Kun hevosenomistaja jätti maksamatta tallivuokran, käynnistyi prosessi, jonka lopputulos ei tyydytä ketään

Kokeneen vihtiläisen tallinpitäjä Liisi Uskin varoituskellojen olisi pitänyt soida siinä kohdassa, kun tallinpihaan ajanut kahden harrastehevosen omistaja sanoi hänelle, että passit sattuivat unohtumaan kotiin, hän tuo ne ensi kerralla.Passeja ei tuotu, eikä myöskään tallimaksuja maksettu. Kun neljän kuukauden maksut olivat kahdesta hevosesta maksamatta, Uski alkoi toimia.”Laitan laskut tallissa muovitaskuun, josta omistajat ne ottavat. Tämä ei ottanut yhtäkään.”Uskilla ja asiakkaalla oli kuitenkin allekirjoitettuna sopimus, jossa todetaan, että tallilla on halutessaan pidätysoikeus hevoseen maksamattomien hoitomaksujen vakuudeksi ja oikeus estää hevosen poisvienti kunnes maksut on maksettu. Hän konsultoi tuttua lakimiestä, joka totesi, että panttausoikeus syntyy hoitosopimuksen tekstin perusteella.Hevosenomistajan osoite ei turvakiellon takia ollut tiedossa, joten ainoastaan puhelinviestien kautta toimittiin. Uski kertoi asiakkaalle missä mennään ja laittoi tiedon pantin realisoimisesta 30.9.. Asia eteni niin, että hevosenomistaja saapui 10.10. pihaan poliisien kanssa. Poliisit kuitenkin poistuivat, kun Uski näytti heille hoitosopimustekstin. 30.10. Uski lähetti asiakkaalle kuvaviestin pantin myynti-ilmoituksesta.Tässä vaiheessa velkaa oli ehtinyt kerääntyä noin 7000 euroa.”Tätä on nyt pyöritelty. Ensimmäinen kerta, kun en antanutkaan hevosia pois. Tähän asti olen vastaavissa tilanteissa aina todennut, että vie äkkiä pois”, Uski kertoo.Hevoset jäivät tallinpitäjälle, mutta samalla syntyi uusi ongelma. Uski kertoo saaneensa hevoset rekisteröityä Hippoksessa omiin nimiinsä. Mutta sekä suomenhevosen että ponin kohdalla Heppa-tietokannassa lukee ”omistajatiedot on piilotettu”.Ponin hän myi, suomenhevosen piti itse, mutta harmittelee, ettei passittomilla hevosilla paljoakaan tee. Hevosten passeja hän ei ole saanut vielä tänä päivänäkään. ”Hippos ja Ruokavirasto siinä pallottelivat asiaa, mutta ilman passeja ovat edelleen.”Passin saamisen vaikeus ihmetyttää Uskia, sillä sen tilalle omistaja saa nopeasti uuden, jos ilmoittaa sen kadonneeksi, mutta tällaisessa riitaan päättyneessä tapauksessa uutta passia ei anneta.”Ne hevoset voi joko pistää monttuun tai syöttää koirille”, Uski sanoo synkkänä.Uskia harmittaa myös se, että Ruokavirasto antaa ymmärtää, että syyllinen on tallinpitäjä, joka otti asiakkaat ilman passeja, eli hän itse. Uski sanoo puolustuksekseen, että on elämässään aina luottanut ihmisiin. ”En ole tähän mennessä koskaan selvittänyt asiakkaan taustoja, ollut vain iloinen uudesta asiakkaasta. Jatkossa näköjään täytyy ruveta toimimaan toisin.”. Sopimus on olennainenHyväkään sopimus ei välttämättä tee autuaaksi, kuten Uskin tapaus osoittaa, mutta helpottaa muistamista siitä, mitä on sovittu, jos tallivuokra jää maksamattaVaikeat taloudelliset ajat näkyvät myös talliyrittäjien elämässä. Asiakkaat jättävät tallivuokriansa maksamatta, jotkut jopa ”unohtavat” hevosensa täysihoitotalliin ja katoavat kokonaan. Tunnetaan tosin myös tapaus, jossa tallinpitäjä on kadonnut ja jättänyt hevoset heitteille.Tallinpitäjän tulee todistettavasti antaa tiedoksi hevosen omistajalle, mitä tulee tapahtumaan jos hän ei maksa