Väitöskirjatutkimukseen osallistui yhteensä 60 oppilasta, jotka kävivät koulua alueellisissa erityisluokissa 3- ja 7-luokalla..Kolmelle ryhmälle järjestettiin normaalin koulunkäymisen ohessa 8 erillistä oppimiskertaa, kaksi ryhmää toimi verrokkeina ilman ylimääräistä ohjelmaa. Yksi ryhmä harjoitteli ryhmässä sosiaalisten toimintojen kehittämistä ja aggression hallintaa. Toinen työskenteli ryhmänä matemaattisten ja ongelmanratkaisutehtävien parissa. Kolmas ryhmä teki tallilla hevosten kanssa tunnetaitoharjoituksia. Kerrat veivät aina 1,5 tuntia, mutta tallikäynti vei käytännön järjestelyineen aina koko päivän..Eniten hyvinvointivaikutuksiaTallilla käyneillä tuli eniten positiivisia hyvinvointivaikutuksia. Erityisesti keskittyminen parani..”Minulle tämä ei tullut yllätyksenä”, Mickelsson kuittaa ja lisää, että oli kuitenkin etukäteen epävarma siitä, voiko asia näkyä myös tilastoanalyyseissä sen lisäksi, että se havaittiin hevostoiminnassa..Kyllä se näkyi. Hevosten kanssa työskennelleillä pojilla havaittiin vähemmän vetäytymistä, somaattisia oireita, sosiaalisia ongelmia, keskittymisen ongelmia sekä aggressiivisuutta..Sosiaalisten toimintojen ryhmän oppilailla harjoittelu vähensi ajattelun ongelmia ja sääntöjä rikkovaa käyttäytymistä. Myös verrokkiryhmällä näkyi kehittymistä: vetäytyneisyys ja ajattelun ongelmat vähenivät ja empatia lisääntyi..Sekä hevosten että matematiikan parissa työskennelleillä jälkimittauksessa havaittiin sisäisen hallinnan tunteen väheneminen. Mickelsson selittää, että tämä oli tässä tilanteessa positiivinen asia. Esimerkiksi kun shetlanninponi pyrkii tekemään oman päänsä mukaan, se opettaa ihmiselle oman hallintansa rajallisuutta. Ihmisen onkin haettava sen kanssa kommunikaatiota..”Oppilaat joutuivat miettimään, että miksi se teki noin. Tällaista ei tullut muiden ryhmien toiminnassa. Piti olla skarppina ja fokusoitua”, Mickelsson mainitsee..KehonkielelläSosiaalipedagogisen hevostoiminnan tehtävissä hevosten kanssa tehdään erilaisia asioita, ja oppilaat näkevät, miten heidän oma kehonkäyttönsä peilautuu erilaisissa hevosissa. He oppivat lukemaan hevosten kehonkieltä, katselemaan korvien asentoa ja säätelemään omaa tapaansa ottaa kontaktia. Puhuminen ei ole isossa roolissa, vaan oppilaat saavat toimia itsekin kehonkielellä..Tallilla opeteltiin myös mindfulnessia ja syvähengitystä. Oikein hengittämällä pystyy rauhoittamaan hevosen ja myös itsensä..Mickelsson on työskennellyt koululaisten ja hevosten kanssa yli parikymmentä vuotta. Hän korostaa, että toiminnan tulee pysyä koko ajan oppilaan omissa käsissä. Mihinkään ei ole pakko osallistua, vaan on mahdollista myös vain seurata sivusta. Poikkeuksetta oppilaat ovat kuitenkin tulleet mukaan, ja tallilta löytyy hymyjä, yhteistyötä ja onnistumisia, rohkeutta, osaamista ja kyvykkyyttä..”Pikkuhiljaa kaikki ovat aina tulleet mukaan, vaikka aluksi sanotaankin, että hitsi, yök, kun noi haisee”, Mickelsson hymyilee..Pitkä uraHän itse hullaantui hevosista alle kouluikäisenä, ja hän vietti aika perinteisen hevostyttölapsuuden ja -nuoruuden. Työskennellessään erityisluokanopettajana hän osallistui sosiaalipedagogisen hevostoiminnan täydennyskoulutukseen, ja myöhemmin hän alkoi tutkia aihetta Helsingin yliopistossa..Mickelsson on toiminut opetuksen parissa 33 vuotta, ensin luokanopettajana ja erityisluokanopettajana, nykyään hän on rehtori Espoossa Kaitaan koulussa. Hevoset hän