Suomessa Ignatiuksen tukikohta on aina sijainnut Kirkkonummella. Ratsastuksen hän aloitti äitinsä esimerkistä jo 4-vuotiaana Ratsutila Wiknerillä. Ensimmäinen oma hevonen asui Håkan Wahlmanin luona, myöhemmin kotitalli oli Inkeri Kostiaisen luona Kylmälässä ja sitten Tallbergien tallilla Nissalassa..Ulkomaille täytyy lähteä ahkeralla ja nöyrällä asenteella, mutta silti itseään arvostaen.Melinda Ignatius. ”Opiskelin lukion jälkeen Ypäjällä ratsuvalmentajan tutkintoa”, Ignatius kertoo. ”Suomessa valmensin ja ratsutin niin paljon, että oma valmentautuminen jäi vähälle. Varsinkin, kun iso osa ajasta meni ratin takana ajaessani valmennuspaikasta toiseen.”18-vuotiaana Ignatius lähti ensimmäiselle ulkomaan-jaksolleen työskentelemään ja valmentautumaan Carolina ”Linus” ja Warwick McLeanin luokse Isoon-Britanniaan. Siellä hän eteni opetusmestarinsa Quadroneurin (Kadroneur – Allegro) kanssa vaativa A-tasolle.”Ulkomaille täytyy lähteä ahkeralla ja nöyrällä asenteella, mutta silti itseään arvostaen ja omat tavoitteensa muistaen”, Ignatius toteaa. ”Omasta valmentautumisestaan täytyy huolehtia.”Nykyään Ignatius ratsastaa yhdessä Kanervan kanssa, mikä auttaa kehittymisessä paljon. Silti joka viikkoon kuuluu myös sellaista valmennusta, jonka aikana Kanerva keskittyy ainoastaan Ignatiukseen.Enää Ignatiuksella ei ole oppilaita – hän keskittyy ratsastamaan. Oheisharjoitteluun tai psyykkiseen valmentautumiseen ei tällä hetkellä ole aikaa – yhdeksän hevosen ratsastaminen päivässä ja oman tilan rutiinit vievät kaiken ajan. Näihin Ignatius kuitenkin toivoo voivansa keskittyä enemmän joskus tulevaisuudessa.Ignatius kertoo, että Gert Saborowskin hevosten kalenterissa on kouluratsastuksen lajitreenejä kolmesta neljään kertaa viikossa – tunnin kerrallaan sisältäen alku- ja loppuverryttelyn. Säännöllisesti yksi kouluratsastuskerroista korvataan puomi- ja kavalettiharjoittelulla, ja kerran viikossa treenataan vesikoneessa. Tarhailua on päivittäin.Liiallisen ja kuluttavan kouluttamisen sijaan hevosia tulee viedä eteenpäin järkevästi ja tehokkaasti.”Ei lisäämällä kilometrejä, vaan opettamalla oikein”, Ignatius toteaa.
