Kauneuden hinta - kaikki kimot periytyvät yhdestä ja samasta kantavanhemmasta

Hallitsija ratsastamassa valkoisella hevosella on yhdistelmä, jolla halutaan kohottaa ja ylevöittää, alleviivata vallan pyhää alkuperää. Vanha, mutta yhä käytetty keino. Maailman mediaan levisivät Pohjois-Korean propagandatoimiston uutiskuvat hallitsija Kim Jong-unista laukkaamassa lumen peittämälle pyhälle vuorelle valkoisen hevosen satulassa.Myönnettävähän se on, valkoinen hevonen on ihmisen silmään jumalaisen kaunis. Niin kaunis, että kimous ilmaantui maailmaan vain kerran, jäädäkseen. Näin sanoo Ruotsin maatalousyliopiston tutkija, biogeneetikko Leif Andersson. Kaikki nykyiset kimot hevoset periytyvät yhdestä ja samasta kantavanhemmasta. Tuhansia eri rotuisia kimoja on geenitestattu ja niistä kaikista löytyy tismalleen sama mutaatio.Tämä esivanhempi on elänyt joskus 2500–6000 vuotta sitten, eli korkeintaan suurin piirtein sen ajan, kun ihminen on hevosta käyttänyt. Tarkempaa tietoa kantavanhemman ajankohdasta ei ole, ja tämäkin tieto on kirjallisuuslähteistä.Varhaisempaa vaihetta Andersson ei pidä todennäköisenä kimouden syntymiselle, sillä luonnossa valkoinen on pakoeläimelle liian näkyvä.”Ihminen on se, joka on halunnut säilyttää valkoisen värin hevosessa”, Andersson sanoo.Niseassa ensimmäinen mainintaEnsimmäinen jälkipolville säilynyt maininta valkoisesta hevosesta on 2500 vuoden takaa Persian Niseasta. Nisealaisia hevosia pidettiin erityisen kauniina, suurikokoisina ja kyvykkäinä, ja ne olivat sotapäälliköiden suosiossa. Kreikkalainen historioitsija Herodotus kirjoittaa, että Persian kuningas Xerxesillä oli pyhiä valkoisia nisealaisia hevosia 400 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.Levisikö kimous, kun Xerxes hyökkäsi länteen valtavine sotajoukkoineen? Keskiaikaiset maalaukset kuvaavat joka tapauksessa jo varsin yleisesti valkoisia hevosia.Hevosihmiset ovat kautta aikojen olleet epäluuloisia erilaisia erikoisvärejä kohtaan, sillä niiden on katsottu kantavan mukanaan erilaisia sairauksia. Kimoja on kuitenkin katsottu aina hyvällä silmällä. Se on ymmärrettävää, sillä kimous ei tee hevosta hitaampaa tai heikompaa.Tänään ajatellaan tosin toisin kuin pitkään luultiin. Kimous ei olekaan täysin harmiton. Jopa 80 prosenttia kimoista kehittää elämänsä loppuvaiheessa, viimeistään joskus 15 ikävuoden tienoilla, melanooman jota puhekielessä kimosyöväksi kutsutaan. Kimosyöpä on tunnettu vain noin sata vuotta. Ensimmäinen virallinen diagnoosi on tehty 1909. Tämä kertoo tietysti hevosen käyttötarkoituksesta. Ennen kymmentä ikävuotta kimosyöpä ei yleensä osoita ulkoisia merkkejä. Harva hevonen muinaisten aikojen kovassa käytössä eli paljoakaan yli 10-vuotiaaksi.Mitä kimoutuminen on? Ja miten se liittyy syöpään?Kimollakin hevosella on jokin syntymässä saatu perusväri kuten rautias, ruunikko tai musta. Näistä kolmesta perusväristä muodostuvat kaikki hevosten värit ja niitä säätelevät väriaineet eumelaniini, joka tuottaa tummaa ruskeaa ja mustaa sekä feomelaniini, joka tuottaa punaista ja kellertävää. Perusvärin päälle voi tulla jokin kuvio (pattern), kuten kimoutuminen.Anderssonin mukaan kimoutuminen on mutaatio, josta on kaksi seurausta. Ensinnäkin karvatuppien värivarasto käytetään loppuun nopeutettuun tahtiin, mistä on seurauksena harmaantuminen. Kun melanosyytit eli pigmenttiä muodostavat solut ovat loppuneet, karvat