Entinen Viegaardin työntekijä Hevosurheilulle: "Aina löytyy maailmasta joku höhlä, joka ostaa sieltä hevosen ja taas saadaan vähän bensaa koneeseen"

Viegaardin siittolan toimintaperiaatteita on ihmetelty niin kauan, kun se on ollut toiminnassa, eli noin vuodesta 1990 asti. Siittola on profiloitunut suhteellisten edullisten hevosten löytöpaikaksi.Kun siittola-myyntitallissa on jopa 600 hevosta ja kun bisnesidea on myydä hyvää halvalla eli laatuhevosia ammattilaisen ratsuttamina, mutta kuitenkin suhteellisen edullisesti, miten yhtälö toimii? Tässä kohtaa mielipiteet jakautuvat. Osan mielestä yhtälö ei toimi lainkaan, joidenkin mielestä se voi teoriassa toimia. "Traumaattinen episodi"Hevosurheilu tavoitti erään takavuosina Viegaardissa ratsuttajana työskennelleen naisen. Nainen suostui haastatteluun, mutta hän ei halua paljastaa henkilöllisyyttään. Hänen henkilöllisyytensä on kuitenkin toimituksen tiedossa. Tämä työntekijä näki asioita, joista sai tarpeekseen, irtisanoutui melko nopeasti ja palasi kotiinsa oman sanomansa mukaan "häntä koipien välissä". Hän sanoo, ettei nähnyt varsinaisesti nälkään kuolevia hevosia, mutta kylläkin liian laihoja ja muuten vain huonosti pidettyjä, joilla oli suupielet ja kyljet auki, mutta joita ei sen kummemmin hoidettu.Hänelle valkeni, että tähän hevoskeskukseen ei myyty maksuhäiriöiden takia sen enempää rehua kuin eläinlääkäripalvelujakaan. Verovirastosta hän sai varoituksen ja neuvon soittaa poliisit, kun hän haki verokorttia. Hän sanoo, että haluaisi mieluummin unohtaa koko episodin, jonka koki hyvin traumaattisena."Ehkä eräänä päivänä kirjoitan sieltä kirjan", hän sanoo. "Kaikki mitä sieltä kohutaan, kyllä paikkansa pitää. Se oli jotakin ihan käsittämätöntä se touhu siellä. Ilmeisesti toiminnassa oli joku roti kun paikan omistajan ex-vaimo, kouluratsastaja Birgitte Byrialsen vielä oli siellä, vaikka kyllä jo silloinkin siellä oli kellareissa hevosia roikkumassa hangaareissa."Työntekijä näki tehotuotantomallin, jota hän vertaa broilerituotantoon. "Näin sen niin, että kun on tarpeeksi isot määrät hevosia, ei sen ole niin väliä, mitä joillekin niistä käy. Ne ovat hävikkiä, joka hoitaa huonot yksilöt pois jaloista. Parhaat jäävät henkiin ja niihin sitten jonkin verran panostetaan."Hän arvelee yhtäältä liian löysän lainsäädännön ja toisaalta työntekijöiden ja asiakkaiden välinpitämättömyyden mahdollistavan sen, että toiminta jatkuu vuosikymmenestä toiseen tilanteessa, jossa hänen arvelunsa mukaan jokainen tanskalainen hevosihminen tietää, mitä Viegaardissa tapahtuu."Raha ja hevoskauppa", hän toteaa. "Aina löytyy maailmasta joku höhlä, joka ostaa sieltä hevosen ja taas saadaan vähän bensaa koneeseen ja päästään pätkän verran eteenpäin. Ja aina saadaan jostain maailman toiselta puolelta sinne hienoilla puheilla myös työntekijä."Hän toteaa Viegaardin olleen eräänlainen fantasiaesityksen kulissi, jonka takana kaikki oli valhetta. Asiakkaille on edustustila, jossa on kattokruunut ja kuohujuomaa. Pihan toisella puolella olevassa tallissa ovat laiheliinit suljettujen ovien takana. "Tuollainen hämää tehokkaasti. Kulissien takana mikään, mikä päällepäin näkyi, ei pitänyt paikkaansa