"Aivan parasta ikinä" - Kristiina Purdy hehkuttaa Hollannin olosuhteita, eikä aio paluumatkaa varten ainakaan talvirenkaita vaihtaa

"Eihän Suomen talvessa ole mitään järkeä pitää hevosia", Kristiina Purdy toteaa pääsyyksi siihen, miksi hän päätti suunnata sydäntalvella hevosiensa kanssa Hollantiin.Kenttäratsastusvuosinaan Purdy kävi keväisin treenaamassa Ruotsissa ja jatkoi sieltä kisoihin Puolan Sopotiin. Muutoin hän ei Euroopan talleilla ole aiemmin työskennellyt - ennenkuin nyt."Kyselin jo syksyllä, mihin minun kannattaisi suunnata, jotta saan treenata ja tehdä muutakin kuin lapioida paskaa. Ville Vaurio sitten ehdotti "Keelaa" (Mikaela Soratie), koska uskoi, että ajatuksemme hevosurheilusta kohtaavat hyvin."Syksyllä tallilla ei ollut vielä tilaa, mutta marraskuussa Purdyn puhelin kilahti ja Soratie soitti kysellen, milloin Purdy pääsisi suuntaamaan Hollantiin."Veljeni kanssa olimme suunnitelleet jo 10 vuotta yhteistä ulkomaan matkaa. Tällä kertaa veli meni edelle ja sanoin, että lähden heti, kun olemme palanneet Kanarialta."Kauaa eivät lähtötohinat kestäneet, sillä Purdy laskeutui keskiviikkona Suomeen ja lauantaina "pisti lenkkarin konehuoneeseen" lähtien ajamaan kahden hevosensa kanssa karkuun Suomen talvea. "Se oli kyllä karmiva matka, sillä Tanskan sillalla oli jäätävä lumimyrsky ja vasta kaksi tuntia ennen Hollannin rajaa loppui lumisade.". Jos ratsastaja lähtee hevosineen parintuhannen kilometrin päähän valmentautumaan, niin oletettavasti kilpailukalenterissa on jonkinlaisia uusia tavotteita."Ai on vai," Purdy nauraa ja jatkaa: "toki haaveena on joskus osallistuminen koulun SM-kisoihin, mutta saa nähdä, riittääkö ikä ja terveys".Purdy on aiemmin osallistunut myös kenttäratsastuksen SM- ja PM -kilpailuihin. Kenttäratsastajan ura taipui kouluruutuun monen sattuman summana."Ainahan olen kilpaillut myös koulua, mutta pääsyy lajin vaihtoon oli, että Florina ei viihtynyt niin hyvin maastossa, kuin minun mielestäni hevosen pitäisi siellä viihtyä. Se on hieman liian varovainen sinne, joten ei olisi ollut reilua yrittää tehdä siitä väkisin kenttähevosta. Kipu on myös hyvä mentori ja oma itsesuojeluvaisto nosti päätään, koska tamman etusten tekniikka ei ole kovin hyvä ja hankaluuksia olisi voinut tulla esimerkiksi isoilla pöydillä." Purdyn päivät täyttyvät Hollannissa ratsastaen omaa kahta hevosta ja Soratien sekä hänen asiakkaidensa hevosia."Ratsastan noin viisi hevosta päivässä. En ihan tiedä, kenen hevosia ratsastan, mutta kaikki teen mitä annetaan. Vahvuuteni on perusratsastuksessa ja taitoni ratsastaa hevoset pehmeiksi on huomattu täällä. Tää on aivan parasta ikinä! Aivan sairaan siistiä!" Purdy toteaakin, että perusasioissa olisi monella petrattavaa."Pelkästään ratsastusradan teiden hallinta on hämmentävän heikkoa. Kun aloitin hevostelun, minulla oli kirja Ensimmäinen oma hevonen. Se on pätevä edelleenkin. Sieltä löytyy tiet, suitsityypit, sopiva vaatetus ja monta muuta tärkeää perusasiaa."Hevosten hyvinvoinnin kivijalkana Purdyllä on laadukas heinä ja omien sanojensa mukaan suhteellisen mustavalkoinen ajatusmaailma."Rutiinit pitää olla samat joka päivä. Vaikeinta lajissa onkin olla kurinalainen itselleen, että päivästä toiseen asiat tehdään samalla tavalla. Tällöin hevosella on turvallinen olla ja se suorittaa mielellään sekä tykkää olla ihmisten kanssa."Hollannissa tammakaksikko pääsi tutustumaan myös kävelykoneeseen, jonka jälkeen oli hevosten yhteinen rapsuttelutuokio."Minulle on tärkeää, että he saavat hoitaa päivittäin toisiaan. Kotona hevoseni tarhaavat yhdessä, joten he ovat tottuneet siihen ja saavat toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. Täällä on myös karsinassa kuivikkeena olki, aivan kuten kotonakin. Uusi hevosasetus ei sikäli aihettanut päänvaivaa ruokinnankaan suhteen, koska korsirehua on aina saatavilla."Milloin meinaat palata Suomeen? Vai meinaatko ollenkaan?"Noo, katsellaan. Kunhan paluumatkalla ei tarvitse talvirenkaita vaihtaa ja nurmi vihertää", Purdy pohtii. .Mikaela Soratie löysi kotiin