FWB-tamma "Hilma": 13 lajia ja uusia haasteita horisontissa

Eleonora Paajanen on ratsastanut 11-vuotiaasta asti, mutta oman hevosen hankinta sai odottaa pitkään oikeaa hetkeä."Opiskelijana ei ollut varaa hevoseen ja sitten tuli työ, jossa oli paljon reissuhommia. Minulle korona-aika mahdollisti hevosenoston, kun reissuhommat loppuivat ja tein työtä etänä", Paajanen taustoittaa elämänmuutostaan.Aluksi Paajanen odotti sopivan ratsun tupsahtamista eteen, mutta koska näin ei tapahtunut, selasi hän valmiita myynti-ilmoituksia, mutta sopivaa kumppania ei tuntunut löytyvän. Lopulta hän otti ohjat omiin käsiinsä jättäen ostoilmoituksen. Viesti oli selkeä: "haluan ostaa hevosystävän kenttäratsastuksen harrastamiseen".Ostoilmoitus tuotti tulosta, ja Paajanen sai 15 vastausta. Yksi yhteydenotto erottui joukosta välittömästi edukseen."Hyvät videot ja hinta sopi budjettiin, lisäksi hevonen oli myös startannut kenttää. Koeratsastuksessa tunsin heti, että löysin itselleni sopivan hevosen."Tuo oikea hevosystävä oli FWB-tamma Coeur d'Or, (Catcall 162 - Cormint) tuttavallisemmin ”Hilma”.Vauhdikas aloitus hiihtoratsastuksessaPaajasen ja Hilman yhteinen taival alkoi kenties hieman epätavallisella, mutta sitäkin vauhdikkaammalla tavalla. Ensimmäiseksi yhteiseksi kilpailuksi valikoitui hiihtoratsastus ja treenit aloitetiin tähtäimenä kilpailut, mutta kisojen peruunnuttua starttia piti odottaa seuraavaan talveen."Suunnitelmissani oli, että kun saan oman hevosen, niin sinne mennään."Kisa sujui ensikertalaisilta sujuvasti aina loppumetreille saakka. Viimeisessä kaarteessa vauhti ja talvikeli kuitenkin yllättivät, kun Hilman takajalat luistivat lumella ja ratsastaja putosi kyydistä. Tilanne ei Paajasta lannistanut, vaan urheiluhenki säilyi loppuun asti."Niin lähellä maalia ei tarvinnut enää mennä selkään, juoksin taluttamalla maaliin ja silti jäimme vain 5 sekuntia palkintosijoista", Paajanen naurahtaa.Matkaratsastusta kotimaisemissaToinen molemmille täysin uusi aluevaltaus oli matkaratsastus. Kaksikko osallistui 24 kilometrin pituiselle matkalle, johon heillä kului aikaa vajaat kaksi tuntia. Kisa ratsastettiin Paajaselle tutuissa puitteissa."Kisa oli kotimaastoissa. Jännitin tosin sitä, että kotitallin nurkilla piti käydä kääntymässä ja lähteä takaisin sinne, mistä kisa alkoi. Hyvin kuitenkin meni".Usean eri lajin sääntökirjat kahlannut Paajanen ihmettelee tosin sääntökirjan välillä isostikin poikkeavia sääntöjä."Matkaratsastuksessa ei esimerkiksi saa käyttää kannuksia tai raippaa ja kuolaimettomat suitset ovat sallittuja.".Tutummat lajit, kuten koulu-, este- ja kenttäratsastuskin sopivat lajikirjon jatkoksi, joita ratsukko ehti harjoitella ja kisata kolmen kauden verran. Tosin kaikki kaudet olivat hieman rikkonaisia loukkaantumisten vuoksi."Olen koittanut pitää sääntönä, että rataesteet ja koulukisat käydään tässä lähiseudulla. Kenttäkisoihin ja muihin erikoislajeihin voidaan ajella vähän kauemmaksikin", Oulusta operoiva Paajanen kertoo.Vaan osataanpa sitä pohjoisessakin, sillä Paajasen silmiin sattui Rajakorpi Ranchin ilmoitus karjanpaimennuksen kurssista. Ajatus Hilmasta karjan keskellä innotti ilmoittautumaan treeneihin."Ajattelin taas, että vähänkö ois kahjoa! Mennään!"Hilma suoritti tehtävät hyvin ja oli todella kiinnostunut karjasta. Jopa niin kiinnostunut, että olisi halunnut mennä rapsuttelemaan niitä. Ranch trailin itseoppinut kaksikko pääsi puolestaan korkkaamaan kisa-areenalla. Kisatkin sujuivat, vaikka Paajasen mukaan varsinaista menestystä niistä ei vielä tullutkaan. "Ensin teimme käynnissä erilaisia tehtäviä, kuten portin avauksen, ylitimme sillan ja pujottelimme. Sen jälkeen oli toinen luokka, jossa oli samat tehtävät, mutta ratsain.".Paajanen pohtii, että lajikirjo ei oisi lähtenyt näin pahasti lipeämään käsistä, jos he olisivat jääneet maneesitallille. Tie vei kuitenkin ravitalliin."Hilma pelkäsi ensin ihan mahdottoman paljon ravureita. Aloimmekin maastoilemaan tallikaveri Hiliman kanssa. Lopulta päädyimme tilanteeseen, missä pystyin Hilmalla laukkaamaan Hiliman vetäessä kärryjä takanamme. Silloin ajattelin, että WAU! Onpa hienoa."Vähänpä Paajanen kutenkaan vielä tiesi, mitä tuleman pitää."Aloimme todella pienin askelin ajo-opettamaan Hilmaa."Kaikkien yllätykseksi ajohommat sopi tammalle erittäin