”Ikea-kassi, kalavaaka ja kunnon treeni” - Metabolinen syndrooma on kokoelma häiriöitä niin hevosella kuin ihmiselläkin, mutta vain hevosella on kaviokuume

ID eli insuliiniaineenvaihdunnan häiriö (englanniksi insulin dysregulation) on osa hevosen metabolista syndroomaa. Muut osat ovat lihavuus ja alttius kaviokuumeelle. ID:n ilmenemismuotoja ovat kohonnut insuliini ja/tai insuliiniresistenssi. Ihmisten kakkostyypin diabetekseen kuuluu niin ikään insuliiniresistenssi. Ihmisten metabolinen syndrooma puolestaan on kokoelma häiriöitä, joista kakkostyypin diabetes on yksi, lisäksi lihavuus, kohonnut verenpaine ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöt.Kaviokuumeesta vuonna 2016 väitellyt eläinlääketieteen tohtori Ninja Karikoski oli antanut Eläinlääkäripäivien luennolleen osuvan nimen: "Hyvä paha insuliini". Insuliini on välttämätön elimistölle, mutta jollakin mekanismilla se on myös se, mikä aiheuttaa pelätyn kaviokuumeen. Miten se sen tarkalleen tekee, ei yhä edelleenkään tiedetä. Tuskallinen ja vaarallinen kaviokuume, jos jokin, on hevosen hyvinvointiongelma. Sitä ei tiedetä, onko metabolisesta oireyhtymästä hevoselle jotakin muuta suoraa harmia kuin kaviokuume. Hevosilla ei ole metabolisen oirekirjossaan esimerkiksi ihmisillä niin yleistä kohonnutta verenpainetta. Tästä on kyllä tehty tutkimuksia hevosilla, Karikoski valaisee, mutta tulosten perusteella verenpaineen roolista ei EMS:issä osata sanoa toistaiseksi mitään. "Kaviokuumeen mekanismi on huonosti tunnettu ja on ollut sitä koko urani ajan, mutta toivottavasti selviää", Karikoski toteaa. Sen verran pessimistinen hän on, ettei usko sairauden salaisuuden lähiaikoina ratkeavan. Tutkimus etenee, mutta ratkaisevaa uutta ei ole löydetty. Karikoski keskittyy nykyään endokrinologiaan, hormoniperäisiin sairauksiin, joita hevosilla on muitakin kuin kaviokuume. "Suunnitelmissa on kyllä jatkaa kaviokuumeen parissa jossakin välissä", hän kertoo. Kuuluisa kaviokuumetutkija, australialainen emeritusprofessori Christopher Pollitt sanoi jo vuosikymmeniä sitten selvittävänsä tämän sairauden mysteerin. Tutkimuksia on julkaistu kymmenittäin, samoin kirjoja. Pollitt itse jo pian 80-vuotias, mutta oireyhtymä on pitänyt oleellisen mysteerinsä.. YlensyöntiSe on kuitenkin helppo nähdä, että ylensyöntiin kaviokuume liittyy. Sitäkin Karikoski on miettinyt, onko kakkostyypin diabetespotilaiden jalkahaavoilla, niin kutsutuilla diabeteshaavoilla yhtymäkohtia hevosissa. "Ääreisverenkierron häiriöhän molemmissa kuitenkin on. Kavio on hevosen ääreisosa ja se osa kaviosta, johon kaviokuume yleensä iskee, eli etuseinämä, on se kohta elimistöstä, johon hapekas veri tulee kaikkein viimeisimpänä."ID altistaa kaviokuumeelle, mutta voi liittyä fysiologisesti lyhytaikaisesti myös tiineyteen, stressiin, nälkiintymiseen tai vakavaan sairauteen, Karikoski kertoo. Näissä puhutaan fysiologisesta insuliiniresistenssistä eli sellaisesta, josta elimistö hyötyy lyhytaikaisesti. Esimerkiksi tiineydessä pyritään takaamaan sikiön ravinnonsaanti.ID:ssä insuliiniarvo on koholla veressä jatkuvasti tai ruokailun jälkeen, mutta viimeksi mainitussakin tapauksessa kauemmin kuin terveellä. Vaihtoehtoisesti ID:ssä voi olla kyse kudosten insuliiniresistenssistä..KaviokuumeMiten