, Sanna Illi sanoo..Se ei ole ongelma niin kauan, jos ratsastajalla on tunne, että tämän kanssa pystyy. Illi painottaa, että pysähtymiselle on yleensä syy: hevonen tulee huonosti esteelle, hypätään sen kapasiteetin ylärajoilla tai se on kipeä..”Harvoin hevonen pysähtyy pysähtymisen ilosta. Jos hevonen kieltää, pitää analysoida, miksi se tekee niin.”.Tärkeimmät opettajatJonella ja Sanilla on aina ollut monta hevosta, joilla kilpailla, sillä taito pääsee kehittymään, kun saa tehtyä paljon toistoja, sekä kotona, että kilpailuissa. Toistot ovat kuitenkin vain yksi asia..”Valmentaja ohjeistaa ratsastusta ja vaikuttamista hevoseen, mutta loppupelissä hommahan on se, että hevoset opettavat ratsastajia enemmän kuin me edes ymmärretään. Hevoset ovat ratsastajan peilikuva. Jos ratsastaja taistelee, hevonen taistelee radalla hänen kanssaan samaan päämäärään. Mutta jos ratsastaja alkaa taistella hevosta vastaan, lakkaa hevonen taistelemasta ratsastajan puolesta”, Sanna Illi päättää..Sanna Illi: Ilon pitää säilyä.Illien nopeuden takana on Veikko Heikkilä
”Mutta kyllä mä varmaan Jonelle ja Sanillle olen myös se personal trainer. Minä heitä lähinnä kotona valmennan, ja olen heidän ratsastuksenopettajansa ja groominsa. Pidän huolta monesta asiasta”, Sanna Illi sanoo..Hän on itse koulutukseltaan master-ratsastuksenopettaja ja ykköstason valmentaja, ja hän on kilpaillut esteillä 130-tasolle saakka. Oma ura ratsastajana jäi, kun lapset alkoivat kilpailla..Illi suunnittelee perheessä kilpailukalenterin, luokat, hevosten liikutukset ja hoitamiset, mutta myös lasten päiväohjelman koulunkäynteineen ja ruokailuineen..”Tärkein rooli on silti olla äiti”, hän sanoo..Sanna IlliSuupohjan Ratsutallia pitävä yrittäjä Karijoen Myrkystä Master-ratsastuksenopettaja ja ykköstason valmentajaVuoden 2022 esteratsastuksen Euroopan mestarin ja tämän vuoden nelosen Jone Illin ja lapsiratsastajissa hyvin pärjänneen Sani Illin äiti.Lapsista Sani aloitta syksyllä yläasteen, Jone menee lukioon. Tosin hänen mielensä palaisi jo Keski-Eurooppaan ratsastamaan..”Katsotaan nyt. Mun puolesta hän voi jossain vaiheessa lähteä, mutta koulu olisi hyvä käydä”, Illi sanoo..Yleensä äidin ja valmentajan roolit eivät mene ristiin..Jone luottaa yhäJone täyttää tänä vuonna 16 vuotta, ja hän on hypännyt ensimmäiset 145-luokkansa. Silti äiti on onnistunut säilyttämään ratsastuksessakin valmentaja-aseman, vaikka poika on esteillä mennyt taidoissa ohi jo aika päiviä sitten..”Hankalinta on silloin, kuin he ovat pettyneitä suoritukseen, kun tiedän miten paljon he itse haluavat onnistua”, Illi miettii..”Tosi vähän hän kyseenalaistaa, mitä sanon. Enemmän me kuitenkin nykyään keskustelemme. Jonella on jo paljon omia ajatuksia ja mielipiteitä, jotka hän perustelee, eikä mun enää tarvitse sanoa, että tee näin. Jos rataa kävellessä sanon, että tähän seitsemän, niin Jone miettii, että sisäkaarta kuusi ainakin toisessa vaiheessa. Silloin minä sanon, että sinä päätät sen siellä esteen päällä”, Sanna Illi selittää..Hevosiin ja kilpailuohjelmaan liittyvät päätökset Sanna Illi tekee itse, mutta hän kysyy paljon neuvoja lasten estevalmentajilta Kari Nevalalta ja Ad van de Weteringiltä..Ratsastajainliiton kanssa yhteydenpito on vähäisempää. Esimerkiksi tukitreeniä varten Jonella on paikallisen PT:n tekemä suunnitelma, koska liiton palvelut ovat käytännössä kaukana ja enemmän hyötyä saadaan tiiviimmästä yhteydenpidosta, kuin liiton tarjoamasta muutamasta kerrasta vuodessa..Itseluottamusta on vaalittavaKun katsoo Jonen ratoja ja kuuntelee hänen haastattelujaan, esteratsastus ja voittaminen vaikuttavat maailman helpoimmalta asialta: sen kun laskettaa menemään ja keksii paikan ruusukkeille. Sanna Illi kuitenkin tuntee asiat sen takana. Hän sanoo haastattelun aikana monta kertaa, että esteratsastus on vaikeaa, sillä sekä ratsastaja