Ihminen joko on tai ei ole hevoshullu. Jos on, se on kaikki tai ei mitään ja ainoastaan finanssipuoli asettaa jonkinmoiset rajat. Jos ei ole, hevoselämä on niin vaivalloista, että pidemmän päälle ihminen hankkiutuu siitä eroon.Mediapersoona Ståhlilla hevoshulluus on tukevasti kasvukäyrällä ja varsin hyvässä kiihtymisvaiheessa – hän omistaa tai osaomistaa 8 hevosta, joista hän saa laskennallisen määrän 5 kokonaista hevosta. Juuri ilmestynyt kirja kertoo vuodesta hevosten kanssa, mutta se peilaa paljon pidemmälle aikajaksolle ja kertoo, miten tällaiseen tilanteeseen joudutaan. Noh, joudutaan tai päästään, riippuu lukijan omasta hevoshulluuden asteesta ja ehkä myös vaiheesta.Kirja on leppoisaa ja rattoisaa luettavaa. Lukija nyökyttelee ”kyllä, juuri näin se menee”.. Tutut vaiheetHevoshullun elämänkaaressa ja vuosikelloissa tutut vaiheet seuraavat toinen toistaan. Onko olemassakaan hevostarinaa, josta ei voisi bongata seuraavaa listaa:Eläinlääkärit ramppaavat tallilla, rahaa menee, rodokokki, suolistotulehdus, allergia, trailerin peruutus, perseelleen mennyt estevalmennusviikonloppu, hevonen ei liiku hyvin vasemmalle, kuolainongelmat, selkä- ja polvivaivat (omat), vanha koira?No ei ole.Mutta myös: Uusi koira, tarhasta ulos hyppiminen jo pikkuvarsana, laukkaaminen sänkkäreillä, tuleva isompien luokkien hevonen, järkyttävän hieno laukka, painonnosto ja sitä kautta kuntoon.Ypäjällä käydään tämän tästä. Terassikesä mainitaan kirjassa toiveikkaasti moneen otteeseen, mutta lukija ei lopulta bongaa raporttia siitä, ja jää epäilemään, että ilmeisesti terassikesä jäi pitämättä. Kyllä. Näin kävi, vahvistaa Ståhl. Ei terassikäyntejä. Flow-festarit oli, mutta Ståhl olisi mieluummin ollut senkin ajan tallilla.LeRocks-osio taas alkaa puhelusta serkun kanssa pari vuotta sitten. Serkkua itkettää, on luovuttava kasvattamastaan FWB-ruuna LeRocksista eli Lennistä (Levisonn – Navarone). Koska se on Ståhlin vanhasta tammasta Up To Heavenista eli Pullukasta, samassa puhelussa päätetään jo, että hevonen vaihtaa omistajaa. Ja kun Ståhlin äitikin suostuu ostamaan tyttärelleen vihdoin sen hevosen, minkä jo vuonna 1987 lupasi, kaupat tehdään.53-vuotiaan tyttären keskustelu äidin kanssa meni näin:– Äiti. Lupasit mulle hevosen ylioppilaslahjaksi.– Niinkö? Minäs vuonna se oli?– 1987. Ei ole näkynyt.– Voi lapsi kulta.– Ei se mitään, annan nyt sulle mahdollisuuden korjata erheesi. Pullukan varsa on myytävänä.– Ostetaanko me se?– Ostetaan, eikö?– Totta kai!Ståhl muistaa vinkuneensa hevosta itse asiassa vuodesta 1976.”Ja jo heti 2022 se napsahti kohdalle. Asiallista! 