sitten insuliini ja kaviokuume liittyvät toisiinsa? Sitä ei tiedetä. Kokeellisesti mille tahansa hevoselle saadaan 48 tunnissa aiheutettua insuliinilla kaviokuume, kunhan insuliinia kiertää niiden veressä riittävästi, jopa lämminveriravureille. Kun koehevoset sitten lopetettiin, ja kavioiden lamellikerrosta otettiin talteen, nähtiin sama ilmiö kaikilla: kavion elävän ja elottoman osan toisiinsa liittävä lamellitukiranka petti lamellien heikentyessä ja alkaessa venyä. Hevosen painon ja koukistajajänteen yhteisvaikutuksesta kavioluun kärki kääntyy ja saattaa puhkaista kavion pohjan, anturan.Kaviokuumeista valtaosa on ID:n aiheuttamia Kaviokuumerenkaat (divergent rings) ovat merkki sairastetusta kaviokuumeesta. Voiko kerran vaurioitunut lamellikerros parantua vai ei, sitä ei tiedetä. Asian tutkiminen on hankalaa, sillä lamellikerroksen ottaminen elävältä hevoselta ei ole kovin helppoa. Miten varmistua että kaviokuumetta ei tule, jos ulkoisia merkkejä, kuten lihavuutta ei ole? Käytännössä mittaamalla insuliinia kuten ihmisilläkin, sokerirasitustestillä. Testejä on erilaisia. Tehdään perustason insuliinitestaamista eli basaalia, sokerirasitustestiä ja insuliintoleranssitestejä.Brittitutkimuksessa seurattiin neljän vuoden ajan 400 ponia, joista osa tutkimuksen aikana sairastui kaviokuumeeseen. Määritettiin seuraavanlaiset raja-arvot. Jos paaston jälkeinen basaali- eli perusarvo on alle 20 luokkaa riski on pieni, jos yli 45 riski on suuri. Korkea rasitusarvo oli vielä selkeämpi indikaattori.. Vapaa heinä Tällä hetkellä puheenaiheena on vapaa heinäruokinta, mutta Karikoski huomauttaa, että se ei sovi kovin monelle hevoselle. Kilpaileva ravihevonen tai muut intensiivisesti vvalmennettavat hevoset ovat ainoita, joille käy vapaa heinä, muille ei."En ole vapaan heinän ystävä. Heinä on hevosen mielestä siihen aivan liian hyvää ja sokeripitoista. Varsinkin suomalainen heinä, joka on niin hyvännäköistä, että sitä tekee melkein itsekin mieli syödä. Tämän vuoden heinä on niin vahvaa, että nähtäväksi jää, minkälainen talvi tulee kaviokuumeiden osalta." Karikoski toteaa, että ei villihevonenkaan luonnossa syö koko aikaa, se kylläkin etsii ruokaa kaiken aikaa köyhillä ja tuulentuivertamilla arolla, mutta juju on siinä, että se ei tahdo syötävää löytää. Tässä kuvaan astuu myös kylmä ilma, joka saa hevosen käyttämään energiaa myös itsensä lämmittämiseen. Suomessa hevoset liikkuvat vähän pienissä tarhoissaan ja ne on kääritty toppaloimiin. Karikoski ottaisi metabolisilta hevosilta kylmässä edes loimen pois, jotta aineenvaihdunta saataisiin polttamaan rasvaa lämmöntuotantoon. "Tietty, jos on klipattu hevonen, ei sitä voi laittaa. Mutta monet hevoset pärjäisivät talvikarvalla, ilman loimea." Luonnonolosuhteissa toimii lisäksi toinenkin mekanismi: hevoset kylläkin lihovat kesäisin, mutta laihtuvat voimakkaasti talvisin. Tämä mekanismi ei tietenkään myöskään toteudu talliolosuhteissa, ja jos toteutuisi, eläinsuojelutarkastajilla olisi asiaan sanomista. "Olen tiheän heinäruokinnan ystävä, en vapaan heinän", Karikoski linjaa.. Hyvä, paha insuliini Insuliini on hormoni, jolla on elimistössä tehtävänsä. Se on välttämätön hormoni, jota tuotetaan haiman soluissa, samanlainen monilla eläinlajeilla. Insuliini huolehtii siitä, että