Ja ne ratsun urat olivat ihan täysiä, tuumaa omistaja-kasvattaja Päivi Lammi."Joskus pitäisi ihan laskea, kuinka monta starttia sille kertyi."Kauan sitä kesti, mutta kaikelle on aikansa. "Herkolla alkoivat etuset vaivata. Oltiin me se jonkin aikaa jo tiedetty, ja kesällä se pärjäsi niiden kanssa vielä oikein hyvinkin, mutta talvi ja kovat liukkaat kelit eivät tuntuneet enää hyvältä idealta sen kohdalle", Lammi kertoo lopetuspäätöksen taustaksi.Herkko Hurmaus ei enää muutamaan vuoteen ollut hänellä kotona Tervolassa, Kemin ja Rovaniemen välillä, vaan vietti talvet joko Sammaliston oriasemalla Riihimäellä, missä kesäisin astui, tai Johanna Norpan luona Tuusulassa.. Monella lailla erityinenLammi sanoo, että Herkko oli monella tapaa erityinen hevonen. Se oli iso ja näyttävä, ja sillä lailla rakentunut, että ratsun uralla pääsi pitkälle, vaikka massaa olikin. Lammi tosin kertoo, että hevonen ei ollut niin massiivinen, mitä heti luuli. "EKK:n käytävällä kerran porukalla löivät vetoa siitä, mitä se painaa. Herkko oli pulskassa kunnossa, mutta kaikkien yllätykseksi se painoikin vain 580 kiloa.""Herkolla oli monta uraa", Lammi kertoo. Ura jalostusoriina, mutta myös monta uraa ratsuna. Ensin Lammi ratsasti sillä itse. Sen jälkeen se hyppäsi Heli Rainion kanssa ja teki samaan aikaan koulu-uran Maija Heikkisen kanssa. Ja jatkoi vähän myöhemmin Riitta Holopaisen satulan alla. Se hyppäsi suomenhevoseksi isoja esteitä ja koulussa se oli mestaruustasoa. Maija Heikkisen kanssa tuli koulumestaruus vuonna 2010, jolloin Corleone otti hopean ja Rosmo pronssin. Riitta Holopainen ratsasti mestaruushopean Oulussa vuonna 2015, jolloin Jalopeno vei mestaruuden. Holopainen toteaa Herkosta, että se oli "superhevonen". "Sellainen, kun suomenhevonen parhaimmillaan voi olla. Komea. Hieno luonne. Kyky. Siinä oli kaikki. Eivät suomenhevoset kaikki suinkaan mitään herkkoja ole", Holopainen sanoo. "Mua aina harmitti, kun mulla oli itsellä Herkko-tamma, niin en voinut sitä astuttaa Herkolla."Holopainen kertoo Herkon avanneen hänelle suomenhevosmaailman. "En mä aikaisemmin tiennyt niistä oikeastaan mitään.".Se oli fiksuRiitta Holopainen. Orius ei aiheuttanut Herkolle koskaan ongelmia, mutta Holopainen toteaa sen olleen kyllä aina urheiluhevosmaisen "hereillä". "Se oli fiksu.""Muistan aina, kun se tuli tähän mulle Hyvinkäälle ja laitoin sen tarhaan. Heti kun olin päästänyt sen irti, tajusin että se mittailee aitaa siihen tapaan, että kohta se hyppää yli ja menee meidän yksäritarhaan. Noh, ehdittiin houkutella se kauraämpärillä kuitenkin kiinni, enkä enää toistanut samaa virhettä uudelleen. Sen jälkeen se oli oritarhassa, jossa on 150-senttiset aidat. Sieltä se katseli tuntitoimintaa päivän ohjelmana."Yhteiselo kesti kolmisen vuotta. Sitten Holopainen huomasi, että meno ei enää maistunut oriille. "Ei se ontunut, mutta se alkoi pikkasen jarruttaa. Siinä kohdassa oli paras lopettaa."Lammi astutti tammansa Hermelillä, sillä oli kuullut oriista paljon hyvää.Kun hän sitten tammansa Vikun