Herkko Hurmaus, eteen-alas ja Seppälän kolme GP-ratsua
Herkon syntymään ja uraan mahtuu monia sattumia. Sen laatu on huomattu aina, tosin Herkon kanssa mestaruushopeaa voittaneella Riitta Holopaisella kesti hetken aikaa löytää laatu, kun Herkko tuli hänelle varsin kesäkuntoisena.
”No joo… Se oli aika laiva. Ei laiska, mutta… laiva. Mietin, että miten tällä on voinut kukaan kilpailla”, Holopainen kertoo hymyillen. Ja selkärankamuistissaan hänellä olivat Husön aikaiset suomenhevoset, joilla oli ladonkokoinen pää, jolla ne vetivät ratsastajan irti satulasta.
Mutta treenin myötä kaivautui esiin hieno hevonen, jonka kanssa oli stressitöntä mennä, joka oli suora, yksinkertainen ja kaikin puolin toimiva.
Heli Rainiolla Herkko oli 5 muistorikasta vuotta.
”Hienoin hetki oli ehkä se, kun Maija Heikkinen voitti sillä koulumestaruuden, mutta jokainen ratsastus sen kanssa oli hienoa. Se oli superkyvykäs, kiltti ja helppo, niin kympin hevonen kuin voi”, Rainiokin kehuu.
”En usko, että tuollaista hevosta kuin Herkko on ollut, tai että sellaista enää tulee, joka on sekä koulussa että esteillä niin hyvä”, hän sanoo kahdet mestaruudet Janna Jensenin kanssa hypänneestä oriista.
Koska kouluratsastajat ovat olleet ahkerasti viivalla, Hevosurheilun Ratsastuksessa keskitytään hieman siihen puoleen.
Tosin ensimmäinen artikkeli eteen-alas-venytyksestä sopii kaikille. Kysyimme asiasta kouluratsastaja Emma Kanervalta, hevosten biomekaniikkaan perehtyneeltä Niina Kirjorinteeltä sekä hevoshieroja Katariina Petsalolta.
Kolme naista – yksi mielipide. Otetaan tähän Petsalon selitys:
”Hevosen pitää liikkua tasapainossa ja ketjuttaa itsensä oikein lonkankoukistajiin saakka. Vatsan pitää tukea selkää, ja koukistajaketju tukee ja huolehtii siitä, että selkä pääsee liikkumaan vapaasti.”
Hevonen ottaa takaa moottoria käyttöönsä, mutta tahti saa jopa rauhoittua – tarkoitus ei ole, että hevonen juoksee lujaa eteen ja roikkuvana alas.
”Jos hevosen takajalat työntyvät taakse, ja hevonen roikkuu rintalastallaan ilman, että se kohottaa itseään, niin silloin menee pieleen”, Petsalo sanoo. ”Hevonen pitää tässäkin ohjata kantamaan itse itsensä.”
Liian pyöreällä niskalla liikkuminen on pahasta niin matalammassa muodossa kuin korkeammassakin. Petsalo kertoo, että monilla hevosilla niskaan muodostuu rasituspiste, kun hevonen ei ole kantanut ylälinjaansa oikein.
Kouluratsastajista kuulemme Henri Ruosteen vanhalla hevosella Pohjola Rising Tourin voittanutta Oona Ylirautiaa, sekä Ironman H:n GP-tasolle nostanutta Yvonne Österholmia.
Ironman on ori, mutta se ei enää astu, koska se ei halua.
”Omistaja on päättänyt niin. Ironman on tehnyt jo niin paljon rahaa”, Österholm sanoo. ”Hän on hyvin persoonallinen, erikoinen ori. Hän vain haluaa mennä tyttöjen kanssa kahville.”
Ratsastajan kannalta tärkeintä on onneksi se, että astumisen sijaan Ironman tykkää kouluratsastuksesta.
”Sen mielestä treenaaminen on parasta maailmassa! Se ei halua edes lähteä maastoon, vaan se yrittää aina suunnata maneesiin."
On meillä korkean luokan esteratsastustakin mukana, sillä päivitimme Jasmin Seppälän kuulumiset. Hänellä on nyt kolme hevosta isoihin luokkiin. Kaikki erilaisia.
”Siinä missä Florijnia pitää itse ottaa kädestä kiinni, niin Captain ottaa sua kädestä ja sanoo, että nyt mennään”, hän kuvaa ykköshevosensa.
Kolmas on uusin tuttavuus on 10-vuotias Harley. Se tuli Seppälälle pari kuukautta sitten amatööriratsastajalta. ”Ihastuttiin siihen heti. Se tekee melkein aina nollaa ja on hirveän sympaattinen.”
”Siitä tuli tehtyä GP-hevonen tässä matkan varrella”, Seppälä hymähtää.
Uutisissa muun muassa Bastionia, ja runkolehdessä kavionhoitoa ja laitumeen totuttamista.
Tilaa Hevosurheilu täältä. Pääset lukemaan nettilehteäkin!
