Parempi kunto, parempi ratsastus, tyytyväisempi hevonen, toteaa väitöstutkija Anne-Maarit Hyttinen

Aihe on Anne-Maarit "Ane" Hyttiselle perinpohjin tuttu. Hän on tutkinut sitä jo vuosikymmenet. Lähes yhtä kauan hän on saanut osakseen vastustusta ja vähättelyä. Ratsastusta ei Suomessa pidetä täysimääräisenä urheilulajina, ja se näkyy hänen vuosien aikana saamassaan palautteessa. Se näkyy myös väitöskirjassa. Ratsastus ei välttämättä todella aina olekaan urheilua. Mutta sen pitäisi olla. Jos ei muusta syystä, niin hevosen hyvinvoinnin takia. 52 ratsastajan väitöstutkimuksessa on saatu selville monta asiaa. Alkaessaan käydä läpi 19 kansallisen ja kansainvälisen tason suomalaisen esteratsastajan ja 33 kenttäratsastajan mittaustietoja, Hyttinen luuli, että este- ja kenttäratsastajat poikkeaisivat fyysiseltä suorituskyvyltään toisistaan, koska heidän lajinsa ovat kuitenkin niin erilaisia. Näin ei ole asian laita. Kenttäratsastajien aerobinen ja lihaskunto on aivan sama kuin esteratsastajillakin.Se oli hämmästyttävä havainto. "Se kertoo siitä, että lajien harjoitteleminen on hyvin samantyyppistä. Harjoitukset muistuttavat toisiaan ja kestävätkin suurin piirtein saman verran", Hyttinen toteaa. Toinen havainto oli, että kun ratsastajia verrattiin keskimääräiseen suomalaiseen väestöön, he olivat huonompikuntoisia. Ainoastaan käden puristusvoima on ratsastajilla parempi kuin samanikäisillä suomalaisilla naisilla. Tämän Hyttinen ei tosin arvele johtuvan lajista itsestään, vaan tallitöistä, paljosta kantamisesta ja sormivoimaa vaativista satulavyön ynnä muiden solkien kiristämisestä. Urheilijanaisiin verrattuna sormivoimakin oli tosin ratsastajilla heikompi. Alaraajavoimassa ja keskivartalon voimassa hävittiin keskimääräiselle suomalaiselle. Keskivartalon voimatason balanssi on tärkeä, jotta voidaan välttää alaselkäkipuja, joita ilmeni jopa yli 80 prosentilla tutkituista ratsastajista. Positiivinen löydös oli, että lihasvoimapuolieroja ei löytynyt. VO2maxAerobista kuntoa verrattaessa ratsastajat jäivät 32:een, kun tavallisella, aktiivisella suomalaisella naisella keskivertotulos on 35. "Jos kansainvälisellä tasolla halutaan menestyä, sen pitäisi olla 50."VO2maxiin eli maksimihapenottokykyyn vaikuttaa oma paino. Mitä enemmän painoa on, sitä enemmän on "mukana raahattavaa" ja sitä vaikeampi on saada hyvä VO2max -tulos. "Me tiedetään tämä kyllä oikein hyvin hevosista, mutta ei itsestämme", Hyttinen naurahtaa. "Mutta kun sä katsot maailman huippuratsastajia, he ovat hyvin hoikkia. En ole päässyt mittaamaan heitä, mutta veikkaan, että heillä hermoston reaktiokyky ja voimataso suhteessa painoon ovat melkoisen hyvät. Ei maailman huipulla vaan voi antaa tällaista etua muille!"Hevosalalla tavataan sanoa, että "ratsastamaan oppii vain ratsastamalla". Se on samanaikaisesti sekä oikein, että väärin ja vaatii ainakin täsmennyksen: "Huonosti ratsastamalla oppii ratsastamaan huonosti" ja "hyvin ratsastamalla oppii