ja hevonen on saatava toimimaan ja toimimaan yhdessä. Siinä tärkein asia on ratsukon itseluottamus, jota on pyrittävä vaalimaan oikeanlaisella valmennuksella ja luokkavalinnoilla..Illi haluaa, että luokkakorkeuksissa nouseminen tehdään äärimmäisen varovasti. Se on ollut tänä kesänä perheen iso puheenaihe, koska Jone on viime syksystä asti halunnut kiihkeästi nousta 145-luokkiin, mutta äiti ei päästänyt..”Mä olen toppuutellut. Onneksi tällä kertaa Kari on ollut samaa mieltä, koska muuten olisin joutunut olemaan heitä kahta vastaan. Aiemmissa tasonnostoissa Kari on sanonut, että voi mennä, ja mä, että ei vielä. Sitten kun Jone on nostanut luokkaa, hän on yleensä voittanut”, Sanna Illi kertoo..Ensimmäinen 145 hypättiin Lierissä kahden tähden tasolla siinä vaiheessa, kun kävi ilmi, että Celtas Quillian ei saa hypätä EM:issä..”Silloin sanoin, että nyt saat mennä. Vaikka olisi tullut kämmi, se ei olisi syönyt heidän itseluottamustaan EM:iin. Ja olivathan he olleet siihen 145-tasoon valmiita jo jonkin aikaa”, Sanna Illi kertoo..Häneltä itseltäänkin on asiasta moneen kertaan kysytty ja ihmetelty, miksi Jone menee luokkia, joissa hän on niin varma, vaikka seuraava taso on vain viisi senttiä korkeammalla..”Vastaan, että juuri sen takia hän on niin varma”, Illi hymyilee..Jos hypätään hevosen äärirajoilla, ratsastajan pitää olla vieläkin varmempi. Helpompaa on silloin, kun hevosella on ylimääräistä kapasiteettia ja se pystyy auttamaan ratsastajaa..Alempaa korkeutta hypätään aina niin kauan, että se tuntuu sekä hevosesta että ratsastajasta aidosti helpolta. Sanna Illi miettii, että Sani on joutunut nousemaan luokissa äidin makuun liian nopeasti, kun välillä on oltu kilpailuissa, missä pienempiä luokkia ole ollut hypättäväksi..”Kun nostat tasoa, mitään ei saisi muuttua, vaan kaiken pitää säilyä samanlaisena Korkeus ei loppupeleissä ole se juttu, vaan se, että opit ratsastamaan rytmissä ja tuomaan hevosen esteelle niin, että se on sille helppo hypätä. Rytmi on tärkeä”, Illi muistuttaa..Hevosia Illeillä ei ole sallittua kääntää esteiltä pois, paitsi nyt viime aikoina, kun esteet ovat niin isoja, että niistä ei voisi huonosti tullen selvitä..”Isoilla esteillä voi silloin tehdä kaarteesta voltin, mutta ei sitten enää toista volttia, vaan seuraavalla kerralla pitää jo tulla”, Illi linjaa..Luottamus itseen ja hevoseenHän painottaa, että esteratsastuksessa pitää luottaa ensin itseen ja omaan tekemiseen, seuraavaksi hevoseen ja sen kanssa tekemiseen. Jos ratsastaja alkaa epäillä, että ei itse pysty tai hevonen ei pysty, alkavat ongelmat..Jonen kaatuminen Helsinki Horse Show´ssa oli Jonelle ehkä suurin vastoinkäyminen esteratsastuksen saralla. Kaiken lisäksi hän kaatui seuraavissa treeneissä kotona toisella hevosella..”Silloin kyllä mietin, että mitenhän tämä tästä lähtee”, Sanna Illi myöntää..Mutta kyllä se lähti. Molemmat kaatumiset käytiin läpi, ja sitten alettiin hypätä vähän pienempää..”Ensimmäisissä Ypäjän kilpailuissa tämän jälkeen kaatuminen näkyi radan alussa, mutta pian se oli taas normaalia Jonea. Kolmannella tai neljännellä esteellä alkoi näkyä, että nyt hän taas hengittää, ja tämä menee ihan hyvin.”.Psyykkistä valmennusta ei perheessä ole koettu tarpeelliseksi..”Jone ei itse ole jännittäjätyyppiä, ja me itse pyrimme siihen, että emme tee paineita. Tämän pitää olla kivaa”, Sanna Illi sanoo..Hän itse halusi kilpailuaikoineen rentoutua rauhassa ennen starttia, mutta poika ei ole ollenkaan samanlainen. Ennemmin hän kaipaa kavereiden kanssa olemista ja rentoa meininkiä ennen omaa rataa..Oikea valmentaja on tärkeäYksi tärkeistä asioista, mitä vanhemmat urheilevien lastensa kohdalla päättävät, ovat valmentajat. Illi toteaa, että jos omaa kokemusta esteratsastuksesta ei ole, voi olla vaikeaa löytää oikea. Hyvä valmentaja tuntee lajin ja hevoset, ja hänellä on valmennettavaansa aito mielenkiinto..”Ratsastamista pitää opetella ja opettaa koko ajan. Osa valmentajista osaa puhua hyvin, jolloin ei huomata, että oppimista ei tapahdu. Sitten ehdotetaan helposti esimerkiksi hevosen vaihtoa, kun ei heti ala sujua”, Illi miettii. ”Vanhempana varsinkin pitäisi miettiä millainen valmentaja on hyvä: sellainen, joka ei ole niin puhelias, mutta opettaa oikeita asioita vai se, joka on hyvä puhumaan, mutta opettaa epäolennaista tai jopa vie ratsastamista väärille urille.”