Sata vuotta sitten jo tiedettiin, että turve on paras kuivike – nyt tiedetään, että se on myös huonoin

Hevosten sisätautien erikoiseläinlääkäri DiplECEIM Jenni Mönki Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta tutki väitöskirjatyössään kuivikemateriaalien vaikutuksia hevosten hengitystieterveyteen. Tutkimushankkeessa tutkittiin hevosia Ypäjän hevosopistolla, jossa 32 hevosta seurattiin koko sisäruokintakauden ajan ja analysoitiin eri kuivikemateriaalien vaikutuksia.   

Turve on vanhastaan tiedetty hyväksi hevosten kuivikkeeksi. T.K. Forstén totesi kirjassa 'Eläinystävällisiä neuvoja työhevosen hoidossa' jo vuonna 1914 seuraavaa: "Paras kuivikemateriaali on turvepehku. Se ottaa virtsan parahiten talteen Se antaa eläimelle miellyttävän vuoteen. Se imee itseensä kaikki kaasut, joten ilma on aina puhdasta.  Sitä olisi jokaisen hankittava ja kuivikkeena käytettävä."

Hyvään kuivikkeeseen vaikuttaa monta asiaa: taloudellisuus eli hinta, käytännöllisyys käsittelyn ja varastoinnin suhteen, maittavuus - paras olisi, ettei olisi liian herkullinen, pehmeys ja mukavuus makuualustana, mikrobiologinen laatu ihon ja kavioiden suhteen, pölyisyys - mahdollisimman vähän pölyävä on paras, nesteen ja ammoniakin sitomiskyky ja lopuksi kotimaisuus, kompostoitavuus ja jatkokäyttömahdollisuus, ekologisuudesta puhumattakaan.

Forstén oli oikeassa

Nyt T.K. Forsténin näkemys on tieteellisestikin todistettu. Esimerkiksi kutteripuruun verrattuna turve sitoo nestettä moninkertaisesti. Happamana materiaalina se myös sitoo ammoniakkia hyvin. 

Mönki selvitti eroja kuivikkeiden välillä ja totesi eroja hevosten keuhkojen tulehdusvasteessa. Tulehdus on elimistön reaktio, jossa tarvitaan tulehdusta voimistavia ja lievittäviä välittäjäaineita, joista monet, esimerkiksi leukotrieenit ja prostaglandiinit ovat lipidejä.

Erityisesti eroja näkyi tulehdukseen liittyvissä rasva-aineissa eli lipideissä.  Mönki käytti tutkimuksessaan, yhteistyössä lipiditutkijoiden kanssa, täysin uutta lähestymistapaa. "Rasvat eli lipidit eivät ole elimistössä pelkkä energianlähde, vaan eri lipidit muodostavat suurimman osan solukalvoista sekä useista elintärkeistä tulehdusvälittäjäaineista", Mönki perusteli.

Lipidit paljastivat, että talli-ilman pöly ja muut epäpuhtaudet aiheuttavat tulehdusreaktiota hevosten hengitysteissä.  "Ongelma on merkittävä, koska huomattava osa hevosista sairastuu elämänsä aikana jonkin asteiseen astmaan. Kuivikkeiden vaikutuksia hevosten hengitystieterveyteen on kuitenkin tutkittu yllättävän vähän", Mönki pohti.  Meidän leveysasteillamme astman vakavampaan muotoon sairastuu jopa joka viides hevonen.  

Ennen puhkuri, nykyään astma

Astma on yleistermi erilaisille ilman epäpuhtauksien hevosille aiheuttamille hengitystieongelmille. Ennen puhuttiin esimerkiksi puhkurista. Vuoden 2010 paikkeilla otettiin käyttöön termi astma. Astma erotellaan vakavampaan ja lievempään muotoon.  

Mikä tekee turpeesta niin hyvän, sitä ei tiedetä, eikä sitä tässä tutkittu. Se todettiin, että turpeen valmistusprosessi ja säilytysolosuhteet voivat vaikuttaa sen laatuun. Asiasta väitöstilaisuudessa kuitenkin keskusteltiin. Syyksi arvellaan, että niin sotkuiselta ja pölyävältä kun turve saattaa vaikuttaakin, sen hiukkaspartikkelit ovat suurikokoisia, jolloin ne eivät kulkeudu keuhkorakkuloihin asti. Todettiin, että turvekuivituksessa hevonen saattaa ajoittain erittää hyvinkin tummaa sierainvuotoa, mutta se jää ylempiin hengitysteihin. Turpeen on myös todettu olevan hyvä monille muillekin eläimille. Esimerkiksi turvepatjalla kasvatettujen broilereiden jalkaterveys on parempi, kuin muilla kuivikkeilla saatu. Tähän saattaa vaikuttaa turpeen lievästi jopa antibioottinen vaikutus. Mönkin vastaväittäjä, portugalilainen Paula Tilley, ei kotimaassaan juurikaan tunne turvekuivitusta. Hän totesi olevan sinällään uuden tutkimuksen aihe, mihin turpeen hyväätekevyys perustuu. 

Ongelma mainion kuivikevaihtoehdon suhteen on kuitenkin siinä, että turvekuivitus ei ole tulevaisuutta. Turve on fossiilinen raaka-aine, joka sitoo paljon hiiltä. Sen kaivaminen turvesoista ei näin ollen ole ympäristön kannalta kestävä vaihtoehto. Kuiviketurve on lisätuote, jota saadaan turvesoiden pintakerroksista, syvemmällä kerroksissa olevaa varsinaista energiaturvetta tuotettaessa.  

Yleisössä istunut, tutkimukseen Luken kautta osallistunut Markku Saastamoinen totesi, että siirtymävaihe pois turpeesta on jo meneillään. Hän arvelee siirtymäajaksi maksimissaan kymmenisen vuotta. 

Mitä tilalle?

Mönkin mukaan turpeen käytön vähetessä ekologisista syistä haasteeksi voi muodostua hengitystieterveydelle yhtä hyvän korvaavan kotimaisen kuivikemateriaalin löytäminen. Puupelletin suhteen haasteena on ainakin tällä hetkellä hinta ja saatavuus, koska puupohjaisia tuotteita käytetään enenevässä määrin energiantuotantoon. Tulevaisuudessa pinnalle nousee kuivikevaihtoehtona mahdollisesti ruokohelpi, jonka tutkimus Helsingin yliopistolla Mönkin väitösohjaajan Anna Mykkäsen mukaan kiinnostaakin. 

Olkea ei tutkittu, sillä suomalainen olki ei ole laadultaan useinkaan soveltuvaa kuivikkeeksi, eikä sitä meillä myöskään juurikaan käytetä - toisin kuin Keski-Euroopassa. 

Lipiditutkimus tehtiin yhteistyössä Helsingin yliopiston lipidomiikan yksikön (HiLIPID) ja Elämäntieteiden instituutin (HiLIFE) tutkijoiden kanssa.

Tutkimus on englannin kielellä luettavissa Heldassa.