Ammattilaisen opissa?

Koska opettaja ja valmentaja eivät ole suojattuja nimikkeitä, voi periaatteessa alalla kuin alalla jommaksi kummaksi alkaa itseään nimittää vaikka heti. Ongelmaksi opetusta kaipaavan kuluttajan kannalta muodostuu eri palveluntarjoajien vertailun vaikeus. Suomalaisia kuvataan tutkintouskovaiseksi kansaksi ja meille koulutusmeriitit ovat perinteisesti olleet tärkeitä ja arvostettuja. Huomioitavaa on kuitenkin myös, että kokemuksen kautta hankittu hevosmiestaito ei katso titteleitä.

Mutta miten voi yrittää varmistua, että opettaja osaa asiansa?

Selvitimme, mistä lähtökohdista ratsastaja voi lähteä haarukoimaan itselle sopivinta asiantuntijaa. Yhteisen laatukriteeristön merkitystä avasi master-ratsastuksenopettaja ja ammattivalmentaja Anu Korppoo. Hän toimii myös Suomen Ratsastajainliiton valmentajakouluttajana.

Harrastuspaikkaa valitsevan asiakkaan näkökulmasta yksinkertaisinta on Korppoon mukaan lähteä liikkeelle siitä, onko talli Suomen Ratsastajainliiton jäsentalli. Niitä voivat olla paitsi ratsastuskoulut, myös esimerkiksi yksityistallit, hevosavusteista toimintaa tarjoavat tallit, tai hevosalan matkailupalveluyritykset. Jäsentalli-status on talleille maksullinen.

Kaikki liiton jäsentallit ovat perusnimikkeeltään SRL:n jäsentalleja, minkä lisäksi jäsentalli voi hakea luokitusta SRL:n ratsastuskouluksi tai laatutalliksi.

Jäsentallien kriteereissä määritellään tarvittava asiakaspalvelun, turvallisuuden sekä toiminnan ammattimaisuuden ja henkilökunnan koulutuksen taso. Lisäksi niin hevosten kuin yrittäjän ja henkilökunnan hyvinvointiin on kiinnitettävä huomiota. Laatutalleilla korostuvat toiminnan korkea laatu, ammattimaisuus ja läpinäkyvyys.

Jäsenkriteereiden noudattamista valvotaan säännöllisin tarkastuksin ja pistokokein.

“Kyllä ratsastuskoulujärjestelmä Suomessa on valtavan hyvä ja hyvissä käsissä”, Korppoo sanoo.

Opettajan koulutustaso

Opetushenkilökunnan koulutustaso on yksi SRL:n jäsentallien laatukriteereistä ja vaikuttaa siihen, katsotaanko kyseessä olevan ratsastuskoulu. SRL:n jäsentalli voi määritellä toimialansa ratsastuskoulutoiminnaksi, mikäli vähintään 70 prosentista ratsastustuntien ohjaamisesta vastaa hevosalan ammatillisen koulutuksen saanut henkilö.

Näihin kuuluvat ratsastuksenohjaaja, ratsastuksenopettaja tai ratsastuksenopettajan erikoisammattitutkinnon suorittanut henkilö eli master-ratsastuksenopettaja. SRL:n laatutalleilla puolestaan ratsastustunneista vähintään 80 prosenttia on ratsastuksenopettajan tai master-ratsastuksenopettajan pitämiä.

Korppoo painottaa, että valvottu ratsastuskoulutoiminta on laadukkaan harrastamisen perusta.

“Tällaisen kriteeristön olemassaolo antaa asiakkaalle aivan erilaista näkökulmaa lajista. Se on laatutakuu ja samalla tuoteseloste. Sen avulla asiakas saa varmuuden, että hän on hyvissä käsissä.”

Valmentaja

Entäpä kun hakusessa on koulutettu valmentaja?

Valmentajan ammatillisen koulutuksen voi suorittaa urheiluopistoissa ja maisteritasolla valmentajaksi voi opiskella Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa.

Suomen Ratsastajainliiton valmentajakoulutus puolestaan on osa ammatillista koulutusta ratsastuksenopettajille ja valmentajille ja sitä kehitetään yhteistyössä SRL:n ja Suomen Olympiakomitean kanssa.

Ratsastuksenopettajan tutkintoon sisältyy valmentaja II-tutkinto, ja ratsastuksenopettajan erikoisammattitutkintoon valmentaja III -tutkinto.

“Kaikissa olympialajeissa on tarjolla valmentajille samalla tavalla I, II, III-tason tutkinnot sekä liikunnan ja valmennuksen ammattitutkinto. Ratsastuksessa valmentajalta vaaditaan lajiosaamista, kaikissa olympialajeissa ei”, Korppoo sanoo. 

