Hevonen oppii koko ajan: palkkion tavoitteleminen ei ole vain sirkusponien ja koiranpentujen puuhaa

Operantti ehdollistuminen on yksi keskeinen teoria hevosen kouluttamiseen liittyen. Sen käsitteistöstä on peräisin positiivinen vahvistaminen, josta liikkuu monenlaisia käsityksiä..”Klassisen ehdollistumisen ihmiset tuntuvat tietävän hyvin, mutta kun mennään operanttiin ehdollistumiseen, se on yleensä jo hämärämpää”, Hevostietokeskuksen toiminnanjohtaja Anna-Mari Olbricht arvioi..Hän on koulutukseltaan eläinlääkäri ja erikoisammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja..”Klassisessa ehdollistumisessa hevonen yhdistää ajallisesti toisiinsa liittyviä havaintoja passiivisen tarkkailijan roolissa, ja alkujaan yhdentekevästä asiasta tuleekin merkityksellinen. Operantissa ehdollistumisessa hevonen kokee, että se vaikuttaa olotilaansa omalla toiminnallaan. Tässäkin on oleellista ajallinen yhteys.”.Oppimisen lainalaisuudet pätevät paikallaolijoiden uskomuksista riippumatta. Hevosen ehdollistumista ei voi kääntää pois päältä sen enempää kuin maan painovoimaa tai solujen jakautumista..”Päivittäinen arki on täynnä positiivisia vahvisteita, joten hevosen näkökulmasta niitä käytetään tälläkin hetkellä joka tallilla”, Olbricht toteaa..Positiivinen vahvistePerustuu operantin ehdollistumisen oppimisteoriaanNopeuttaa oppimista ja edistää hyvinvointiaVoi olla mikä tahansa hevoselle mieluinen lopputulemaSaattaa vaihdella yksilön, ajankohdan ja ympäristön mukaan.Avoimella mielelläPositiivinen vahviste on hevoselle mieluinen seuraus, joka vahvistaa sitä edeltänyttä käytöstä. Se voi siis olla porkkana – ainakin joissain tilanteissa ja joillekin hevosille..”Joskus sanotaan, että jotakin hevosta ei voi kouluttaa positiivisella vahvisteella, koska se ei syö porkkanaa. Mutta tällöin porkkana ei itse asiassa ole hevoselle positiivinen vahviste, jos se ei halua tavoitella sitä”, eläintenkouluttaja selittää..”Kerran tuli vastaan hevonen, jota puolikas porkkana motivoi, mutta pienemmät palaset eivät kelvanneet vahvisteeksi. Kannattaa siis pysyä avoimella mielellä, sillä vain eläin itse tietää omat mieltymyksensä.” .Kaikkien hengissä olevien hevosten täytyy syödä, joten ruokapalkka on porkkananvieroksujallekin potentiaalinen positiivinen vahviste. Syömisellä on rauhoittava vaikutus, ja ruoan avulla on helppoa saada useita toistoja..”Hevosta ei tietenkään saa pitää nälässä, mutta osan normaalista rehusta voi käyttää kouluttamiseen. Lisäksi ajankohdalla on väliä – väkirehuannoksen äärestä haettua hevosta on hankalampi motivoida.”.Olbricht liputtaa perusrehujen ja porkkanan puolesta myös hevosten hammasterveyden näkökulmasta, mutta muutkaan herkut eivät saa totaalikieltoa. Vähitellen ruokavalioon lisättyinä ja pieninä määrinä syötettyinä esimerkiksi hevoskarkit, omena tai leipä voivat olla kokeilemisen arvoisia koulutusapuja..”Eläinlääkärinä voin suositella niitä pienistä rasioista annosteltavia nuoluherkkuja, joita voi turvallisesti maistella rauhoitettunakin. Yllättävän hyvin hevonen oppii ja reagoi pelostaan huolimatta, kun vaikeisiin tilanteisiin lisätään mahdollisuus johonkin mukavaan. Rauhoitus ei poista oppimista.”