Entinen olympiajuoksija kaipaa yleisurheilun järjestelmällisyyttä ratsastukseen: "Sanna Illin systeemi pitäisi mallintaa"

Entinen pikajuoksija, nykyinen kouluratsastaja Johanna Manninen muistaa yhä, kuinka juohevasti hän alakouluikäisenä luiskahti pikajuoksun maailmaan. Hän juoksi koulun kisoissa hyvän tuloksen ja seuraavaksi hän olikin jo seuran valmentajan juttusilla, osallistui viikonloppuna treeneihin, eteni piirikunnallisiin, SM:iin ja sitä rataa.Hänestä ruvettiin tekemään urheilijaa ja hyvin nopeasti hän tiesi olevansa olympialaisissa jonakin päivänä.”Mä tiesin, että jos mä hoidan oman hommani, mun ympärillä olevat ihmiset vievät mua eteenpäin”, hän muistaa.Mutta miksi Mannisesta ei jo nuorena tullut kouluratsastajaa, kun hän nyt on lajista niin kiinnostunut, että osallistuu Kangasalla ensimmäiseen Pohjola-osakilpailuun? Ja jo valmentaakin lajissa harrasteohjaajan pätevyydellään? Hän myös ratsasti jo nuorena, ja kävi jonkun kerran kilpailuissakin. Silti täysin selkeää oli se, että ratsastuksessa hänen ei ollut nouseminen arvokilpailuihin. Ei hän asiaa sen enempää ihmetellyt, sillä oli itsestään selvää, että polkua ei ollut. Moinen ajatus ei tullut edes mieleen, vaikka omasta tallista ratsukoita esimerkiksi Horse Show’hunkin lähti.Myöhemmin tämä on noussut mieleen mielenkiintoisena ja paljon paljastavana muistikuvana. Yleisurheilun systeemi pitää huolen siitä, että yhtäkään lahjakasta urheilijaa ei menetetä sen takia, että he eivät tiedä mitä polkua kulkea. "Meillä pitäisi olla myös ratsastuksessa olemassa urheilijan polku, joka johtaa vaiheittain aina olympialaisiin asti", Manninen sanoo.Yleisurheilussa malli on olemassa ja tämä polku on Suomessa kuljettu monta kertaa. Ratsastuksessa tätä polkua ei ole, eikä ainakaan mallia. Ne, ketkä olympialaisiin asti ovat päässet, ovat löytäneet polkunsa itse. Yleisurheilussa jopa opiskelu ja urheilu nivotaan yhteen.”Itsekin kävin urheilulukion, jossa tehtiin kaikki sen eteen, että pystyi harjoittelemaan. Muutin sen takia Kuortaneelle. Seuraavana vuonna voitin nuorten Euroopan mestaruuden sadan metrin pikajuoksussa. Pääsin urheiluakatemiaan, joka hoiti yhteydet kouluun ja jota kautta pikajuoksun maajoukkueen päävalmentaja tuli siinä vaiheessa valmentajaksi", Manninen muistelee. Urheiluakatemian avulla Manninen pystyi käymään lukiota, vaikka kävi valmennus- ja kisamatkoilla ympäri maailmaa. Hän pääsi Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen mittauksiin ja tutkimuksiin ja hyötymään osaamisesta, jota järjestelmään on hankittu.Avainasemassa on valmentaja. Lajissa kuin lajissa.”Valmentaja on tärkein avainhenkilö, jonka on tunnettava maailman huipun taso lajissa”, Manninen sanoo ja sama nousi esiin hänen tekemässään selvitystyössäkin, Suomalaisen ratsastuksen menestystekijät -tutkimuksessa. Selvitys löytyy täältäYleisurheilussa, ja oikeastaan kaikissa muissa urheilulajeissa, paitsi ratsastuksessa, valmennus on seurojen tehtävä. Ratsastuksessa opettamisesta vastaavat alatasolla ratsastuskoulut ja edempänä kilpailu-uraa yksityisvalmentajat, joiden palvelut ratsastajat maksavat itse. Valmentajat ovat mahdollisesti hyvin eritasoisia, ja on myös mahdollista, että he mieltävät aivan eri lailla sen, mikä on opettamisen arvoista. Kuitenkin, jos urheilun huipulle pyritään, kaiken valmennuksen pitäisi ”puhua samaa kieltä”. Yhteinen kieli edellyttäisi, että kaikki valmentajat olisivat