Olisiko järviruoko sopiva rehu laihdutettavalle hevoselle?

Järviruoko kasvaa maa- ja vesialueiden rajapinnassa ja voi muodostua ongelmalliseksi tai haitalliseksi vieraslajiksi. Ruokoa poistetaankin usein osana kosteikkojen ja rantojen hoitoa, ja sen korjuu voi tarjota keinon korsirehuja syövien eläinten ruokinnan monipuolistamiseksi. Tutkimukset ovat nimittäin viitanneet, että ruoko voisi soveltua märehtijöiden rehuksi. Se on vähäenerginen ja kuitupitoinen, mutta ravinteikas karkearehu, mikä tekee siitä mahdollisesti sopivan sellaisille karkearehua syöville eläimille, joiden energiantarve on suhteellisen alhainen. Tällaisia ovat hevosista esimerkiksi aikuiset hevoset, jotka eivät ole tiineitä, imetä tai tee raskasta ja vaativaa työtä; näiden hevosten energiantarve täyttyy usein hyvin helposti. Hevoset tarvitsevat ennen muuta pitkiä syömisjaksoja ja pureskeltavaa, jotta ne eivät altistu riskille stereotyyppiselle käyttäytymiselle. Karkearehun energiasisältö ja hevosen syömiseen käyttämä aika riippuvat pitkälti kuidun sulavuudesta ja pitoisuudesta, minkä vuoksi ruoko on kiinnostava karkearehun lähde aikuisille hevosille. Ruotsalaisessa tutkimuksessa haluttiin selvittää tätä mahdollisuutta. .Järviruoko niitettiin noin 20 cm vedenpinnan yläpuolelta, silputtiin 10–20 senttimetrin mittaiseksi ja käsiteltiin välittömästi maitohappopitoisella säilöntäaineella, ja paalattiin ja käärittiin muoviin. Vertailuna ollut säilöheinä korjattiin kasvustosta kesäkuun lopulla, ja koostui timotei-nurminataseoksesta (80/20 prosenttia). Tutkimuksessa syötettiin kuudelle islanninhevoselle jaksoina joko järviruokosäilörehua tai säilöheinää jaettuna kolmeen ruokintakertaan siten, että iltaruokinta sisälsi 50 prosenttia päivän annoksesta.Ruokorehujaksolla ainoastaan yksi hevonen söi yhtenä päivänä kaiken tarjotun rehun, mutta säilöheinäannoksensa kaikki hevoset söivät aina kokonaan. Kaksi hevosta kieltäytyi syömästä järviruokosäilörehua täysin. Hevoset söivät vähemmän järviruokosäilörehua (82 prosenttia tarjotusta ka:sta) ja hitaammin (114 min/kg ka) kuin nurmisäilörehua (100 prosenttia, 41 min/kg ka). Syömättä jääneen järviruokosäilörehun raakavalkuaispitoisuus oli alhaisempi sekä kuiva-aine- ja NDF-pitoisuudet korkeammat kuin tarjotussa rehuannoksessa, eli hevoset erottelivat rehusta parhaimmat osat. Säilöheinäruokinnalla hevoset söivät noin 40 prosenttia enemmän kuiva-ainetta ja NDF-kuitua kuin järviruokosäilörehuruokinnalla. Kuiva-aineen, raakavalkuaisen ja NDF-kuidun sulavuudet eivät eronneet järviruokosäilörehun ja säilöheinän välillä. Myös hevosten neste- ja energiatasapaino olivat samankaltaiset ruokinnasta riippumatta, mutta typpitasapaino oli järviruokosäilörehuruokinnalla lähempänä nollaa. Hevosten paino laski enemmän järviruokosäilörehuruokinnalla kuin säilöheinäruokinnalla. Tulokset viittaavat siihen, että järviruokosäilörehu voi olla käyttökelpoinen karkearehu hevosille, joiden energiantarve on suhteellisen alhainen. Ongelmana voi olla, että kaikki hevoset ei suostu sitä syömään.Tutkimus on vastikään julkaistu Animal Feed Science and Technology -tiedejulkaisussa

Olisiko järviruoko sopiva rehu laihdutettavalle hevoselle?

Aiheeseen liittyvää

Olisiko järviruoko sopiva rehu laihdutettavalle hevoselle?

Pararatsastajat joutuvat sateeseen, mutta katettu MM-areena auttaa: "Urheilu edellä mennään"

Groomi Oona Eerola työnantajansa tukena, kun Yuri Mansur jättää Brasilian maajoukkueen

Ranskan Julien Epaillard hyppäsi MM-kärkeen – Annina Nordström päätti ettei jatka