Fagerströmin uudessa tuttavuudessa on kykyä: "Viimeksi kun kävelin GP-radan, mietin, miten voisin ratsastaa sen Jappeloupilla"

Nina Fagerströmin kevättalvi Espanjan Vejer de la Fronteran tourilla jatkuu jo kuudetta viikkoa, ja vaikka maanantaina on vapaapäivä hevosille, ratsastajalla piisaa kiirettä.

Suomalaisella ja hänen miesystävällään Salvador Dianalla on nimittäin matkassa yli 10 hevosta, joita viedään tourilla eteenpäin vielä kaksi seuraavaa viikkoa.

”Hommaa riittää. Hevoset ovat menneet todella paljon eteenpäin, ja ratarutiinia on tullut sekä niille että itselle”, Fagerström toteaa.

Hevoset ovat vaihtuneet hieman matkan varrella, mutta suomalaisammattilaisella on vielä monta kilpailevaa esteratsua, joiden kanssa hän on tehnyt tasaista tulosta, mutta maltillisilla korkeuksilla.

Osa sairasti pienen flunssan ja oli pari viikkoa pois kilpailuista, mutta nyt kaikki ovat takaisin pelikunnossa.

Uusi hankinta olisi mukava pitää

”Valitettavasti tällä hetkellä minulla ei ole hevosta, jolla hypätä korkeampaa kuin 140, mutta olen näistä kaikista onnellinen. Tässä oli muutama vuosi todella hiljaiseloa, kun oli vain tosi nuoria, joilla hypättiin tyyliin metriä.”

Tourilla Fagerström on mennyt muutamalla 140-luokkia, ja hän kertoo olevansa siitä erittäin iloinen ja homma on edennyt nousujohteisesti.

Etenkin yksi hevonen, Jappeloup (Zavall VDL), saa Fagerströmin suun hymyyn. ”Se on todella kiinnostava hevonen, jonka miesystäväni ja sijoittaja ostivat muutama viikko sitten. Ensin ajateltiin, että Jappeloupista tulee Salville ratsu, mutta nopeasti todettiin, että se sopii mulle paremmin.”

Fagerström toteaa, että hevosesta näkyy laatu kauas, mikä tarkoittaa sitä, että siitä on jo tullut kyselyjä. ”En osaa sanoa pystytäänkö me pitämään se, mutta katsotaan.”

Fagerström kertoo, että hän teki hevosen kanssa töitä ensimmäiset viikot, ja vasta nyt aloitti kilpailun. Ratsastaja kehuu, että ruuna on mennyt hirveästi eteenpäin, ja siitä löytyy kaikki tarvittava skouppi mitä tarvitaan. ”Se on laadukas ja varovainen.”

Vaikka Fagerström luonnollisesti jatkaisi hevosen kanssa pidempään hän toteaa, että oma työ myös palkitaan siinä, että hevosta aletaan kysellä. ”Monesti tämä työ on sitä, että puurretaan ympäri vuorokauden, eikä kukaan sitä näe. Tämän hevosen kohdalla näkyvyyttä tuli heti, vaikka se hyppäsi vain 140-luokan.”

Hevosen koulutustason nostaminen onnistuu tourilla hienosti, mutta Fagerström pitää yllä myös omaa tuntumaansa isoista luokista, vaikka hän ei niitä konkreettisesti kilpailisikaan. Hän esimerkiksi kävelee viikottain isot GP-radat ja seuraa muita kilpailijoita.

”Ihan oman koulutuksen vuoksi. Viimeksi kun kävelin GP-radan, mietin, miten voisin ratsastaa sen Jappeloupilla.”

Videon Fagerströmin ja Jappeloupin menosta 140-luokassa voit katsoa tämän linkin kautta.

Cascar He´las poti flunssan

Muista hevosista suomalaisomistuksessa oleva Cascas He´las on palannut radoille pienen flunssan jälkeen. Ennen sairastumistaan se ehti jo mennä pari 140-luokkaa ja Fagerström oli ajatellut nostaa sen 145-tasolle, mutta nyt hevonen hyppäsi viimeksi 135-ratoja.

