Kun ratsastuskilpailuissa -elokuun viimeisenä viikonloppuna Stable Novan Pohjola-finaaleissa- törmää oululaisen junioriratsastaja Hugo Kogelnigin seurassa kulkevaan Emanuel Caetanoon, 38, ensimmäinen mielikuva on, että pojan seurassa kulkee koulutettu henkivartija. Caetano on ääritimmissä kunnossa, hoikka, lihaksikas, ruskettunut. Tukka leikattu militäärityyliin aivan lyhyeksi, tummat lasit silmillä.Sitten katse kiinnittyy hänen selässään olevaan reppuun, joka on täynnä tavaraa, sivutaskussa olevaan vesipulloon, ja raippaan, joka törröttää repusta samalla lailla kuin muillakin hevosenhoitajilla. Hetkeä myöhemmin Caetano onkin verryttelykentällä nostamassa puomeja ja sen jälkeen radan reunalla keskittyneenä, kännykkä poikittain käsissään. Video.Niin, vaikka Suomessa hevosenhoitajat vain harvoin ovat miehiä, maailmalla heitä on enemmän.Yllätyksenä tulee, että hevosten hoitaminen on uudempi vaihe hänen elämässään. Vaihe, joka on kestänyt vasta reilut kymmenisen vuotta.Ensimmäinen mielikuva ei ollut aivan väärä. Caetanon tie on vienyt Vilamourasta Ouluun, mutta Afganistanin kautta. . AfganistanEnsimmäinen puolisko työelämää sujui ilman hevosia. Hän teki uran armeijassa. Eikä vain armeijassa, vaan sodassa. ”Olin jokusen vuoden Afganistanissa Portugalin armeijan leivissä”, Caetano kertoo. ”Äärimmäisen kovissa olosuhteissa”, hän toteaa vakavoituen. Kovin paljoa Caetano ei noista ajoista halua puhua. Ne ovat taaksejäänyttä elämää, joka loppui kokonaan vuonna 2008. Kaikkiin toimittajan päähän pälkähtäviin kysymyksiin hän ei halua vastata.”Olen tehnyt päätöksen, etten puhu asioista, joiden katson kuuluvan sotilassalaisuuksien piiriin”, hän sanoo. ”Sanotaanko vaikka niin, että ihan samalla lailla kuin Suomen Puolustusvoimat tarvittaessa, me olimme Naton joukoissa turvaamassa rauhaa”, hän muotoilee.Google kertoo, että Portugali lähetti Afganistaniin BAI-joukot, jotka olivat erikoiskoulutettuja laskuvarjosotilaita ja kommandoja. Kaikkiaan portugalilaissotilaita oli Afganistanissa jopa 8000 henkilöä.Uusi elämänvaihe ei vaikuta ainakaan ohimenevältä. Caetano opiskelee tällä hetkellä etänä urheiluhevosten hoitamista ja managementtia amerikkalaisessa Equestrian Sports Science -koulutuksessa.. HevosrekatSiirtymä uuteen elämään tapahtui hevosrekan ajamisen kautta. Rekat ja yleensäkin autot ovat yksi Caetanon vanhoista intohimoista. Somekuvista on helppo päätellä, että auton ratissa hän viihtyy yhä, oli meneillään yö tai päivä. Onni on yhtä kuin paljon kilometrejä edessä moottoritiellä. Herran haltuun, hän toteaa ja käynnistää harmaan rekan, jonka kyljessä lukee Head Invest. Perässä saattaa kulkea vielä kahden hevosen traileri. ”Eräs ystävä Vilamourassa kysyi joskus vuonna 2008, että voinko ajaa hänelle rekallisen hevosia paikasta A paikkaan B. Vastasin, että kyllä se käy, ajetaan vaan.”Hevoset olivat saksalaisesteratsastaja Marc Bettingerin.”Sitten Marc vinkkasi minulle, että ala sinäkin elää hevoselämää. Ja minähän olen aina avoin uusille ideoille.”Hän ryhtyi työskentelemään myös belgialaisen Francois Mathyn hevosrekkakuskina. ”Piti olla