ratsastamaan hyvin". "Ja siihen on aina lisättävä, että taidon takana on aina fyysinen suorituskyky. Siitä ei nyt vaan päästä mihinkään."Kyseessä ei ole mikään "Suomen ongelma", vaan tilanne on muuallakin sama. Hyttinen on nähnyt muiden maiden mittaustuloksia, ja sama trendi on sielläkin.Hän miettii, miten huikea tilanne olisikaan, jos ratsastamaan opeteltaisiin alunperin oikein ja vieläpä niin, että siinä samalla pidettäisiin huoli ratsastajan omasta kuntotreenistä. "Mutta eihän tuollaista polkua vaan monessakaan paikkaa ole..."Kestävyyskuntoa on vaadittu Hyttiseltä itseltäänkin, sillä hän on tehnyt väitöskirjaansa päivätyön ohessa. Hän toimii viestintä- ja markkinointikoordinaattorina Tohmajärven kunnassa. Siinä sivussa hän soittaa konserttitasoisesti harmonikkaa, treenaa fyysistä kuntoa ja ratsastaa."Minuuttiaikataululla mennään, mutta aina pitää järjestää niin, että palvelu toimii. Tämä on motto myös siellä kunnan hommissa", hän naurahtaa.Hän kertoo, että ratsastajien kestävyyskunto on hänelle intohimo."Jos pystyn hevosurheilun eteen jotain tekemään, niin ei siinä kohtaa tiputeta rukkasia."Hevosurheilun pienellä vai isolla kirjaimella?"Kummallakin.". Hyttinen heräsi aiheeseen ollessaan 2000-luvun taitteessa ratsastuksenopettajakoulutuksessa Kiuruvedellä ja ihmetellessään opetuksen sisältöä. Hän oli siihen aikaan opiskellut jo pitkään harmonikkaa, joten vertauspohjaa toiseen taitolajiin oli. "Harmonikan soittajalle kerrottiin, että fyysinen kunto on olennainen osa sitä, että voi tulla ammattimuusikoksi. Ratsastuksenopettajakoulussa asiasta ei puhuttu yhtään mitään, ja ratsastaminen on kuitenkin vähintään yhtä fyysistä kuin harmonikan soittokin, ainakin kokonaisvaltaisempaa."Hyttinen pohti asiaa ja lähti lopulta fysioterapiakoulutukseen Joensuuhun. Hän valmistui fysioterapeutiksi vuonna 2010. Ratsastus on tuttua pitkältä ajalta. Hyttinen on kilpaillut esteillä 120-130 -tasolla. Hevonen oli venäläinen Zolotoi (Flamingo - Angren xx), Maria Vikmanin entinen kilpuri, jonka Hyttinen osti itselleen. Hänellä on hevosia tällä hetkelläkin, ja tavoitteena oppia ratsastamaan niitä yhä paremmin. Jos harmonikansoittaja ei treenaa, alkaa tulla rasitusvammoja. Konsertissa soittaminen vaatii myös kuntoa. Harmonikkaa on pystyttävä pitelemään hartiat rentoina, jotta tarkkuus, nopeus ja tekniset ominaisuudet eivät kärsi. Hartioiden jännittämisestä on opeteltava pois, aivan kuin ratsastuksessakin. Lihasta rentoutetaan palauttamalla se aina välillä lepopituuteensa ja tekemällä pumppaavia palauttavia liikkeitä, jotta verenkierto saadaan elpymään.Jos ratsastaja ei treenaa, rasitusvammoja alkaa tulla paitsi hänelle itselleen, mahdollisesti myös hevoselle, sillä hän ratsastaa huonommin. Jos rasitusvammoista säästytään, ratsukon sisäinen viestintä joka tapauksessa kärsii. Kun ratsastaja väsähtää, viestintä muuttuu epäselväksi.Hyttinen toteaa, että ratsastajan on oltava riittävässä kunnossa ainakin hevosensa