käyneet samat koulutukset, myös he, usein huippuvalmentajat, jotka ovat tulleet lajiin oman kilpailu-uransa kautta, pitkää reittiä. ”Etenkin heidät olisi tärkeä sitouttaa mukaan, jotta ruvetaan puhumaan sitä samaa kieltä ja jotta syntyisi tärkeää tiedonvaihtoa ja mentorointia valmentajien kesken. Se koulutus täytyisi saada heille niin houkuttelevaksi, että he eivät voi olla osallistumatta”, Manninen sanoo. Mannisen tekemässä selvityksessä ja sen jälkeen pidetyssä Teams-tilaisuudessa kävi ilmi myös, että ratsastuksessa valmentajat kokevat jäävänsä yksin. Tieto ei välttämättä liiku kotivalmentajalta maajoukkuevalmentajalle ja toisin päin.Tilanteessa, jossa valmista mallia ei ole, malli luodaan joka kerta uudelleen.Manninen mainitsee Suomen ehkä tämän hetken lupaavimman ratsastajan Jone Illin äidin Sanna Illin, jonka hän sanoo luoneen oman järjestelmänsä aivan itse.Kaikki eivät kuitenkaan ole Sanna Illejä. Tai Petri Tolmusia, jonka Manninen myös mainitsee. ”Sanna Illin malli pitäisi saada kaikkien muidenkin käyttöön. Hänen luomansa polku pitäisi mallintaa”, Manninen sanoo. Manninen keskustelutti aiheesta jo Helsinki International Horse Show'ssa. Lue juttu alta. .Paneelikeskustelussa pohdittiin, onko suomalaisella ratsastajalla ympärillään riittävän osaavat ihmiset: "Oikeat ihmiset oikeille paikoille".Suomalaisen ratsastusurheilun menestystekijät -selvitys pähkinänkuoressaSelvityksen pääviesti on, että suomalaisen ratsastusurheilu törmää rakenteisiin, ei yksittäisiin ratsastajiin. Kansainvälinen menestys vaatii nykyistä ammattimaisemman ja urheilijalähtöisemmän järjestelmän lajiliitossa. Potentiaalia on, mutta menestys edellyttää selkeämpää johtamista, parempaa urheilijatukea ja kansainvälisempää toimintaympäristöä. RahoitusRatsastus perustuu lähes täysin urheilijoiden omaan rahoitukseen, sponsorointi, markkinointi ja julkinen rahoitus ovat alihyödynnettyjä.JohtaminenOrganisaatio koetaan raskaaksi ja päätöksenteko hitaaksi. Vastuut, tiedonkulku ja tavoitteet kaipaavat selkeyttämistä.UrheilijapolkuLahjakkuuksien tunnistaminen ja kehittäminen ei ole järjestelmällistä. Urheilijoille ei ole riittävän selkeää polkua huipulle.ValmennusSuomessa on paljon koulutettuja valmentajia, mutta kansainvälistä huippuosaamista tarvitaan lisää.KilpailuympäristöSenioritason kansainvälisiä mahdollisuuksia liian vähän. Kansainvälinen kilpailukokemus nähdään välttämättömänä.OlosuhteetYpäjän Hevosopisto nähdään tärkeänä valmennuskeskuksena. Huippujen keskittämistä yhteisiin harjoitusympäristöihin pidetään tärkeänä.TukipalvelutPsyykkinen valmennus, fysiikka, tutkimus ja asiantuntijatuki ovat puutteellisia. Ratsastajat rakentavat tukiverkkonsa itse..Kuka on Johanna Manninen? Lue alla olevasta jutusta miten sadan metrin pikajuoksun Euroopan mestarista tuli ratsastaja. .Pikajuoksija haluaa ratsastuksessa "niin pitkälle kuin rahkeet riittävät"

Entinen olympiajuoksija kaipaa yleisurheilun järjestelmällisyyttä ratsastukseen: "Sanna Illin systeemi pitäisi mallintaa"

Aiheeseen liittyvää

Entinen olympiajuoksija kaipaa yleisurheilun järjestelmällisyyttä ratsastukseen: "Sanna Illin systeemi pitäisi mallintaa"

Håkan Wahlman ihmettelee SRL:n kevätkokouksen pöytäkirjaa: "En ymmärrä, missä se viipyy"

Kenttäratsastajat vauhdissa – Sopotin pitkä nelonen alkoi superisti

Kun ulkokausi alkaa, Vekardon vastalaukka on betonia, mutta laukanvaihdot edelleen opettelematta