Erovuoroinen SRL:n hallituksen jäsen Aki Karhapää muutti mielensä. Hän päätti sittenkin olla ehdolla hallitukseen.Varhainen ilmoittaminen oli läpinäkyvyyttä, jonka Karhapää kokee kuuluvan nykyaikaan. "Ajattelin silloin kun päätökseni tein, etten enää jatkaisi. Ja että ilmoitan sen ajoissa, että uudet ihmiset ehtivät ajoissa miettiä ehdokkuuttaan.""Ajattelin, että pelaan nuorekkaasti avoimin kortein", hän hymyilee.Ehdokkaita ei pilvin pimein ilmoittautunut, sen sijaan Karhapää ehti saada runsaasti palautetta, että nimenomaan häntä tarvitaan hallituksessa jatkossakin. "No niin, nyt on oltu tien päällä ja mietitty sitä, että niiden alulle pantujen asioiden seuraaminen on kuitenkin ihan eri asia, jos sitä pystyy seuraamaan hallituksesta käsin. Se oli vahvin motivaattori. Plus se, että olen saanut monilta ihmisiltä palautetta, että minusta on ollut hallituksessa hyötyäkin. Travemunde-Helsinki -välillä, MM:istä palatessani, muutin sitten lopullisesti mieleni."Lajiliiton puheenjohtajaksi Karhapää ei lähde."Ei vielä. Ei näillä kannuksilla. Joskus myöhemmin ehkä, kun ikää ja kokemusta tarpeeksi karttuu voi ruveta sitä asiaa miettimään." Mitä SRL:ssä pitää sitten tehdä?Karhapää näkee jäsenyyskysymyksen tärkeimpänä."On meidän elinehto, että löydetään se tapa, jolla saadaan ihmiset haluamaan olla SRL:n jäseniä. Se on mennyt iät ajat noin kun se on mennyt, mutta on ehkä mietittävä, voiko olla muunkinlaisia jäsenyyksiä, vaikkapa sellaiselle ratsastuskoululaiselle, joka käy eri paikoissa ratsastamassa. Minkälainen vaihtoehto tarjotaan sellaisille ihmisille, jotka eivät halua sitoutua tai maksaa 50 euroa Hippos-lehdestä ja vakuutuksesta?"Sitäkin pitää Karhapään mielestä miettiä, kenen asia se jäsenyyden markkinoiminen on. "Onko se ratsastuskoulunpitäjän asia, heillä kun riittää sitä työtä muutenkin? Heille on tärkeää se, että ovi käy ja asiakkaita riittää, jotta yritys pystyy pyörimään, ei ehkä valvoa ovatko asiakkaat jonkin seuran jäseniä, jolloin heistä tulee liiton jäseniä."Jäsenyyttä ei välttämättä mielletä millään lailla tarpeelliseksi. Se myös maksaa. Seuran jäsenyys on ajankohtainen selkeästi vasta siinä vaiheessa, kun henkilö päättää haluta alkaa kilpailla. Siihen asti se on melko veteen piirretty viiva. Ratsastuskoululaisten seurajäsenyys on sidottu "säännöllisyyteen". Alkeis- ja satunnaisratsastajat menevät eri vakuutuksen piiriin, mutta säännöllinen tunnilla käyminen alkaa edellyttää jo seuran jäsenyyttä.
Erovuoroinen SRL:n hallituksen jäsen Aki Karhapää muutti mielensä. Hän päätti sittenkin olla ehdolla hallitukseen.Varhainen ilmoittaminen oli läpinäkyvyyttä, jonka Karhapää kokee kuuluvan nykyaikaan. "Ajattelin silloin kun päätökseni tein, etten enää jatkaisi. Ja että ilmoitan sen ajoissa, että uudet ihmiset ehtivät ajoissa miettiä ehdokkuuttaan.""Ajattelin, että pelaan nuorekkaasti avoimin kortein", hän hymyilee.Ehdokkaita ei pilvin pimein ilmoittautunut, sen sijaan Karhapää ehti saada runsaasti palautetta, että nimenomaan häntä tarvitaan hallituksessa jatkossakin. "No niin, nyt on oltu tien päällä ja mietitty sitä, että niiden alulle pantujen asioiden seuraaminen on kuitenkin ihan eri asia, jos sitä pystyy seuraamaan hallituksesta käsin. Se oli vahvin motivaattori. Plus se, että olen saanut monilta ihmisiltä palautetta, että minusta on ollut hallituksessa hyötyäkin. Travemunde-Helsinki -välillä, MM:istä palatessani, muutin sitten lopullisesti mieleni."Lajiliiton puheenjohtajaksi Karhapää ei lähde."Ei vielä. Ei näillä kannuksilla. Joskus myöhemmin ehkä, kun ikää ja kokemusta tarpeeksi karttuu voi ruveta sitä asiaa miettimään." Mitä SRL:ssä pitää sitten tehdä?Karhapää näkee jäsenyyskysymyksen tärkeimpänä."On meidän elinehto, että löydetään se tapa, jolla saadaan ihmiset haluamaan olla SRL:n jäseniä. Se on mennyt iät ajat noin kun se on mennyt, mutta on ehkä mietittävä, voiko olla muunkinlaisia jäsenyyksiä, vaikkapa sellaiselle ratsastuskoululaiselle, joka käy eri paikoissa ratsastamassa. Minkälainen vaihtoehto tarjotaan sellaisille ihmisille, jotka eivät halua sitoutua tai maksaa 50 euroa Hippos-lehdestä ja vakuutuksesta?"Sitäkin pitää Karhapään mielestä miettiä, kenen asia se jäsenyyden markkinoiminen on. "Onko se ratsastuskoulunpitäjän asia, heillä kun riittää sitä työtä muutenkin? Heille on tärkeää se, että ovi käy ja asiakkaita riittää, jotta yritys pystyy pyörimään, ei ehkä valvoa ovatko asiakkaat jonkin seuran jäseniä, jolloin heistä tulee liiton jäseniä."Jäsenyyttä ei välttämättä mielletä millään lailla tarpeelliseksi. Se myös maksaa. Seuran jäsenyys on ajankohtainen selkeästi vasta siinä vaiheessa, kun henkilö päättää haluta alkaa kilpailla. Siihen asti se on melko veteen piirretty viiva. Ratsastuskoululaisten seurajäsenyys on sidottu "säännöllisyyteen". Alkeis- ja satunnaisratsastajat menevät eri vakuutuksen piiriin, mutta säännöllinen tunnilla käyminen alkaa edellyttää jo seuran jäsenyyttä.