ja sekä hevosten että työntekijöiden olot olivat aivan karmeita."Kysymykseen, miksi?, hän vastaa luettelolla: "Oriit ja orinäyttelyt, hienot, superrikkaat asiakkaat, onnistuneesta hevoskaupasta saatava dopamiinibuusti, yksinvaltiasmainen yhteisasuminen nuorten työntekijänaisten kanssa samassa talossa".Nainen suhtautuu tapaukseen hyvin kyynisesti. "En usko, että sitä ihmistä pystytään pysäyttämään. Toiminta on lonkeroitunut ympäri Eurooppaa." KulissitKulissit eivät kaatuneet ainakaan toimittajan yhdellä käynnillä. Hevosurheilu kävi paikalla 17 vuotta sitten, vuonna 2006. Silloin paikan omistaja John Byrialsen kertoi toiminnastaan vielä auliisti. Viegaardissa oli tuolloin useita suomalaisia, osa johtotehtävissä, osa ratsuttajina. Iso osa työntekijöistä oli jo tuohon aikaan Kiinasta, jonne Byrialsen tähysi ja jossa hän näki tulevaisuuden markkinat. Kyse oli "hevosten massatuotannosta, jossa kustannukset hevosyksikköä kohden ovat hyvin alhaiset". Jälkikäteen on helppo nähdä myös tämänkaltaisen tehotuotannon riskin paikat. Esimerkiksi kysymys siitä, mitä tapahtuu, jos iso osa hevosista jääkin syystä tai toisesta myymättä? Jos ne eivät rakenteeltaan tai suvultaan vastaakaan asiakkaan mielikuvia, mutta tarjolla ei ole muutakaan?Hevosurheilu raportoi 12.5.2006 -numerossaan näin: "Miten temppu tehdään? Otetaan varsoja 150:stä tammasta, jotka ovat pitkän linjan jalostuksen tulos. tehdään astutuksia omilla jalostusoriilla, joilla on jo jälkeläisnäyttöä (tuohon aikaan Viegaardissa oli erittäin hyvä oma holsteiner kilpa-jalostusori Come Back II, jolla oli kilpaillut sekä Byrialsenin ex-vaimo Birgitte Byrialsen että lyhyen aikaa jopa Hubertus Schmidt. toim.huom). Varsojen annetaan syntyä laitumelle ja olla siellä aina marraskuulle, eli koko laidunkauden, joka kestää Tanskassa kuusi kuukautta. Myydään noin puolet varsoista vieroituksen jälkeen huutokaupassa. Jäljelle jääneet 60-70 varsaa asuvat koko talven sisällä yhdessä ja samassa yhteiskarsinassa, joiden keskellä kulkee ruokintapöytä. Hoito on nopeaa ja tehokasta: koko lauman ruokintaan menee muutamia minuutteja päivässä.""1-4 -vuotiaat hevoset laitetaan kesiksi laitumille ja talviksi jälleen ryhmäkarsinoihin. Nuoria hevosia ei käsitellä tai ruokita yksilöllisesti, vaan niiden annetaan kasvaa omissa oloissaan. Heinä ja kaurat jaetaan traktorilla.""Ratsutus aloitetaan 4-6 -vuotiaana. Sen hoitavat cowboyt liukuhihnatyyliin, noin kaksikymmentä hevosta kuukaudessa. Vasta ratsutusvaiheessa hevonen otetaan ensimmäisen kerran talliin, eikä sitä silloinkaan erikseen kuljetella tarhoihin ja takaisin siitä yksinkertaisesta syystä, ettei tarhoja edes ole.""Puolen vuoden tehokoulutusperiodin jälkeen hevoset kulkevat suurin piirtein helpon A:n vaatimusten mukaisesti. Laitetaan ne heti myyntiin. Tavikset kymppitonnilla ja lupaukset reilulla kahdella.".Tanskalaisviranomaiset tekivät ratsian Viegaardiin keskiviikkona.Verkko kiristyy Viegaardin ympärillä? Amerikkalainen työntekijä kertoi näkemästään oikeudelle

Entinen Viegaardin työntekijä Hevosurheilulle: "Aina löytyy maailmasta joku höhlä, joka ostaa sieltä hevosen ja taas saadaan vähän bensaa koneeseen"

Aiheeseen liittyvää