Kyyn purema on harvoin vakava, mutta joskus se voi jopa tappaa - vasta-ainehoidon tehosta ei näyttöä hevosilla

Kyyn, Vipera berus beruksen, puremia esiintyy Suomessa hevosilla aika ajoin, mutta ne ovat harvoin vakavia. Helsingin yliopistossa hoidettiin vuosina 2008-2023 kyynpuremaepäilyn takia 28 hevosta. Niistä on laadittu tutkimusraportti, joka julkaistaan tieteellisessä Journal of Equine Veterinary Science -lehdessä syyskuussa. Tutkimuksen ovat tehneet hevossairauksiin erikoistuva eläinlääkäri Viivianna Leppänen sekä eläinlääketieteen apulaisprofessori Anna Mykkänen.Tutkimuksen 28:sta hevosista 11 sai myrkyn vasta-aine- eli antivenom-hoitoa. Muita yleisesti käytettyjä hoitoja olivat ei-steroidiset tulehduskipulääkkeet (22 hevosella 28:sta), mikrobilääkkeet (19/28), suonensisäinen nestehoito (11/28), kortikosteroidit (9/28) ja paikallinen hoito (11/28). Käytetyn luokituksen mukaan 36 prosenttia tapauksista oli lieviä ja 64 prosenttia keskivaikeita. Tämä saattaa viitata siihen, että lievät tapaukset voivat jäädä huomaamatta, ne voidaan diagnosoida väärin tai hoitaa kotona. Kohtalaisen vakavat tapaukset ovat siis todennäköisesti yliedustettuina.Kaikki hevoset selvisivät kotiutukseen asti. Sairaalahoidon pituudessa ei havaittu keskivaikeaa myrkytystä sairastavissa eroa niiden hevosten välillä, jotka olivat saaneet tai eivät olleet saaneet vasta-ainehoitoa.Hevoset, joilla on kohtalainen myrkytys, saavat todennäköisemmin antivenom-hoitoa ja tarvitsevat pidempään sairaalahoitoa kuin hevoset, joilla on lievä myrkytys, mutta antivenom-hoito ei korreloinut lyhyempään klinikkahoitoon, eikä myöskään kortikosteroidien ja antibioottien tehosta myrkytyksen hoidossa ole paljoa näyttöä. .Mitä myrkky on?Kyykäärmeen myrkky on sekoitus bioaktiivisia komponentteja, jotka soveltuvat saalistamiseen. Aikuiset kyykäärmeet metsästävät pääasiassa pieniä nisäkkäitä. Ne väijyvät, iskevät ja jäljittävät sitten uhria hajun perusteella, kunnes myrkky on vaikuttanut. Kyyn myrkyn entsyymit aiheuttavat ensisijaisesti sen myrkylliset vaikutukset. Vipera berus beruksen eli kyykäärmeen myrkystä löytyy seuraavia entsyymejä: fosfolipaasit A2, seriiniproteinaasit, metalloproteinaasit, vasoaktiiviset peptidit, C-tyypin natriureettiset peptidit, kysteiinipitoiset eritysproteiinit ja L-aminohappo-oksidaasit.Hiirillä tehdyssä tutkimuksessa myrkky aiheutti huomattavaa ja nopeasti alkavaa turvotusta ja sillä oli voimakasta verenvuotoaktiivisuutta. Kyyn myrkky oli erittäin tappava hiirille, koska LD50-annos (annos, jonka saatuaan puolet eläimistä koetilanteessa kuolee) oli vain 0,86 μg/g, kun myrkkyä annettiin intraperitoneaalisesti (vatsaonteloon). Tappava arvo on määritetty hiiressä, joten sitä ei voi suoraan käyttää hevoseen. Leppänen muistuttaa, että eläinlajeilla on eroja siinä, miten ne reagoivat erilaisiin myrkkyihin tai aineisiin, eikä kyynmyrkyn myrkyllisyyttä hevosessa ole määritetty, joten hevosen kohdalla tähän kysymykseen ei ole vastausta. Erään kirjallisuuslähteen mukaan yhdessä kyykäärmeessä olisi maksimissaan 10 mg kuiva-ainetta myrkkyä, kun ihmiselle 15 mg olisi jo tappava määrä. Myrkyn vaikutuksen ei kuitenkaan mittavaa vahinkoa aiheuttaakseen tarvitse olla suoraan tappava, vaan esimerkiksi hevosen tapauksessa turvan alueen turvotus voi johtaa hengitysteiden tukkeutumiseen, jolloin se voi tukehtua, sillä hevonen hengittää vain