Peppi-Emilia ja Joonas Hovénilla on kaksi suomenhevosratsutammaa, pienikokoisempi nelivuotiaaksi kääntyvä tummanrautias Melukylän Viano (Melukylän Mersu - Lakun Likka, Liptus) ja vuotta nuorempi punarautias Melukylän Evia (Melukylän Mersu - Liinan Sohvi, Onnipoika).Isäori Melukylän Mersu on Silvolan Elmeristä. Vähän alle kolmekymppiset Hovénit muuttivat puolitoista vuotta sitten Italiaan päähänpistosta ja kun talo löytyi, he kävivät hakemassa hevosensa mukaansa. "Ihan kylmilteen. Vaihtoehtoina oli myös Ranska ja Espanja."Motiiviksi Peppi-Emilia ilmoittaa Suomen synkän talven ja ihan puhtaan seikkailuhenkisyyden. Ja kun löytyi unelmien talo, juuri sellainen, mistä hän oli haaveillut, muuttoa ei voinut estää enää mikään. "Tämä on 1950-luvulla rakennettu kivitalo ja kuusi hehtaaria mäkipeltoa, 65 omaa oliivipuuta, pähkinä-, viikuna-, manteli- ja omenapuita. Oma yksityistie tuo perille ja talosta on upea panoraamamaisema, jossa näkee Apenniinien vuorille asti."Oliiviöljyä tuli tänä vuonna vain 40 litraa, kun oli huonompi vuosi. Kylä luetaan eteläitalialaiseksi."Me ollaan aika lailla Rooman ja Napolin välissä."Hän ei ole ainoa suomenhevosia Italiassa kasvattava, vaan etelämmässä Italiaa on kuulemma toinenkin. . Kasvatus mielessäMolemmat hevoset on maksettu ikäluokkakisoihin Suomeen ja kun se hetki on edessä, ne todennäköisesti tuodaan siksi kesäksi niiden entiseen kotimaahan. Hovén suhtautuu hevostensa eteenpäinviemiseen erittäin vakavasti. Vanhempi on aloitellut jo ratsun uraa. Sillä maastoillaan ja ratsastetaan sileällä. "Tavoitteena on kilpailla sillä täällä Italiassa esteillä ja koulussa. Itse olen erityisesti kouluratsastaja."Hevoset tottuivat erittäin nopeasti uuteen kotiinsa. Ne elävät pihatossa, josta on pääsy suurille rinnelaitumille."Mäkitreeni tulee ihan itsestään, sillä tämä meidän koti on 650 metrin korkeudessa."Kasvatus on mielessä. Hovén mietti oman oriin tuomista maahan, mutta sellaista ei ole Italiaan kuitenkaan vielä saatu. Kasvattaminen tunnistamisineen tulee pitämään sisällään paljon byrokratiaa, sillä Hovén haluaa kasvattaa vain puhdasrotuisia suomenhevosia. "Täytyy vähän miettiä miten sen saa sitten onnistumaan. Tapahtuuko se täällä, vai tuonko aina Suomeen astutettavaksi ja mammalomalle. Meillä on talli vielä Suomessakin, jota pitää mun äiti Lotta Holopainen Lapinjärvellä."Jotakin on keksittävä, sillä Suomeen pariskunta ei enää aio palata."Jos me täältä jonnekin vielä lähdetään, niin se ei ole Suomeen."Miten italialaiset suhtautuvat suomenhevosiin?"Ihmettelevät aika paljon rotua, josta eivät ole ikinä kuulleetkaan, mutta koska italialaiset yleisesti ottaen arvostavat kovasti hevosia, he ovat aika innoissaan. Täällä on omakin rotu maremmenhevonen joka on vähän samantyyppinen raskas. Ja paljon haflingereja."Tänä viikonloppuna Hovén on tosin kissanäyttelyssä, mukanaan kolme kissaa. Kaksi siperialaista ja yksi suomalainen maatiaiskissa, joka voitti maatiaiskissojen best in show-palkinnon. "Ja sain kaukaa tulevan kasvattajan erikoispalkinnon vielä lisäksi", Hovén hymyilee. Tuomarit pitivät perinteisestä maatiaskissasta ja arvostivat sen paremmaksi kuin persialaisristeytykset, joita oli paljon tarjolla."Tämä sellainen kissa, joita näkee kaikilla suomalaisilla talleilla!"