takia, oli kyse minkä tasoisesta ratsastamisesta hyvänsä. Ratsastus vertautuu tässä asiassa kaikkiin muihin taito- ja urheilulajeihin, vaikka osa ratsastajista asian toisin mieltääkin. "Se ajattelutapa, että "muut eivät meitä ymmärrä, kun meillä on tuo hevonen", on vanhanaikainen ja haitallinen ajattelutapa. Ensinnäkin, se on todennäköisesti väärin, toisekseen, se estää kehittymästä paremmaksi."Tällä hetkellä puhutaan paljon kommunikoinnista hevosen kanssa."Se, että ratsastaja pitää itsestään huolta ja on hevosen arvoinen kuntonsa puolesta on hevosen hyvinvointiin valtavasti vaikuttava tekijä. Tällä hetkellä puhutaan valtavasti hevosen hyvinvoinnista varusteiden näkökulmasta, mutta ei muisteta, että oli se varuste ihan mikä vaan, sen takana on aina ihminen, joka sitä käyttää."Väärin satulassa istuva ihminen tuottaa hevoselle kipua. Sama pätee pehmeimpäänkin kuolaimeen, jos ohjien käyttäjä ei millään lailla hallitse omaa kehoaan ja käsi ja ohjasote eivät ole vakaita. .Tutkimusta varten mitatut suomalaiset kansainvälisenkin tason este- ja kenttäratsastajat ovat fyysiseltä kunnoltaan keskimäärin heikommalla tasolla kuin vastaavan ikäiset ei-urheilijat. Ratsastajilla kädet ja selkälihakset ovat yleensä melko vahvat, kuten väestöllä keskimäärin yleensäkin, mutta vatsapuolen lihakset saattavat olla lähes nollakäytöllä. Samoin puuttuu voimaa jaloista. Syntyy haitallinen epätasapaino."Epätasapaino-ongelma kertautuu, kun siihen tulee se hevonen lisäksi", Hyttinen varoittaa. Ratsastus itsessään ei kehitä tarpeeksi. Tämä on valitettava tosiasia. Se ei muutu miksikään siitä, että kun pitkän tauon jälkeen ratsastaa, kipeyttää koko vartalonsa. "Se kipeytyminen johtuu vain siitä, että siinä tulee käyttäneeksi sellaisia lihaksia, joita ei muuten käytä, ja lisäksi niitä tulee käytettyä liikaa ja väärin, jos ratsastaminen tuntuu oudolta", Hyttinen kertoo. "Se hermoverkko vahvistuu, mitä käytetään. Käsky aivoilta lihakselle on se juttu. Ja se on myös se syy, miksi aloittelevilla ratsastajilla pitäisi ehdottomasti olla kaikkein parhaimmat opettajat! Jos lähdet vahvistamaan väärää hermoverkkoa, opit väärin!"Hyttinen ottaa tutun esimerkin. Kuinka monta kertaa on kuultu, että "kotona tämä onnistui, nyt kisoissa ei". "Se johtuu siitä, että kuormittuneena ja jännittyneenä elimistö menee niille vanhoille radoille, eli niille, mitä ratsastaja on eniten käyttänyt. Ja se on huono tilanne silloin, jos olet oppinut asiat virheellisesti ja yrittänyt opetella niistä pois. Se saattaa onnistua vielä stressittömässä tilanteessa, mutta ei enää siellä kisoissa." Virheellisesti opitun liikkeen poisoppiminen vie valtavan paljon aikaa ja vaatii enemmän oikeita toistoja, kun heti oikein opittu liike.Hyttinen kertoo, että konsertissa käy sama. "Se väärä sinnepäin-sormitus tulee siellä ihan takuuvarmasti!"Yhä mielenkiintoisemmaksi käy. Hyttinen kertoo, että tarkkojen, kohdennettujen ja oikeinsuunnattujen apujen takana on aina