"Jos haluat oppia, ota askel ja lähde" - Eurooppalaistuneet suomalaisratsastajat kehuvat Suomen systeemiä, mutta siipien kokeilu maailmalla ei ole pahitteeksi

Nuorten hevosten maailmanmestaruuskilpailuissa Lanakenissa Jasmin Seppälä avasi kisan loistokkaasti voittaen 6-vuotiaiden hevosten ensimmäisen karsintaluokan 135 senttimetrin tasolla KWPN -tammalla Nindita (Harley VDL – Glasgow-w vh Merelsnest).

Toisen karsintaluokan kolme pudotusta vei jatkopaikan finaalissa, mutta ratsukko otti lauantaina lohdutusfinaalissa jälleen nollasuorituksella sijan 7.

6-vuotiaiden finaalivoitto meni Saksan Katrin Eckermannille westfalentamma Sascinora NRW:llä (Stakkato-Boy RM - Firth of Lorne).

6-vuotiaiden finaalitulokset täällä

7-vuotisfinaali meni irlantilaiseen ISH-kantakirjaan, SF, BWP, KWPN ja saksalaiset kantakirjat olivat hyvin edustettuina. SWB-hevosia ei ollut finaalissa. 6-vuotiaissa nähtiin samoja kantakirjoja, lisäksi runsaasti ZANG-hevosia. 5-vuotisfinaalivoitto meni niin ikään Irlantiin, mutta KWPN-hevosella.

Kisassa oli mukana useampi suomalaisratsastaja, mutta FWB-hevosia ei lainkaan.

Jasmin Seppälä, miten suomalaista kasvatustyötä saadaan vietyä maailmalle?

 "Suomessa on hyviä nuorten hevosten ratsastajia, joten heitä kannattaa hyödyntää. Mikäli hevonen osoittautuu lahjakkaaksi, niin jossain vaiheessa hevonen kuitenkin kannattaa lähettää Eurooppaan suomalaisen ratsutettavaksi", Seppälä summaa.

 Suomessa kasvatustoiminta on vaatimatonta ja varsoja syntyy vähän Keski-Eurooppaan verrattuna. Suomalaisten kasvattajien verkostot saattavat olla suppeat ja tietämys oman kasvatin kyvyistä epävarma.

 "Suomessa olisi hyvä olla linkki kasvattajien ja ratsastajien välillä. Jokin taho voisi seurata nuoria hevosia ja pitää ratsastajat ajan tasalla, millaisia hevosia on kasvamassa. Samalla hyötyisivät myös kasvattajat, kun ammattilainen olisi apuna kertomassa näkökulmaansa hevosen kyvyistä."

Hevosten sukulinjat ovat tärkeitä. Seppälä kuitenkin huomauttaa, että sukutaulu ei ole koko totuus.

"Meille ei ole ongelma, jos hevosella ei ole huippusukua, mikäli se osoittautuu lahjakkaaksi. Suvut ovat tärkeitä, mutta ei kannata tuijottaa pelkästään niitä."

Ammatikseen ratsastava ja Hollannissa asuva Seppälä kasvattaa harrastuksenaan hevosia. Varsoja syntyy vuositasolla noin 20–25. Samaan harrastukseen ”rakkaudesta lajiin” on hurahtanut myös pitkään Belgiassa asunut ammattiratsastaja Rebecca Lindeblad, jolle varsoja syntyy vuosittain noin 6–7.

 "Yksi tärkeä oppi, mitä olen Belgiassa ollessani oppinut, on se, ettei kannata astuttaa tammaa vain sen vuoksi, että tallissa on vanha hevonen, jolla ei enää tehdä mitään. Kannattaa selvittää, mitkä tammat kannattaa astuttaa ja mitä oreja käytetään. Avataan silmät sille, mitä tamma tarvitsee oriilta saadakseen hyviä varsoja", Lindeblad sanoo.

 Hän toimii myös omassa kasvatustoiminnassaan ohjenuoran mukaisesti.

 "Kysymme aina neuvoa kokeneilta, isommilta hevoskasvattajia, jotta saamme mielipiteen ketä kannattaa astuttaa ja kenellä."

 Lindeblad myös kannustaa seuraamaan kisoja, huutokauppoja ja varsanäyttelyitä, jotta kasvattajalle tai sellaisesta haaveilevalle muotoutuu kuva, millaisia jälkeläisiä mitkäkin sukulinjat jättävät.

