Suomenhevonen on eestinhevosen lähin sukulainen
Eestinhevonen on yksi Viron kansallisista alkuperäroduista, ja se on luokiteltu vaarantuneeksi hevosroduksi. Rotu on osa Viron kulttuuriperimää ja ylläpitää hevosrotujen geneettistä monimuotoisuutta. Sen kanta on elpynyt 25 vuoden aikana käsittäen nykyisin 3100 yksilöä. Vuosittain syntyy runsaat 300 puhdasrotuista varsaa.
Yhdysvalloissa kuuluisassa Texas A&M yliopistossa tutkimusta tehneen tohtori Terje Rausepp’n esitelmä käsitteli pienten alkuperärotujen perimää ja sukulaisuutta. Nämä rodut kantavat perimää ja perinnöllisiä piirteitä, joita ei tavata enää nykyaikaisilta pitkälle jalostetuilta roduilta. Nykyaikaisilla perinnöllisyystutkimuksen menetelmillä pystytään rotujen ja populaatioiden välistä sukulaisuutta tutkimaan ”syvältä” ja luotettavasti genomitasolla.
Tutkimuksessa tutkittiin yli 60 alkuperärodun genomeja, mukana pohjoismaiset rodut ja useita eurooppalaisia alkuperärotuja. Näistä kaikista roduista suomenhevonen osoittautui eestinhevosen lähimmäksi sukulaiseksi. Toisaalta suomenhevosta on käytetty noin 100 vuotta sitten eestinhevosenkin jalostuksessa. Seuraavaksi lähimpänä ovat puolalainen konik ja karpatialainen huzul. Sen sijaan eestinhevosen läheisiä sukulaisia eivät ole skandinaaviset rodut, kuten gottlannin russ, islanninhevonen, vuonohevonen tai nordlanninhevonen.
Erityisen mielenkiintoinen oli joidenkin oriiden yhteys Y-kromosomin kautta eriskayn (Eriskay on saari Pohjois-Skotlannissa) ja newfoundlandin poneihin.
Eestinhevonen on edelleen mukana laajassa hevosten genomitutkimuksessa, jonka tavoitteena on luoda edustava kokoelma koko genomin kattavia, pitkiä DNA-sekvenssejä eri hevosroduista, jotta voidaan määrittää hevosen geneettinen monimuotoisuus ja löytää genomista alueita, jotka ovat roduille yhteisiä, tai ovat erilaisia ja jopa ainutlaatuisia joillekin roduille. Tämä tieto on perusta hevospopulaation ja evoluutiogenetiikan sekä sairauksien ja eri ominaisuuksien genetiikan tutkimukselle.
Viron maatalousyliopiston geneettistä monimuotoisuutta ja tehollista populaatiokokoa käsittelevässä tutkimuksessa todettiin eestinhevoseen sekoittuneen alle 15 prosenttia muiden rotujen geenejä. Tehollisen populaatiokoon genomi-perustaiseksi arvioksi todettiin 122 yksilöä.
Muut esitelmät käsittelivät eestinhevosen värigenetiikkaa, rakennetta ja kokoa arkeologisten kaivausten perusteella, merkitystä luonnon monimuotoisuudelle sekä sosiaalista merkitystä. Allekirjoittaneen kutsuttu esitelmä käsitteli varsojen tervettä kasvua ja kehitystä.
Markku Saastamoinen, MMT, dosentti
