Finnderbyvoitto vanhan kenttämestarin varmuudella - Stolzenburgin seuraava tavoite lapsiratsastajien SM
Finnderbyssä oli tänä vuonna reipas määrä lähtijöitä. Osittain kiitos kenttäratsastajien, joita oli mukana viisi ratsukkoa. Silti uusintaan pääsi vain kaksi ratsukkoa, molemmat esteratsastajia. Marika Rättö Stolzenburgilla ja Salla Varenti Moon Boylla.
Marika Rättö menee tosin kenttäratsastajastakin.
"Ei taida kukaan muistaa, mutta olen senioreiden kenttämestari vuosimallia 2002 ", Rättö nauroi.
"No ei, kun ei olla silloin vielä synnyttykään", pisti kolmanneksi sijoittunut Axel Lindberg nauraen. Faktantarkistusmielessä on tosin todettava, että kyllä hän oli silloin jo viisivuotias ja neljänneksi sijoittunut Jasmin Engblomkin sentään vuoden vanha.
Rättö kertoi, että hänen käteensä meneminen radalla tuntui "rytmittömältä", sillä 9-vuotiaalla Stolzenburgilla (Stolzenberg - Diarado) oli uusi kuolain, kimblewick suoralla kielentilalla, käytössä. Tamma kaipaa kuitenkin tempoa erikoisesteillä, sillä se on erittäin varovainen.
"Olen mennyt pelhamilla, mutta nyt piti löytää uusi kuolain. Ongelmana tällä hevosella on se, ettei voi kuitenkaan käyttää yhtään liian vahvaa kuolainta."
Huutokauppalöytö Saksasta
Stolzenburg on Rätön löytö Verdenin huutokaupasta. Hevosen piti mennä eräälle tuttavalle, mutta päätyi lopulta Rätölle.
"Se on erittäin hyvä hyppääjä", hän luonnehtii. "Hevonen, jolla on todella paljon voimaa takaosassaan."
Asia on huomattu laajemminkin, sillä tamma kiinnosti viime Horse Show'ssa. Eräs maailmantähti kokeilikin sitä. Kauppoja ei kuitenkaan syntynyt. Rätön arvion mukaan siksi, että hevonen on kaksi vuotta ikäisiään jäljessä. Hyvästä syystä. Sillä on nimittäin ollut kosolti epäonnea. Tavallaan sillä on ollut myös onni onnettomuudessa, sillä viimeisin koettelemus olisi voinut koitua sen kohtaloksi.
Halkaistuaan ensin viisivuotiaana tarhassa vuohisluunsa, hevonen joutui kuljetusonnettomuuteen ratsastajansa kanssa.
"Oltiin kotiin Sipooseen tulossa syksyllä ja trailerin takapyörä liippasi liian läheltä ojaa ja traileri kaatui sinne ojaan", Rättö kertoo.
Hevonen piti leikata irti kopista. Tai pikemminkin koppi rälläköitiin irti hevosesta.
"Siellä se makasi ja rimpuili kyljellään. Annoin sille ennen palokunnan operaatiota rauhoituspiikin", Rättö, ammatiltaan eläinlääkäri, muistelee. Kun hevonen oli saatu pois kopista, hän talutti sen kotiin. Ruhjeet olivat niin pahoja, että tätä seurasi vuoden toipuminen. Kuusivuotissyksyllä tamma tuotiin takaisin treeniin.
Stolzenburg on kova luu. "Stakkato isänisänä", Rättö kuittaa.
Finnderbyyn Rättö on osallistunut aiemminkin muilla hevosilla ja ollut kahdesti neljäs.
"Olin siinä vanhassakin derbyssä, kun se oli vielä 140-senttinen."
Stolzenburg riittää Rätön mukaan mihin vain Suomessa. Vaikka Suomen mestaruuksiin.
Seuraavana Stolzenburgilla on tähtäimessään lapsiratsastajien SM-kisat. Hevosella kilpailee myös Rätön 14-vuotias tytär Amanda Immonen.