hyvin."Hevonen on jopa rennompi ajaessa kuin ratsain."Sitten tulikin aika ostaa valjakkoon sopivat vaunut ja suunnata Kiuruvedelle treeneihin, mutta eipä sekään riittänyt."Ajattelin, että olisipa hienoa ajaa rekeä ja kun lähistölle tuli myyntiin putkireki, niin riensin heti kaupoille. Sitten minulla oli reki, mutta muut varusteet puuttuivat. Siispä menin rekivaljastuskurssille. Otin Hilman mukaan ja Teuvo Isokääntä otti mitat ja valmisti sopivat länget. No sitten vielä puuttui aisat, joten se oli mentävä aisantekokurssille. Kurssilla kaadoimme puut ja valmistimme aisat itse."Niinpä Hilma lopulta pääsi reenkin eteen, joka innoitti seuraavan lajin pariin. Oli aika suunnata vetokisoihin."Oulun vetokisoissa oli kaikille roduille avoin luokka. Harjoittelimme kesällä omalla reellä, joka painoi noin 50 kiloa. Näin piti olla myös kisassa, mutta aloituspaino olikin 150 kiloa. Hilma hieman ihmetteli tilannetta ja minulla oli säännöistä pieni väärinymmärrys, mutta lopulta kuitenkin saimme hyväksytyn tuloksen.".Tiukka viikonloppu ei uusien kisattavien lajien osalta päättynyt vetokisaan, vaan sunnuntain ratoksi kaksikko suuntasi ratsastusjousiammuntaradalle Oulunsalon Varjakkaan ja osallistui etäkisana järjestettyyn käyntiluokkaan.Kyseessä oli ratsukon kahdeksas laji, missä he kilpailivat."Laukassa meno on vielä hieman liian vauhdikasta vieraassa paikassa, mutta kotona homma toimii jo hyvin.".Loppukesästä 2026 kaksikko ehti vielä sujahtaa kahden uuden parin syövereihin."Oulun ratsastajien vikeltäjät olivat vailla vikellyshevosta. Testasin ensin kotona, mitä Hilma on mieltä asiasta ja sitten vikeltäjät tulivatkin jo meille kotitallille treenaamaan. Kolmannet treenit olivat jo Äimäraution maneesissa, pois kotoa."Hilmalle vikellyskin sopi oikein hyvin ja pian hevonen nähtiinkin esiintymässä vikeltäjien ja Paajasen kanssa raviradan etusuoralla Ookko nää hevostellu -tapahtumassa."Toki olen itsekin vikeltänyt Hilmalla. Pelottavinta siinä on se, että hevosen selkään mennään ilman kypärää. Siinä on kuolemanpelko läsnä. Olen todella tarkka kypärän käytöstä, varsinainen kypäräkyylä. Tallikaverit naljailivatkin, että miten minä olen hevosen selässä ilman kypärää."Toisen lajin äärelle piti jälleen matkustaa satoja kilometrejä. Kyseessä oli kaksikolle uusi mailapeli: polocrosse."Hilma oli vähän kauhuissaan kun toiset hevoset tulivat todella lähelle. Se oli sikäli yllätys, että yleensä tamma on sosiaalinen, mutta ilmaisee olevansa pomo. Myös se oli haastavaa, että muut hevoset olivat pienempiä, noin 150 senttisiä. 162 senttiseltä Hilmalta oli hieman hankalampi tavoitella palloa."Polocrossessa ratsastajat kuljettavat, syöttävät ja heittävät pehmeää kumipalloa pitkävartisilla haaveilla tavoitteenaan tehdä maali vastustajan tolppien väliin..Tähän mennessä Eleonora Paajanen on ehtinyt kisata monipuolisella FWB-hevosellaan kahdeksassa eri lajissa. Kaikkiaan erilaisia lajeja he ovat kokeilleet kunnioitettavat kolmetoista kappaletta. Monipuoliselle parivaljakolle riittää haasteita ja uutta opeteltavaa myös tulevaisuudessa, sillä tavoitelistalla on vielä Suomen sisällä muutamia erilaisia lajeja. "Vielä puuttuvat ainakin maastotaitokisat, ratsastussuunnistus ja hevosuinnin SM. Ensi kaudella kuitenkin tavoitteena ovat karjalajit, working equitation ja valjakko. Jousting (peitsiottelu) jäänee välistä, koska pelkän haarniskan hinta on noin 20 000 euroa. Raveihinkaan emme voi osallistua, kun Hilma on väärää rotua, mutta ei me siellä kovin pärjättäisikään", Paajanen nauraa..Kaisa Kiviniityn siniverinen kasvatti Lucas Stone herättää huomiota MM:issä – "Älytön munkki FWB-hevosille ja niiden maineelle".Teija Varjosen FWB-kasvatti Strauss sai uuden nimen ja uuden ratsastajan Iso-Britanniasta .Suomalainen FWB-hevonen menestyy maailmalla – "En olisi ikinä uskonut, että tällainen siivoojatäti kasvattaa näin hyvän hevosen"

FWB-tamma "Hilma": 13 lajia ja uusia haasteita horisontissa

Aiheeseen liittyvää

FWB-tamma "Hilma": 13 lajia ja uusia haasteita horisontissa

Kari Tuominen – viulunsoittaja katolla ja hevosmies

Olympialajien valmentajien ja kapteenien valinta käynnissä – ”Pideämme ehdottoman tärkeänä ymmärrystä ja kokemusta kansainvälisen kilpailutoiminnan vaatimuksista”

Jasmin Seppälä-Geerink: ”Meillä on Hollannissa joku 200 hevosta”