Vietin (Poika Luomus) astutettuaan näki Hermelin estemestaruuksissa Ylistarossa, hän oli onnellinen valinnastaan."Ajattelin, etten ollut tiennyt kuinka hieno suomenhevonen voi edes olla!"Hermelissä oli kokoa ja näköä vähintäänkin sille mitattujen 164 sentin säkäkorkeuden verran, mutta poikansa pisti vielä viisi senttiä paremmaksi. Herkko oli varsin iso ja massiivinen hevonen. Lammi antoi sille liikettä jo varsaiästä asti opetettuaan sen tallin lämminverivarsan tavoin yksivuotiaana ajolle."No, niistä lämppärivarsan vauhdeista tietenkin jossain vaiheessa jättäydyttiin, mutta kyllä mä sillä paljon lenkkiä ajoin", Lammi muistaa. Hienous tuli isästä ja hieno luonne emästä."Herkko oli kuten emänsä, paitsi, että oli mies, eli ei ihan niin hienostunut luonne", Lammi naurahtaa.Jälkeläisiä on Hippoksen tietokannassa 88 ja kuluneena kesänä se sai vielä 26 tammaa, mikä tarkoitti kärkipäätä suomenratsuilla. Lammi kertoo, että siementä on pakasteessa jonkin verran. . Aika20 vuotta on pitkä aika sekä hevosen, että ihmisen elämästä. Lammi on haikea, mutta toteaa, että jos toinen vaihtoehto on jatkuvaa kipulääkekuuria, hevonen on hänen mielestään parempi laittaa pois."Herkon emää pidin liian kauan, 29-vuotiaaksi asti, ja ajattelin, että en halua siihen samaan langeta enää toista kertaa."Hänellä on samasta tammalinjasta, Herkon emästä Vikun Vietistä, vielä muun muassa Pyyhältäjä (Silvolan Hemminki) . "Se on sen tamman varsan varsan varsa." .Kuukauden suomenratsu Herkko Hurmaus on yksi suurista
Ja ne ratsun urat olivat ihan täysiä, tuumaa omistaja-kasvattaja Päivi Lammi."Joskus pitäisi ihan laskea, kuinka monta starttia sille kertyi."Kauan sitä kesti, mutta kaikelle on aikansa. "Herkolla alkoivat etuset vaivata. Oltiin me se jonkin aikaa jo tiedetty, ja kesällä se pärjäsi niiden kanssa vielä oikein hyvinkin, mutta talvi ja kovat liukkaat kelit eivät tuntuneet enää hyvältä idealta sen kohdalle", Lammi kertoo lopetuspäätöksen taustaksi.Herkko Hurmaus ei enää muutamaan vuoteen ollut hänellä kotona Tervolassa, Kemin ja Rovaniemen välillä, vaan vietti talvet joko Sammaliston oriasemalla Riihimäellä, missä kesäisin astui, tai Johanna Norpan luona Tuusulassa.. Monella lailla erityinenLammi sanoo, että Herkko oli monella tapaa erityinen hevonen. Se oli iso ja näyttävä, ja sillä lailla rakentunut, että ratsun uralla pääsi pitkälle, vaikka massaa olikin. Lammi tosin kertoo, että hevonen ei ollut niin massiivinen, mitä heti luuli. "EKK:n käytävällä kerran porukalla löivät vetoa siitä, mitä se painaa. Herkko oli pulskassa kunnossa, mutta kaikkien yllätykseksi se painoikin vain 580 kiloa.""Herkolla oli monta uraa", Lammi kertoo. Ura jalostusoriina, mutta myös monta uraa ratsuna. Ensin Lammi ratsasti sillä itse. Sen jälkeen se hyppäsi Heli Rainion kanssa ja teki samaan aikaan koulu-uran Maija Heikkisen kanssa. Ja jatkoi vähän myöhemmin Riitta Holopaisen satulan alla. Se hyppäsi suomenhevoseksi isoja esteitä ja koulussa se oli mestaruustasoa. Maija Heikkisen kanssa tuli koulumestaruus