53 ei ole ikä eikä mikään kääntyä äidin puoleen hankinta-asioissa.”Ottaessaan askelmerkkejään hevoskasvatuksen maailmaan, Ståhl huomaa, että se on pieni ja jokseenkin suljettu maailma. Mutta, lohdullista kyllä, Suomessa se maailma on niin pieni, että todellisuudessa uudemmatkin tulokkaat tuntevat jonkin twistin kautta ne alalla aina olleet. Vai mitä mieltä olette siitä, että Perttu Pasuri oli Saksassa töissä Yrjö Suomuksella, jonka äiti oli Ståhlin koulun rehtori Kaija Suomus?”Sattumaa, noinkohan?” toteaa Ståhlkin.Niinpä.Hevosmaailma vaatii periksiantamattomuutta. Sitä Ståhlilla riittää, mutta ei se helppoa ole. ”On joitain ihme salaseuroja, jotka järjestävät arvioita hevosille, mutta ne pitää sisäsyntyisesti tietää ja niitä pitää osata seurata. On Hevosjalostusliittoa, Hipposta, FWB-yhdistystä ja ties mitä. Sitten pitää ymmärtää mihin ilmoittaudutaan ja miten. Ja kenelle kaikille mistäkin kisasta pitää maksaa ja mihin – ihan niin kuin Ypäjällekin pitää vaan osata tulla ja tietää missä on kolmostalli ja Haimi-halli. Huoh. Kyselyihin vastaillaan epäselvästi ja johdonmukaisuutta pakoillen.”No niinpä. Kyllä sitä on itse kukin miettinyt nolona, että miten muut ihmiset osaavat niin suvereenisti suunnistaa näissä pippaloissa ja vain vaivoin pystyvät peittämään hämmästystään siitä, miten joku ei tuollaista asiaa tiedä. Mutta ehkä se todellakin on synnynnäinen lahja. Ehkä suurin osa ei todellisuudessa osaakaan? Hyvä huomio!Kirja huipentuu Laatuarvosteluun elokuussa 2023. Tästä kisasta Ypäjällä on saanut lukea myös Hevosurheilusta, mikä tulee kirjassakin mainituksi. Ståhl on hyvin pitkälti kouluttanut hevosensa itse, mutta Laatuarvosteluun hän antoi sen ammattikuskin käsiin. Riikka Harjulalle.LeRocks otti kolmannen sijan estepuolella. Ei huono! Hevosesta arvioitiin, että sillä hypätään joskus vielä isompia luokkia.Heti seuraavana päivänä palataan salaseura-osastoon, kun on askellajipuolen vuoro.”Kouluosiossa pisteet olivat hyvin pitkälti seiskan tuntumassa, myös rakennearvostelun jälkeen. Hassuahan oli se, että perjantaina hevoseni rakenne oli hieno, sunnuntaina ei enää. Sitä avasi muuan tuomari, joka kertoi, että este- ja kouluhevosista haetaan eri ominaisuuksia. Hyväksyin tämän mukisematta. Olihan hevoseni jo julistettu 3. hienoimmaksi nelivuotiaaksi estehevoseksi maassamme. Miten koulu sujui – aivan sama.” Positiivisen kauttaJos LeRocks pääsee sinne isommille esteille, en sivumennen sanoen hämmästyisi siitä, että satulassa istuisi siinäkin vaiheessa Ståhl itse.Positiivisuus, sitkeys ja periksiantamattomuus on hevosihmisen tärkein ominaisuus. Ja, kun poimii oppia matkan varrelta, mikä estää saavuttamasta vaikka mitä? Etenkin, kun vääränlainen ego ei pilaa Ståhlin tekemistä, vaan hän on kirjoittamastaan päätellen valmis analysoimaan tekemisiään hyvinkin inhorealistisesti.Ståhl kertoo omaksi hyväksi puolekseen rauhallisuuden hevosten kanssa.”Kyllä se on lyhyt pinna ja pelokas habitus, jotka ovat hevosen pahimmat viholliset”, hän sanoo.”Lasken voitoksi jokaisen päivän, jolloin ainakin puolet hevosistani on terveitä. Lasken voitoksi myös päivän, jolloin tajuan päästää irti, joko myydä tai laittaa kuoppaan.”Se on juurikin näin..Kavioliitossa – Vuosi hevosen kanssaKatja Ståhl254 sivuaReadme.fi 202313.10. kirjasta on ilmestynyt myös äänikirja Katja Ståhlin lukemana..Katja Ståhlin hevonen ylitti odotukset Laatuarvostelussa.Ensin Lenni, sitten Käärijä - Katja Ståhl jännittää Nuorten hevosten festivaaleilla
