Jopa 20 prosentilla hevosista esiintyy stereotyyppistä käyttäytymistä: "Niiden elämässä on paljonkin asioita, jotka altistavat sille", tutkija toteaa

Vanhastaan on puhuttu hevosten huonoista tallitavoista. Nykykatsannon mukaan esimerkiksi ilmannielemisessä ja kutomisessa kyse on kuitenkin ennemmin ihmisten huonoista tavoista pitää hevosia.Termikin on muuttunut, ja yleisimmin nykyään puhutaan hevosen stereotyyppisestä käyttäytymisestä.Eläinten hyvinvoinnin tutkija, eläinlääketieteen tohtori Laura Hänninen painottaa, että siihen on lähtökohtaisetsi kaksi syytä. Ensinnäkin se, että hevonen turhautuu, kun se ei pysty elämään lajilleen luonnollista elämää. Toiseksi tarvitaan geneettinen alttius kyseiseille käyttäytymispiirteelle..”Hevonen on eläin, jonka pitäisi ison osan päivästä syödä laadultaan köyhää ruokaa ja liikkua muiden hevosten mukana”, Hänninen muistuttaa..Kun nämä eivät toteudu, riski stereotyyppiseen käyttäytymiseen nousee..Stereotyyppinen käyttäytyminenKotieläinten toistuva käyttäytymisen muoto, jolle ei näy tarkoitustaTavataan jopa 20 prosentilla hevosistaEi esiinny luonnonvaraisilla eläimillä.Hänninen kertoo, että kansainvälisten tutkimusten mukaan stereotyyppinen käyttäytyminen on hevosilla yleistä, ja sitä on jopa 20 prosentilla hevosista. Esimerkiksi puunpuremista on 5–15 prosentilla hevosista..Luvut ovat isoja. Toki on mahdollista, että Suomessa ne eivät ole ihan yhtä isoja, sillä meillä tarhataan paljon, ja hevosille annetaan perinteisesti reilusti heinää. Toisaalta Suomessa ei ole mahdollisuutta ympärivuotiseen laiduntamiseen, eivätkä olkikarsinat ole erityisen yleisiä..Jos hevosia taas verrataan muihin tuotantoeläimiin, stereotyyppistä käyttäytymistä on silloinkin suhteellisen paljon. Se saattaa tuntua karulta, kun hevosia kuitenkin harjataan, ruokitaan yksilöllisesti, liikutetaan ja niiden mielialaa mietitään joka päivä, lypsylehmien ja sikojen ei ehkä niinkään..Hänninen kuitenkin muistuttaa, että asioita tulee katsoa eläimen kannalta. Lehmät, lampaat ja siat saavat olla yhdessä ja ryhmässä, ja niillä on usein koko ajan syötävää tarjolla. Lisäksi niillä on yleensä pysyvät sosiaaliset suhteet ja elämässään sama, tuttu paikka..Hevosten mahdollisuutta syödä taas rajoitetaan, ja niiden ylipaino-ongelmien takia sitä on pakkokin rajoittaa. Niitä pidetään usein yksin, niin että niillä ei ole mahdollisuutta koskettaa toisia hevosia. Lisäksi niitä myydään tai ne muuten vaihtavat tallia tai valmentajaa. Jos tuotantoeläimiä muutetaan paikasta toiseen, se tehdään usein samassa ryhmässä, mikä tekee asiasta eläimelle helpomman..”Mielestäni ei ole kovin ihmeellistä, että stereotyyppistä käyttäytymistä on hevosilla varsin paljon. Kyllä niiden elämässä on paljonkin asioita, jotka altistavat sille. Hevoset haluaisivat olla ryhmässä ja syödä koko ajan, mutta me rajoitamme molempia”, Hänninen sanoo..”Ihmisen kanssa hevonen myös joutuu vaihtamaan sosiaalista ryhmäänsä suhteellisen usein, mikä on sille lajina epätyypillistä. Luonnossa ne syntyvät tiettyyn laumaan ja kuolevat siihen samaan, toki etenkin orit vaihtavat laumaa jossain vaiheessa.”