verenkierrossa ei ole liikaa glukoosia, sokeria. Syömisen jälkeen verensokeri nousee ja kun se nousee tiettyyn rajaan, haiman beetasolut alkavat toimia ja erittää insuliinia. Insuliinin tehtävä on auttaa glukoosia kulkeutumaan kudoksiin, pääasiassa lihas- ja rasvasoluihin. Jos insuliini ei tässä tehtävässä onnistu, puhutaan insuliiniresistenssistä. Insuliini huolehtii myös verisuonten laajentumisesta, vasodilataatiosta. Tämä saa Karikosken toteamaan, että kaviokuumeeseen liittyy jollakin lailla verenkierto. "Tosin, jos kudoksessa on insuliiniresistenssi, siellä on enemmänkin vasokonstriktio, eli verisuonten supistuminen meneillään, mutta silläkin voi olla roolinsa kaviokuumeessa", hän pohtii.Ihmisillä erotellaan kaksi erityyppistä diabetesta, ykkös- ja kakkostyypin. Ykköstyypin diabetes on suomalaisille ihmisille hyvin tyypillinen, mutta hevosella hyvin harvinainen. Siinä haiman tärkeät beetasolut tuhoutuvat ja insuliinia ei muodostu lainkaan. Kirjallisuudessa hevosilla mainitaan joitakin ykköstyypin tapauksia, mutta nekin ovat kehittyneet kakkostyypin kautta, joka on ollut niin voimakas, että hevosen haima on lopulta väsähtänyt. Eri mekanismi kuin ihmisillä siis. IDJos insuliin puute on hevosella harvinainen, ID on sitäkin yleisempi. ID ei ole on/ei -diagnoosi, vaan sillä on kirjonsa. ID:tä on monenasteista nollasta sataan. Yleensä ID-hevoset ovat lihavia, mutteivat aina. "ID on osa hevosen metabolista syndroomaa, jota tavataan jopa 20-30 prosentilla hevosista. Hevosen metabolinen syndrooma (EMS), johon ID oleellisesti kuuluu, muistuttaa läheisesti ihmisten kakkostyypin diabetesta, mutta hevosilla tätä termiä ei käytetä, sillä sairaudet eivät ole aivan identtiset. "Ihmisten sairaudessa pääasiallinen löydös on kohonnut verensokeri. Hevosen ID:ssä verensokeri on lähes aina normaali tai korkeintaan vain aavistuksen koholla, kun taas insuliini on koholla."ID:ssä insuliiniarvo on koholla veressä jatkuvasti tai ruokailun jälkeen, mutta viimeksi mainitussakin tapauksessa kauemmin kuin terveellä. Vaihtoehtoisesti ID:ssä voi olla kyse kudosten insuliiniresistenssistä.Kysymykseen, onko ensin insuliini koholla ja vasta sen jälkeen ajaudutaan insuliiniresistenssiin, Karikoskella ei ole vastausta: "Näiden kahden ajallista ilmaantumista toisiensa suhteen on vaikea arvioida."Joka kolmannella aikuisella suomalaisella miehellä ja joka neljännellä naisella on metabolinen syndrooma, jonka komplikaatio kakkostyypin diabetes on.Hevosella ID:lle/EMS:lle altistaa perimä ja ympäristötekijät. Jos perimä on vahva, kuten joillakin poniroduilla, ympäristötekijöiltä ei vaadita paljoakaan. .PerimäAlkuperäisponirodut, tunnetuimpana welsh ja shetlanninponi, mutta myös muutkin brittirodut, jotka pitkä eristys on ehkä muokannut helposti lihoviksi, arabit, morganit, andalusialsiet, minihevoset ja aasit kuuluvat riskirotujen ryhmään. Kaikki ne ovat niin sanottuja "pyhällä hengellä eläviä", englanniksi sanottuna "easy keepers". Helposti lihovia hevosia, koska ne ovat geneettisesti tottuneet elämään karuissa olosuhteissa, jolloin rasvan kertyminen ja insuliiniresistenssi on ollut suojaava tekijä.Toisaalta on hevosrotuja, joiden perimä suojaa niitä vahvasti. "Lämminveriset ravihevoset ovat niin insuliinherkkiä, ettei