.Kaikkiaan kyse on paljosta muustakin kuin teknisistä tehtävistä..”Tosi tärkeää on myös se, että ratsastajan motivaatio säilyy. Valmentajalla tulee olla halu kehittää ratsukkoa ja ratkaista heidän ongelmiaan. Valmentajan kuuluu olla valmennettavansa vierellä”, Sanna Illi näkee..Toimivia valmennussuhteita saattaa vaikeuttaa se, että hevoskauppa ja valmentaminen kulkevat usein käsi kädessä..”En tarkoita, ettei valmentajan tulisi auttaa valmennettavaa sopivan hevosen hankinnassa, vaan että hevosen myyminen ei tule olla valmennussuhteessa se pääasia”, Illi sanoo..Oikeat hevosetJonen ja Sanin hevosvalinnoista vastaa viime kädessä Sanna. Nykyään tilanne on sellainen, että Illeille tarjotaan paljon hevosia. Viime viikolla tallille saapui Sonja Kaakon omistama 13-vuotias Backwoods Challenger, jolla Marco Kutcher on hypännyt lähinnä 140-luokkia. Se on menossa Sanille. Jonella taas on Eolitan lisäksi Kaakon toinen hevonen Celtas Quillian ja Pekka ja Pia Larsenin Gregory Green..Eolita L on ollut ihmeellinen hevonen, joka hankittiin junioriratsuksi, mutta joka nousi 140-ratojen voittajaksi. Illi huomauttaa, että yleensä tuottaa kuitenkin ongelmia, jos ajattelee, että yhden hevosen pitäisi riittää alusta loppuun saakka. Sellaisen löytäminen on vaikeaa, ellei mahdotonta..”Mulla on taktiikka, että hevosen pitää viedä ratsastajaa yhden tai kaksi porrasta ylöspäin. Esimerkiksi Claire oli täydellinen: se opetti sekä Jonea että Sania. Molemmat hyppäsivät sillä ensimmäiset 120-luokkansa. Hevosten pitää olla sellaisia, että ne opettavat sinua, kunnes ollaan pisteessä, että yhdessä ei enää voida nousta ylemmäs”, hän sanoo..Eolita taas oli asia erikseen..”Näin siitä kolme videota, ja niistä tuli tunne siitä, että se on meidän hevonen. En muista, ottiko se jopa puomin kaikissa niissä videoissa, mutta se tuli välillä pohjaan ja hyppäsi kaukaa. Ajattelin, että tämä on hyvä, ei tarkka ponnistuspaikasta ja yrittää”, hän kertoo. ”Ja nyt Jone ja Elsa ovat sellainen taistelupari.”.Pitkään Sanna illi halusi lapsille kivoja ja näppäriä hevosia, mutta nyt kun ratsastajat ovat kasvaneet, saavat hevoset olla isompia ja reaktiivisempiakin..”Mutta haluan hevosia, jotka reagoivat”, hän painottaa..Kaikki Illienkin hevoset osaavat myös pysähtyä esteillä, Sanna Illi sanoo..Se ei ole ongelma niin kauan, jos ratsastajalla on tunne, että tämän kanssa pystyy. Illi painottaa, että pysähtymiselle on yleensä syy: hevonen tulee huonosti esteelle, hypätään sen kapasiteetin ylärajoilla tai se on kipeä..”Harvoin hevonen pysähtyy pysähtymisen ilosta. Jos hevonen kieltää, pitää analysoida, miksi se tekee niin.”.Tärkeimmät opettajatJonella ja Sanilla on aina ollut monta hevosta, joilla kilpailla, sillä taito pääsee kehittymään, kun saa tehtyä paljon toistoja, sekä kotona, että kilpailuissa. Toistot ovat kuitenkin vain yksi asia..”Valmentaja ohjeistaa ratsastusta ja vaikuttamista hevoseen, mutta loppupelissä hommahan on se, että hevoset opettavat ratsastajia enemmän kuin me edes ymmärretään. Hevoset ovat ratsastajan peilikuva. Jos ratsastaja taistelee, hevonen taistelee radalla hänen kanssaan samaan päämäärään. Mutta jos ratsastaja alkaa taistella hevosta vastaan, lakkaa hevonen taistelemasta ratsastajan puolesta”, Sanna Illi päättää..Sanna Illi: Ilon pitää säilyä.Illien nopeuden takana on Veikko Heikkilä