laskuaan.Hevosriitoja paljon hoitanut juristi Antti Linna on paitsi kilparatsastaja, myös pitkän linjan tallinpitäjä. Linna kertoo, että hänen tallissaan täysihoitoasiakashevosten passit ovat aina tarvittaessa omistajiensa kaapissa saatavilla ja omien hevosten passit kassakaapissa. Tallissa on kilparatsuja, joten on totuttu siihen, että hevoset matkustavat. Jos ne ovat jossakin käymässä, passit ovat niiden mukana. Asiakassuhteen pohja on hyvä sopimus. ”Ihan ensiksi sanon, että kannattaa tehdä kunnollinen, kirjallinen, yksityiskohtainen vuokrasopimus. Sopimukseen voi kirjata, mitä seurauksia on, jos vuokralainen jättää vuokran maksamatta esimerkiksi yhden tai kahden kuukauden ajalta.” Hän lisää: "Toki, vaikka ei olisi sovittu erikseen tallinpitäjän pantti- tai myyntioikeudesta, on tallipitäjällä silti oikeus myydä hevonen maksamattomien tallimaksujen kattamiseksi pelkän yleisen lainsäädännön perusteella. Tällöin on kuitenkin oltava tarkkana, että noudattaa lakeihin kirjattuja tiedoksiantoon liittyviä vaatimuksia."Linna toteaa, että toimien on oltava nopeita, sillä puolessa vuodessa ”tavallisen harrastehepan” arvo on jo syöty ja pantiksi jääneen hevosen lopettaminen voi olla järkevin ratkaisu vahingon minimoimiseksi.Hän kuitenkin varoittaa, että käytännöt ovat täysin tapauskohtaisia ja muistuttaa, että asiakkaan todistettavissa oleva jatkuva informointi on äärimmäisen tärkeää.”Voi esimerkiksi kertoa omistajalle, että jos et tule hakemaan hevosta, se lopetetaan silloin ja silloin. Tässä on toki kyse vain siitä, että vahinkoa ei synny lisää, ei koko vahingon korvaamisesta.”Edelleen sopimukseen kannattaa kirjoittaa, että tallinpitäjällä on oikeus pidättää itsellään hevosen hallintaoikeus, mikäli maksuja ei makseta. Jos hevosen omistaja silloin yrittää viedä pantiksi pidätetyn hevosen pois, se on rikos, ja tallinpitäjä saa virka-apua poliisilta. Käräjäoikeudesta voi hakea oikeutta, ja niissä riidelläänkin hyvin paljon, hyvin pienistäkin asioista, mikä on ruuhkauttanut koko systeemin.. Älä käräjöi puliveivarin kanssaLinna korostaa, että jos vastassa on kokenut ja ennen kaikkea varaton 'puliveivari', käräjöiminen voi olla käytännössä yhtä tyhjän kanssa. Jos ihminen on varaton, häneltä ei saa rahaa millään keinolla. Hänellä ei välttämättä ole mitään menetettävää, mutta samanaikaisesti hänellä on oikeus maksuttomaan oikeusavustajaan. Tämä tarkoittaa, että hän voi riidellä oikeudessa ilmaiseksi vaikka kuinka pitkään, siinä missä tallipitäjä joutuu maksamaan kovat oikeudenkäyntikulut. ”Sellaista näkee, että varaton vastapuoli jatkaa juttua ihan pelkästään kiusaamismielessä.”Velkomustuomion hakeminen käräjäoikeudesta on yksi ratkaisumalli. Jos asiakas ei kiistä asiaa, saadaan yksipuolinen velkomustuomio, jonka jälkeen voi pyytää ulosottomiestä ulosmittaamaan hevosen saatavan vakuudeksi. ”Mutta siinä pitää saada se velkomustuomio.”Kaikki tämä kuulostaa tavallisen ihmisen korvissa todella vaikealta, pitkälliseltä ja monimutkaiselta.”Se onkin. Tässä törmää monta eri lakia, jotka osaksi ovat myös osin ristiriitaisia. Hevosten 'säilyttämisessä' on se ongelma, että se maksaa säilyttäjälle erittäin paljon, jonka lisäksi säilyttäjää velvoittaa muun muassa eläinsuojelulaki. Tätä ongelmaa ei ole esimerkiksi suutarilla, jolle korjattavaksi jätettyjä