SRL:n valmentajakoulutuksen voivat suorittaa myös muutkin kuin ratsastuksenopettajan tai ratsastuksenopettajan erikoisammattitutkintoa suorittavat. Koulutus on maksullinen, eikä pohjatutkintovaatimuksia ole.

“Hakeutuvilta vaaditaan tietty taitotaso ja hyväksytty osaaminen osoitetaan näytöin. Näytöt tulee suorittaa I-tasolta alkaen, pelkästään kursseja käymällä ei saa lisenssiä”, Korppoo sanoo.

SRL ylläpitää verkkosivuillaan listaa valmentajista, joilla on voimassaoleva valmentajalisenssi. Listalla pysyäkseen valmentajien on osallistuttava SRL:n täydennyskoulutukseen kahden vuoden välein.

Korppoon mukaan kouluttautuminen nähdään hevosalalla selkeästi osoituksena valmennusosaamisesta sekä erottautumiskeinona.

“SRL:n jäsentallit tunnistaa paikan päällä kyltistä ja tallien nettisivuilla asiasta mainitaan yleensä selkeästi. Samoin koulutetut valmentajat ja opettajat nostavat usein tutkintojaan esiin palveluitaan markkinoidessa.”

Mikä sitten on opettajan ja valmentajan välinen ero?

“Kyllähän valmentamisessa on aina opettamista mukana. Valmentaminen on kokonaisvaltaista ja suunnitelmallista kehittämistä ratsukon tavoitetta kohti”, Korppoo sanoo.

Myös Aulangon ratsastuskoulun yrittäjä ja master-ratsastuksenopettaja Salla Varenti katsoo, että SRL:n hyväksyntä tallille on asiakkaan näkökulmasta hyvä lähtökohta. Se kertoo myös opettajan kouluttautumisesta.

“Kyllä minusta perustutkintotaso opettajalla, eli harrasteohjaaja tai ratsastuksenohjaaja, on minimivaatimus. Se on hyvä varmistaa. Master-opettaja erikoisammattitutkintoineen on kaikkein kokenein, ja silloin ollaan hyvin turvallisissa käsissä”, hän sanoo.

Yhtä lailla SRL:n hyväksyntä haastaa Varennin mukaan yrittäjän kehittämään tallin toimintaa. Aulangon ratsastuskoulu kuuluu Ratsastajainliiton Laatutalleihin.

“Olen itse pitänyt SRL:n kautta saatua tallineuvontaa erittäin hyvänä asiana. Ulkopuolisen kanssa tulee aivan eri tavalla katsottua asioita. Omavalvonta ja itsereflektio on hankalaa, kun on itse niin syvällä siinä omassa kuplassa. Sparrailun kautta on joutunut pohtimaan sitä, miltä tallin toiminta näyttää ulkopuolisen silmin katsottuna”, Varenti kertoo.

Master-opettaja kuitenkin muistuttaa, että SRL ei ole viranomainen, eikä sillä ole valvontavaltaa talleihin.

“Jäsentalli-järjestelmän puitteissa SRL voi tarjota neuvontaa, ei valvontaa. Jos herää vaikka epäily eläinten huonosta kohtelusta, oikea kanava on tehdä eläinsuojeluilmoitus alueen valvontaeläinlääkärille.”

Asiakkaan ei myöskään koskaan tule tuntea olevansa vastuussa hevosten hyvinvoinnista.

“Se ei ole hyvä merkki, jos asiakas kokee, että hänen on mentävä tallille varmistamaan, että hevoset saavat esimerkiksi ruokaa ja vettä”, Varenti sanoo.

Varenti nostaa esiin myös koulutuksen erilaiset painotukset verrattaessa ratsastuksen opettamista ja valmentamista.

“Ratsastuksen opettamisen ammatillisissa tutkinnoissa painotetaan enemmän pedagogiseen puolta, esimerkiksi ryhmänhallintaa ja siitä, miten ratsastusta lähdetään aloittelijoille opettamaan. SRL:n valmentajakoulutuksen I -tason tutkinnossa puolestaan nostetaan enemmän esiin ratsastajan ja hevosen yksilöllisiä ominaisuuksia, kuten esimerkiksi fysiikkaa”, hän sanoo.

Yrittäjän näkökulmasta asiakkaan rooli on korostunut entisestään myös ratsastuskouluissa ja maksetulle rahalle odotetaan saatavan tietty vastine.

“Kaikki kokevat ostavansa nykyään palvelua, mutta asiakas ei ole hevosen hyvinvoinnin ammattilainen. Minun pitää olla rehellinen ja sanoa, miksi esimerkiksi suosituimmalla ponilla eivät kaikki halukkaat voi mennä. Yrittäjän vastuulla on huolehtia siitä, että hevosia hoidetaan ja liikutetaan niiden yksilöllisten tarpeiden mukaisesti”, Varenti painottaa.