Jone Illi kilparatsastamisesta Belgiassa: "Oikeastaan ainoa asia, jota haluan tehdä"
Kaksi viikonloppua peräjälkeen Belgian Lierissä kisanneet suomalaiset pärjäsivät vallan hyvin. Jone Illi keräsi sijoituksia keskiviikkona, jolloin tuli KWPN-ruuna Its Me G:llä (Eldorado vd Zeshoek - Heartbraker) voitto 135-luokassa ja FWB-ruuna Gregory Greenillä (Eldorado vd Zeshoek - Zymbal) sija 12.
FWB Celtas Quillian (Uriko - Cancara) oli torstaina 14. sijalla 140-luokassa, Sani Illi oli perjantaina KWPN Gigantilla (Up To Date -Balougran) sijalla 11 ja FWB Backwoods Challengerilla (Chacco-Blue - Darco) toinen, sekä Nita Tolonen BWP-tamma Manouscha van't Steenputjella (Indoctro - Darco) neljäs 120-luokassa perjantaina.
Jäljellä on vielä sunnuntaina Jonen 130 GP KWPN-ori Lotolla (Diamant de Semilly) ja ko 17 Suomen aikaa alkava 145 GP Celtas Quillianilla, Sanin 135 -luokka Gigantilla ja 130 GP Backwoods Challengerilla. Nita Tolonen starttaa sunnuntaina niin ikään 130 GP:ssä KWPN-ruuna Keep Goingilla (Carambole - Otangelo).
Radoissa on täysi työ, todettiin jo viime viikonlopun jälkeen. Ratsastajat kertovat, että kisoissa on selkeä ero 1* ja 2* radoissa ja huomauttivat, että Keski-Eurooppaan on pakko mennä, mikäli mielii pärjätä.
”Ei Suomenkaan radoissa mitään vikaa ole, mutta hevoset ovat sellaista, ettei siellä voi rakentaa vaikeampia ratoja. Täällä esimerkiksi kahden tähden ranking-luokat ovat vaikeampia, kuin mikään luokka, mitä ratsastin Helsingissä ja hevoset ovat uskomattomia”, Jone Illi pohtii.
Sanna Illi antaa painoarvoa myös ratsastettavien areenoiden kokoeroille: ”Helsingin areena on pienempi, kuin täällä, jossa pitää oikeasti laukata sujuvasti ja etäisyydet ovat pidempiä. 2* luokissa myös tehtävät tulevat kaarteen jälkeen todella nopeaa”.
”Belgiassa on myös pakko rakentaa vaikeampaa, sillä jos luokassa on yli 100 starttia ja siitä iso osa pääsee uusintaan, niin luokat venyvät järjettömän pitkiksi”, Jone lisää.
Mitäpä sitten nuoriso pohtii omasta tulevaisuudestaan, kun koti on kaukana Keski-Euroopan hevosurheilun sykkeestä.
”Haluaisin toki ratsastaa täällä kilpaa. Se on oikeastaan ainoa asia, mitä nyt haluan tehdä, mutta kotonakin on hyvä hevostilanne ja saan ratsastaa paljon. Tänä talvena minulla on noin seitsemän hevosta käytössä ja Sanilla neljä”, Jone kertoo.
”Olemme siinä mielessä onnellisessa asemassa, että hevosenomistajat ovat antaneet hevosia kisattavaksi. Täälläpäin maailmaa se on normaalia, toivoisin sitä samaa Suomeenkin. Hevosenomistajat voisivat rohkeasti antaa hevosiaan junnujen ja nuorten käyttöön. Meillä on hyviä FWB-hevosia, joita voisi tuoda kansainväliselle tasolle”, Sanna tähdentää.
Tilanne ei ole kuitenkaan ainoastaan Suomen ongelma, sillä muissakin maissa on havaittavissa samaa ongelmaa. Välimatkat ovat pitkiä ja hevoskalusto ei ihan niin laadukasta.
”Viime viikonloppuna täällä oli Tsekkien parhaita ratsastajia, jotka kotimaassaan tekevät jatkuvasti nollaratoja. Täällä eivät saaneet yhtään nollaa ja totesivat, että myös heidän on pakko tulla Belgiaan tai Hollantiin kisaamaan. Suomen etu on kuitenkin ehdottomasti se, että meillä on todella hyviä ratsastuskouluja, joissa saa hyvät perustaidot”, Sanna kertoo.
Kahden kisaviikonlopun välissä on ollut kuitenkin mahdollisuus piipahtaa Hollannissa koeratsastuksella.
”No niinhän siinä kävi, että kotimatkalle mukaan on lähdössä vielä yksi uusi hevonen, mutta ei siitä vielä sen enempää”, Sanna nauraa.
Tiivistä reissuelämää viettävät Illit mahtuvat hyvin samaan hevosautoon, vaikka joskus pieniä erimielisyyksiäkin saattaa olla.
”Sani on aina liian kauan suihkussa”, Jone pamauttaa siskonsa hymyillessä vieressä ja jatkaa:
”No on tämä oikeasti ihan kivaa ja tulemme toimeen hyvin. Toki, kun viettää aikaa perheen kanssa monta viikkoa pikkukopissa, niin on kiva päästä myös välillä kotiin.”
Kotioloissa sisaruksista Sani on sosiaalisempi ja viettää enemmän aikaa myös kavereidensa kanssa. Jone toteaa, että ei oikein muistakaan, milloin olisi lähtenyt tapaamaan kavereitaan.
”Ei tule lähdettyä. Toki pidetään yhteyttä sosiaalisen median ja verkkopelien välityksellä ja joskus kaverit tulevat meille kotiin tai käydään pari kertaa viikossa pelaamassa padelia. Kisoissa sitten näkee myös kavereita ihan livenä”, Jone pohtii.
Radan varrella oleva kello kilahtaa merkiksi ratsastajille. Rataan saa tutustua jalan. Illit ja Nita suuntaavat tutustumaan päivän 130 senttimetrin rataan. Mukaan lähtee myös Ad van de Wetering.
”Yleensä minä autan kisoissa ja nyt myös Ad. Videot lähetetään myös valmentajallemme Kari Nevalalle, joka analysoi niitä heti. Lisäksi joiltain hevosenomistajilta tulee kommenttia”, Sanna kertoo ratsastajien taustalla olevan tiimin työskentelystä.
Lierin tulokset täällä