Peppi-Emilia ja Joonas Hovénilla on kaksi suomenhevosratsutammaa, pienikokoisempi nelivuotiaaksi kääntyvä tummanrautias Melukylän Viano (Melukylän Mersu - Lakun Likka, Liptus) ja vuotta nuorempi punarautias Melukylän Evia (Melukylän Mersu - Liinan Sohvi, Onnipoika).Isäori Melukylän Mersu on Silvolan Elmeristä. Vähän alle kolmekymppiset Hovénit muuttivat puolitoista vuotta sitten Italiaan päähänpistosta ja kun talo löytyi, he kävivät hakemassa hevosensa mukaansa. "Ihan kylmilteen. Vaihtoehtoina oli myös Ranska ja Espanja."Motiiviksi Peppi-Emilia ilmoittaa Suomen synkän talven ja ihan puhtaan seikkailuhenkisyyden. Ja kun löytyi unelmien talo, juuri sellainen, mistä hän oli haaveillut, muuttoa ei voinut estää enää mikään. "Tämä on 1950-luvulla rakennettu kivitalo ja kuusi hehtaaria mäkipeltoa, 65 omaa oliivipuuta, pähkinä-, viikuna-, manteli- ja omenapuita. Oma yksityistie tuo perille ja talosta on upea panoraamamaisema, jossa näkee Apenniinien vuorille asti."Oliiviöljyä tuli tänä vuonna vain 40 litraa, kun oli huonompi vuosi. Kylä luetaan eteläitalialaiseksi."Me ollaan aika lailla Rooman ja Napolin välissä."Hän ei ole ainoa suomenhevosia Italiassa kasvattava, vaan etelämmässä Italiaa on kuulemma toinenkin. . Kasvatus mielessäMolemmat hevoset on maksettu ikäluokkakisoihin Suomeen ja kun se hetki on edessä, ne todennäköisesti tuodaan siksi kesäksi niiden entiseen kotimaahan. Hovén suhtautuu hevostensa eteenpäinviemiseen erittäin vakavasti. Vanhempi on aloitellut jo ratsun uraa. Sillä maastoillaan ja ratsastetaan sileällä. "Tavoitteena on kilpailla sillä täällä Italiassa esteillä ja koulussa. Itse olen erityisesti kouluratsastaja."Hevoset tottuivat erittäin nopeasti uuteen kotiinsa. Ne elävät pihatossa, josta on pääsy suurille rinnelaitumille."Mäkitreeni tulee ihan itsestään, sillä tämä meidän koti on 650 metrin korkeudessa."Kasvatus on mielessä. Hovén mietti oman oriin tuomista maahan, mutta sellaista ei ole Italiaan kuitenkaan vielä saatu. Kasvattaminen tunnistamisineen tulee pitämään sisällään paljon byrokratiaa, sillä Hovén haluaa kasvattaa vain puhdasrotuisia suomenhevosia. "Täytyy vähän miettiä miten sen saa sitten onnistumaan. Tapahtuuko se täällä, vai tuonko aina Suomeen astutettavaksi ja mammalomalle. Meillä on talli vielä Suomessakin, jota pitää mun äiti Lotta Holopainen Lapinjärvellä."Jotakin on keksittävä, sillä Suomeen pariskunta ei enää aio palata."Jos me täältä jonnekin vielä lähdetään, niin se ei ole Suomeen."Miten italialaiset suhtautuvat suomenhevosiin?"Ihmettelevät aika paljon rotua, josta eivät ole ikinä kuulleetkaan, mutta koska italialaiset yleisesti ottaen arvostavat kovasti hevosia, he ovat aika innoissaan. Täällä on omakin rotu maremmenhevonen joka on vähän samantyyppinen raskas. Ja paljon haflingereja."Tänä viikonloppuna Hovén on tosin kissanäyttelyssä, mukanaan kolme kissaa. Kaksi siperialaista ja yksi suomalainen maatiaiskissa, joka voitti maatiaiskissojen best in show-palkinnon. "Ja sain kaukaa tulevan kasvattajan erikoispalkinnon vielä lisäksi", Hovén hymyilee. Tuomarit pitivät perinteisestä maatiaskissasta ja arvostivat sen paremmaksi kuin persialaisristeytykset, joita oli paljon tarjolla."Tämä sellainen kissa, joita näkee kaikilla suomalaisilla talleilla!"