.Omaa stressiään tuo sekin, että hevoselta vaaditaan erilaisia kognitiivisia asioita: sitä opetetaan ja käsketään toisin kuin tuotantoeläimiä..Toki hevosten stereotyyppisen käyttäytymisen yleisyyteen vaikuttaa myös se, että ne elävät paljon pidempään kuin tuotantoeläimet yleensä, jolloin ongelmia ehtii syntyä..Stereotyyppisiä käytösmalleja on myös lemmikkieläimillä. Koirat esimerkiksi saattavat jahdata häntäänsä tai nappailla olemattomia hyönteisiä..Hänninen kertookin, että stereotyyppistä käyttäytymistä on kaikilla ihmisten pitämillä eläinlajeilla. Luonnossa sitä taas ei tavata..Hevoset haluaisivat olla ryhmässä ja syödä koko ajan, mutta me rajoitamme molempia."Eläinlääketieteen tohtori Laura Hänninen.Ei huono tapa, vaan pakkoStereotyyppinen käyttäytyminen on toistuva käyttäytymisen muoto, jolle ei näy tarkoitusta. Hevonen nielee ilmaa, pyörii karsinassa tai heijaa itseään etujalalta toiselle..Hevosen pään sisällä kyse on siitä, että aivoissa käyttäytymistä säätelevässä järjestelmässä jotain on muuttunut. Aivot vaativat eläintä käyttäytymään ihmisen mielestä järjettömällä tavalla..”Ne eivät tee sitä siksi, että se olisi huono tapa, vaan koska niiden pakko tehdä sitä. Niillä on valtava tarve käyttäytyä niin”, Hänninen sanoo..Tarve laukeaa, kun hevosella on geneettinen kyky käyttäytyä stereotyyppisesti ja elinympäristössä jokin syy, joka turhauttaa sitä voimakkaasti..Sitten kun hevonen alkaa toteuttaa stereotyyppistä käyttäytymismalliaan, sen keho alkaa erittää mielihyvähormoneita, eli sille tulee mukavampi olo. Vaikka käyttäytyminen näyttää ihmisen silmiin turhalta ja hullulta, se auttaa hevosta sopeutumaan siihen ympäristöön, missä se on, olemaan siinä ehkä onnellisempi..Kun jokin tällainen tapa on kehittynyt, siitä on vaikea päästä eroon. Hevonen alkaa hakea käyttäytymismallin avulla kivempaa oloa, ja toiminto voi alkaa yleistyä erilaisiin tilanteisiin..Hänninen huomauttaa myös, että hevonen on lähtökohtaisesti pako- ja saaliseläin, jonka elämässä on paljon asioita, jotka ahdistavat sitä. Ihminen saattaa kokea, että hevonen ottaa stressin aiheuttamat käyttäytymismallit käyttöön hyvin matalalla kynnyksellä..Hevoselle ei kuitenkaan voi puhua järkeä, vaan sille asiat ovat, niin kuin se ne tuntee. Esimerkiksi sosiaalisten suhteiden riittävyys tulee eläimen omasta kokemuksesta. Toisella hevosella ahdistus pysyy poissa, kun se näkee yhden hevosen, joku toinen haluaa olla osana koko laumaa..Kun stereotyyppinen käyttäytymismalli on syntynyt, pahinta mitä ihminen voi tehdä, on estää hevosen käyttäytyminen tai komentaa sitä siitä, Hänninen sanoo..”Ne eivät poista käyttäytymistarvetta mihinkään”, hän painottaa..Stereotyyppistä käytöstä ei opita toiseltaPuunpurennan eli imppaamisen synnyn katsotaan liittyvän syömiseen, ja kutomisen taas siihen, että jokin sosiaalinen tarve jää tyydyttymättä..Geneettinen alttius tarkoittaa sitä, että tapa toimia tietyssä tilanteessa tietyllä tavalla kulkee hevosen perimässä. Esimerkiksi suomenhevosilla on löydetty joitain sukulinjoja, jotka kehittävät muita helpommin puunpuremista..”Jotain me silti yleensä teemme tai jätämme tekemättä, että hevoset alun perin alkavat käyttäytyä stereotyyppisesti”, Hänninen sanoo..Hevonen ei lähtökohtaisesti opi toiselta hevoselta stereotyyppistä käyttäytymistä, joskin yksittäisiä tapauksia on raportoitu, etenkin sellaisia, joissa varsa oppii käyttäytymistä emältään..”Mutta ne ovat yksittäisiä anekdootteja, eniten tässä vaikuttaa genetiikka ja meidän tapa pitää hevosia”, hän toistaa..Vieroitus on herkkä hetkiYksi oleellinen hetki kotieläimen elämässä on vieroitus. Tutkimusten mukaan juuri sen aikaan syntyy moni stereotyyppinen käytös..”Tamman ja varsan välinen side on voimakas, ja vieroittaminen tehdään nykyään usein ennen kuin tamma on itse aloittanut vieroittamisen ja varsa on siihen henkisesti valmis. Luonnonoloissa emä on varsalle elon lähde, ja liian varhainen ero emästä käynnistää evolutiivisesti valtavat hälytysmekanismit. Näitä vaimentamaan se saattaa kehittää itseään rauhoittavan sopeutumismallin”, Hänninen