maksimivoimaharjoittelu."Hermosto oppii maksimivoimasuorituksen kautta. Se on fysiologinen fakta", Hyttinen sanoo. Tämä harjoittelu tehdään yli 80 prosentin alueella maksimista ja yli. Jos tarkoituksena on kasvattaa lihasmassaa, mitä Hyttinen ei ratsastajilla pidä tarpeellisena, toistot tehdään 65-85 prosentin tasolla maksimista.Tosin "liian isot lihakset" ovat lähinnä teoreettinen ongelma. Hyttinen kertoo tutkineensa yli 5000 ratsastajan testitulokset, mutta ei vielä koskaan törmänneensä ongelmaan, joka muodostuisi liiallisesta bodaamisesta. Erään jääkiekkoilijan kanssa on oltu lähellä, mutta hänenkin lajinsa on sen verran fyysinen kontaktilaji, että lihasmassasta on hyötyäkin. Jääkiekossa maksimivoimaa suhteessa ratsastukseen on joka tapauksessa tarpeeksi, se on sen verran räjähtävä ja voimaa vaativa laji.. Hyttisen mielestä ratsastajan ei kannata harjoitella vääriä asioita. "Aikaa ei kenelläkään ole tuhlattavaksi."Mitä pitää tehdä?Hyttinen kertoo ryhtyneensä itse treenaamaan tavoitteellisesti kolme vuotta sitten, koska haluaa ratsastaa paremmin.Hän käy vähintään kolme kertaa viikossa salilla ja treenaa maksimipainoilla. Hänen omiin tavoitteisiinsa suhteutettu ideaalinsa olisi neljästi viikossa. Treeni menee rytmillä kevyt - keskikova - kova - palauttava. Yksi päivä on jalka- ja selkäpäivä, yksi on olkapäät-ojentajat ja yksi on rinta-hauis. Keskivartalotreeni kuuluu jokaiseen harjoitteluun, sillä keskivartalo on a ja o. Keskivartalon avulla pidetään ryhti ja sen kunto säteilee kaikkeen tekemiseen. Samanaikaisesti keskivartalo on lähes järjestään se osa kehoa, mikä on kaikkein huonoimmassa kunnossa. Aiemmin tavattiin sanoa, että lapsilla keskikeho on hyvässä kunnossa, mutta tämä ei enää pidä paikkaansa. "Ongelma on jo ala-asteella ja aiemminkin. Lapset liikkuvat niin vähän nykyään. Ratsastuksenopettajat ovat jo huomanneet, että hevosen ei tarvitse ottaa kuin yksi sivuaskel, niin sieltä satulasta jo tiputaan."Salilla menee aikaa tunnista puoleentoista. Lisäksi Hyttinen ratsastaa ja tekee tallihommia. Juoksemassa hän ei ole nyt ehtinyt käydä.Harrasteratsastajille hän suosittelee yhdistettyä kestävyys- ja voimaharjoittelua. Tämä tarkoittaa, että yhdellä viikolla on kaksi voimapainotteista treeniä ja yksi aerobinen, ja seuraavalla viikolla toisin päin. Harjoittelussa säästetään aikaa, mutta harjoitusmalli on tutkitusti toimiva ja tuloksia tuottava. Hiihtäminen, sauvakävely, uinti, hölkkä, juoksu jne. ovat hyviä aerobisia lajeja salilla tehdyn voimaharjoittelun lisäksi. Voimaharjoittelua voi tehdä myös kotona oman kehon painolla, mutta tällöin ei voida varmistaa sitä, että hermostollispainotteinen harjoittelu toteutuu. Toki harjoittelu on hyvää lihaskestävyyttä kehittävää treeniä silti.. "Aina kehoa kuunnelleen. Keho myös itse kertoo, jos se tarvitsee palautumista johonkin kohtaan."Keho, joka ei ole palautunut, on tukkoinen ja lihakset ovat kipeinä.Tallitöiden rasittavuudesta puhutaan