vuonna 2010, jolloin Corleone otti hopean ja Rosmo pronssin. Riitta Holopainen ratsasti mestaruushopean Oulussa vuonna 2015, jolloin Jalopeno vei mestaruuden. Holopainen toteaa Herkosta, että se oli "superhevonen". "Sellainen, kun suomenhevonen parhaimmillaan voi olla. Komea. Hieno luonne. Kyky. Siinä oli kaikki. Eivät suomenhevoset kaikki suinkaan mitään herkkoja ole", Holopainen sanoo. "Mua aina harmitti, kun mulla oli itsellä Herkko-tamma, niin en voinut sitä astuttaa Herkolla."Holopainen kertoo Herkon avanneen hänelle suomenhevosmaailman. "En mä aikaisemmin tiennyt niistä oikeastaan mitään.".Se oli fiksuRiitta Holopainen. Orius ei aiheuttanut Herkolle koskaan ongelmia, mutta Holopainen toteaa sen olleen kyllä aina urheiluhevosmaisen "hereillä". "Se oli fiksu.""Muistan aina, kun se tuli tähän mulle Hyvinkäälle ja laitoin sen tarhaan. Heti kun olin päästänyt sen irti, tajusin että se mittailee aitaa siihen tapaan, että kohta se hyppää yli ja menee meidän yksäritarhaan. Noh, ehdittiin houkutella se kauraämpärillä kuitenkin kiinni, enkä enää toistanut samaa virhettä uudelleen. Sen jälkeen se oli oritarhassa, jossa on 150-senttiset aidat. Sieltä se katseli tuntitoimintaa päivän ohjelmana."Yhteiselo kesti kolmisen vuotta. Sitten Holopainen huomasi, että meno ei enää maistunut oriille. "Ei se ontunut, mutta se alkoi pikkasen jarruttaa. Siinä kohdassa oli paras lopettaa."Lammi astutti tammansa Hermelillä, sillä oli kuullut oriista paljon hyvää.Kun hän sitten tammansa Vikun Vietin (Poika Luomus) astutettuaan näki Hermelin estemestaruuksissa Ylistarossa, hän oli onnellinen valinnastaan."Ajattelin, etten ollut tiennyt kuinka hieno suomenhevonen voi edes olla!"Hermelissä oli kokoa ja näköä vähintäänkin sille mitattujen 164 sentin säkäkorkeuden verran, mutta poikansa pisti vielä viisi senttiä paremmaksi. Herkko oli varsin iso ja massiivinen hevonen. Lammi antoi sille liikettä jo varsaiästä asti opetettuaan sen tallin lämminverivarsan tavoin yksivuotiaana ajolle."No, niistä lämppärivarsan vauhdeista tietenkin jossain vaiheessa jättäydyttiin, mutta kyllä mä sillä paljon lenkkiä ajoin", Lammi muistaa. Hienous tuli isästä ja hieno luonne emästä."Herkko oli kuten emänsä, paitsi, että oli mies, eli ei ihan niin hienostunut luonne", Lammi naurahtaa.Jälkeläisiä on Hippoksen tietokannassa 88 ja kuluneena kesänä se sai vielä 26 tammaa, mikä tarkoitti kärkipäätä suomenratsuilla. Lammi kertoo, että siementä on pakasteessa jonkin verran. . Aika20 vuotta on pitkä aika sekä hevosen, että ihmisen elämästä. Lammi on haikea, mutta toteaa, että jos toinen vaihtoehto on jatkuvaa kipulääkekuuria, hevonen on hänen mielestään parempi laittaa pois."Herkon emää pidin liian kauan, 29-vuotiaaksi asti, ja ajattelin, että en halua siihen samaan langeta enää toista kertaa."Hänellä on samasta tammalinjasta, Herkon emästä Vikun Vietistä, vielä muun muassa Pyyhältäjä (Silvolan Hemminki) . "Se on sen tamman varsan varsan varsa." .Kuukauden suomenratsu Herkko Hurmaus on yksi suurista