lenkkareita ei makseta tai haeta. Suutari myy lenkkarit maksamattoman palkkionsa perusteella – tai heittää roskiin."Katso, älä kaduMikä siis neuvoksi?”Neuvo on toimia etupainotteisesti. Kannattaa olla todella epäluuloinen, kun ottaa jonkun asiakkaaksi tallilleen. Luottotietojen tarkistus on ihan must. Kysele myös hevosenomistajan entisistä tallipaikoista. Jos talliin pyrkijä ei halua kertoa missä on aiemmin ollut, se on jo ensimmäinen varoitusmerkki."Päällepäin on käytännössä mahdoton huomata mitään. Tallille tulossa oleva hevosenomistaja voi olla vaikka kuinka mukavan oloinen – ja silti varaton huijari.”Jos ongelmia kaikesta huolimatta ilmenee, kannattaa ihan heti kääntyä juristin puoleen. Se maksaa, mutta pitkässä juoksussa siinä voi säästää vuosien harmin ja rahanmenon. Toki aina, jos asiat pystytään sopimaan tallinpitäjän ja asiakkaan välillä, se on paras vaihtoehto”, Linna toteaa.. Passin ongelmatSuurena käytännön ongelmana asiassa on hevosen passi. Laki määrää, että hevosella on oltava passi ja passin on oltava siellä missä hevonenkin on. ”Toimijoiden ja omistajien väliset maksuihin liittyvät riidat, joissa hevosen tunnistusasiakirjaa pidetään ns. panttina, ovat harmittavan yleisiä”, toteaa Sanna Varjus Ruokaviraston Eläinten hyvinvoinnin ja tunnistamisen yksiköstä. Hän toteaa olevan hyvä, että asiaa tuodaan esiin. Varjus sanoo kuten Linnakin, että kirjalliset sopimukset ovat ensiarvoisen tärkeitä, mutta myöntää, että nekään eivät toimi tilanteissa, joissa osapuolet eivät ole toimineet lainsäädännön vaatimusten mukaisesti."Hevospassin on oltava aina siellä, missä on hevonenkin, sillä sen tehtävä on varmistaa hevosen identiteetti. Muualla asuva hevosen omistaja ei näin ollen voi pitää hevospassia itsellään. Tunnistusasiakirjan on oltava eläinlääkärin saatavilla aina hevosta hoidettaessa myös siksi, että ehkäistään lääkejäämien joutuminen elintarvikkeeseen", Varjus muistuttaa. Varjus muistuttaa, että asetuksessa on erikseen säädetty, että omistuksen muuttuessa tunnistusasiakirja on luovutettava uudelle omistajalle.Lainsäädäntö vastuuttaa eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevista vaatimuksista eläimiä pitävää toimijaa, joka voi olla hevosen omistaja, mutta myös muu lyhyenkin ajan hevosesta tai sen pitopaikasta vastaava henkilö. Lainsäädännön mukaan tallin pitäjä saa ottaa talliinsa ainoastaan sellaisia hevosia, jotka tulevat rekisteröidyistä pitopaikasta, ja joilla on hevospassi mukana. Passittomia hevosia ei saa ottaa vastaan.Suomen Hippos varovaisenaSuomen Hippoksen kasvatus ja omistaminen -osaston johtaja Tea Niemi toteaa, että yleensä tallinpitäjän ja hevosen omistajan välisessä hoitosopimuksessa ei ole kirjattu riittävän tarkasti prosessia, jonka perusteella hevosen omistajuus voisi pelkän sopimuksen nojalla siirtyä, ja siksi Hippoksessa on pyydetty oikeuden päätökset asiasta.”Kun haettu ratkaisu oikeuden päätöksellä, sen jälkeen tallinpitäjän allekirjoittama omistajanvaihdos on pätevä”, hän sanoo. "Käytännössä, jos olisi riittävän hyvin kirjattu tallisopimus, voisimme hyväksyä suoraan tallinpitäjän allekirjoittaman omistajanvaihdosilmoituksenkin. Tällöin asiassa kuitenkin kuultaisiin myös hevosen omistajaa ja edellytettäisiin, että hän ei osaltaan kiistä tai riitauta asiaa. Mikäli hän