Merkinantovälinettä käytetään tavoitteena lisätä hevosen vauhtia, ohjattaessa hevosta haluttuun suuntaan tai rankaisemiseksi. Käyttöä on perusteltu myös turvallisuuden lisääjänä toimittaessa ison eläimen kanssa. Kärryurheilulajeissa kontakti hevoseen on ohjien varassa toisin kuin ratsastuslajeissa, joissa kontakti on läheisempi ja hevoseen voidaan vaikuttaa ratsastajan erilaisilla avuilla ja painolla.Ravi- ja laukkakilpailuissa piiskaa käytetään yleensä suorituksen lopussa, kun hevonen ei pysy kanssakilpailijoiden vauhdissa: tämän havaitessaan ohjastaja tekee päätöksen ajovitsan käytöstä saavuttaakseen parhaan mahdollisen sijoituksen. Piiskan käyttö on keskusteluttanut suurta yleisöä pitkään, ja on keskeinen hevosurheilun sosiaalisen hyväksyntään vaikuttava tekijä. Tämä siitäkin huolimatta, että monissa maissa on tiukennettu piiskan käyttöä, ja joissakin maissa on siirrytty pehmustetun piiskan käyttöön.Norjassa piiskan käyttö on kokonaan kielletty. Sen käyttöä on tutkittu aiemmin laukkahevosilla, ja näissä tutkimuksissa on todettu hevosen vauhdin hidastuminen viimeisellä 200 metrillä, ja vakavien murtumien lisääntyneen piiskan käytön seurauksena. Piiskan käytön on todettu olevan jonkun käyttäytymisen negatiivista vahvistamista. Se syntyy siitä, että merkinannon loppuessa ohjastajan huomatessa, ettei saavuta tavoitettaan, hevonen alkaa hidastaa vauhtiaan.Tässä tutkimuksessa selvitettiin ravihevosilla piiskan käytön vaikutusta vauhdin muutokseen, sijoittumiseen sijoille 1–3 ja mahdollista negatiivista vahvistamista. Aineistona oli 16:n Ruotsin V75-lähdön videoaineistot (3-v. lv, 2140 m ryhmä, 14 rataa, hyvät rataolosuhteet). Suurin osa piiskan käytöstä tapahtui kilpailun lopussa (viimeiset 200–100 metriä, viimeiset 100 metriä molemmilla noin 35 prosenttia).Lyöntien väli oli useimmiten 1 sekunti tai vähemmän ja niiden tihentyessä hevosten vauhti hidastui, sitä enemmän mitä lähempänä oltiin maalia. Tämä johtuu siitä, että hevonen on käyttänyt voimavaransa tai sen kapasiteetti ei riitä. Ohjastaja saattaa kuitenkin perustaa piiskan käytön tässä vaiheessa hevosen sijaan toiseen hevoseen nähden, eikä tunne hevosen kapasiteettia. Sijoille 1–3 tulleilla ei ollut eroa lyöntien määrissä.Tutkijat päättelivät, että kun useimmiten vauhti hidastui viimeisellä 100 metrillä, on tapahtunut negatiivista vahvistumista, eli hevonen oli oppinut hidastamaan. Tutkijat näkevät piiskan käytön perusteluissa turvallisuusnäkökohdan tärkeäksi, mutta toteavat, että tästä ei ole olemassa näyttöä – esim. Norjassa piiskan käyttö on kokonaan kielletty, mutta tästä johtuvien vaaratilanteiden ei ole todettu lisääntyneen. Tutkijat myös huomauttavat, että piiskan käyttöä on Ruotsissa rajoitettu tämän tutkimusaineiston keruun jälkeen.Ruotsalaistutkimus on julkaistu tammikuussa 2025 Frontiers in Animal Science -tiedelehdessäKirjoittaja Markku Saastamoinen on johtava tutkija Luonnonvarakeskuksella