"Amanda tarvitsee tosin vielä kvaalit sinne. Eli kun me vuorotellaan ratsastaa tammalla, minä en ehkä kerkeä saamaan puuttuvaa 140-kvaalia sennujen SM:iin. Mutta eihän mulla toisaalta ole kiire minnekään", Rättö totesi. "Ja kaaduinkin keväämmällä portaissa kotona niin pahasti, että olin kuukauden pois ratsastamisesta."
Entä kenttäkilpailu, kiinnostaako se vielä?
"Kiinnostaa! Katson Clipmyhorsesta kaikki kenttäkilpailut mitä siellä on. Tällä hetkellä ei ole sellaista hevosta, että voisi kenttää mennä. Stolzenburg on liian varovainen kenttähevoseksi. Siitä tulee mun tyttärelle juniorihevonen sitten joskus."
Finnderby menetti taas viisi senttiä
Rataa on muutettu vähän väliä vuosien varrella. Estekorkeus on tullut alas alunperin 145 sentistä, mutta vaikka tänä vuonna estekorkeus on enää 130, radalle on toisaalta tuotu takaisin derbyesteitä.
Samat esteet aiheuttavat edelleen ratsastajien harmaat hiukset. Orapihlaja päällimmäisenä. Vaikka kyseisellä esteellä on entisen olomuotonsa kanssa enää niin vähän yhteistä, että jopa nimen etymologia saattaa herättää joissakin jo ihmetystä, kun pensas alla on vaihtunut orapihlajasta tuijaksi, puhumattakaan, että lähestymistä on ratkaisevasti helpotettu poistamalla estettä edeltävä kaivanto. Myös esteen sijoittelu radalla on muuttunut, sillä este oli aiemmin numero 3 ja nyt se oli radan loppuvaiheessa, valliesteen jälkeen.
Ajatuksena on ollut varmasti saada hevosia vauhtiin ennen hankalinta kohtaa.
Axel Lindberg, joka hyppäsi ensimmäisen Finnderbynsä ja elämänsä toisen 130-luokan, totesi, että vallieste ennen orapihlajaa saattoi tehdä asiasta itse asiassa hankalamman.
"Hevoset hämmästyivät jo sitä valliestettä ja tulivat tietyllä lailla epäluuloisiksi", hän tuumaili.
Hän viihtyi radalla niin hyvin, että taitaa olla lähtölistoilla ensikin vuonna.
Erikoisesteet eivät aiheuttaneet ongelmia.
"Hevoset oli tosi keskittyneitä."
Kenttäratsastaja kun on, Lindberg lasketteli reipasta laukkaa esteeltä toiselle. "Enemmänkin sai varoa sitä, ettei mene ihan kenttämoodiin."
Ensi viikonloppuna Lindberg starttaa hevoskaartillaan kenttäSM:issä. Finnderby oli alleajo niihin kahdella hevosella.
"Tämä oli valmistelu ensi viikonloppua varten. Oliko se hyvä, se nähdään ensi viikonloppuna sitten!"'
Veera Manninen starttasi olympiaratsullaan Sir Gregillä. Sija oli 9. ja kokemus oli hyvä ja rento. Hevonen laukkaili mukavuusalueellaan, pudotti kaksi puomia, mutta ei ollut vaikeuksissa missään kohtaa.
"Tämä oli kiva", Manninen tuumaili.
Hän ei noudata Lindbergin esimerkkiä, eikä valmistele kohti SM:iä, sillä ei ehdi sinne millään hevosistaan. Manninen lähtee Eurooppaan jo ensi perjantaina. Tähtäin on isommilla esteillä. Seuraava startti on Strzegomissa, ja sieltä hän jatkaa Warendorfiin Elmo Jankarin ja Sanna Siltakorven tallille. Josta matka jatkuu Pariisin olympialaisiin.
Tulokset täällä