.Laimeampi vahviste voi saada lisää vetovoimaa koulutuksen edetessä, sillä työskentelyn kautta palkkion arvo nousee..”Positiivinen vahviste on kouluttamisessa oleellista hevosen aktivoimiseksi, mutta tutkiskelun ja oivaltamisen tuoma innostus on myös itsessään palkitsevaa. Tämä tunnetila voi saada vaikkapa sen porkkanan maistumaan paremmalta”, Olbricht paljastaa..Jos hevonen ei kykene syömään kerrassaan mitään, tilanne on todennäköisesti sille liian kuormittava. Poikkeuksena ovat urheilusuoritukset, joiden aikana tai jälkeen hevosta ei pidä edes yrittää syöttää..Erilaisia vahvisteita käyttöönPositiivinen vahviste voi tavallaan olla myös liian hyvä. Siinä missä yksi nirsoilee, toinen voi porkkanan haistaessaan hurahtaa ylikierroksille..”Ensiapuna on palkkion arvon pienentäminen: porkkanan voi vaihtaa heinään. Hevonen on iso eläin, jonka kanssa mahdollisia riskejä ja haittoja on syytä puntaroida”, eläintenkouluttaja näkee..”Parempi palkkio vaatii enemmän koulutustaitoa, sillä yleensä hevonen oppii mutta myös turhautuu nopeammin. Eikä se suinkaan opi vain sitä, mitä luulemme kouluttavamme, vaan kaiken muunkin, mikä vahvisteen saamista edeltää. Jos tehtävä on lisäksi liian vaikea tai epäselvä, tilanteesta voi tulla vaarallinen.”.Olbricht suositteleekin, että ruokapalkan kanssa käytetään naksautusta tai muuta vastaavaa ääntä, jonka kanssa harjoitellaan ensin ainoastaan positiivisen vahvisteen vastaanottamista turvallisesti..”Äänimerkki osoittaa hevoselle tarkasti sen toiminnon, jolla palkkion tienasi. Luopumisharjoitusten avulla hevoselle tehdään alusta asti selväksi, että merkin jälkeen herkku tulee turvan luo, eikä hevonen tule sitä hakemaan. Ahneiden kanssa saa olla tosi tarkkana.”.Tämän jälkeen järjestelmällinen kouluttaminen positiivisella vahvisteella kannattaa tuoda osaksi arkirutiineja silloinkin, kun hevosen käytöksessä ei ole ongelmia. Mitä oudompi tai epämiellyttävämpi tilanne, sitä suuremmat hyödyt palkkion mahdollisuus tuo tullessaan..”Positiivisen vahvisteen käyttöönotto ei tarkoita, että toimintaa olisi välttämättä muuten tarpeen muuttaa. Esimerkiksi varsan voi edelleen opettaa hidastamaan, kun riimusta tai ohjista pidätetään, mutta myötäämisen lisäksi se saa opetusvaiheessa herkun. Tai kengitykseen totuteltaessa jalan ylhäällä pitämisestä seuraa ruokaa”, eläintenkouluttaja mainitsee..”Kun taito on opittu sujuvaksi, tavoitteena on satunnaistaa vahviste siihen pisteeseen, että palkka voi tulla esimerkiksi joka toinen torstai. Tarkoitus ei ole tehdä tavallisia talliaskareita porkkanasäkki kainalossa, vaan saada hevonen oppimaan nopeammin ja pysymään paremmalla mielellä.”