viikonloppu, mutta meni puoli vuotta”, Caetano muistelee. Pikku hiljaa työnkuvaan hiipivät rekkojen lisäksi myös itse hevoset. Yhteistyö Bettingerin kanssa jatkui. Caetano muistaa vahvan siteen, joka hänellä oli Bettingerin huippuoriin Bacardiin.”Katselin ihan vierestä, kun se nousi huipulle. Se oli vähän monimutkainen luonteeltaan, mutta me tulimme tosi hyvin toimeen.”Näihin aikoihin hän tutustui Luciana Diniziin, portugalilaiseen huippuratsastajaan, jonka hevosia siirtyi myöhemmässä vaiheessa hoitamaan ja oli tiimissä mukana silloin, kun Diniz kilpaili Rio de Janeirossa vuonna 2016.Siirtymä Mirella Lesonen-Hakolan leipiin tapahtui kaksi vuotta sitten.Caetano sanoo, että hänen kotinsa on tällä hetkellä Oulussa, jossa Lesonen-Hakolan tallit ovat.Hänellä on 16-vuotias poika, joka asuu äitinsä kanssa Portugalissa. Vähän yksinäinen hän taitaa olla. Vilamourasta on Ouluun 4500 kilometriä. Pidempää välimatkaa kahden eurooppalaisen kaupungin väliltä on vaikea edes löytää. "Artikkelissahan voi kertoa, että olen sinkku!", hän ehdottaa nauraen. .Hevoset eivät kestä stressiä kovin hyvin ja kilpahevosen elämä on niille jo suuri haasteEmanuel Caetano. OuluKysymykseen, eikö talvinen Oulu ole melko ankea paikka ikuisessa kesässä ja auringossa eläneelle portugalilaiselle, hän vastaa sävyisästi: ”Oulussa on talvisin ehkä kylmää ja pimeää, mutta hevosilla on siellä hyvä olla. Kaikki toimii. Niinpä minullakin on siellä hyvä olla.”Se, että hän ei ole Dinizin kanssa olympialaisissa, vaan enemmänkin harrastetallilla, ei myöskään häiritse lainkaan.”Kaiken voi tehdä hyvin tai huonosti. Mirellan tallissa panostetaan harrastamiseen, mutta se tehdään ammattimaisesti. Kaikesta näkee, että Mirella on itse kilpaillut lajissa korkealla tasolla.” Caetanolla on ilmiselvän läheinen ja lämmin suhde 15-vuotiaaseen Hugo Kogelnigiin. ”Hugo on ikäisekseen erittäin kypsä, mutta onhan kaikki tämä matkustaminen ja koulunkäynti kova paketti kenelle tahansa”, hän muotoilee. ”Minä teen oman osani, että Hugon hevoset voivat hyvin, jotta ne voivat kilpailla menestyksekkäästi.”Tehtäviin kuuluvat kaikki hevosiin liittyvä, oli se sitten aamuruokintaa, hoitamista tai niiden kuljettamista.”Ihan tavanomaiset tallin rutiinit aamuruokinnasta lähtien kello 7:ltä”, hän toteaa. ”Ja sen jälkeen hevoset menevät töihin, aivan jokaisena viikon päivänä. Samalla periaatteella kuin jalkapallon pelaaja menee kuntosalille, jos hän ei sinä päivänä harjoittele jalkapalloa tai pelaa. Runsas liike on yksi meidän salaisuuksistamme.”Toinen salaisuus on, että stressaaminen on kielletty tallissa, hevosten lähellä.”Hevoset eivät kestä stressiä kovin hyvin ja kilpahevosen elämä on niille jo suuri haaste. Siksi hevoset ja stressi on pidettävä mahdollisimman kaukana toisistaan”, Caetano sanoo. Hän yltyy jopa hieman runolliseksi puhuessaan hevosista, ”noista eläimistä, jotka antavat meille kaiken, pyytämättä mitään vastapalvelukseksi”.”Rakastan sitä tunnetta, minkä saan, kun katson iltatallin jälkeen hevosten bokseihin ja ne ovat siellä hyväntuulisina ja hyvinvoivina, kaikessa rauhassa. Onnellisina.”