niitä saa sairastumaan oikein millään."Suomenhevonen on hyvä rehunkäyttäjä, mutta muuten se ei vaikuta olevan erityisen altis ID:lle.Johanna Weckmanin tutkimuksessa tutkittiin suomenhevosen geneettistä alttiutta ID:lle. Noin 70 suomenhevoselle tehtiin sokerirasitustesti ja otettiin DNA-näytteet. Muutama ehdokasgeeni löytyi, jossa oleva eroavaisuus voisi altistaa tämän geenimuodon omaavia hevosia ID:lle. ID on todennäköisesti kuitenkin monitekijäinen, joten geenitestiä tuskin tullaan saamaan. Sekä hevosilla että ihmisillä ikä altistaa, mutta millä mekanismilla, sitä ei oikein tiedetä. Ei tiedetä mikä muutos liittyy ikään, mikä iän tuomiin muutoksiin elämässä, ruokailutavat ja liikuntahan muuttuvat kun ikää karttuu. Vaikuttaako sukupuoli? Joskus väitetään, että oriit ja ruunat, joskus tammat. Suomessa väitetiin yhteen aikaan, että tamma olisi kiiman aikana altis kaviokuumeelle, mutta täyttä selvyyttä asiaan ei ole. Tätä tutkitaan Helsingin Yliopistolla. Ihmisillä kakkostyypin diabetes ja metabolinen syndrooma ovat yleisempiä miehillä keskivartalon rasvan kertymisen takia, sillä nimenomaan tämä rasva on haitallista..LaihdutusMiten ID-hevosta hoidetaan? Laihduttamalla. Kun kilot lähtevät, insuliiniherkkyys voi palautua ja kaviokuumeriski pienenee.Ruokinnassa on oltava tarkka ja armoton. Rehun tulisi olla vähäsokerista ja heinät on punnittava. "On paljon kokeneita omistajia jotka väittävät pystyvänsä silmällä arvioimaan heinäkilot, mutta todellisuudessa se arvio välttämättä ole sinne päinkään. Niin helposti tulee annettua liikaa."Karikoski muistuttaa, että kolme kiloa heinää on tosi pieni määrä. "Ikea-kassi ja kalavaaka on erittäin hyvä kombinaatio." Hän muistuttaa, että heinää olisi saatava 1,5 prosenttia ruumiinpainosta/vrk ja siihen päälle kivennäinen, se riittää kyllä. Aina hyvä, että tiheästi annosteltuna. Laihduttamisen seuranta tehdään vaa-alla tai mittanauhalla. Kuvia kannattaa ottaa, se auttaa seurannassa. Mikäli laihtumista ei tapahdu, vähennetään heinä 1,2 prosenttiin ruumiinpainosta. Osittainen olkiruokinta on suositeltavaa, samoin heinien liotus sokereista eroon pääsemiseksi, mikäli vähäsokerista heinää ei tallilla ole. Laidunnuksen ja herkkujen välttäminen kuuluu asiaan.Olki olisi mitä mainioin rehu, jopa puolet korsirehusta voitaisiin korvata sillä. Kauranolki on maittavin, mutta myös rukiin ja ohran olkea voi käyttää. Harmi vaan, että hyvälaatuista olkea ei saa oikein mistään. Jos oljen viljelyssä on käytetty korrenvahvistajaa, se ei sovellu hevosen ruoansulatuskanavaan. . Liikunta ja laihdutus yhdessäLiikunta on suojaava tekijä ihmisellä, hevosilla tutkimustulokset liikunnasta ovat ristiriitaisia. Tämä johtunee kuitenkin siitä, että tutkimuksissa on käytetty hyvin erilaisia liikutusprotokollia ja hevospopulaatioita. Liikunnan vaikutusta on joskus vaikea tutkia myös siksi, koska kaviokuumepotilailla liikutus on hankalaa.Kun sekä liikuntaa lisätään ja ruokintaa rajoitetaan, insuliiniherkkyys selvästi lisääntyy. Molemmat yhdessä toimii parhaiten, yhteisvaikutus on tehokkain. Tosi kova treeni voi vaikuttaa jopa 3 päivää. Liikunta myös vähentää kehon rasvan määrää ja systeemistä tulehdusvastetta elimistössä. Mitä lihastyö sitten tekee? Se lisää glukoosin kulkeutumista solujen sisälle