Ihminen joko on tai ei ole hevoshullu. Jos on, se on kaikki tai ei mitään ja ainoastaan finanssipuoli asettaa jonkinmoiset rajat. Jos ei ole, hevoselämä on niin vaivalloista, että pidemmän päälle ihminen hankkiutuu siitä eroon.Mediapersoona Ståhlilla hevoshulluus on tukevasti kasvukäyrällä ja varsin hyvässä kiihtymisvaiheessa – hän omistaa tai osaomistaa 8 hevosta, joista hän saa laskennallisen määrän 5 kokonaista hevosta. Juuri ilmestynyt kirja kertoo vuodesta hevosten kanssa, mutta se peilaa paljon pidemmälle aikajaksolle ja kertoo, miten tällaiseen tilanteeseen joudutaan. Noh, joudutaan tai päästään, riippuu lukijan omasta hevoshulluuden asteesta ja ehkä myös vaiheesta.Kirja on leppoisaa ja rattoisaa luettavaa. Lukija nyökyttelee ”kyllä, juuri näin se menee”.. Tutut vaiheetHevoshullun elämänkaaressa ja vuosikelloissa tutut vaiheet seuraavat toinen toistaan. Onko olemassakaan hevostarinaa, josta ei voisi bongata seuraavaa listaa:Eläinlääkärit ramppaavat tallilla, rahaa menee, rodokokki, suolistotulehdus, allergia, trailerin peruutus, perseelleen mennyt estevalmennusviikonloppu, hevonen ei liiku hyvin vasemmalle, kuolainongelmat, selkä- ja polvivaivat (omat), vanha koira?No ei ole.Mutta myös: Uusi koira, tarhasta ulos hyppiminen jo pikkuvarsana, laukkaaminen sänkkäreillä, tuleva isompien luokkien hevonen, järkyttävän hieno laukka, painonnosto ja sitä kautta kuntoon.Ypäjällä käydään tämän tästä. Terassikesä mainitaan kirjassa toiveikkaasti moneen otteeseen, mutta lukija ei lopulta bongaa raporttia siitä, ja jää epäilemään, että ilmeisesti terassikesä jäi pitämättä. Kyllä. Näin kävi, vahvistaa Ståhl. Ei terassikäyntejä. Flow-festarit oli, mutta Ståhl olisi mieluummin ollut senkin ajan tallilla.LeRocks-osio taas alkaa puhelusta serkun kanssa pari vuotta sitten. Serkkua itkettää, on luovuttava kasvattamastaan FWB-ruuna LeRocksista eli Lennistä (Levisonn – Navarone). Koska se on Ståhlin vanhasta tammasta Up To Heavenista eli Pullukasta, samassa puhelussa päätetään jo, että hevonen vaihtaa omistajaa. Ja kun Ståhlin äitikin suostuu ostamaan tyttärelleen vihdoin sen hevosen, minkä jo vuonna 1987 lupasi, kaupat tehdään.53-vuotiaan tyttären keskustelu äidin kanssa meni näin:– Äiti. Lupasit mulle hevosen ylioppilaslahjaksi.– Niinkö? Minäs vuonna se oli?– 1987. Ei ole näkynyt.– Voi lapsi kulta.– Ei se mitään, annan nyt sulle mahdollisuuden korjata erheesi. Pullukan varsa on myytävänä.– Ostetaanko me se?– Ostetaan, eikö?– Totta kai!Ståhl muistaa vinkuneensa hevosta itse asiassa vuodesta 1976.”Ja jo heti 2022 se napsahti kohdalle. Asiallista! 