Hevonen kompastui ja Emmi jäi alle – Alkoi viikkoja kestänyt epävarmuus: ”Ihanaa, kun saan elää!”

Saarikko on valtavan kiitollinen. Hän kiittää lapsuuden perhettään, puolisoaan, onnettomuuden aikaan paikalla ollutta oppilastaan, lääketiedettä ja suomalaista sairaanhoitoa sekä ratsastuskypäräänsä.Saarikon onnettomuus tapahtui hänen kotitallillaan Kangasalla lokakuun ensimmäisinä päivinä.”Minulla oli GPA:n kypärä, joka pelasti minut. Hevonen kaatui minun ja kypäräni päälle. Kypärä meni päältä halki, mutta se pelasti minut”, Saarikko kertoo.Hän oli ollut ratsastamassa maneesissa 4-vuotiaalla, itse kouluttamallaan asiakashevosella, kun loppulämmittelyissä se kompastui. Koulutuksessa kaikki oli sujunut hyvin, eikä hevonen tavannut kompuroida. Onnettomuudesta Saarikko ei muista mitään.”Se vain menetti tasapainonsa, niin kuin nuorelle hevoselle voi käydä”, hän kertoo.Hänen oppilaansa ratsasti samaan aikaan kentällä ja näki koko tapahtuman, kuinka hevonen kaatui ja kierähti ratsastajan yli. Hän toimi nopeasti, ja niin toimi sairaanhoitokin.”Hän soitti ambulanssin ja piti minua oikeassa asennossa, kun odotin ambulanssia. Ambulanssi oli paikalla 13 minuutissa”, Saarikko kiittää.Saarikko nukutettiin ambulanssissa, ja pitkä epävarma jakso alkoi. Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa meni kuutisen viikkoa.”He hoitivat minua viimeisen päälle!” Saarikko huokaa. .Ensimmäiset arviot olivat karujaKun hän tuli TAYSiin ja ensimmäiset kuvat katsottiin, hänen omaisilleen kerrottiin, että elinaikaa on korkeintaan muutama päivä. Hän ei pystynyt hengittämään, ja kuvissa näkyivät hyvin vakavat vammat aivoissa.”Mun mies luuli, että hän joutuu pitämään mulle hautajaiset”, Saarikko sanoo omalla hiljaisella äänellään.Yhteinen tytär ei ole vielä edes 1,5 vuotta vanha. Saarikon puoliso huolehti hänestä yksin koko sairaalassa olon ajan. Töihin ambulanssikuskiksi puoliso ei ole enää pystynyt menemään.”Hän pelästyi niin paljon. Hän ei ajanut kyytiäni, mutta ammattinsa takia hän ymmärsi koko ajan täysin, kuinka vakavista vammoista oli kyse”, Saarikko kertoo.Hänen äitinsä, isänsä ja miehensä istuivat paljon sairaalasängyn vierellä. Saarikko ei kuollut, mutta ei havahtunutkaan viikkoihin. Muutaman viikon kuluttua kuvissa huomattiin, että aivot ovat alkaneet parantua.Saarikko alkoi hieman reagoida tuttujen ihmisten ääniin, mutta pysyi koomassa. Siinä hän oli kaikkiaan pari viikkoa, ja sinä aikana hän muun muassa sairastui pahaan keuhkokuumeeseen hengityskoneen takia. Aivopaineet nousivat korkeiksi, ja aivot leikattiin kolmesti.Sitten hän alkoi heräillä. Jonkin aikaa hän oli teho-osastolla, sitten hän siirtyi vuodeosastolle.”Aloin tokenemaan, ja toisella osastolla olin jo oma itseni”, Saarikko kuittaaHän ei voi edes kuvitella sitä tuskan määrää, mitä hänen perheensä koki sairaalasängyn äärellä. Mutta hän parani.”Ja hoitajat olivat niin todella mukavia! He suostuivat heti kävelyttämään ja kuntouttamaan minua”, hän sanoo.Mies toi Jasmin-tyttären katsomaan. Ensin hän ihmetteli äidin hiuksetonta päätä, mutta ei vierastanut sen enempää.Nyt Saarikko odottaa kotonaan neljättä aivoleikkausta.”Mun kallosta lähti miehen kämmenen kokoinen pala. Seuraavassa leikkauksessa pyritään saamaan pää vahvemmaksi, että ei tarvi pelätä tavallisessa elämässä, että lyön pääni johonkin”, hän kertoo.Ranka ja raajat selvisivät kokonaan vammoitta.”Mutta lääkärit sanoivat, että oli lääketieteellinen ihme, että selvisin”, hän sanoo. .Lääkärit sanoivat, että oli lääketieteellinen ihme, että selvisin.".Pitkä kuntoutusjakso edessäEdessä on vuoden mittainen kuntoutusjakso. Saarikko kertoo, että hänestä ajatus tuntuu kulkevan jo ihan normaalisti, vaikka vain muutamia viikkoja sitten hän vielä opetteli uudelleen puhumaan ja kävelemään. Vain jotkin yksittäiset sanat vähän vaihtavat puheessa paikkaa, ja asiat saattavat unohtua.”Mä pystyn kävelemään ja puhumaan, ja mä olen siitä tosi onnellinen”, hän sanoo. ”Ja on ollut tosi ihanaa olla kotona, ja nähdä lapseni!”Hevosalalla Saarikko haluaa jatkaa. Onnena onnettomuudessa hänellä oli vakuutus LähiTapiolassa, ja se maksaa palkan vuoden sairasloman ajalta. Saarikon hevosalan monitoimiyritys jatkaa toimintaansa hyvien työntekijöiden ansiosta.Hevosen selkään 28-vuotias Saarikko luottaa vielä nousevansa.”Se onnettomuus oli vain huonoa säkää, ja kyllä mä vieläkin haluan ratsastaa. En varmaankaan hanki enää uusia, mutta ajattelin pitää hevoseni, ja toivon kilpailevani sillä joskus”, hän miettii.Ratsuttajaksi hän ei sen sijaan usko palaavansa.”En usko, että ratsastan enää hevosia, joita en tunne. Mun aivovammat ovat niin isoja, että se ei kannata. Mutta voin sitten valmentaa”, hän sanoo.Juuri nyt hän on ennen muuta onnellinen siitä, että hän on kotona miehen ja lapsensa kanssa.”On kyllä ihanaa, että saan jatkaa elämää”, hän sanoo..Päivitetty 16.11. kello 8.15: Vaihdettu otsikko ja lisätty väliotsikoita.Kello 10.50. korjattu aikoja: ambulanssi oli paikalla 13 minuutissa, ja sairaalassa hän oli vasta myöhemmin. Kooma ei ollut niin pitkä, kuin Saarikko ensin muisti, ja hän pääsi kotiin noin kuudessa viikossa. Onnettomuus tapahtui maneesissa. Hän voi hyvin, mutta muistissa ja sanoissa on pieniä epätarkkuuksia. Myös perhe on katsonut jutun läpi.

Hevonen kompastui ja Emmi jäi alle – Alkoi viikkoja kestänyt epävarmuus: ”Ihanaa, kun saan elää!”

Aiheeseen liittyvää