sieraimien kautta. Lisäksi esimerkiksi myrkyn aiheuttamat erilaiset komplikaatiot voivat olla niin vakavia, kuten laajat tai kriittisesti sijaitsevat kudosvauriot, että käärmeenpurema voi johtaa hevosen eutanasiaan.Vain muutama aikaisempi raportti on olemassa hevosten V. berus -myrkytyksestä. Ruotsissa hevosten kuolleisuuden on ilmoitettu olevan 14 prosenttia, kun taas koirien kuolleisuus on ollut 0-4,6 prosenttia. Ihmisillä kuolemaan johtaneet tapaukset ovat erittäin harvinaisia, mutta eivät ennennäkemättömiä. Ruotsalaisessa artikkelista (Anlén 2008) tiedetään myös, että myrkytystila voi olla hevosella henkeäuhkaava, sillä siinä kuolemaan johtavia tapauksia oli 3/7. Näitä kuolemaan johtavia tapauksia ei hoidettu vastamyrkyllä. OireetHevosten myrkytyksessä aiemmin kuvatut kliiniset oireet ovat vaihtelevassa määrin paikallinen turvotus, sydämen tiheälyöntisys eli takykardia, lievät koliikkioireet, hengitysvaikeus eli takypnea, lihasten nykimistä eli lihasfaskikulaatiota, lisääntynyt syljeneritys eli ptyalismi, masennus, ontuminen ja kuume.Ruotsalaisessa tutkimuksessa havaitut vakavammat oireet olivat hengenahdistus, kammiotakykardia, nielemisen vaikeutuminen eli dysfagia, laaja kudostuho eli -nekroosi ja sokki. Ennuste oli varauksellinen hevosilla joilla esiintyi vakavia oireita.Lievä anemia, valkosolujen määrän kasvu eli leukosytoosi, hyperfibrinogenemia ja hyperproteinemia olivat yleisiä laboratoriolöydöksiä V. berus -myrkytyksessä.Valkosolut voivat nousta esimerkiksi erilaisissa tulehdusreaktioissa, infektioissa, traumoissa tai allergisissa reaktiossa, ja voimakkaasti kohonneet valkosoluarvot on yhdistetty vakaviin kyynpurematapauksiin ihmisillä. Fibrinogeeni myös kohoaa erilaisissa tulehdustiloissa, ja usein voimakkaasti kohonneet arvot viittaavat infektioon. Hyperproteinemia nähdään tyypillisesti kuivumisen yhteydessä, eli johtuu hemokonsentraatiosta, ja silloin useimmiten havaitaan verinäytteistä muitakin kuivumiseen viittaavia muutoksia. Kokonaisproteiinit voivat kohota myös jos proteiineja jostain syystä tuotetaan enemmän esim. infektioissa tai kasvainsairauksissa.Ihmisillä ja koirilla turvotus on yleisin merkki, ja sitä esiintyy lähes kaikissa myrkytystapauksissa. Ruotsalaisessa tutkimuksessa kaikilla hevosilla oli vähintään kohtalaista turvotusta purenta-alueen ympärillä. Tässä tutkimuksessa turvonnut jalka oli kipeä tunnustelussa 9/14 hevosella, kun taas vain kolmella hevosella, joilla oli turvotusta päässä tai kaulassa, havaittiin kipua tunnustelussa. Muut kliiniset oireet, kuten takykardia, apatia, takypnea ja anoreksia, voivat liittyä kipuun, mutta ne voivat olla myös muita myrkkytoksisuuden seurauksia. Tutkimuksessa anoreksiaa, huonoa ruokahalua ja maha-suolikanavan oireita esiintyi pääasiassa hevosilla, joiden päässä tai kaulassa oli käärmeen purema.Ihmisillä ja koirilla tehdyissä tutkimuksissa turvotus tai muut merkit ilmenivät tyypillisesti kahden tunnin sisällä puremasta, jos myrkkyä oli läsnä. Kliinisten oireiden ilmaantumisen viivästymistä on kuitenkin raportoitu myös koirilla, ja ensimmäiset oireet ilmaantuvat yli 12 tunnin kuluttua puremasta. Hevosten oireiden ilmaantumisen aikajanasta ei ole tietoa, ja tässä tutkimuksessa merkit olivat ilmaantuneet jopa seitsemän päivää ennen sairaalaan ottamista. Tutkimuksessa ei ollut erittäin vakavia tai kuolemaan johtavia tapauksia.Leppäsen ja Mykkäsen