”Se on nopea ja älykäs hevonen, vaikkakin vähän omanlaisensa. Siitä voisi saada hyvän aikaluokkahevosen. Meillä synkkaa sen kanssa hyvin, pidän herkistä ja älykkäistä hevosista.”

Fagerstöm ei panisi pahakseen, jos hänelle tulisi tulevaisuudessa Kimmo ja Ulla Helasuolta muitakin Cascar He´laksen sisaruksia. Hevosen emä on nimittäin Thomas Ehrnroothin kanssa kansainvälisiä 150-ratoja mennyt Cariette (Caretino – Lauries Crusador xx). ”Se oli aikansa todella kiinnostava hevonen.”

Christer lähti, ruunattu Diemo saapui

Helasoiden muista hevosista Fagerstömille tuli jokin aika sitten ruunattu Diemo (Dinken–Cascavelle), johon hän on ehtinyt jo ihastua lyhyessä ajassa. ”Pari viikkoa tutustuttiin toisiimme, ja nyt se hyppäsi 6-vuotisluokkia kivasti.”

Fagerström kertoo, että hevonen on hyvärakenteinen, mutta hieman jäljessä ikäluokkaansa ja tehnyt aika vähän. Hyppääminen on sille kuitenkin helppoa, eikä Fagerström yllättyisi, jos hevonen kilpailisi tulevaisuudessa isompia luokkia, kuin mitä on alun perin ajateltu.

”Jää nähtäväksi. Olemme Helasoiden kanssa puhuneet, että sitä voidaan pitää jonkun aikaa, vaikka periaatteessa kaikki täällä on myytävänä.”

Londen on edelleen Fagerströmillä, mutta se aloittaa vasta kesäkaudella. Sen sijaan jalostusori Christer muutti uusille omistajille Kaliforniaan. Sitä odottaa ainakin jalostustyöt, eikä Fagerström osaa sanoa, nähdäänkö oria enää kilpaurheilussa.

Pari viikkoa ja sitten huili

Vejer de la Fronteran tour siis jatkuu Fagerströmin ja Dianan osalta vielä pari viikkoa. Sitten on hetken aikaa huilia.

”Hevosia pidetään liikkeellä ja ne saavat olla laitumella, mutta niillä ei hypätä. Kaikille on tullut iso määrä ratoja, ja ne ovat tehneet paljon koko talven.”

Fagerström on kuitenkin vilkuillut kisakalenteria siihen malliin, että kesällä ei tarvitsisi paljon kotona oleilla. ”Kisoja on vaikka millä mitalla, ja varmaan mennään kahta, kolmea tähteä. Toivottavasti saadaan hevonen tai hevosia, joilla pääsisi tekemään isompia”, hän toteaa.

”Nuoria ja 135–140-hevosia on, mutta konkari puuttuu, joka olisi valmis ranking-luokkaan. Mutta jos meillä on hevosia, mikään ei pidättele meitä kotona.”

Viime vuosina Fagerströmin satulan alla on ollut lukuisia hevosia, joita hän on kehittänyt eteenpäin. Sunshine Tourin kaltaiset paikat ovat suomalaisen mukaan erinomaisia kasvualustoja nuorille. Vaikka kyseessä on esteratsastukseen keskittynyt tour, nuoria voi viedä eteenpäin ilman kilpailua.

Tourilla kilpailevan nuoren viikkoaikataulu on Fagerströmin mukaan sellainen, että se hyppää 2–3 päivää, sitten se maastoilee päivän ja sitä juoksutetaan pari päivää. ”Ihan naruriimun kanssa. Aikaisin aamulla tai myöhään illalla voi mennä isoille ulkokentille. Juoksutus ei ole mitään pienellä 10 metrin voltilla menoa, vaan vapaata liikkumista, ja itsekin liikun mukana.”

Hevonen saa pukitella ja löytää vapaasti oman tasapainonsa, hän kertoo.