käytettäväksi. Ja kun lihasmassa kasvaa, hevosessa on lisäksi yhä enemmän kudosta jonne siirtää glukoosia. "Lihastyö parantaa insuliiniherkkyyttä vaikka yksilö ei laihtuisikaan, eli ollaan jälleen fat but fit -tilanteessa."Kokeellisesti on tehty niin, että hevonen on kävelykoneessa 25 minuuttia 5 kertaa viikossa 12 viikon ajan tai juoksumatolla 10 minuuttia 5 kertaa viikossa, niin, että mennään kaikkia askellajeja.Suositus on liikuttaa hevosta niin korkealla intensiteetillä kuin sen terveys sallii, säännöllisesti vähintään 3-6 kertaa viikossa. Vaikka kaikesta liikkumisesta on hyötyä, mikäli kaviokuumetta ole viisi kertaa viikossa puoli tuntia matalan-kohtalaisen intensiteetin liikunta on paikallaan. 150-170 -sykkeisiin päästään ratsuilla, kun ne laukkaavat. Jos taustalla on kaviokuumetta, matalamman rasitustason liikunta on paikallaan, esimerkiksi kolme kertaa viikossa reipasta ravia, joka nostaa sykettä 130-150:een.. Entä lääkkeet? Lääkkeet yksinään eivät valitettavasti hevosilla auta. Lääkkeet on aina yhdistettävä ruokintamuutokseen ja liikuntaan. Lääkkeet ovat metformiini, levotyroksiini ja SGLT2-estäjät. Lopuksi Karikoski pohti eettisyyttä. Kysymykset jäivät ilman vastausta, mutta tulivat esitetyiksi. Onko ok käyttää laihdutuslääkkeitä eläimillä? Eläimen lihominen on ihmisen aiheuttamaa, sillä eläin ei itse päätä mitä ruokaa tai lääkkeitä se syö. Lääkkeiden kaikkia haittavaikutuksia ei tunneta, pitkäaikaisdataa ei ole. Entä mitä pitäisi ajatella laiduntamisen mahdollistamisesta lääkkeillä? Karikoski tyytyy sanomaan, että ID on hoidettavissa ja että ruokinnan vähennys ja liikunnan lisäys ovat edelleen ykköshoito ja lääkkeellinen hoito toissijainen hoitotapa. "Niin mä ajattelen itsekin, kun lähden illalla koiran kanssa lenkille. On siitä hyötyä, kun olen sen ajan ainakin pois jääkaapilta.".PPID voi tuoda mukanaan kaviokuumeen, mutta miksi?Vanhojen hevosten endokrinologinen sairaus PPID, pituitary pars intermedia dysfonction, eli niin kutsuttu entinen Cushingin tauti, tuo toisinaan mukanaan kaviokuumeen. Se on oma sairautensa, eikä liity metaboliseen oireyhtymään, mutta koska se voi tuoda mukanaan kaviokuumeen, se on hyvä käydä läpi tässä. PPID on krooninen ja parantumaton. Se johtaa harvoin kuolemaan, vaikka kaviokuume vie hautaan sitäkin useammin.Johtuuko kaviokuume PPID:stä kuitenkaan millään lailla, on avoin."Onko hevosella sattumalta molemmat?" Karikoski kysyy. Ilman insuliinia kaviokuume ei PPID-hevosellekaan tule. Tämä todettiin, kun kerättiin lopetetujen hevosten kavioita ja nähtiin että jos ei ollut insuliiniongelmaa, ei ollut lamellimuutoksiakaan.Asiaan liittyy muun muassa adrenokortikotropiini eli ACTH, lisämunuaisen kuorikerroksessa hormonituotantoa stimuloiva aivolisäkkeen erittämä hormoni. Sitä ja muita aivolisäkkeen keskilohkon hormoneita rupeaa jostakin syystä erittymään liikaa.Outoa kyllä, PPID-hevosen ACTH on pääosin biologisesti inaktiivista. Näiden hormonien vaikutus tunnetaan myös huonosti.PPID-hevosille tyypillinen pitkäkarvaisuus eli hypertrikoosi tai korkea ACTH-hormonipitoisuus eivät uudehkon tutkimuksen mukaan olleet sellaisenaan riskitekijöitä kaviokuumeelle.PPID ei entisestä nimestään huolimatta muistuta ihmisten Cushingin oireyhtymää, jossa ACTH-hormoni saa