kasvavat pigmentittöminä, eli valkoisina. Toisekseen ihon ja erityisesti karvattoman ihon, kuten genitaalialueen, hännänjuuren ja silmänympärysten, melanosyytit jatkavat pigmentintuottamistoimintaansa kiihtyvällä tahdilla. Tämä puolestaan johtaa pigmentin ylituotantoon ja melanoomaan. Se, että nuoret kimot käyvät läpi vaiheen, jona karvapeite ennen harmaantumistaan tummuu, tukee tätä teoriaa.”Mutaatio aiheuttaa, että aina, kun uusi karva kasvaa, siihen tuhlataan alussa valtava määrä pigmenttiä. Tämä johtaa pigmenttisolujen loppumiseen”, Andersson summaa Hevosurheilulle.Hiirillä tehdyissä kokeissa on saatu samansuuntaisia tuloksia.Andersson esittää, että kimoutumiseen vaikuttaa neljä geeniä, joista ainakin kahta pidetään merkittävänä. STX17 ja NR4A3 joko yhdessä tai erikseen vaikuttavat melanosyyttien toimintaan. Lisäksi mainitut geenit liittyvät joihinkin pahanlaatuisiin solumuutoksiin ja koodaavat solunjakautumista, solukuolemaa ja karsinogeneesiä.Kimoilla hevosilla voi valkoisen karvansa alla olla pikimusta iho, eli paljon ihopigmenttiä. Tämä on Anderssonin mukaan kimosyövän suhteen riskitekijä. Toinen riskitekijä on homotsygootti kimous. Sekä perusväriltään mustat että kimouden suhteen samanperintäiset yksilöt ovat kimosyövän suhteen korostetussa vaaravyöhykkeessä. Esimerkiksi suuri osa lipizzanhevosista kuuluu tähän ryhmään, jolloin ne sekä muuttuvat nopeasti valkoisiksi että niillä esiintyy paljon kimosyöpää. Riskiryhmän hevosilla on myös suurempi taipumus vitiligoon, eli ihossa esiintyviin pigmenttivirheisiin, joita tosin pidetään pikemminkin melanoomaan liittyvänä autoimmuunihäiriönä. Ihmisillä tavallinen melanooma on näillä hevosilla harvinainen, sillä musta iho antaa hyvän suojan aurinkoa vastaan.Muut sekakarvaa ja valkoista väriä aiheuttavat mekanismit eivät lisää kimosyövän todennäköisyyttä, sillä ne eivät lisää ihopigmenttiä, vaan pikemminkin vähentävät sitä.Kimoutumista, eli karvan muuttumista vuosien aikana perusväristä jopa täysin valkoiseksi, ei vastaavanlaisena ilmiönä tunneta muilla eläimillä kuin hevosilla. Siinä mielessä mekanismi tosin muistuttaa vanhenemiseen liittyvää harmaantumista, että kimon värin kanssa ei synnytä, sellaiseksi muututaan ajan myötä. Vanhojen ihmisten ja eläinten hiusten ja karvapeitteen, sekä kimojen harmaantuminen johtuvat kaikki karvatupen pigmenttisoluja tuottavien solujen loppumisesta, eri syistä vain..Ihminen on se, joka on halunnut säilyttää valkoisen värin hevosessa. Professori Leif Andersson. Kimoutumisen ensimmäiset merkit näkyvät joskus jo aivan pikkuvarsana, ensin silmien ympärillä ja jaloissa.Vauhti ja tapa, jolla kimoutuminen pohjavärin päällä etenee on hevoskohtaista. Osa hevosista kimoutuu papurikkomaisesti, pyörein läikin – jättäen jalat ja osan kehosta pidemmäksi aikaa tummaksi. Osa muuttuu valkoiseksi tasaisemmin. Papurikko tapaa olla ihmissilmään erityisen kaunis. Joillakin hevosroduilla kuten percheronilla nimenomaan tätä erityisen hidasta kimoutumisen prosessia on jalostuksessa suosittu ja ylläpidetty.. Kimo-mutaatioRuotsalainen geneetikko Leif Andersson tutkimusryhmineen on julkaissut Nature-lehdessä tutkimuksen kimoutumisesta vuonna 2008. Andersson jatkaa aiheen parissa, mutta julkaistu tutkimus on hänen mukaansa yhä paikkansapitävä.

Kauneuden hinta - kaikki kimot periytyvät yhdestä ja samasta kantavanhemmasta

Aiheeseen liittyvää