Ennen kilpailuja Fagerström ratsastaa pari päivää ja hakee säätöjä kohdilleen. Monesti hän myös radan jälkeen menee vielä verryttelykentällä ja ratsastaa hevosen läpi. Se ei vie kuin ehkä 10 minuuttia, mutta se on Fagerströmin mukaan tärkeää, ja hevonen oppii silloin asioita hyvin, kun radan adrenaliinit ovat jo vähän hellittäneet kropasta.

Suomalainen pyrkii siihen, että nuoret tekevät tourilla oman ikäluokkansa tasoa, mutta esimerkiksi raaka 6-vuotias voi hyvin mennä 5v-luokkia. Ylemmäs ei kuitenkaan nousta.

”Nuorten hevosten luokat alkavat täällä aina siten, että alussa ne ovat helpompia ja matalampia, mutta nousevat kohti vikaa viikkoa. Jos hevonen ei kehity luokkien mukana, voi mennä alempaa tasoa.”

Fagerström sanoo, että hän pyrkii siihen, ettei tourilla ole 5-vuotiaita etenkään keväällä, sillä se on niille liian aikaista. Nytkin hän nuorimmat ovat 6-vuotiaita.

”6-vuotiskausikin on koulutusta.”

Uuden tai nuoren ja kokemattoman hevosen kanssa Fagerström ei välttämättä kilpaile heti, vaikka ne kilpailuareenoiden ympäristöön tulevatkin. Hän aloittaa uuden kanssa maasta käsin siten, että hän vain kävelyttää hevosta ympäriinsä ja tutustuu sen luonteeseen ja käytökseen.

”Ei siihen mene montaa päivää, että saan ideasta kiinni. Esimerkiksi Diemon kanssa huomasin, että se ei ole lihaskunnoltaan valmis kilpailemaan, joten tein sen kanssa clear roundeja.”

Vejer de la Fronteran alue on laaja. Sinne mahtuu parikymmentä kenttää ja Euroopan suurin maneesi. ”Tämä on valtava paikka. Täällä on 2 300 hevosta, eikä ole tungosta.”

Kilpailuareenoita riittää, mutta sitten on myös paikkoja harjoitteluun. Clear round -radoille on rakennettu valmiiksi esteitä, joita voi mennä hyppäämään 10 euron maksua vastaan sen verran kuin haluaa ja siinä korkeudessa sekä järjestyksessä kuin tahtoo.

”Siellä treenaan ja sitten menen vasta kilpailuihin, kun hevonen on valmis. Eihän hevonen tiedä, onko kisa vai ei.”

Clear round -radoilla Fagerström kouluttaa hevosia, katsoo kehitystarpeita ja etenee niiden mukaan. ”Voin tehdä temponvaihteluita, kokeilla kuolaimia tai tehdä esteiden välissä siirtymisiä, ihan mitä vaan. Ei ole järkeä mennä kisaradalle kokeilemaan näitä ja tehdä huonoa tulosta.”

Suomalaisratsastaja tekee myös paljon puomi- ja sileän työskentelyä. Hän sanoo, että hyppäämällä ei voida aina korjata asioita, vaikka ne ongelmat liittyisivät hyppäämiseen.

”Ei me haluta, että nuoret alkavat hätiköimään ja ennakoimaan radalla. Halutaan, että ne ovat ratsastajan kanssa.”

Fagerström toteaa, ettei hänellä ole mitään intressiä mennä radalla niin kovaa kuin lähtee. Kääntäminen ja aikaratsastus tulevat vasta jossain vaiheessa koulutukseen mukaan, ja se milloin se tapahtuu, on täysin riippuvainen hevosesta.

”On mulla joskus ollut 6-vuotiaita, jotka ovat valmiita ja tasapainoisia, mutta harvemmin ne ovat sellaisia. Mä rakastan kouluttaa hevosia, ja ainahan me sitä nollaa yritetään tehdä, mutta nuoren hevosen kanssa yksi virhe ei ole katastrofi. Sitä sattuu.”

Tulokset Andalucia Sunshine tourilta Vejer de la Fonterasta löydät täältä.