artikkelin voimakkaampia oireita saaneista 10/18 hoidettiin vastamyrkyllä, mutta toisaalta kaikki hevosista selvisivät kotiutukseen, oli niitä hoidettu vastamyrkyllä tai ei. Ihmisillä on todettu että myrkytystila voi edetä, joten osa näistä hoidetuista olisi voinut edetä vakavaksi ilman vastamyrkkyhoitoa. Myrkyn koostumus voi myös vaihdella, ja niissä on havaittu alueellisia eroja, ja tällä voi olla vaikutusta oireisiin. Tässä artikkelissa otanta on vain Yliopistolliseen hevossairaalaan toimitetuista hevosista, joten voi olla mahdollista että vakavampia on esiintynyt, mutta niitä ei ole tuotu sairaalaan.Ihmisillä myrkytyksen vakavuus saattaa pahentua ensimmäisten merkkien jälkeen, esimerkiksi turvotus voi edetä 48–72 tuntia pureman jälkeen. On mahdollista, että osa tutkimuksen kohtalaisista tapauksista olisi edennyt vakaviksi ilman vastamyrkkyhoitoa.Voinnin kliinistä parantumista tapahtui kaikilla hevosilla, ja kaikki hevoset kotiutettiin viimeistään 10 päivässä. Seurantatietoja oli saatavilla kolmesta hevosesta, jotka kaikki vaativat lisähoitoa kotiutuksen jälkeen raajan uusiutuneen turvotuksen tai paiseen muodostumisen vuoksi. Myrkyn määräMyrkytyksen vakavuus riippuu myös kudoksiin vapautumisen nopeudesta. Raajan tai purenta-alueen immobilisointi ja potilaan rauhallisena pitäminen ovat tärkeitä, koska rasitus voi nopeuttaa myrkyn vapautumista purentakohdasta. Suositus ihmisillä on ettei käsitellä puremakohtaa millään tavalla "myrkyn leviämisen hidastamiseksi". Hevosilla myöskään aggressiivinen tai pitkäkestoinen kylmähoito, vesiterapia tai tiukka side ei välttämättä ole hyödyllistä, ainakaan välittömästi pureman jälkeen.Kyseisen tutkimuksen perusteella suurin osa hevosten V. berus berus -myrkytyksistä on lieviä tai kohtalaisia ja vakavat tapaukset ovat Suomessa melko harvinaisia. Hevoset, joilla oli kohtalainen myrkytys, saivat todennäköisemmin vasta-ainehoitoa. Lisää tutkimusta tarvitaan suuremmalla määrällä hevosia ja vakavammilla myrkytyksillä sen selvittämiseksi, parantaako vasta-ainehoito ennustetta. Lisäksi muiden hoitojen, kuten tulehduskipulääkkeiden, kortikosteroidien ja mikrobilääkkeiden, käyttö on arvioitava hevosilla, joilla on V. berus berus -myrkytys..Puriko kyy hevosta? Viivianna Leppänen neuvoo toimimaan näin: "Ole itse rauhallinen ja rauhoita hevosta. Hevosta ei pitäisi liikuttaa turhaan, koska se voi nopeuttaa myrkyn leviämistä. Purema-aluetta ei pitäisi käsitellä mitenkään, näin neuvotaan myös ihmisten kohdalla. Käsittelyllä voi aiheuttaa myrkyn nopeampaa leviämistä tai pahentaa sen paikallista vaikutusta. Suosittelen, että jos epäilet kyynpuremaa hevosella, otat yhteyttä eläinlääkäriin mahdollisimman pian, omalle päivystävälle eläinlääkärille päivystysaikana. Ainakin laaja tai nopeasti etenevä turvotus sekä yleisoireet viittaavat vakavampaan myrkytykseen. Ja tila voi edetä, joten mieluummin yhteyttä eläinlääkäriin ajoissa.".Englanninkielisen tutkimuksen Suspected envenomation by the common European adder (Vipera berus berus) in 28 horses in Finland voit lukea täältäLähde: Venomous snakes: envenoming, therapy /Jiri Valenta (2nd rev.), Nova Science Publishers, New York 2010 .Kyiden armoilla – jos käärme puree hevosta, ei omistajalla ole paljon tehtävissä

Kyyn purema on harvoin vakava, mutta joskus se voi jopa tappaa - vasta-ainehoidon tehosta ei näyttöä hevosilla

Aiheeseen liittyvää