Tiistai-iltapäivällä Martikainen tosin istui hevosautossa matkalla Puolan Sopotiin. Hevosuton perään oli kiinnitettynä traileri, jossa Martikaisen hevonen Cacrepe G (Chacco's Rebell - Caruso Gut). Cacrepen omistaja Kristiina Lukula ajoi, ja vieressä istuivat Aino Venäläinen ja Emmi Olli, viimeksi mainitut ovat myös valmentautumassa Siltakorpi-Jankarin tallilla, ja kohta startilla Sopotin kansainvälisissä kenttäkisoissa. Warendorfissa tallia pitävä valmentaja Sanna Siltakorpi kotiutui itse eilen maanantaina omalta voittoisalta Strzegomiin kisareissultaan ja ehti pitää valmennustunnin oman pihansa Sopotin lähtijöille, Martikaiselle yhtenä heistä. "Harjoiteltiin rataesteitä. Sellanen hyvänmielen treeni alle, että on kiva lähteä radalle tuolla sitten", Martikainen kertoo. Edessä on kahden viikon kisamatka. Martikaisen ensimmäisen kisaviikonlopun luokka, kansallinen metri, alkaa perjantaina. Tällä kisareissulla tasoa ei nosteta, toiveissa on kvaali ylöspäin. "En ole saanut sitä vielä."Sopotissa on muitakin kuin "warendorfinsuomalaisia". Nämä kisat ovat varsinaiset suomalaiskenttäratsastajien kokoontumisajot. Mukana ovat muun muassa Laihon nuoremmat sisarukset, Rosenqvist-Karhapäät, Kiviniityt, Johanna Pohjonen ja Veera Manninen. Ja vielä kymmenisen muuta. Ilmoittautuneet täällä.Saksassa kaikki on potenssiin kymmenenArvi Martikainen. UnelmamaaSopotista Martikainen palaa takaisin Warendorfiin - ihanaan paikkaan maailmassa. Hän asuu paikan omistajan Katharina Schultheisin talossa vuokralla, aivan Siltakorpi-Jankarin tallinpihan vieressä, eikä vaihtaisi osia juuri nyt kenenkään kanssa. Hän on unelmiensa paikassa. "Saksassa kaikki on potenssiin kymmenen", Martikainen tuulettaa. Paitsi hinnat, jotka ovat sellaiset noin 30 prosenttia halvempia - kaikki kilpailujen starttimaksuista rehuihin ja karsinavuokriin maksaa vähemmän. "Kilpailuja ja hyviä ratsastusalueita on joka puolella, ulkokausi on ollut hyvässä vauhdissa jo muutaman viikon ajan."Martikainen kertoo huomanneensa miten syvään juurtunutta hevosalan osaaminen Saksassa on. Hän pohtii, että junnukultamitalin luulisi todistavan jonkinasteisesta osaamisesta, mutta täkäläisiin verrattuna oma osaaminen tuntuu ohuelta. "Taitotaso on täällä valtavasti suurempi. Se näkyy ihan kaikessa. Täällä joutuu ihan oikeasti treenaamaan. Meidän on Suomessa aika mahdotonta pystyä tähän. Karu fakta on, että jos haluat oikeasti menestyä ratsastuksessa, Suomesta on pakko lähteä." Martikainen näkee itsensä tulevaisuudessa hevosalan ammattilaisena Saksassa. "Mä en usko, että tulen täältä koskaan enää takaisin. Tästä tulee mun kotimaani. No joo, talveksi joudun tulemaan lukion takia Suomeen joksikin aikaa, mutta sitten vaan heti tänne takaisin keväällä." . Elämää tallinpihallaMartikainen sanoo toivoneensa elämäänsä hevospainotteisuutta, ja nyt hän on sitä saanut."Tallit menee täällä kuitenkin kiinni iltakuudelta, koska Siltakorpi-Jankarin tallilla halutaan rauhoittaa hevosten aikaa, joten kyllä siihen vähän jää aikaa käydä kaupassa, hengata ja pelata futista kavereiden kanssa."Elämä koostuu tällä hetkellä hevosista ja etälukiosta, aikaisista aamuista, koko päivän tallilla olemisesta ja läksyjen lukemisesta, ja se sopii Martikaiselle. Hän asuu 50 metrin päässä hevosensa karsinasta."Helpottaa aamutalliin menemistä", hän naurahtaa.
