Haavoittuvainen joukkue Deauvillen nations cupissa, mutta kohta meillä on kisoissa ennennäkemättömän kova porukka

Nations cupin CSIO3* 150-tason semifinaaliin lähti haavoittuvainen kolmen jäsenen joukkue, Aura Vasama, Annina Nordström ja Petra Heikkinen. John Antell jäi pois."Jokaisen täytyy onnistua", Mäentausta sanoo. "Siis täytyy muutenkin, mutta nyt täytyy ekstrapaljon."Mäentausta toteaa, että nyt ei lähdetä erityisemmin metsästämään mitään tiettyä tulosta."Tai siis, aina nyt jonkinlainen tulos tarvitaan, mutta tärkeämpää on tehdä sellaiset radat, joista jää hyvä fiilis."Mäentausta sanoo, että jokainen näistä kolmesta pystyy nollatulokseenkin, se on nähty jo aiemmin. Onnistuminen Deauvillessa on yhtä kuin 0-8 virhepistettä per kierros per joukkue. "Jos menee sinne 12 virhepisteeseen, niin sillä tuloksella ollaan sijoilla 7 ja siitä alaspäin."Mäentausta toteaa, että finaaliin pääsy on unelma, mutta ei missään nimessä virallinen tavoite. Finaalissa kärkisija taas ei ole edes unelma. "Se ei ole realismia. Vielä."Paino sanalla "vielä". On tosiasia, että nimiä, joita valita joukkueeseen, ei juuri nyt ole paljoa, Mäentausta toteaa. "Vaikka kauden alussa tuntui, että heitä on paljon. Sitten tuli kaikenlaista, mitä tässä lajissa nyt aina tulee - joku menettää hevosen, joku ei kehity niin kuin luultiin - siinä se silmukka sitten kiristyy."Mutta siis - "vielä". Mäentausta iloitsee siitä, että Suomella on kehkeytymässä kaikkien aikojen nations cup -joukkue parin kolmen vuoden sisään, kun saadaan kansainvälisiin senioriluokkiin ne nimet, jotka kisaavat tänä vuonna vielä ikäluokkien mestaruuskisoissa ja ovat sillä tasolla kansainvälisellä ykköstasolla. Mäentausta ei halua lähteä tässä luettelemaan erikseen nimiä, sillä hän pelkää unohtavansa jonkun. Mutta kyllähän heidät tiedetään. Osa heistä on kilpailemassa PM:issä Tanskassa, osa ei. Ja myös he, piirun verran vanhemmat, jotka kisaavat Deauvillessa tänä viikonloppuna, kuuluvat joukkoon. He tarvitsevat kaikki vain ratoja alle. Tähän joukkoon kun lisätään yksi Nina Fagerström, Anna-Julia Kontio, tai vastaava kokeneempi nimi, koossa on niin kilpailukykyinen 10-15 nimen porukka, että nations cup -pisteistä voi lähteä tosissaan taistelemaan. Tämä ei tapahdu tänä vuonna, eikä ehkä ensi vuonnakaan. Mutta sitten alkaa olla aika. Tähän väliin Mäentausta paljastaa menestymisen reseptin esteratsastuksessa. Se tosin ei ole millään lailla uusi, mutta kerrataan se muistin virkistämiseksi: "On oltava ihan järjetön palo ratsastaa. Niin suuri palo, että se menee kaiken muun ohi. Vain niin tulee ratsastetuksi niin paljon, kuin tarvitaan."Mäentausta vertaa tilannetta 1980-luvun Enso Team -tilanteeseen. "Paitsi että on varmaan parempi."Hän sanoo, että esteratsastus on mennyt lajina valtavasti eteenpäin. Ei näe, että suomalaiset olisivat jääneet maailman tasosta kauemmas, mutta välimatka ei ole myöskään kaventunut. "Ei meillä missään vaiheessa ole ollut esteratsastajia maailman huipulla, mutta ollaan oltu menossa kohti huippua sellaisina kapeina kärkinä aikajanalla", Mäentausta tuumailee. Hevosten hinnat ovat nousseet ja myös lajin, jos kohta viimeksimainitusta Mäentausta on sitä mieltä, että asiasta tehdään liian suuri numero hintakehitykseen suhteutettuna. "Kaikkihan aina kallistuu. Ei mikään halpene."Juhannuksenvietot kuluvat siis satulassa. Menettekö virittelemään juhannustulia valtameren rannalle?"Kai me perjantai-iltana jotain kevyempääkin koitetaan keksiä."

Haavoittuvainen joukkue Deauvillen nations cupissa, mutta kohta meillä on kisoissa ennennäkemättömän kova porukka

Aiheeseen liittyvää