paljon. Hyttinen ei laita sille paljoa painoa, vaikka tietääkin, että askelia saattaa tulla 20 tuhattakin. Hän kysyy, hikoiliko ja hengästyikö tallityöntekijä? Käyttikö hän maksimivoimaa?"Vähän niin kuin monessa muussakin ammatissa, vaikkapa sairaanhoitajilla tai raksamiehillä, joille tulee valtava määrä askelia työpäivän aikana, se tehdään aina samalla tavalla, kehoa säästävästi ja keho lisäksi adaptoituu siihen. Tällaista työperäistä liikuntaa voidaan pitää ylläpitävänä, mutta kannattaa myös muistaa, että kun ihminen ikääntyy, hapenottokyky putoaa prosentin vuodessa. Toki se on parempi kuin ei mitään, kuin istua koko päivä."Hyttinen sanoo, että jos hän lähtisi raksahommiin, se kehittäisi häntä aikansa. "Ehkä hyvinkin 2-3 viikkoa, mutta ei enää sen jälkeen."Eli raksamiehenkin on käytävä salilla pysyäkseen kunnossa?"Kyllä.". VäitösHyttisen väitöstutkimus on ensimmäinen laatuaan maailmassa, ainakin tässä mittakaavassa. Tutkimus on edellyttänyt paljon mittauksia ja autolla ajamista Suomessa. Tämä kaikki on tullut myös kalliiksi. "Olen ajanut yli 15 000 kilometriä ympäri Suomea ja maksanut muun muassa assistentin palkan itse. Kyllä siitä sellainen summa tulee, että en uskalla sitä laskea."Väitöstilaisuus Effects of strenght, endurance and combined strenght and endurance training on riders' physical fitness profile and riding performance in female show jumping and eventing pidetään Jyväskylän yliopiston juhlasalissa 14.12.2024 klo12. Vastaväittäjiä on peräti kaksi, britti Jane Williams ja saksalainen Moritz Schumann. .Annen kuntosaliohjelma "Tällä hetkellä teen nelijakoista ohjelmaa, tavoitteena lihaskestävyyden progressiivinen kehittäminen eli 4 x / vko, 3-4 sarjaa, toistoja 10-15 lyhyillä palautuksilla. Tätä ennen ohjelmat ovat kohdentuneet maksimivoimaan (yli 80 % maksimista, sarjat 3-4, toistot 5-10, mutta keho vaati vaihtelua, jotta kehitystä tapahtuu, joten tässä kohtaa otettiin hiukan erilainen ohjelma väliin. Seuraava ohjelma kohdentuu jälleen progressiivisesti maksimivoimaan."Päivä 1: Jalat 7 liikettä + vatsatReisiojennusKyykky/hackPrässiReisikoukistus istuenSuorin jaloin veto käsipainoillaReisikoukistus maatenAskelkyykkykävelyvatsatPäivä 2: Rinta/hauis 7 liikettä + vatsatPecdecVinopenkkiPunnerruskoneRistitaljaHauis tangollaHauis käsipaino hammeroteHauis taljassaVatsat LEPO Päivä 3: Selkä/pohkeet 6 liikettä + vatsatYlätaljaKulmasoutu rintatuettu tai tangollaAlatalja keskileveäYlhäältä tuleva kone tai ylätaljaVipuvarsisoutu edestäPohkeetVatsatPäivä 4: Olka/ojentaja 7 liikettä + vatsatViparit eli vipunostot sivullePystypunnerrus SmithPunnerruskoneTakaolkapäät käsipainoilla etukumarassaOjentajat taljassaOjentajat niskan takaa taljassaVatsatLEPO .Podcast: Miksi ratsastajankin pitäisi olla kunnossa? Eikö se riitä, että hevonen on?.Lue koko väitös englannin kielellä täältä

Parempi kunto, parempi ratsastus, tyytyväisempi hevonen, toteaa väitöstutkija Anne-Maarit Hyttinen

Aiheeseen liittyvää