Kun ratsastuskilpailuissa -elokuun viimeisenä viikonloppuna Stable Novan Pohjola-finaaleissa- törmää oululaisen junioriratsastaja Hugo Kogelnigin seurassa kulkevaan Emanuel Caetanoon, 38, ensimmäinen mielikuva on, että pojan seurassa kulkee koulutettu henkivartija. Caetano on ääritimmissä kunnossa, hoikka, lihaksikas, ruskettunut. Tukka leikattu militäärityyliin aivan lyhyeksi, tummat lasit silmillä.Sitten katse kiinnittyy hänen selässään olevaan reppuun, joka on täynnä tavaraa, sivutaskussa olevaan vesipulloon, ja raippaan, joka törröttää repusta samalla lailla kuin muillakin hevosenhoitajilla. Hetkeä myöhemmin Caetano onkin verryttelykentällä nostamassa puomeja ja sen jälkeen radan reunalla keskittyneenä, kännykkä poikittain käsissään. Video.Niin, vaikka Suomessa hevosenhoitajat vain harvoin ovat miehiä, maailmalla heitä on enemmän.Yllätyksenä tulee, että hevosten hoitaminen on uudempi vaihe hänen elämässään. Vaihe, joka on kestänyt vasta reilut kymmenisen vuotta.Ensimmäinen mielikuva ei ollut aivan väärä. Caetanon tie on vienyt Vilamourasta Ouluun, mutta Afganistanin kautta. . AfganistanEnsimmäinen puolisko työelämää sujui ilman hevosia. Hän teki uran armeijassa. Eikä vain armeijassa, vaan sodassa. ”Olin jokusen vuoden Afganistanissa Portugalin armeijan leivissä”, Caetano kertoo. ”Äärimmäisen kovissa olosuhteissa”, hän toteaa vakavoituen. Kovin paljoa Caetano ei noista ajoista halua puhua. Ne ovat taaksejäänyttä elämää, joka loppui kokonaan vuonna 2008. Kaikkiin toimittajan päähän pälkähtäviin kysymyksiin hän ei halua vastata.”Olen tehnyt päätöksen, etten puhu asioista, joiden katson kuuluvan sotilassalaisuuksien piiriin”, hän sanoo. ”Sanotaanko vaikka niin, että ihan samalla lailla kuin Suomen Puolustusvoimat tarvittaessa, me olimme Naton joukoissa turvaamassa rauhaa”, hän muotoilee.Google kertoo, että Portugali lähetti Afganistaniin BAI-joukot, jotka olivat erikoiskoulutettuja laskuvarjosotilaita ja kommandoja. Kaikkiaan portugalilaissotilaita oli Afganistanissa jopa 8000 henkilöä.Uusi elämänvaihe ei vaikuta ainakaan ohimenevältä. Caetano opiskelee tällä hetkellä etänä urheiluhevosten hoitamista ja managementtia amerikkalaisessa Equestrian Sports Science -koulutuksessa.. HevosrekatSiirtymä uuteen elämään tapahtui hevosrekan ajamisen kautta. Rekat ja yleensäkin autot ovat yksi Caetanon vanhoista intohimoista. Somekuvista on helppo päätellä, että auton ratissa hän viihtyy yhä, oli meneillään yö tai päivä. Onni on yhtä kuin paljon kilometrejä edessä moottoritiellä. Herran haltuun, hän toteaa ja käynnistää harmaan rekan, jonka kyljessä lukee Head Invest. Perässä saattaa kulkea vielä kahden hevosen traileri. ”Eräs ystävä Vilamourassa kysyi joskus vuonna 2008, että voinko ajaa hänelle rekallisen hevosia paikasta A paikkaan B. Vastasin, että kyllä se käy, ajetaan vaan.”Hevoset olivat saksalaisesteratsastaja Marc Bettingerin.”Sitten Marc vinkkasi minulle, että ala sinäkin elää hevoselämää. Ja minähän olen aina avoin uusille ideoille.”Hän ryhtyi työskentelemään myös belgialaisen Francois Mathyn hevosrekkakuskina. ”Piti olla