otti mukaan auttamaan erityisopetuksessa vuonna 1998..Hänellä itsellään on tällä hetkellä 4 hevosen lauma, jonka kanssa hän toimii. Hän kertoo, että sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan sopivat uteliaat ja kontaktia ottavat hevoset, jotka voivat hyvin. Kovaa treeniä niiden ei tarvitse kestää, mutta niiden pitää olla hyvinvoivia ja terveitä. Lisäksi ne saisivat ennemmin olla pieniä kuin kovin isoja, jolloin niiden kanssa oleminen tuntuu vielä turvalliselta..Mickelsson kertoo 9-luokkalaisesta pojasta, joka aloitti sanomalla, että ei tykkää isoista hevosista. Toimittuaan aikansa tallilla hän totesi, että nämähän tuntuvat pienenevän päivä päivältä..Huomioonotettavaa on, että toimintaa ohjaavalla Mickelssonilla on vahva kokemus oppilaiden kanssa työskentelemisestä..”Kuten vastaväittäjä väitöstilaisuudessa totesi, ohjaajalla pitää olla vankka ihmisalan koulutus ja ryhmänhallintataidot”, Mickelsson kertoo..Samalla jokainen talli voi osaltaan toimia sosiaalipedagogisesti: ”Talli kuin talli voi olla juuri se yhteisö, jonne jokainen on tervetullut. Kyse on siitä, että asioita tehdään ja koetaan yhdessä saaden aikaan yhteisöllisyyttä”, Mickelsson selittää..Hän toivoo, että kaikilla talleilla olisi käytännöt, joiden avulla jokainen tuntisi itsensä tervetulleeksi..”Sanoilla, ilmeillä ja kehon kielellä viestimme, ovatko kaikki yhtä arvokkaita”, Mickelsson muistuttaa..Ritva MickelssonKasvatustieteen maisteri Ritva Mickelsson väitteli tammikuussa Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa erityispedagogiikkaan kuuluvasta aiheesta Lessons Learned from Horses: Three Pedagogical Interventions Promoting Well-being of Students with Special Educational Needs
Väitöskirjatutkimukseen osallistui yhteensä 60 oppilasta, jotka kävivät koulua alueellisissa erityisluokissa 3- ja 7-luokalla..Kolmelle ryhmälle järjestettiin normaalin koulunkäymisen ohessa 8 erillistä oppimiskertaa, kaksi ryhmää toimi verrokkeina ilman ylimääräistä ohjelmaa. Yksi ryhmä harjoitteli ryhmässä sosiaalisten toimintojen kehittämistä ja aggression hallintaa. Toinen työskenteli ryhmänä matemaattisten ja ongelmanratkaisutehtävien parissa. Kolmas ryhmä teki tallilla hevosten kanssa tunnetaitoharjoituksia. Kerrat veivät aina 1,5 tuntia, mutta tallikäynti vei käytännön järjestelyineen aina koko päivän..Eniten hyvinvointivaikutuksiaTallilla käyneillä tuli eniten positiivisia hyvinvointivaikutuksia. Erityisesti keskittyminen parani..”Minulle tämä ei tullut yllätyksenä”, Mickelsson kuittaa ja lisää, että oli kuitenkin etukäteen epävarma siitä, voiko asia näkyä myös tilastoanalyyseissä sen lisäksi, että se havaittiin hevostoiminnassa..Kyllä se näkyi. Hevosten kanssa työskennelleillä pojilla havaittiin vähemmän vetäytymistä, somaattisia oireita, sosiaalisia ongelmia, keskittymisen ongelmia sekä aggressiivisuutta..Sosiaalisten toimintojen ryhmän oppilailla harjoittelu vähensi ajattelun ongelmia ja sääntöjä rikkovaa käyttäytymistä. Myös verrokkiryhmällä näkyi kehittymistä: vetäytyneisyys ja ajattelun ongelmat vähenivät ja empatia lisääntyi..Sekä hevosten että matematiikan parissa työskennelleillä jälkimittauksessa havaittiin sisäisen hallinnan tunteen väheneminen. Mickelsson selittää, että tämä oli tässä tilanteessa positiivinen asia. Esimerkiksi kun shetlanninponi pyrkii tekemään oman päänsä mukaan, se opettaa ihmiselle oman hallintansa rajallisuutta. Ihmisen onkin