päätyisi riitauttamaan asian, odottaisimme virallisen tahon päätöksen asiaan.". Linna: Hippos voi ratkaista ongelmanLinna toteaa, että "ongelman ratkaisu on sisäsyntyisesti Hippoksella rekisterinpitäjänä". Hän harmittelee sitä, että keskusjärjestössä ei ole lähdetty aktiivisesti hakemaan ratkaisua hevospassiongelmaan. Se, että Hippos tekee omistajanvaihdoksen vasta käräjäoikeuden päätöksen jälkeen, tulee kalliiksi ja voi viedä vuosia.”Lain mukaan on oikeus pidättää ja myydä säilytettävänä olevat esineet jos laskua ei makseta. Näissä tapauksissa, joissa hevosenomistaja ei maksa laskujaan tallinpitäjälle, ongelma ei ole lainsäädäntö tai huonot sopimukset, vaan ongelma tulee siitä, että Hippoksessa ei ole toimintamallia tällaisiin tapauksiin, jotka ovat lisäksi melko yleisiä”, Linna sanoo.”Hippoksella on iso intressi liittyen hevosenomistajuuteen, niinpä Hippoksen pitäisi mielestäni olla ratkaisuhakuisempi tässä asiassa." ”Tietenkin, jos tilanne riitautetaan, siihen tarvitaan hevosen omistusoikeuden vahvistustuomio käräjäoikeudesta, mikä vaatii oikeudenkäynnin. Vastapuoli voi valittaa tuomiosta, jonka jälkeen mennään hovioikeuteen ja katsellaan tilannetta neljän-viiden vuoden päästä. Eli ongelma on se, että sen saaminen kestää ja maksaa. Aika rullaa ja kulut juoksee.”Linna näkee epäkohdan niin suurena, että sanoo olevansa valmis pro bono, eli ilman korvausta, auttamaan Hipposta."Eli laatimaan kaikkien osapuolten oikeudet turvaavan kaavakkeen ja dokumenttipohjan, jolla hevosenomistaja valtuuttaa tallipaikkasopimuksen tekemisen yhteydessä tallinpitäjän myymään hevosen ja siirtämään hevosen omistuksen tiettyjen ehtojen täyttyessä”, Linna täsmentää. ”Tehdäänhän omistajanvaihdoksetkin Hippoksen omistajanvaihdosdokumentilla. Jos ja kun vaikka minä myyn hevosen, kirjaan sen vain OmaTallissa myydyksi, ja poks se on vaihtanut omistajaa. Ei siinä kysytä edes kauppakirjaa. Ilmoitus riittää. Miksei sitten tässä tilanteessa?” ."Simsalabim!"Antti Linna ideoi näin: "Ennen kuin tekee tallipaikkasopimuksen ja ottaa hevosen talliinsa, voisi hevosen omistajaa vaatia tekemään OmaTallissa kirjauksen, jonka perusteella tallinpitäjällä on oikeus myydä hevonen ja tehdä omistajanvaihdosilmoitus, mikäli esimerkiksi kolmen kuukauden vuokrat ovat maksamatta maksuvaatimuksista huolimatta. Tällöin Hippos voisi tehdä omistajanvaihdoksen tallinomistajan ilmoituksella ja olisi tallinpitäjän vastuulla, että omistajanvaihdoksen edellytykset ovat täyttyneet. Tällä systeemillä, jos ei olisikaan kolmen kuukauden maksut rästissä, omistuksensiirto olisi perusteeton ja tallinpitäjä joutuisi siitä korvaus ja -rikosvastuuseen. Tämä toisi balanssia tallinpitäjän ja asiakkaan väliseen suhteeseen. Systeemistä ei syntyisi Hippokselle lisää työtä ja koko käsillä oleva ongelma ratkeaisi simsalabim!"

Kun hevosenomistaja jätti maksamatta tallivuokran, käynnistyi prosessi, jonka lopputulos ei tyydytä ketään

Aiheeseen liittyvää

Kun hevosenomistaja jätti maksamatta tallivuokran, käynnistyi prosessi, jonka lopputulos ei tyydytä ketään

Nora Svenskin ykköstavoitteet eivät juuri nyt liity hevosiin

Suomi nations cupin avauskisassa viidenneksi – "Kivaa ja helppoa", summasi Niclas Aromaa

Omistajanvaihdos tehtävä aina kun omistaja vaihtuu – prosessi sujuvin Oma Tallin kautta