sanoo..Oriiden kohdalla stereotyyppinen käyttäytyminen voi olla jopa itsensä vahingoittamista, eli hevonen alkaa purra itseään. Hänninen kertoo, että oriiden voimakkaista stereotyyppisen käyttäytymisen muotoja raportoidaan maailmalta kuitenkin vain noin 1–2 prosentilla oreista. Toki asiaan voi vaikuttaa myös se, että usein voimakkaasti reagoivan oriin kohdalla päädytään sen ruunaamiseen..Käyttäytyminen aiheutuu sosiaalisesta eristämisestä ja seksuaalisesta turhautumisesta. Usein tilannetta pahentaa, jos ori saa hajuja esimerkiksi tammoista, mutta ei pääse niiden luokse..Oriiden stereotyyppistä käyttäytymistä voidaan vähentää tilaratkaisuilla, etsimällä oriille sopivaa ruunaseuraa sekä pitämällä tammat ja orit eri talleilla..Hänninen uskoo, että tulevaisuudessa, hevosen pitämisen muuttuessa, myös stereotyyppisen käyttäytymisen määrä vähenee. Tarvitaan toistuvaa karkearehun syömistä ja elämistä ryhmässä..”Se vaatii jatkossa myös ihmiseläimen sietokykyä, että uskalletaan katsoa sitä temmellystä”, Hänninen sanoo..Lisäksi hän toivoo, että koska kyse on myös geneettisestä alttiudesta, tämäkin asia otetaan huomioon myös jalostuksessa..”Jos on sukulinjoja, joissa on alttiutta kehittää stereotypioita, olisi mukaan hyvä saada vakauttavaa cocktailia”, hän sanoo. .EI YLEENSÄ VAARALLISTAStereotyyppisestä käyttäytymisestä voi tulla hevoselle fyysisiä haittoja, mutta se ei ole erityisen vaarallista.Esimerkiksi kutominen ja kehän kiertäminen voivat saada aikaa lihasjumeja tai nivelten rasitusta. Puunpureminen taas voi näkyä hampaiden kulumisena.Usein imppaavan hevosen kohdalla pelätään myös ähkyjä, mutta nykytiedon mukaan riskin ei katsota olevan ainakaan erityisen suuri. Yhtä ähkytyyppiä on enemmän puunpurijahevosilla.”Mutta siitäkin on ristiriitaisia tuloksia, lisääkö imppaaminen ohutsuolen tyräytymistä suoliliepeen aukkoon vai ei. Taustalla voi olla myös yhteisiä altistavia tekijöitä”, Laura Hänninen selittää.”Jos imppausta yritetään estää impparipannoilla, se on hevosenomistajan oma eettinen ratkaisu. Siinä ovat vastakkain ehkä hieman kohonnut, usein kuolemaan johtavan ähkyn riski sekä hevosen sisäsyntyinen pakonomainen tarve impata, jonka estäminen stressaa ja turhauttaa eläintä. Mutta estämällä tai kieltämällä emme pysty estämään itse tarvetta”, Hänninen muotoilee.Jos hevoselle on jo kehittynyt vahva stereotyyppinen käyttäytymismalli, ihmisen sietokykyä tarvitaan käyttäytymisen hyväksymiseen, Hänninen sanoo..Jos imppausta yritetään estää impparipannoilla, se on hevosenomistajan oma eettinen ratkaisu.". Lähtökohtaisesti tulee miettiä, miten hevosen elämää voi parantaa, että sillä ei olisi stereotyyppistä käyttäytymistä. Onko sillä seuraa, onko sillä tarpeeksi usein syötävää? Missä tilanteessa hevonen alkaa käyttäytyä stereotyyppisesti, ja voiko asiaan vaikuttaa?Joskus esimerkiksi ramppaava hevonen voi olla koko ajan levoton ja ahdistunut, ja silloin omistajan on pohdittava, kuinka mielekästä sen elämä sellaisena on.Jos taas hevonen on vaikka jo 18-vuotias, se saa syödä taajaan korsirehua ja sillä on sopiva kaveri tarhassa, mutta silti se puree puuta tai ramppaa välillä, Hänninen neuvoo omistajaa rentoutumaan. Hevosella on jo syvään juurtunut malli saada mielihyvää, eikä sitä enää saa pois uristaan.”Herkän eläimen kynnys stereotyyppiseen käyttäytymiseen saattaa olla todella matalalla, ja vanhat mielihyväradat punkevat päälle”, hän lohduttaa.

Jopa 20 prosentilla hevosista esiintyy stereotyyppistä käyttäytymistä: "Niiden elämässä on paljonkin asioita, jotka altistavat sille", tutkija toteaa

Aiheeseen liittyvää