 Varsojen synnyttyä Seppälä ja Lindeblad antavat tulevaisuuden toivojen laiduntaa ja viettää niin sanotusti lapsen elämää. Seppälän varsat otetaan ensimmäisen kerran töihin kaksivuotiaina.

"Ennen sitä varsoille ei tehdä oikeastaan mitään. Tämä on lähinnä resurssikysymys, sillä meillä on niin paljon varsoja, ettei aika riitä kaikkeen. Mikäli varsa ehtii hieman tottua käsittelyyn ennen tätä, niin ei se tietysti haitaksi ole."

 Lindebladin varsoja käsitellään puolestaan hieman enemmän.

 "Mutta vain sen verran, että ne tottuvat käsittelyyn."

Kaksivuotiaana on molempien kasvattajien varsojen aika irtohypätä kujassa.

 "Tässäkin on tärkeää, ettei hypytetä liikaa. Noin kaksi kertaa matalalla korkeudella on hyvä. Pääasia, että ne oppivat menemään kujassa ja vähän nähdään, millaista hyppykykyä ne esittävät", Lindeblad kertoo.

Kolmivuotiskeväällä on aika irtohypätä hieman lisää. Osa nuorista otetaan jo ratsukoulutukseen, mutta yleensä odotetaan syksyyn.

"Me myös röntgenkuvaamme hevoset kolmivuotiaina. Jaloista otetaan 24 kuvan setti, jonka lisäksi kuvataan niska ja ranka. Tässä vaiheessa yllättävän moni hevonen saattaa karsiutua pois kilpahevosen uralta röntgenlöydösten vuoksi", Seppälä kertoo.

Kumpikaan ratsastajista ei enää opeta nuoria hevosia satulaan itse.

"Jätetään se homma nuoremmille rämäpäille, Seppälä nauraa ja jatkaa: meillä on hyviä yhteistyökumppaneita, jotka tekevät sen homman. Tämän vaiheen jälkeen hevoset siirtyvät toisaalle, jossa niitä jatkokoulutetaan. Meille hevoset tulevat ratsastettavaksi vasta tämän jälkeen."

 Lindebladille kasvatit tulevat takaisin vastaavanlaiselta koulutuskierrokselta vasta kuusivuotiaina.

"Tämä on käytännöllistä, sillä kisaamme kansainvälisissä kisoissa, jotka ovat aika kalliita. Hyvää kokemusta nuorille voi hakea pienemmistäkin kisoista. Koen, että on tärkeää saada nuorille paljon hyviä kokemuksia ja niiden kanssa kannattaa kulkea paljon. Jo kolmivuotiaat voivat käydä vieraassa paikassa hyppäämässä pari ristikkoa ja nelivuotiailla kierretään harkkakisoissa 90 sentin tasolla."

 Toki poikkeus vahvistaa säännön ja näillä näkymin ensi kaudella Lindebladilla on kisattavanaan kaksi viisivuotiasta.

 "Toivon pääseväni niillä kisaamaan tänne nuorten hevosten MM-kisoihin. Viime vuonna olin mukana, mutta kyseinen hevonen myytiin juuri Jenkkeihin, joten minulla ei ollut nyt sopivaa hevosta. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että tilanne on ensi vuonna toisin."

Huippuhevosten lisäksi tarvitaan myös hyviä ratsastajia. Belgian suunnalta katsottuna Lindebladin silmin Suomen tilanne näyttää valoisalta.

"Meidän ikäluokkaratsastajien systeemit näyttävät oikein hyviltä. On hyvät kotivalmentajat ja eläinlääkärit, vanhemmatkin ymmärtävät lajista jotain ja lähdetään rohkeasti Eurooppaan valmentautumaan ja kilpailemaan. Toisin oli, kun minä tulin 18-vuotiaana Belgiaan. Sitä vain kisattiin ilman mitään systeemiä ja luulin osaavani jo vaikka ja kuinka paljon", Lindeblad nauraa.

Hän kannustaakin ratsastajia kokeilemaan siipiään ja lähtemään rohkeasti maailmalle.

"Ajattelin tänne lähtiessäni, että pitää olla maailman paras, jotta voin lähteä. Onneksi näin ei ollut. Täällä jokainen varmasti löytää paikkansa, jos haluaa tehdä töitä hevosten parissa. Jos haluat oppia, ota askel ja lähde", Lindeblad kannustaa.