Verryttelykentällä Belgian Lierissä suoritukseensa valmistautuva Anna-Julia Kontion fokus on täysin omassa tekemisessä. Kentän laidalla äitiään kannustava nelivuotias koettaa saada huomion itseensä huutamalla äitiä ensin suomeksi, mutta kun tämä ei aiheuta taaperon vaatimaa reaktiota, vaihtaa hän kieltä huutaen mommy. Tässä vaiheessa verryttelyssä apuna oleva Kontion puoliso Jens Vandenberk käy toteamassa perheelleen, että lapsosen on nyt aika siirtyä kisa-areenan puolelle, jotta äiti saa keskittyä. ”Leon on usein katselemassa kentän reunalla. Tänään hän olisi halunnut mukaan hevosen selkään ja se ei ollut juuri sillä hetkellä oikein mahdollista, niin oli parempi, että hän siirtyy areenan puolelle odottamaan”, Kontio kertoo.Radan ja hevosen jäähdyttelyn jälkeen Kontiolla on hetki aikaa istahtaa summaamaan ajatuksiaan päivän suorituksesta ja kilpaurheilijan sekä äidin roolien yhdistämisestä.”Saan hurjasti motivaatiota siitä, että hevoset edistyvät ja saan niistä parhaita puolia esiin. Tänään olin todella tyytyväinen Ehllo d`Argougesin (Canturo - Opium de Talma) suoritukseen, sillä vaikka sillä on jo toisen ratsastajan kanssa tuloksia 145-tasolla, niin meidän yhteistyömme on vasta alussa.” Kontio painottaakin, ettei häntä harmita, jos jokin hänen hevosistaan ei nousekaan korkeimmalle tasolle.”Ei se ole minulle pettymys tai epäonnistuminen, eikä se myöskään lannista. Kun tunnen, että hevonen kehittyy ja saan antaa sille mahdollisuuden, se motivoi ja silloin koen onnistuvani. Kaikista ei voi tulla huippuhevosia.”Arki neljä- ja yksivuotiaan kanssa on hektistä jo itsessään. Miten siihen yhtälöön saa sopimaan kilpaurheilun huipputasolla, sillä hevosalan ammattilaisen aikataulut poikkeavat perinteisestä kahdeksasta neljään -työajasta?”Meillä on nyt mahtava tilanne, kun saimme suomalaisen au pairin avuksemme. Se mahdollistaa, että pääsen aamulla tekemään työni hevosten parissa ja saan keskittyä täysillä siihen. Tämän jälkeen voin illat keskittyä myös äidin rooliin täysillä. Tietysti perheemme auttaa myös todella paljon.”. Kontio toteaa, että kokee olevansa parempi äiti, kun saa toteuttaa omaa intohimoaan hevosten parissa.”Kun itse voi hyvin ja saa tehdä sitä, minkä kokee tärkeäksi, se heijastuu omaan hyvinvointiin ja sitä kautta myös lapsiin.”Äitiys on myös muovannut hieman Kontion tekemistä hevosten kanssa. Tekemisestä on tullut entistä tarkempaa ja hevosmäärä pysyy maltillisena.”Ensimmäisen lapseni synnyttyä havaitsin, että minusta tuli valikoivampi hevosteni suhteen, ketä ratsastan. Olen aina ollut sellainen, joka tykkää ratsastaa todella erilaisia hevosia. Nyt kun aikani on rajallisempaa, niin siirrän herkemmin ne hevoset Jensille, mitkä eivät ihan ole sitä, mitä tavoittelen.”Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hevoset olisivat sopimattomia tai hankalia.”Joskus Jens kysyykin, että miksi hänen pitäisi joku hevonen ottaa ratsastettavakseen, jos se kulkee minun kanssani hyvin. Olen huomannut, että minulle on tällä hetkellä paras määrä ratsastettavia hevosia 5–6 kerrallaan. Silloin pakka pysyy kasassa henkisesti ja fyysisesti sekä ajallisesti. Silloin on tietoisesti karsittava osa hevosista.”Perheen kisavuoden avasi ensimmäisenä perheen nelivuotias ratsastamalla puomiluokan. Ennen lapsia Kontio ajatteli, ettei haluaisi omien lapsiensa valitsevan kilparatsastajan ammattia, sillä tie on pitkä ja kivinen. Kahden lapsen myötä äidin ajatus on muuttunut. ”Ylöjärveltä tie tänne Belgiaan oli pitkä ja kivinen. Rankkaa ja raadollista. Eihän sellaista lapselleen haluaisi, vaikkakin itse olen kiitollinen ylä- ja alamäistä ja siitä, mihin ne ovat johtaneet. Nyt meillä on kuitenkin ihan erilaiset resurssit ja mahdollisuudet tukea lapsiamme, mikäli he haluavat esimerkiksi työn hevosten parissa.”Kontio kuitenkin painottaa, etteivät he halua vanhempina painostaa lapsiaan lajin pariin. ”Jää nähtäväksi, minkä tien he valitsevat. Halu harrastaa ja tehdä töitä hevosalalla on lähdettävä heistä itsestään.”145-GP:n tulokset täällä