.Jos käytös alkaakin hiipumaan, hevosen terveydentilan lisäksi kannattaa tarkistaa, onko tehtävä sittenkin vaikeutunut esimerkiksi olosuhteiden myötä. Tallipaikan vaihtuminen, kengittäjän kerran vahingossa vinoon napauttama naula tai kattopeltejä kolisteleva tuuli saattavat olla perusteita palata tiheämpään vahvistamiseen tai jopa tehtävän hetkelliseen helpottamiseen..”Silloin kun kyseessä on aiemmin hevoselle pelkoa aiheuttanut tilanne, en välttämättä luopuisi vahvisteesta ollenkaan. Vaikkapa kengityksen päätteeksi annettava herkkupala on kuitenkin aika kohtuullinen panostus hevosen hyväntuulisuuteen.”.Ruoan lisäksi hevosta palkitsevat monet muutkin asiat. Niissä on enemmän yksilöllistä vaihtelua, mutta ainakin karvanlähdön tai ötökänpuremien aikaan rapsuttelu on monelle hevoselle positiivinen vahviste..”Rapsuttelu voi olla muutenkin mukavaa yhteistä puuhaa, kunhan ihminen pitää huolen omasta tilastaan. Rapsutuksia annetaan vain silloin, kun hevonen ei ole liian lähellä. Jos hevonen alkaa liikkua kohti, on hyvä hetki harjoitella ensin kevyestä paineesta kauemmas siirtymistä, josta palkitaan rapsutuksen jatkumisella”, Olbricht vinkkaa..Muut positiiviset vahvisteet ovat hankalammin sovellettavissa, mutta niillä voi olla suuri vaikutus talliarjen sujuvuuteen tai tiettyihin oppimistilanteisiin..”Yritän hevosten kanssa koko ajan miettiä, että mitä tässä oikein vahvistetaan ja hevosen näkökulmasta katsottuna opetetaan. Tyypillisesti karsinasta halutaan ulkoilemaan, joten olen hirmu tarkkana, että pihalle mennään vain maltillisella tyylillä. Samalla logiikalla ruokaa tulee vain rauhallisen hevosen kuppiin”, eläintenkouluttaja mainitsee..On hyvä muistaa, että hevoselle mieluisaa asiaa edeltänyt käyttäytyminen lisääntyy, vaikka toiminnalla ei olisi ollut tosiasiallista vaikutusta tavoitteen täyttymiseen. Jos innokas hevonen kuopii karsinassaan ennen rehujen saamista, kolistelun todennäköisyys on jatkossa suurempi, vaikka ruoka-annos olisi saapunut sille samalla aikataululla kuopimattakin..Olbricht on miettinyt operanttia ehdollistumista myös voittajaesittelyn yhteydessä. Moni huohottava hevonen lienee oppinut, että päänheilautus tai yksi pystyyn hyppääminen ei vielä palkitse poispääsyllä, mutta toinen, näyttävämpi loikka tuo jo liikkumisvapauden..”Harjoitteleminen pitäisi tietenkin aloittaa vähitellen ja sellaisessa tilanteessa, kun ongelma ei ole päällä eikä hevonen kiihdyksissä. Siinä kesken seremonioiden ei ole enää kovin hyviä vaihtoehtoja jäljellä.”.Liikkumisen palkitsevuus voi vaikeuttaa valokuvaamista, mutta ensisijaisesti kyseessä on ilahduttava ilmiö. Sen ansiosta menolupa voi olla ravurille nimensä veroinen..Kolme kaveriaPettymystä ja turhautumista aiheuttava negatiivinen heikenne on ikään kuin palkintokolikon kääntöpuoli.Positiivisella vahvisteella on kolme kaveria operantissa ehdollistumisessa: negatiivinen heikenne, negatiivinen vahviste ja positiivinen heikenne. ”Kun karsinassa koheltavalle hevoselle ei anna sen odottamia heiniä, kyseessä on negatiivinen heikenne. Tämä voi olla parempi ratkaisu kuin vahvistaa hillumista heinällä”, Anna-Mari Olbricht kokee.Turhautuminen saattaa äityä turvallisuusriskiksi, eikä hevosenkaan tunnetila ole silloin optimaalinen. Siksi on syytä