53 ei ole ikä eikä mikään kääntyä äidin puoleen hankinta-asioissa.”Ottaessaan askelmerkkejään hevoskasvatuksen maailmaan, Ståhl huomaa, että se on pieni ja jokseenkin suljettu maailma. Mutta, lohdullista kyllä, Suomessa se maailma on niin pieni, että todellisuudessa uudemmatkin tulokkaat tuntevat jonkin twistin kautta ne alalla aina olleet. Vai mitä mieltä olette siitä, että Perttu Pasuri oli Saksassa töissä Yrjö Suomuksella, jonka äiti oli Ståhlin koulun rehtori Kaija Suomus?”Sattumaa, noinkohan?” toteaa Ståhlkin.Niinpä.Hevosmaailma vaatii periksiantamattomuutta. Sitä Ståhlilla riittää, mutta ei se helppoa ole. ”On joitain ihme salaseuroja, jotka järjestävät arvioita hevosille, mutta ne pitää sisäsyntyisesti tietää ja niitä pitää osata seurata. On Hevosjalostusliittoa, Hipposta, FWB-yhdistystä ja ties mitä. Sitten pitää ymmärtää mihin ilmoittaudutaan ja miten. Ja kenelle kaikille mistäkin kisasta pitää maksaa ja mihin – ihan niin kuin Ypäjällekin pitää vaan osata tulla ja tietää missä on kolmostalli ja Haimi-halli. Huoh. Kyselyihin vastaillaan epäselvästi ja johdonmukaisuutta pakoillen.”No niinpä. Kyllä sitä on itse kukin miettinyt nolona, että miten muut ihmiset osaavat niin suvereenisti suunnistaa näissä pippaloissa ja vain vaivoin pystyvät peittämään hämmästystään siitä, miten joku ei tuollaista asiaa tiedä. Mutta ehkä se todellakin on synnynnäinen lahja. Ehkä suurin osa ei todellisuudessa osaakaan? Hyvä huomio!Kirja huipentuu Laatuarvosteluun elokuussa 2023. Tästä kisasta Ypäjällä on saanut lukea myös Hevosurheilusta, mikä tulee kirjassakin mainituksi. Ståhl on hyvin pitkälti kouluttanut hevosensa itse, mutta Laatuarvosteluun hän antoi sen ammattikuskin käsiin. Riikka Harjulalle.LeRocks otti kolmannen sijan estepuolella. Ei huono! Hevosesta arvioitiin, että sillä hypätään joskus vielä isompia luokkia.Heti seuraavana päivänä palataan salaseura-osastoon, kun on askellajipuolen vuoro.”Kouluosiossa pisteet olivat hyvin pitkälti seiskan tuntumassa, myös rakennearvostelun jälkeen. Hassuahan oli se, että perjantaina hevoseni rakenne oli hieno, sunnuntaina ei enää. Sitä avasi muuan tuomari, joka kertoi, että este- ja kouluhevosista haetaan eri ominaisuuksia. Hyväksyin tämän mukisematta. Olihan hevoseni jo julistettu 3. hienoimmaksi nelivuotiaaksi estehevoseksi maassamme. Miten koulu sujui – aivan sama.” Positiivisen kauttaJos LeRocks pääsee sinne isommille esteille, en sivumennen sanoen hämmästyisi siitä, että satulassa istuisi siinäkin vaiheessa Ståhl itse.Positiivisuus, sitkeys ja periksiantamattomuus on hevosihmisen tärkein ominaisuus. Ja, kun poimii oppia matkan varrelta, mikä estää saavuttamasta vaikka mitä? Etenkin, kun vääränlainen ego ei pilaa Ståhlin tekemistä, vaan hän on kirjoittamastaan päätellen valmis analysoimaan tekemisiään hyvinkin inhorealistisesti.Ståhl kertoo omaksi hyväksi puolekseen rauhallisuuden hevosten kanssa.”Kyllä se on lyhyt pinna ja pelokas habitus, jotka ovat hevosen pahimmat viholliset”, hän sanoo.”Lasken voitoksi jokaisen päivän, jolloin ainakin puolet hevosistani on terveitä. Lasken voitoksi myös päivän, jolloin tajuan päästää irti, joko myydä tai laittaa kuoppaan.”Se on juurikin näin..Kavioliitossa – Vuosi hevosen kanssaKatja Ståhl254 sivuaReadme.fi 202313.10. kirjasta on ilmestynyt myös äänikirja Katja Ståhlin lukemana..Katja Ståhlin hevonen ylitti odotukset Laatuarvostelussa.Ensin Lenni, sitten Käärijä - Katja Ståhl jännittää Nuorten hevosten festivaaleilla