lisämunuaisen kuorikerroksen tuottamaan liikaa kortisolia."PPID:ssä ei tule liikaa kortisolia", Karikoski toteaa.RappeumasairausTaustalla on aivojen osan, hypotalamuksen neuronien rappeuma, jonka syntymekanismi on huonosti tunnettu. Sairauden mekanismeissa on samankaltaisuutta ihmisten Parkinsonin taudin kanssa, mutta vauriokohta aivoissa on eri.Sairaus yleistyy samankaltaisesti iän myötä, vaikkakin oireet eroavat. Lepovapinaa ei hevosilla ole havaittu. PPID on myös yleisempi hevosilla kuin Parkinson ihmisillä, sillä vanhoista hevosista 20 prosentilla on PPID. Tyypillinen oire on liiallinen karvan kasvu, eli hypertrikoosi. Aluksi kyse on karvan epänormaalista vaihtumisesta, sittemmin karva on jatkuvasti pitkä, hevosella näyttää jäävän "talvikarva päälle". Miksi näin? Ei tiedetä. Painaako suurentunut aivolisäke kenties aivojen lämmönsäätelykeskusta jolloin hevosen elimistö luulee että on talvi? Oireisiin kuuluu liikahikoilu ja rasvakertymät, mutta mistä ne johtuvat? Hikoileeko hevonen yksinkertaisesti mekaanisesti siksi, koska sillä on liikaa karvaa ja johtuvatko muut oireet vanhuudesta?Muita tyyppioireita ovat lihasten kuihtuminen, laihtuminen, puolustuskyvyn lasku, kaviokuume, letargia, hankosidevammat, neurologiset oireet – kaikki vanhojen eläinten yleisiä vaivoja.Potilaat vanhojaTyypillinen PPID-potilas on 15-26 -vuotias ja joka neljäs yli 15-vuotias sairastaa PPID:tä. Jokainen lisävuosi lisää riskiä sairastua 18 prosenttia.Oireet + ikä + positiivinen testitulos = PPID, vaikka testaaminen ei täysin varmaa olekaan. Vanha ja karvainen hevonen on melko todennäköisesti PPID-tapaus.Yleisimmällä testillä haetaan ACTH-pitoisuutta, mutta kyseisen hormonin pitoisuuksiin vaikuttaa myös hevosen rotu ja mittauksen vuodenaika. Rodut ovat yllättäen samoja, kuin kaviokuumeriskiryhmäläisetkin: ponit, aasit arabit, andalusialasiet, morganit. Ne ovat karuun elämään evolutiivisesti tottuneita eläimiä, jotka saavat syksyisin muita rotuja korkeamman ACTH-pitoisuuden vereensä muutenkin. Arvo voi siis olla korkea syksyllä geneettisesti ilmankin PPID:tä. Myös muut tekijät nostavat ACTH:ta: liikunta, voimakas ruokinta, stressi ja kipu. Kimoilla pitoisuus on syksyllä yleensä korkeampi kuin muunvärisillä.Lääkitys on olemassa, pergolidi. Se ei tosin ainakaan suoraan laske insuliinia, joten jos on kaviokuumehevonen joka näyttää PPID:ltä, lääkityksellä ei ole sen takia kiire. Diagnoosin tekeminen etenkin sairauden alkuvaiheessa on vaikeaa. Lääkityksen aloittamisella ei kuitenkaan ole kiire, sillä väärästä diagnoosista on sekä taloudellisia, että hevosen hyvinvointia heikentäviä vaikutuksia. Stressi, mutta myös rauhoitusaine, heikentää diagnoosin luotettavuutta, joten piikkikammoisilla tulos ei ole helppo saada..Onko hevosille olemassa uusi laihdutuslääke?

”Ikea-kassi, kalavaaka ja kunnon treeni” - Metabolinen syndrooma on kokoelma häiriöitä niin hevosella kuin ihmiselläkin, mutta vain hevosella on kaviokuume

Aiheeseen liittyvää

Hevonen ojassa, karhu lietealtaassa – pelastusyksikkö tulee apuun

Maailmanranking 10/2026: Tim Price jatkaa ykkösenä, Sanna Siltakorpi kärjessä suomalaisista

Ratkaisunanto siirtyy Jaana Mäkisen Hevostalli.net-tapauksessa

Tuomari Summasen kello vaikeni 50 vuoden jälkeen: "Olen kiitollinen"