viikonloppu, mutta meni puoli vuotta”, Caetano muistelee. Pikku hiljaa työnkuvaan hiipivät rekkojen lisäksi myös itse hevoset. Yhteistyö Bettingerin kanssa jatkui. Caetano muistaa vahvan siteen, joka hänellä oli Bettingerin huippuoriin Bacardiin.”Katselin ihan vierestä, kun se nousi huipulle. Se oli vähän monimutkainen luonteeltaan, mutta me tulimme tosi hyvin toimeen.”Näihin aikoihin hän tutustui Luciana Diniziin, portugalilaiseen huippuratsastajaan, jonka hevosia siirtyi myöhemmässä vaiheessa hoitamaan ja oli tiimissä mukana silloin, kun Diniz kilpaili Rio de Janeirossa vuonna 2016.Siirtymä Mirella Lesonen-Hakolan leipiin tapahtui kaksi vuotta sitten.Caetano sanoo, että hänen kotinsa on tällä hetkellä Oulussa, jossa Lesonen-Hakolan tallit ovat.Hänellä on 16-vuotias poika, joka asuu äitinsä kanssa Portugalissa. Vähän yksinäinen hän taitaa olla. Vilamourasta on Ouluun 4500 kilometriä. Pidempää välimatkaa kahden eurooppalaisen kaupungin väliltä on vaikea edes löytää. "Artikkelissahan voi kertoa, että olen sinkku!", hän ehdottaa nauraen. .Hevoset eivät kestä stressiä kovin hyvin ja kilpahevosen elämä on niille jo suuri haasteEmanuel Caetano. OuluKysymykseen, eikö talvinen Oulu ole melko ankea paikka ikuisessa kesässä ja auringossa eläneelle portugalilaiselle, hän vastaa sävyisästi: ”Oulussa on talvisin ehkä kylmää ja pimeää, mutta hevosilla on siellä hyvä olla. Kaikki toimii. Niinpä minullakin on siellä hyvä olla.”Se, että hän ei ole Dinizin kanssa olympialaisissa, vaan enemmänkin harrastetallilla, ei myöskään häiritse lainkaan.”Kaiken voi tehdä hyvin tai huonosti. Mirellan tallissa panostetaan harrastamiseen, mutta se tehdään ammattimaisesti. Kaikesta näkee, että Mirella on itse kilpaillut lajissa korkealla tasolla.” Caetanolla on ilmiselvän läheinen ja lämmin suhde 15-vuotiaaseen Hugo Kogelnigiin. ”Hugo on ikäisekseen erittäin kypsä, mutta onhan kaikki tämä matkustaminen ja koulunkäynti kova paketti kenelle tahansa”, hän muotoilee. ”Minä teen oman osani, että Hugon hevoset voivat hyvin, jotta ne voivat kilpailla menestyksekkäästi.”Tehtäviin kuuluvat kaikki hevosiin liittyvä, oli se sitten aamuruokintaa, hoitamista tai niiden kuljettamista.”Ihan tavanomaiset tallin rutiinit aamuruokinnasta lähtien kello 7:ltä”, hän toteaa. ”Ja sen jälkeen hevoset menevät töihin, aivan jokaisena viikon päivänä. Samalla periaatteella kuin jalkapallon pelaaja menee kuntosalille, jos hän ei sinä päivänä harjoittele jalkapalloa tai pelaa. Runsas liike on yksi meidän salaisuuksistamme.”Toinen salaisuus on, että stressaaminen on kielletty tallissa, hevosten lähellä.”Hevoset eivät kestä stressiä kovin hyvin ja kilpahevosen elämä on niille jo suuri haaste. Siksi hevoset ja stressi on pidettävä mahdollisimman kaukana toisistaan”, Caetano sanoo. Hän yltyy jopa hieman runolliseksi puhuessaan hevosista, ”noista eläimistä, jotka antavat meille kaiken, pyytämättä mitään vastapalvelukseksi”.”Rakastan sitä tunnetta, minkä saan, kun katson iltatallin jälkeen hevosten bokseihin ja ne ovat siellä hyväntuulisina ja hyvinvoivina, kaikessa rauhassa. Onnellisina.”