Tiistai-iltapäivällä Martikainen tosin istui hevosautossa matkalla Puolan Sopotiin. Hevosuton perään oli kiinnitettynä traileri, jossa Martikaisen hevonen Cacrepe G (Chacco's Rebell - Caruso Gut). Cacrepen omistaja Kristiina Lukula ajoi, ja vieressä istuivat Aino Venäläinen ja Emmi Olli, viimeksi mainitut ovat myös valmentautumassa Siltakorpi-Jankarin tallilla, ja kohta startilla Sopotin kansainvälisissä kenttäkisoissa. Warendorfissa tallia pitävä valmentaja Sanna Siltakorpi kotiutui itse eilen maanantaina omalta voittoisalta Strzegomiin kisareissultaan ja ehti pitää valmennustunnin oman pihansa Sopotin lähtijöille, Martikaiselle yhtenä heistä. "Harjoiteltiin rataesteitä. Sellanen hyvänmielen treeni alle, että on kiva lähteä radalle tuolla sitten", Martikainen kertoo. Edessä on kahden viikon kisamatka. Martikaisen ensimmäisen kisaviikonlopun luokka, kansallinen metri, alkaa perjantaina. Tällä kisareissulla tasoa ei nosteta, toiveissa on kvaali ylöspäin. "En ole saanut sitä vielä."Sopotissa on muitakin kuin "warendorfinsuomalaisia". Nämä kisat ovat varsinaiset suomalaiskenttäratsastajien kokoontumisajot. Mukana ovat muun muassa Laihon nuoremmat sisarukset, Rosenqvist-Karhapäät, Kiviniityt, Johanna Pohjonen ja Veera Manninen. Ja vielä kymmenisen muuta. Ilmoittautuneet täällä.Saksassa kaikki on potenssiin kymmenenArvi Martikainen. UnelmamaaSopotista Martikainen palaa takaisin Warendorfiin - ihanaan paikkaan maailmassa. Hän asuu paikan omistajan Katharina Schultheisin talossa vuokralla, aivan Siltakorpi-Jankarin tallinpihan vieressä, eikä vaihtaisi osia juuri nyt kenenkään kanssa. Hän on unelmiensa paikassa. "Saksassa kaikki on potenssiin kymmenen", Martikainen tuulettaa. Paitsi hinnat, jotka ovat sellaiset noin 30 prosenttia halvempia - kaikki kilpailujen starttimaksuista rehuihin ja karsinavuokriin maksaa vähemmän. "Kilpailuja ja hyviä ratsastusalueita on joka puolella, ulkokausi on ollut hyvässä vauhdissa jo muutaman viikon ajan."Martikainen kertoo huomanneensa miten syvään juurtunutta hevosalan osaaminen Saksassa on. Hän pohtii, että junnukultamitalin luulisi todistavan jonkinasteisesta osaamisesta, mutta täkäläisiin verrattuna oma osaaminen tuntuu ohuelta. "Taitotaso on täällä valtavasti suurempi. Se näkyy ihan kaikessa. Täällä joutuu ihan oikeasti treenaamaan. Meidän on Suomessa aika mahdotonta pystyä tähän. Karu fakta on, että jos haluat oikeasti menestyä ratsastuksessa, Suomesta on pakko lähteä." Martikainen näkee itsensä tulevaisuudessa hevosalan ammattilaisena Saksassa. "Mä en usko, että tulen täältä koskaan enää takaisin. Tästä tulee mun kotimaani. No joo, talveksi joudun tulemaan lukion takia Suomeen joksikin aikaa, mutta sitten vaan heti tänne takaisin keväällä." . Elämää tallinpihallaMartikainen sanoo toivoneensa elämäänsä hevospainotteisuutta, ja nyt hän on sitä saanut."Tallit menee täällä kuitenkin kiinni iltakuudelta, koska Siltakorpi-Jankarin tallilla halutaan rauhoittaa hevosten aikaa, joten kyllä siihen vähän jää aikaa käydä kaupassa, hengata ja pelata futista kavereiden kanssa."Elämä koostuu tällä hetkellä hevosista ja etälukiosta, aikaisista aamuista, koko päivän tallilla olemisesta ja läksyjen lukemisesta, ja se sopii Martikaiselle. Hän asuu 50 metrin päässä hevosensa karsinasta."Helpottaa aamutalliin menemistä", hän naurahtaa.