pohtia, voisiko vaikka ruokintavälejä lyhentää tai olosuhteita muutoin edistää.Negatiivinen heikenne on läsnä myös koulutustilanteessa, kun herkkuja olisi, mutta niitä ei tipu ilman oikeaa vastausta. Siksi tehtävät kannattaa pilkkoa niin pieniin osiin, että pääsee palkitsemaan tiheään.Monessa tilanteessa vuorovaikutus hevosen kanssa perustuu negatiiviseen vahvistamiseen eli paineenpoistoon. Paineen määritelmä riippuu yksilön omasta kokemuksesta, sillä sama hevonen voi kokea kärpäsen ihollaan paineeksi, mutta pitää silti rennosti ratsastajan selässään.”Etenkin pakoeläimelle jo pelkkä ihmisen läsnäolo voi olla paine. On hyvin vaikeaa kuvitella, ettei negatiivinen vahviste olisi lainkaan käytössä, eikä siinä ole mielestäni mitään ihmeellistä”, eläinlääkäri aloittaa.”Hevoset hoksaavat paineenpoiston avulla tosi nopeasti, kunhan koulutus on taitavaa ja ajoitus on oikea. Tähän kun lisätään positiivinen vahviste eli palkkio, oppiminen ja hevosen hyvinvointi paranevat entisestään.”Toisessa päässä negatiivinen vahviste muistuttaa kommunikaatiota ja vihjettä, mutta toisessa laidassa se voi sekoittua positiiviseen heikentämiseen. Silloin hevosen tilanteeseen lisätään jotakin epämukavaa, jota vältelläkseen se alkaa pyrkii vähentämään rangaistukseen johtanutta toimintaansa.Hevosen stressin ja pelokkuuden lisääntymisen ohella ongelmaksi voi muodostua ajoitus. Esimerkiksi oviaukosta rynnänneen hevosen kokema kuritus saattaa yhdistyä sen mielessä oviaukosta kulkemiseen ylipäätään. Tällöin ahtaista paikoista voi tulla yhä hankalampia.Siksi Olbricht kannustaa miettimään hevosen kanssa käytetyn paineen logiikkaa.”Varsinkin koulutusvaiheessa paine on tarkoitus pitää kevyenä ja tasaisena, kunnes hevonen toimii oikeansuuntaisesti. Mikäli paine kasvaa, kenties äkillisesti, tuleekin käytettyä positiivista heikennettä”, hän muistuttaa.Esimerkistä käy arkistakin arkisempi hevosen riimussa taluttaminen.”Jos hevosen kääntäessä päätään taluttajasta poispäin hevosen poskeen kohdistuu tasainen paine, kyseessä on negatiivinen vahviste siinä kohtaa, kun hevosen pää kääntyy takaisin ja paine poistuu. Jos riimunnarusta pienen kiristämisen sijaan kiskaistaan tai sillä jopa huitaistaan, paineenkäytön mekanismi muuttuu positiiviseksi heikentämiseksi.”Eläintenkouluttaja toivoo, että hevosihmiset rohkaistuisivat perehtymään kouluttamisen lainalaisuuksiin avoimin mielin, sillä oppimisteorian perusteet ovat hyödyllisiä mutta melko yksinkertaisia. Yhtä tärkeää olisi soveltaa tietoja käytäntöön.”Pitämieni kurssien osallistujilla ja muutenkin hevosalan ammattilaisilla on niin vahvaa osaamista, että teorian tuominen osaksi omia toimintatapoja normaalissa arjessa voi olla uskomattoman nopeaa ja sujuvaa.” .Andrew McLean, tottumus ja toinen luonto.McLean: Hevoskoulutuksen ongelmat ajoituksessa.McLean: Inhimillistäminen aiheuttaa hevoselle stressiä."Hevonen hevosena", sanoo Warwick McLean

Hevonen oppii koko ajan: palkkion tavoitteleminen ei ole vain sirkusponien ja koiranpentujen puuhaa

Aiheeseen liittyvää