Verryttelykentällä Belgian Lierissä suoritukseensa valmistautuva Anna-Julia Kontion fokus on täysin omassa tekemisessä. Kentän laidalla äitiään kannustava nelivuotias koettaa saada huomion itseensä huutamalla äitiä ensin suomeksi, mutta kun tämä ei aiheuta taaperon vaatimaa reaktiota, vaihtaa hän kieltä huutaen mommy. Tässä vaiheessa verryttelyssä apuna oleva Kontion puoliso Jens Vandenberk käy toteamassa perheelleen, että lapsosen on nyt aika siirtyä kisa-areenan puolelle, jotta äiti saa keskittyä. ”Leon on usein katselemassa kentän reunalla. Tänään hän olisi halunnut mukaan hevosen selkään ja se ei ollut juuri sillä hetkellä oikein mahdollista, niin oli parempi, että hän siirtyy areenan puolelle odottamaan”, Kontio kertoo.Radan ja hevosen jäähdyttelyn jälkeen Kontiolla on hetki aikaa istahtaa summaamaan ajatuksiaan päivän suorituksesta ja kilpaurheilijan sekä äidin roolien yhdistämisestä.”Saan hurjasti motivaatiota siitä, että hevoset edistyvät ja saan niistä parhaita puolia esiin. Tänään olin todella tyytyväinen Ehllo d`Argougesin (Canturo - Opium de Talma) suoritukseen, sillä vaikka sillä on jo toisen ratsastajan kanssa tuloksia 145-tasolla, niin meidän yhteistyömme on vasta alussa.” Kontio painottaakin, ettei häntä harmita, jos jokin hänen hevosistaan ei nousekaan korkeimmalle tasolle.”Ei se ole minulle pettymys tai epäonnistuminen, eikä se myöskään lannista. Kun tunnen, että hevonen kehittyy ja saan antaa sille mahdollisuuden, se motivoi ja silloin koen onnistuvani. Kaikista ei voi tulla huippuhevosia.”Arki neljä- ja yksivuotiaan kanssa on hektistä jo itsessään. Miten siihen yhtälöön saa sopimaan kilpaurheilun huipputasolla, sillä hevosalan ammattilaisen aikataulut poikkeavat perinteisestä kahdeksasta neljään -työajasta?”Meillä on nyt mahtava tilanne, kun saimme suomalaisen au pairin avuksemme. Se mahdollistaa, että pääsen aamulla tekemään työni hevosten parissa ja saan keskittyä täysillä siihen. Tämän jälkeen voin illat keskittyä myös äidin rooliin täysillä. Tietysti perheemme auttaa myös todella paljon.”. Kontio toteaa, että kokee olevansa parempi äiti, kun saa toteuttaa omaa intohimoaan hevosten parissa.”Kun itse voi hyvin ja saa tehdä sitä, minkä kokee tärkeäksi, se heijastuu omaan hyvinvointiin ja sitä kautta myös lapsiin.”Äitiys on myös muovannut hieman Kontion tekemistä hevosten kanssa. Tekemisestä on tullut entistä tarkempaa ja hevosmäärä pysyy maltillisena.”Ensimmäisen lapseni synnyttyä havaitsin, että minusta tuli valikoivampi hevosteni suhteen, ketä ratsastan. Olen aina ollut sellainen, joka tykkää ratsastaa todella erilaisia hevosia. Nyt kun aikani on rajallisempaa, niin siirrän herkemmin ne hevoset Jensille, mitkä eivät ihan ole sitä, mitä tavoittelen.”Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hevoset olisivat sopimattomia tai hankalia.”Joskus Jens kysyykin, että miksi hänen pitäisi joku hevonen ottaa ratsastettavakseen, jos se kulkee minun kanssani hyvin. Olen huomannut, että minulle on tällä hetkellä paras määrä ratsastettavia hevosia 5–6 kerrallaan. Silloin pakka pysyy kasassa henkisesti ja fyysisesti sekä ajallisesti. Silloin on tietoisesti karsittava osa hevosista.”Perheen kisavuoden avasi ensimmäisenä perheen nelivuotias ratsastamalla puomiluokan. Ennen lapsia Kontio ajatteli, ettei haluaisi omien lapsiensa valitsevan kilparatsastajan ammattia, sillä tie on pitkä ja kivinen. Kahden lapsen myötä äidin ajatus on muuttunut. ”Ylöjärveltä tie tänne Belgiaan oli pitkä ja kivinen. Rankkaa ja raadollista. Eihän sellaista lapselleen haluaisi, vaikkakin itse olen kiitollinen ylä- ja alamäistä ja siitä, mihin ne ovat johtaneet. Nyt meillä on kuitenkin ihan erilaiset resurssit ja mahdollisuudet tukea lapsiamme, mikäli he haluavat esimerkiksi työn hevosten parissa.”Kontio kuitenkin painottaa, etteivät he halua vanhempina painostaa lapsiaan lajin pariin. ”Jää nähtäväksi, minkä tien he valitsevat. Halu harrastaa ja tehdä töitä hevosalalla on lähdettävä heistä itsestään.”145-GP:n tulokset täällä