haettava sen kanssa kommunikaatiota..”Oppilaat joutuivat miettimään, että miksi se teki noin. Tällaista ei tullut muiden ryhmien toiminnassa. Piti olla skarppina ja fokusoitua”, Mickelsson mainitsee..KehonkielelläSosiaalipedagogisen hevostoiminnan tehtävissä hevosten kanssa tehdään erilaisia asioita, ja oppilaat näkevät, miten heidän oma kehonkäyttönsä peilautuu erilaisissa hevosissa. He oppivat lukemaan hevosten kehonkieltä, katselemaan korvien asentoa ja säätelemään omaa tapaansa ottaa kontaktia. Puhuminen ei ole isossa roolissa, vaan oppilaat saavat toimia itsekin kehonkielellä..Tallilla opeteltiin myös mindfulnessia ja syvähengitystä. Oikein hengittämällä pystyy rauhoittamaan hevosen ja myös itsensä..Mickelsson on työskennellyt koululaisten ja hevosten kanssa yli parikymmentä vuotta. Hän korostaa, että toiminnan tulee pysyä koko ajan oppilaan omissa käsissä. Mihinkään ei ole pakko osallistua, vaan on mahdollista myös vain seurata sivusta. Poikkeuksetta oppilaat ovat kuitenkin tulleet mukaan, ja tallilta löytyy hymyjä, yhteistyötä ja onnistumisia, rohkeutta, osaamista ja kyvykkyyttä..”Pikkuhiljaa kaikki ovat aina tulleet mukaan, vaikka aluksi sanotaankin, että hitsi, yök, kun noi haisee”, Mickelsson hymyilee..Pitkä uraHän itse hullaantui hevosista alle kouluikäisenä, ja hän vietti aika perinteisen hevostyttölapsuuden ja -nuoruuden. Työskennellessään erityisluokanopettajana hän osallistui sosiaalipedagogisen hevostoiminnan täydennyskoulutukseen, ja myöhemmin hän alkoi tutkia aihetta Helsingin yliopistossa..Mickelsson on toiminut opetuksen parissa 33 vuotta, ensin luokanopettajana ja erityisluokanopettajana, nykyään hän on rehtori Espoossa Kaitaan koulussa. Hevoset hän otti mukaan auttamaan erityisopetuksessa vuonna 1998..Hänellä itsellään on tällä hetkellä 4 hevosen lauma, jonka kanssa hän toimii. Hän kertoo, että sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan sopivat uteliaat ja kontaktia ottavat hevoset, jotka voivat hyvin. Kovaa treeniä niiden ei tarvitse kestää, mutta niiden pitää olla hyvinvoivia ja terveitä. Lisäksi ne saisivat ennemmin olla pieniä kuin kovin isoja, jolloin niiden kanssa oleminen tuntuu vielä turvalliselta..Mickelsson kertoo 9-luokkalaisesta pojasta, joka aloitti sanomalla, että ei tykkää isoista hevosista. Toimittuaan aikansa tallilla hän totesi, että nämähän tuntuvat pienenevän päivä päivältä..Huomioonotettavaa on, että toimintaa ohjaavalla Mickelssonilla on vahva kokemus oppilaiden kanssa työskentelemisestä..”Kuten vastaväittäjä väitöstilaisuudessa totesi, ohjaajalla pitää olla vankka ihmisalan koulutus ja ryhmänhallintataidot”, Mickelsson kertoo..Samalla jokainen talli voi osaltaan toimia sosiaalipedagogisesti: ”Talli kuin talli voi olla juuri se yhteisö, jonne jokainen on tervetullut. Kyse on siitä, että asioita tehdään ja koetaan yhdessä saaden aikaan yhteisöllisyyttä”, Mickelsson selittää..Hän toivoo, että kaikilla talleilla olisi käytännöt, joiden avulla jokainen tuntisi itsensä tervetulleeksi..”Sanoilla, ilmeillä ja kehon kielellä viestimme, ovatko kaikki yhtä arvokkaita”, Mickelsson muistuttaa..Ritva MickelssonKasvatustieteen maisteri Ritva Mickelsson väitteli tammikuussa Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa erityispedagogiikkaan kuuluvasta aiheesta Lessons Learned from Horses: Three Pedagogical Interventions Promoting Well-being of Students with Special Educational Needs